Ugo Lequio Barbaresco Gallina 2008

Ugo Lequio Barbaresco Gallina 2008

• Valmistaja: Ugo Lequio
• Tyyppi: Punaviini, DOCG Barbaresco
• Maa: Italia
• Alue: Piemonte, Langhe, Barbaresco
• Rypäleet: Nebbiolo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 21,95e (Syyskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 23,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Italia-illallisella, josta mainitsin edellisessä arvostelussani, punaviinin virkaa toimitti Alkon valikoimiin viikko pari sitten saapunut, hämmentävän edullinen Barbaresco. Usein hinta korreloi laadun kanssa, joten erityisen suuria odotuksia viinistä ei ole, mutta melko turvallinen ratkaisu viini kuitenkin on – halvimmatkin Barbarescot ovat usein vallan erinomaisia ruokaviinejä, vaikka olisivatkin Barbaresco-mittarilla pienoisia pettymyksiä.

Vaikka epävirallisena teemana illalla oli Marche, päätin jättää Alkon valikoiman ainoan Marchen punaviinin (Montepasso Rosso Conero) hyllyyn, sillä kyseessä on uutuus, josta ei ole mitään kokemuksia eikä kuulopuheita – ainoastaan Alkon sivuilta löytyvät tiedot: 8,46 euroa, jäännössokeria 7 g/l, "mehevä ja hilloinen"... Vaikka Ugo Lequion Barbarescostakaan ei ole omakohtaista kokemusta, annan sille syystä tahi toisesta hieman enemmän luottoa kuin tälle Montepassolle.

Ugo Lequion Barbaresco tulee Barbarescon alueelta, mutta ei varsinaisen Barbarescon kylän tuntumasta, vaan naapurikylä Neivestä, arvostetulta Gallina-tarhalta – joka on yksi Neiven neljästä epävirallisesta "cru"-tarhasta. Hämmentävää viinissä on se, että Alko ja Ugo Lequio antavat eriäviä tietoja viinin kypsytyksestä: Alkon mukaan viini on aluksi kypsytetty kahden vuoden ajan 500-litraisissa tammitynnyreissä (joista 1/3 uusia), minkä jälkeen vielä vuoden ajan 2500-litraisissa botti-tammisammioissa, kun taas Ugo Lequion mukaan viiniä on kypsytetty 20 kk 2500-litraisissa botti-sammioissa ja 6 kk pullossa. Noh, tiedä häntä.

Aivan ensiksi viini joutaa karahviin avautumaan reilu kaksi tuntia ennen ruokailua. Heti karahvissa näkee, kuinka viini on Nebbiololle tyypillisen läpinäkyvä ja hailakka. Sävyltään viini on tummahkon viininpunainen, suurin piirtein tumman granaattiomenan värinen.

Heti korkatessa viinin tuoksu ja maku ovat hieman sulkeutuneen oloiset, joten päätän palata viiniin tarkemmin vasta myöhemmin.

Parin tunnin jälkeen tuoksu on auennut selvästi avoimemmaksi ja se tarjoilee kirsikkaa, hennon rasvaista pekonisuutta, Nebbiololle tyypillistä kevyttä tervaa ja hentoa savua, etäistä kukkeutta sekä aavistuksen apteekkieetterisyyttä. Kolmen neljän tunnin paikkeilla tuoksussa tuntuu myös kevyt, tumman suklainen vivahde.

Suussa viini on melko pippurinen, ryhdikäs ja hennon puinen. Punaviiniksi varsin reipas hapokkuus tekee viinistä todella napakan, intensiivisen ja paikoitellen jopa kirpeän oloisen, mita korostaa hennon bitterinen yrttisyys ja melko runsaiden tanniinien tuoma karvaus. Hapokkuudestaan ja kirpeydestään huolimatta viini ei ole erityisen pirteä ja iloinen, vaan vakava ja arvonsa tunteva. Tanniinisuudeltaan viini ei ole kuitenkaan niin tuhti kuin useimmat Barolot ja Barbarescot, minkä vuoksi viini toimiikin vallan näppärästi kevyemmänpuoleisen mutta riittoisan ateriamme kanssa. Hedelmäisyys on tummaa, etunenässä hapankirsikkaista, kypsän kirsikkaista ja tumman luumuista; alkumaku on kypsän ja makean hedelmäinen, mutta viinin levitessä kielelle makeus häviää hyvin nopeasti ja yleisvaikutelma muuttuu hyvin kuivaksi ja ryhdikkääksi. Voimakkuudestaan huolimatta hedelmäisyys ei ole kuitenkaan erityisen suurta ja massiivista, vaan viini on tietyllä tapaa melko karu – viini tuo pöytään melko paljon, mutta se ei liioittele ja pitää homman tiukassa otteessaan.

Viinin kadottua suusta jää kielelle hapokas, tumman suklaisen karvas, keskipitkä ja aavistuksen mineraalinen jälkimaku; nielussa ei tuoksun lupailuista huolimatta tunnu juuri ollenkaan alkoholin lämpöä, vaan enemmän tuoksusta tuttua tervaisuutta. Yleisvaikutelmaksi jää varsin napakka ja rehti kuva.

Viini on varsin hyvä ja rakenteellinen, muttei kovinkaan ihmeellinen Barbaresco. Hedelmäisyys on hyvin nuorekasta, primääristä ja ennen kaikkea vimmaisen voimakasta; viini rupesi olemaan selvästi pehmeämpi ja helpostilähestyttävämpi vasta 4-5 tuntia korkkaamisesta. Nykykunnossa viini on oikein kelvollinen ruokaviini riittävän runsaille ruokalajeille, mutta vaatii useita tunteja karahvissa tarjotakseen parastaan. Sen sijaan jos haluaa saada viinistä kunnolla rahalle vastinetta, kannattaa viiniä kypsyttää useamman vuoden ajan – tanniinisuus ei välttämättä tarvitse hirveästi ikää lisää, mutta aavistuksen yksiulotteinen hedelmäisyys voisi saada lisää mielenkiintoa; enemmän tervaa, nahkaa, kukkia. Viiniä on tuskin vuosikymmeniä tarpeen kypsytellä, mutta jäntevä hedelmä ja tukeva hapokkuus lupailevat viinin kestävän nyt tämän vuosikymmenen loppuun asti, suotuisasti kehittyen.

Lyhyesti: Vielä hyvin nuori, mutta iästään huolimatta jo varsin lähestyttävä Barbaresco. Tiukahko ja erittäin hapokas kokemus korkkaamisen jälkeen, mutta kärsivällisellä dekantoinnilla viini avautuu ja pehmenee huomattavasti.

Arvio: Erittäin hyvä – ottaen huomioon viinin hinnan Barbarescoksi, ei Ugo Lequio tuottanut pettymystä (ja jos ajattelee nauttivansa tavallista Langhen Nebbioloa, on viini vallan erinomainen!) Nykykunnossa viini ei räjäyttänyt pottia, mutta ans kattoo kun vuodet kuluvat – yksi puteli jäi kaappiin makoilemaan.

Hinnan (23,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.