Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


26.9.12

Clos de l'Oratoire des Papes Blanc 2011

Clos de l'Oratoire des Papes Blanc 2011
  • Valmistaja: Ogier
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Châteauneuf-du-Pape
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Etelä-Rhône, Châteauneuf-du-Pape
  • Rypäleet: Clairette (30%), Grenache Blanc (30%),
    Roussanne (30%), Bourboulenc (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 24-27e (Syyskuu 2012)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Kappas vain, tässä on vasta vajaa vuosi tullut ylläpidettyä blogia ja nyt on vuorossa jo 400. viini! Eipä siinä mitään, pitänee pitää vain yhtä kovaa tahtia jatkossakin. Ja asiaan!

Vuorossa onkin melkoinen viini tämän merkkipaalun kunniaksi – ranskalaisen viinitalo Ogierin hiljattain ostaman, Châteauneuf-du-Papessa sijaitsevan Oratoire des Papesin viinitalon valkoviini. Viini on perinteisistä CdP:n valkoisista lajikkeista valmistettu valkoviini, jota ilahduttavasti ei ole käytetty tammessa kuin lyhyen maseraatioajan verran – muuten viini on kypsytetty terästankeissa. Lisäksi Roussanne-osuus viinistä on kypsytetty vielä erikseen hiivasakkojen päällä, minkä ainakin tuottaja toivoisi lisäävän viiniin syvyyttä ja aromikkuutta. Viini pullotetaan alueelle perinteisesti hyvin prameaan ja raskastekoiseen lasipulloon, johon päälle lätkäistään talon oma, ihastuttavan vanhanaikainen, Art Nouveau -tyylinen etiketti.

Väriltään viini on keskisyvän vihertävä. Ei siis mitenkään erityinen väriltään, mutta hieman perusvalkoviiniä syvempi.

Tuoksu on tyypillinen Etelä-Rhônen valkoviinille: se ei ole erityisen runsas ja siitä on vaikea saada otetta. Hennossa tuoksussa on lähinnä kypsää sekahedelmäisyyttä, kevyttä kukkaisuutta ja hentoa yrttiteetä.

Maku aluksi tuntuu seuraavan tuoksua aromien kepeydessä, vaikka onkin suutuntumaltaan melko runsas: aluksi kielellä on kevyttä kypsää hedelmäisyyttä ja kevyttä mausteisuutta. Kuitenkin pikku hiljaa viini rupeaa maistumaan suuremmalta, ja melko pian viini tuntuukin melko massiiviselta suussa. Aromipuolelta löytyy melko runsaasti kypsiä hedelmiä, marsipaania, mausteista kukkeutta, yrttejä, mineraalia ja hentoa mantelisuutta – vaikkakin totta puhuen mielestäni etelä-rhônelaisten valkoviinien kuvailu on aina vaikeata; tuntuu, kuin että niissä olisi todella paljon kaikkea, mutta jokaista pientä osasta niin vähän, että kokonaisuutta on lähes mahdotonta hajottaa kuvailtaviksi osasiksi. Joka tapauksessa, kokonaisuus on vaikuttavan vivahteikas ja valkoviiniksi melko massiivinen, vaikkakin selvän primäärinen. Happoja on runsauteen nähden varsin sopivasti, mutta silti runsas (14,5%) ja kevyesti läpipuskevä alkoholi tuo suutuntumaan turhan paljon öljyistä suutuntumaa ja paksuutta.

Jälkimaku on pitkähkö, kuiva ja katkeroisen mausteinen. Vivahteikas aromikkuus tuntuu kielellä viipyilevänä runsautena, josta on keskimaun tapaan mahdotonta eritellä mitään selviä aromeja. Runsas alkoholisuus tuo tuntuvaa lämmön hehkua nieluun ja kitalakeen.

Punaisen Oratoiren tapaan myös tämä valkoinen on miellyttävän tasapainoinen ja tuhti esitys. Kuten melkein joka kerta tuppaa käymään valkoisten etelä-rhônelaisten kanssa, ensimaistiainen jättää lähinnä hämmentyneen epäuskoisen fiiliksen viinistä, mutta pikku hiljaa viinin "idea" rupeaa avautumaan ja pian huomaakin pitävänsä viinistä varsin paljon ja olevansa siitä suorastaan fiiliksissä.

Viini on kuitenkin melkoisen roteva ja – CdP:n viineille tyypillisesti – turhankin alkoholinen sellaisenaan nautittavaksi, edes kunnolla viilennettynä. Suosittelen lämpimästi tarjoilemaan viinin runsaiden kala- tai kasvisruokien kanssa tai yhdistämään sen esimerkiksi grillatulle vaalealle lihalle. Paras vaihtoehto tietenkin on kypsyttää viiniä 4-5 vuotta lisää, sillä sen hedelmäisyys on vielä hyvin primääristä ja nuorekkuudessaan melko vimmaista.

Lyhyesti: Erittäin roteva, vivahteikas ja tanakka valkoviini runsaan aterian kohokohdaksi.

Arvio: Erinomainen – kyllähän viinissä tökkii sen läpipuskeva alkoholisuus, mutta se ei häiritse, jos tietää mitä odottaa. Muuten viini on varsin tyylipuhdas ja tammettomuudestaan johtuen ilahduttavan puhdaspiirteinen Etelä-Rhônen valkoinen. Todella tuhti ja vaikuttava esitys, nuoresta iästään huolimatta.

Hinnan (24-27e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti