Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


4.11.12

Southern Right Pinotage 2009

Southern Right Pinotage 2009
  • Valmistaja: Hamilton Russell Vineyards
  • Tyyppi: Punaviini, WO Walker Bay
  • Maa: Etelä-Afrikka
  • Alue: Western Cape, Walker Bay, Hemel-en-Aarde Valley
  • Rypäleet: Pinotage (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 8,20e (Lokakuu 2012, viiniravintola Latva)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Walker Bay on yksi Etelä-Afrikan merkittävimpiä etelänmustavalaiden (southern right whale) bongauspaikkoja. Todennäköisesti tästä syystä nuo massiiviset merieläimet ovat antaneet tälle Walker Bayn viinitarhalle sekä nimensä että inspiraation etikettiin.

Pinotage on taas Etelä-Afrikan oma erikoisuus, josta monet paikalliset viljelijät ovat usein varsin ylpeitä, kun taas muualla maailmassa tätä lajiketta katsotaan taas lähinnä nenänvartta pitkin. Monet edullisempien viinien ystävät tuntuvat tykkäävän Pinotageista, mutta mitä hienommista viineistä pitää, sitä epätodennäköisempää on kuulla kehuja tästä rypäleestä – todennäköisesti lähinnä siksi, että Pinotage on melkko helppohoitoinen ja runsassatoinen rypäle, josta saa näppärästi helppoa tusinaviiniä, mutta oikeasti hyvän ja laadukkaan Pinotagen tekeminen on jo sellainen temppu, että sellaisesta harvoin kuulee ja harvemmin pääsee maistamaan.

On kuitenkin aina välillä hauska palata maan pinnalle ja maistaa mistä puusta Pinotage on tällä kertaa veistetty.

Väriltään viini on tumma, läpinäkyvän punainen ja reunoilta kevyesti ohentuva.

Tuoksu ei hetkeksikään jätä muistuttamatta, että lasissa on Etelä-Afrikan Pinotagea. Lasista nousee mitä tyypillisimpiä Pinotagen aromeja: palanutta pyöränrengasta, eltaantunutta savujuustoa, raakaa mansikkaa, hentoa tervaa ja sellaista tuoksua, jota löytyy semmoisista hampurilaisenmakuisista perunalastuista. Avauduttuaan sekaan saapuu hillitysti myös makean vaniljaista tammea. Rehellisesti sanottuna viinin "tuoksu" on aika luotaantyöntävä – aivan kuten melkeinpä kaikilla muillakin maistamillani Pinotageilla.

Viinin maku on melko pehmeä, mutta yllättävästi myös sopivan raikas ja hapokas – mikä on melko suuressa kontrastissa kaikkea muuta kuin raikkaaseen tuoksuun. Viini on kielellä keskitäyteläinen ja mehukkaan punamarjainen. Keskimaku seuraa melko identtisenä tuoksua, mutta on todettava, että vaikka viinin tuoksu on epämiellyttävä, ei maku ole sitä juurikaan. Viini on melko vähätanniininen ja lähinnä hapot pitävät yllä viinin selkärankaa.

Keskipitkö jälkimaku on tuoreen marjainen ja raikas, mutta myös runsaampaan keskimakuun nähden myös hieman ohuehko ja vetinen.

Yleisesti viini on melko lailla klassinen Etelä-Afrikan Pinotage: rujo, röyhkeä ja melko yksiulotteinen. Tuoksu on yhtä luotaantyöntävän savuinen kuin mikä tahansa muu perus-Pinotage, mutta maku oli ilahduttavasti kepeämpi ja raikkaampi kuin monella vastaavalla. Viiniä ei myöskään vaivannut niin monen muun Pinotagen tyyppivika, eli löysä ja makea marjahilloisuus. Pinotage ei vieläkään ole onnistunut vakuuttamaan allekirjoittanutta, mutta tämä viini oli kuitenkin varsin tutustuttava rypälelajikkeen edustaja; suutuntumaltaan ja osittain maultaankin viini oli varsin mukiinmenevä. Vielä kun joku tuottaja onnistuisi saamaan tämän lajikkeen surullisenkuuluisat, aivan liiallisen törkyiset aromit jäämään vain taustalle luomaan mielenkiintoa sekä tuotua kokonaisuuteen syvyyttä ja mielenkiintoa, voisi lopputulos olla oikeasti vaikuttava. Vielä en kuitenkaan ole sellaista löytänyt, minkä takia tässä epäilenkin, mahtaakohan sellaista ylipäänsä olla olemassa?

Lyhyesti: Törkyisen likaisen ja palaneen tuoksuinen viini, joka tömäkästä hajustaan huolimatta on varsin juotava tapaus. Paremman pään perus-Pinotage.

Arvio: OK – lasillisen viiniä nauttii varsin helposti, ihmetellen viinin röyhkeyttä, mutta raikkaudestaan huolimatta viinin aromit varmasti rupeavat tökkimään viimeistään kahden lasin jälkeen.

Hinnan (8,20e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen on vielä joten kuten kohtuullisella tasolla, mutta paikasta saa parempaakin edullisemmalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti