Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


23.9.12

Pago del Vicario Merlot Dulce 2011

Pago del Vicario Merlot Dulce 2011
  • Valmistaja: Pago del Vicario
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, Vino de la Tierra de Castilla
  • Maa: Espanja
  • Alue: Castile-La Mancha
  • Rypäleet: Merlot (100%)
  • Koko: 0,5
  • Hinta arviointihetkellä: 11,20e (Syyskuu 2012, Heino Juomat)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Jälleen vuorossa moderni kuriositeetti à la Pago del Vicario: yleensä jälkiruokaviinit valmistetaan vaaleista rypäleistä, mutta silloin tällöin vastaan tulee punaisia jälkiruokaviinejä. Sen sijaan Merlot on jälkiruokaviinin rypälelajikkeena melko harvinen maailmanlaajuisella skaalalla, Espanjasta nyt puhumattakaan.

Väriltään viini on paksunpuoleinen, reunoille asti tasaisen viininpunainen.

Tuoksu on kypsän marjahilloinen ja runsas, seassa ylikypsää mustaherukkamurskaa ja paahteisuutta.

Aluksi viini on todella paksu ja makea, tarjoillen makeata mansikkahilloa ja ylikypsää mustaherukkaa, mutta sitten sitä rupeaa keventämään tuntuva karvaus, kevyt pippurisuus ja alkoholin tuoma tulisuus. Tuoksu antoi odottaa jotain paljon tuhdimpaa ja makeampaa. Alkupotkun jälkeen viini onkin paljon kepeämpi, hapokkuus on hyvin tasapainossa jäännössokerin kanssa ja tuntuva mausteisuus sekä karvaus toimivat erinomaisena vastaparina makeudelle. Viinissä on myös jonkin verran tanniinista otetta, vaikkakaan mitään surta potkua viinistä ei löydy.

Jälkimaku on melko lyhyt, jättäen kielelle lähinnä keskimausta tuttua karvautta ja hilloisuutta.

Vihdoinkin Pago del Vicario, joka onnistuu yllättämään positiivisesti! Odotin aiempien PdV-kokemusteni perusteella jotain moderninpuoleista, melko simppeliä ja tahmaista jälkiruokaviiniä, mutta Merlot Dulce onnistui olemaan ilahduttavan kepeä, tasapainoinen ja vivahteikas ollakseen varsin pätevä tapaus. En edelleenkään ole erityisesti makeiden punaisten perään (poikkeuksena Portviinit ja Reciotot), joten ei tämä viini varsinaisesti onnistunut tekemään minusta fania, mutta se oli siitä huolimatta varsin kelvollinen viinityylin edustaja. Todennäköisesti pehmeille ja voimakasaromisille juustoille tai tuhdeille kakuille kelpo kumppani.

Lyhyesti: Melko tasapainoinen, mehevän marjainen, mausteinen ja keskitäyteläinen punainen jälkiruokaviini.

Arvio: Miellyttävä – varsin kelvollinen ja tasapainoinen, vaikkei mitenkään erityisen persoonallinen makea punaviini. Mukavaa silti, että silloin tällöin tulee vastaan tällaisia makeita punaisia, joista ei ole tehty liian paksuja, raskaita ja ylettömän täyteläisiä.

Hinnan (11,20e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti