Don Opas 2011

Don Opas 2011

• Valmistaja: Grupo de Bodegas Vinartis
• Tyyppi: Punaviini, DO Valdepeñas
• Maa: Espanja
• Alue: Castile-La Mancha, Valdepeñas
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 6,35e (Kesäkuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 6,48e (Helmikuu 2014, Alko)

Alkukesästä pistäydyimme kaverini tupaantulijaisissa, joissa oli tarjolla erilaisia herkkuja sekä sangriaa. Tutkivan journalismin nimissä nappasin tilkan sangrian pohjana toiminutta Don Opasia lasiini arvioitavaksi – pitäähän nyt jollain lailla olla perillä siitä, miltä maistuu se Alkon ehdottomasti halvimman pään tavara!

Don Opas tulee Espanjan keskiosissa sijaitsevalta Valdepeñasin alueelta, joka tuottaa lähinnä suuria määriä nuorena juotavaa bulkkiviiniä – tosin erikoisesti merkittävä osa Alkossa myynnissä olevista Valdepeñasin viineistä on varsin iäkästä Gran Reserva -viiniä. Kenties Alkossa halutaan pitää yllä valikoimaa vanhoista espanjalaisista Gran Reserva -viineistä, mutta niitä löytyy lähinnä Valdepeñasista sellaiseen hintaan, että suomalainenkin uskaltaisi sellaista ostaa?

Väriltään Don Opas on tasaisen tummanpunainen ja kevyen läpinäkymätön.

Tuoksu on melko muhkea ja yllättävän houkutteleva hintaansa nähden: runsas kokonaisuus on makean tumman marjainen, melko herukkainen, hillityn paahteinen ja kevyesti vaniljaisen tamminen.

Miellyttävän tuoksun rohkaisemana maistan viiniä: no niin, nyt viinin hinnan ymmärtää paremmin. Tuoreen ja kevyesti raa'anhapokkaan punamarjainen maku ei seuraa yhtään tuoksua, vaan on ohut, kevyen vadelmainen, aavistuksen vaniljainen, raa'ahkon vihreä, yksiulotteinen ja tympeä. Rungoltaan viini on kevyen tanniininen, eikä erityisen raikkaan oloinen kohtalaisen hapokkaasta maustaan huolimatta. Yleisilmeeltään viini on stereotyyppinen "hapan" punaviini – koska viinin mutkaton makumaailma on kevyt ja ohut, vähäisetkin hapot hallitsevat kokonaisuutta ja tekevät viinistä melko epämiellyttävän oloisen.

Karvas ja kevyen marjainen jälkimaku on lyhyt, tylppä ja tympeä.

Pähkinänkuoressa viinillä on varsin lupaava tuoksu, mutta surkea maku. Sangrian pohjana viini toimi hyvin appelsiinin ja brandyn tuodessa varsinaista makumaailmaa, mutta sellaisenaan nautittavaksi en kyllä kehtaisi Don Opasta suositella. Loppupeleissä viini osoittautuu juuri sellaiseksi, mitä tästä hintaluokasta voi odottaakin löytävänsä, mutta en kyllä silti menisi väittämään että näin tympeä ja kehno viini olisi todellisuudessa hintansa väärtiä tavaraa.

Eikä kyllä edelleenkään onnistunut vakuuttamaan Valdepeñasin laadusta. Mahdetaanko alueella tehdä mitään maistamisen arvoista?

Lyhyesti: Ohut, tympeä, suoraviivainen ja "hapan" punaviini, jonka raa'ahkon marjainen makumaailma ei pärjää mehevälle ja miellyttävälle tuoksulle.

Arvio: Huono – viini on todella laimea, tympeä ja luotaantyöntävä esitys. Ihan kelpo tavaraa sangrianpohjaksi tai punaviinikastikkeeseen, mutta en oikein käsitä miten tällaista voi juoda vapaaehtoisesti.

Hinnan (6,48e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Viña Albali Reserva 2006

Viña Albali Reserva 2006

• Valmistaja: Félix Solís
• Tyyppi: Punaviini, DO Valdepeñas
• Maa: Espanja
• Alue: Castile-La Mancha, Valdepeñas
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,375 / 0,75
• Hinta ostohetkellä: 4,88e / 8,29e (Helmikuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 4,99e / 8,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Päivällisen viinikastiketta varten tuli ostettua aikaisemman vuosikerran perusteella ihan semi-OK:ksi ja hintaisekseen kelvolliseksi todetun Viña Albali Reservan puolikkaan kokoinen pullo. Kastiketta varten tästä pullosta meni reilu puolikas, joten jäljelle jääneestä osasta jäi maistiaislasilliset, joista pystyi tarkistamaan käytetyn viinin laadun ihan käytännössä.

Tuoksu on heti avatessa oikein valloittava ja muhkea, tuoksuen runsaan mustaherukkaiselta, nahkaiselta, kevyen taateliselta ja on seassa myös perinteistä, espanjalaista tallisuuttakin. Melko runsas tammi ei tässä vuosikerrassa tuoksu niinkään ilmiselvän vaniljaiselta vaan tuo mieleen ennemminkin hyvin kypsyneen ja tammisen VSOP- tai XO-konjakin. Viini odotteli avattuna tunnin ajan ruoan valmistumista, minkä jälkeen tuoksu oli vielä entistä avoimempi ja runsaampi.

Edelliseen maistamaani vuosikertaan verrattuna viini ei ole läheskään yhtä makean tamminen ja pehmeä, vaan tuoksun kypsät hedelmät vievät harhaan ja viini onkin yllättävän kuiva. Maku on melko yksiulotteinen eikä kovinkaan voimakas; herukkaisen makunsa lisäksi ainoastaan puisen mausteinen ja vain kielen kärjessä käy nopeasti hento, makea viikuna. Suutuntuma on keskitäyteläinen, mutta runsaaseen tuoksuun nähden se on yllättävän kolkko ja melkein onton tuntuinen. Happoja ei ole runsaasti, mutta ne kannattelevat kohtuullisten tanniinien kanssa viinin ei-niin-voimakasta makua hyvin ja viini pysyy ihan hyvin kasassa.

Viini tuntuu makujensa puolesta karttavan kielen takaosaa eikä jälkimausta jää suuhun juuri muuta kuin tammen kevyesti bitterinen mausteisuus. Jälkimaku on yllättävän lyhyt ja onneton.

Viña Albali Reservan tämä vuosikerta on hienoinen pettymys; sen tuoksu tarjoaa ylivoimaisesti parhaan esityksen kokonaisuudesta – viinin ontto hedelmäisyys ja lyhyt jälkimaku eivät tee kunniaa viinin muhkealle ja vaikuttavalle, perinteisen espanjalaiselle tuoksulle. Viini on laatuunsa nähden vielä joten kuten kohtuullisesti hinnoiteltu ja sen voi ottaa perusturvalliseksi vaihtoehdoksi arkisten ruokien kumppaniksi, mutta pakko silti todeta että jo samalla hinnalla saa paljon parempia esityksiä ja pienellä lisäsatsauksella ollaan jo hypätty aivan seuraavalle tasolle viinien laadussa.

Mutta kyllä viinistä tuli ihan kelpo punaviinikastike.

Lyhyesti: Melko kolkko ja lyhyt punaviini, jonka ylivoimaisesti parasta antia on sen kypsä, muheva tuoksu.

Arvio: Tylsä – viini on teknisesti ihan peruskelpo tuote ja arkiselle viininjuojalle ns. varma valinta, mutta melko hengettömänä tusinaviininä se ei tarjoa kovinkaan kaksista esitystä kokemuksia etsivälle viininystävälle.

Hinnan (4,99e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.
Hinnan (8,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.