Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


20.9.12

Trimbach Gewurztraminer Vendanges Tardives 2001

Trimbach Gewurztraminer Vendanges Tardives 2001
  • Valmistaja: Maison Trimbach
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace
  • Rypäleet: Gewürztraminer (100%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta ostohetkellä: 198 SEK / 0,375 (~23,31e, Syyskuu 2012,
    Systembolaget, beställningssortiment)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Alsacen Vendanges Tardives -viinit (suom. "myöhäinen sadonkorjuu") ovat epämääräinen viinityyli makeiden valkoviinien ja jälkiruokaviinien välimaastossa – hieman samaan tapaan kuin saksalaiset Auslesen-viinit. Näihin viineihin käytetyt rypäleet korjataan hyvin myöhään, kun rypäleet ovat ruvenneet kuivumaan köynnöksissä; näin saadaan rypäleitä, joissa on erittäin paljon sokereita (ja näin ollen aromikasta hedelmäisyyttä) suhteessa rypäleeseen jääneeseen mehuun. Luonnostaan hyvin makea Gewürztraminer on alueella melko itsestäänselvä lajike tällaisiin viineihin, sillä rypäleen ei tarvitse kuivua lähellekään yhtä paljon kuin esimerkiksi Pinot Gris'n tai Rieslingin, jotta viinityyliin riittävä korkea sokeripitoisuus saavutetaan.

Väriltään viini on ohuehkon kullankeltainen – kuin viinilasillinen suomalaista lageria, vain ilman vaahtoa tai kuplia.

Varsin runsaasta ja makeasta tuoksusta löytyy kinuskista karamellisuutta, hunajaa, kypsää mandariinia, aasialaisia mausteita, ruusuvettä ja parfyymia.

Maku on todella runsas, hunajainen, rusinainen ja makea, johon pian tulee mukaan makeata mausteisuutta, hennon bitteristä yrttisyyttä ja kukkeutta. Suutuntumaltaan viini on hyvin täyteläinen, kevyen öljyinen, tahmeahko, eikä kovinkaan hapokas tai fokusoitunut, mutta sen runsas, antava ja miellyttävästi kehittynyt aromikkuus antaa paljon anteeksi, minkä lisäksi viinin suutapuhdistava mineraalisuus ja bitterinen yrttisyys / mausteisuus estävät viiniä tuntumasta mitenkään yli-imelältä, tuoden sille raikkautta ja rakenteentapaista.

Pitkähkö jälkimaku jättää kielelle kinuskia, mineraalia, makeita mausteita, rusinaa, hentoa hunajaa ja alkoholista lämpöä.

Kuten melkeinpä kaikki Gewürz-jälkiruokaviinit, joita on vastaani tullut, on myös Trimabchin Gewurztraminer VT melko täyteläinen, raskas ja löysänpuoleinen tapaus, mutta myös talon tyyliin asteen verran muita jälkiruokaviinejä kuivempi. Kaipaisi lisää happorakennetta, mutta niin kyllä kaipaa melkeinpä jokainen Gewurz-viini, kuiva tai makea. Yleisesti ilahduttavan maukas ja miellyttävän monisyinen jälkiruoka-VT; varmasti kuin kotonaan pehmeiden ja aromikkaiden juustojen tai tarte tatinin kumppanina.

Lyhyesti: Aromikas, monisyinen, voimakkaan mausteinen ja hieman kehittynyt, mutta myös ei kovinkaan hapokas sekä tahmaisenlöysä makea jälkiruokaviini.

Arvio: Tyylikäs – astetta hienostuneempi ja kuivempi Gewurz-jälkiruokaviini, jossa on kuitenkin makua ja makeutta varsin riittävästi. Hapokkaiden jälkiruokaviinien ystävänä olen ehdottomasti sitä mieltä, että näin raskas ja täyteläinen tapaus tarvitsisi enemmän hapokkuutta, mutta se taitaa olla melko mahdotonta spooffaamatta viiniä. Joka tapauksessa viini on todella maukas, kuin nestemäistä karkkia. Melkoisen nannaa sellaisenaan – ainakin yhden lasillisen ajan.

Hinnan (23,31e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

4 kommenttia:

  1. Näitä VT Gewuja tuli Alsacessa jonkin verran maisteltua ja hyvin pitkälti eivät olleet mitään järisyttävän makeita viinejä. Yhden kerran ravintolassa parittivat tarte tatiniin, mutta ennemmin kyseinen viinityyli tunnuttiin mieltävän alkuruokajuomaksi foie gras'n yhteyteen. En voi väittää, että ei olisi toimiva yhdistelmä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaikuttaa olleen antoisa reissu!

      Mutta juu, muutamia VT-Gewuja on tullut maisteltua, ja ne ovat taas olleet melko makeita, mutta ymmärtääkseni niitä tosiaan tehdään vielä Trimbachia kuivempaan tyyliin myös - kuten saksalaiset Auslesenit, jotka voivat olla melkein mitä tahansa makeahkoista valkoviineistä todella makeisiin jälkiruokaviineihin, talon tyylistä riippuen. Ja tosiaan, tuo foie gras -yhdistelmähän on myös kaikkitietävän internetin mukaan klassinen Alsacen yhdistelmä (kuten Sauternes Bordeaux'ssa).

      Poista
    2. Kieltämättä viinien maisteleminen paikan päällä paikallisten ruokien kanssa on mahtava lähestymistapa ja nälkä sen kuin kasvaa syödessä(/juodessa) :)

      Itse asiassa Auslese-tason rypälemehusta tehdään myös - ikävä kyllä - kuivia viinejä. Auslese trocken on hieman harvemmin nähty merkintä, mutta monen talon näkemys on, että heidän Grosses/Erstes gewächs-viiniensä on oltava omassa portfoliossa selkeästi pyramidin alempien askelmien viinejä konsentroituneempia. Parempi katsoa muualle jos alkoholiprosentit lähestyvät 14:a...

      Poista
    3. Tämä totta, jätin kuitenkin Trocken-viinit omaksi jutukseen, koska Spätlese tai Auslese voi olla makeudeltaan melkeinpä mitä tahansa, mutta Trocken on aina kuiva, joka on sitten omasta mielestäni oma juttu.

      Ja niiden kanssa juuri tuo alkoholisuus tuppaamaan olemaan suuri ongelma. Mitä kypsempi ja sokeripitoisempi rypäle, sitä joko makeampi viini tai sitä alkoholisempi kuiva viini. Ja koska Saksan viinilainsäädäntö muistaakseni kieltää GG/EG-tason viinejä olemasta kevyesti puolikuivaa makeampia, on joissain ihan perus-huippusaksalaisissa tuo alkoholisuus ongelma, kun tuottaja tosiaan haluaa mahdollisimman ylikypsiä rypäleitä saadakseen superkonsentroitunutta superviiniä...
      Ei hyvässä konsentraatiossa ja ylikypsissä rypäleissä varsinaisesti mitään pahaa ole itsessään, mutta monissa tapauksissa paljon vähempikin tosiaan riittäisi!

      Poista