Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


12.11.12

Don Melchor 2007

Don Melchor 2007
  • Valmistaja: Concha y Toro
  • Tyyppi: Punaviini, DO Puente Alto
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central, Maipo
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (98%), Cabernet Franc (2%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 54,90e (Lokakuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 59,90e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Interbrandsin tuotemessuilla oli esillä myös tilausvalikoimasta löytyvä Don Melchor, jota voinee nimittää jonkin sortin ikoniviiniksi. Tämä on siis Chilen – ja koko latinalaisen Amerikan – suurimman viinitalon, Concha y Toron, kuuluisin viini; käsinpoimituista, +20 vuotta vanhojen köynnösten rypäleistä valmistettu ja 15 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä (joista 3/4 uusia) kypsytetty lähes-muttei-ihan sataprosenttinen Cabernet Sauvignon. Maailman tunnetun viinikriitikko Robert M. Parker näyttää rakastavan viiniä, sillä hän näyttää tykittävän viinille vuosikerrasta toiseen +90 pistettä. Samaa tuntuvat pistävän myös monet muut viinimediat. Itse kuitenkin suhtaudun viiniin melko skeptisesti, sillä minusta on lähes järjestään tuntunut siltä, että uuden maailman ikoniviinit ovat lähinnä liiallisella alkoholilla ja uutoksella vitsattuja hedelmäpommeja, joiden idea on lähinnä vetää maistelijaa turpaan, ei olla mikään upea taideteos. Sain kuitenkin kuulla viinistä sen verran hehkutusta tilaisuudessa ennen maistamista, että mielenkiinto ja odotukset olivat herätetty.

Väriltään viini on reunoille asti todella syvän kirsikanpunainen ja käytännössä läpinäkymätön.

Tuoksu on ensivaikutelmaltaan juuri sitä mitä odotinkin: tömäkkä, melko kypsän ja makean herukkainen. Yleisvaikutelmassa on kuitenkin ei-niin-chileläistä tiukkuutta sekä jopa hieman yllättäen mukavaa persoonaa tuovaa, hentoa funkia – tallinpohjaa. Sekaan saapuu myös melko kypsää mansikkaisuutta ja savuista maustetta. Kokonaisuus on hieman hilloinen, mutta ei sentään aivan ylitsepursuavalla tavalla, onneksi.

Ensimaku on, tuoksun tavoin, juuri sitä, mitä osasin taas odottaa: hyvin makeankypsä, tumman hedelmäinen, lähes sokeroidun oloinen konsentraatiopommi. Tuhtiin hedelmään nähden viini on silti ylialkoholisen oloinen – alkoholi sekä tuntuu tulisuutena ja lämpönä että maistuu ajoittain hedelmän alta – ja aivan liian vähähappoinen. Viinin hedelmäpuoli on hyvin runsasta, mutta siitä tuntuu puuttuvan happojen tuomaa voimaa ja intensiteettiä, minkä lisäksi kokonaisuus on melko raskassoutuinen happojen tuoman kepeyden puutteesta johtuen. Viinin ainoaksi vakuuttavaksi puoleksi jää sen todella monisyinen ja suussa kehittyvä aromikkuus, jota sitten riittääkin; alun ylikypsän luumuisuuden ja lähes cassis-liköörimäisyyden alta rupeaa löytymään myös tuoreempia tummia hedelmiä, kuten luumuja ja karhunvatukoita, kahvisuutta, tupakanpuruja, savuista mausteisuutta ja hentoa lakritsisuutta. Ikävä kyllä uusi tammikin tuntuu melko paljon, sillä kokonaisuuden yllä leijuu hyvin voimakkaasti uuttunut, vaniljainen ja makean maitosuklainen tammisuus, joka kyllä sopii yhteen kypsänmakean hedelmäisyyden kanssa, mutta mykistää viinin avautuessa yhä enemmän persoonallisempia, mausteisempia puolia.

Lisäksi viini on selvästi aivan liian nuori, eikä niinkään hedelmäisyytensä, vaan erityisesti hivyn kireiden tanniiniensa osalta. Vaikka viini on lähes pureskeltavan paksu ja kielellä samettisen pehmeä, tuovat tanniinit tiukalla kireydellä kauneusvirheen omaisen särön kokonaisuuteen. Ilman ruokaa suu kuivuu viinin kanssa hyvin nopeasti santapaperiksi.

Jälkimaku on keskipitkä ja tanniineista karvas. Kielelle jää mausteisuutta, tiukkaa ja konsentroitunutta nuorta hedelmää, vaniljasuklaista tammea sekä tuoretta luumua. Nielussa tuntuu alkoholin tuoma lämmön hohka.

Yleisesti Don Melchor 2007 on aivan liian nuori nyt korkattavaksi, mutta varsin lupaava tulevaisuutta ajatellen. Tästä huolimatta viini on omaan makuuni aivan liian selvä uuden maailman edustaja. Nyt viinissä on liian paljon liian makeata ja konsentroitunutta hedelmää sekä tammea, mutta hyvässä lykyssä kymmenisen vuoden vartominen pehmittää viinin tanniineja, kuivaa makeata hedelmää ja keventää liiallista konsentraatiota.

Mutta silti; Don Melchorin viinintekijä mainostaa viinin olevan "tasapainoisin koskaan tekemäni viini." Huhhuh. Pitääpä karttaa herran viinejä. En nimittäin ymmärrä, miksi Chilessä viini pitää tehdä aivan liian ylikypsistä rypäleistä ja kypsyttää pienissä, uusissa tammitynnyreissä. Omaan makuuni tämä on kaikkea muuta kuin tasapainoinen. Alkoholia on aivan liikaa, heikkoon rakenteeseen nähden hedelmää on liikaa ja tammea on liikaa. Kokonaisuus on lämmin, jopa tulinen, löysä ja dominoivan tamminen; hieman tuoreemmista rypäleistä puristettu ja suurissa tammisammioissa tai vanhoissa tammitynnyreissä kypsytetty viini olisi varmasti ollut toista maata. Todennäköisesti vuosikymmenen loppupuolella voi olla varsin näppärä esitys, vaikuttavakin. Tästä huolimatta epäilen, että edes silloinkaan viini olisi tyyliltään sellainen, että olisin valmis maksamaan siitä nykyisin pyydettävää hintaa. Vaikka Don Melchor oli selvästi parempi kuin esimerkiksi aiemmin maistamani Errazuriz Don Maximiano, en siltikään onnistu ymmärtämään näitä Chilen "ikoniviinejä"; melkeinpä kaikki sellaiset vaikuttavat tavallisilta, yliuutetuilta 10-20 euron hedelmäpommeilta, joihin on vain jätetty valtavat määrät tanniineja luomaan illuusiota todella ronskista viinistä ja sitten lätkäisty päälle kaksin-kolminkertainen hintalappu. Tämä viini ei ole tehty minun makuuni, vaan Robert Parkerin.

Lyhyesti: Massiivinen ja vielä aivan liian nuori "ikoni"-Cabernet, joka tarjoaa lähinnä yliuutettua hedelmää, peittoavaa tammea ja liiallista alkoholia. Jos nyt haluat korkata viinin, osta mielummin parinkympin Cabernet. Vajaan kymmenen vuoden kuluttua viinissä voi olla enemmän ideaa, mutta silti tässä hieman epäilyttää, ettei viini tule koskaan pääsemään varsinaiseen balanssiin.

Arvio: Hyvä – mielestäni reilun viidenkympin viinin pitäisi olla paljon enemmän kuin vain "hyvä", mutta enempää en tästä saa irti. Paljon tässä on kaikkea, paitsi tasapainoa. En ymmärrä Amerikkojen maiden halua tehdä viinejä, joilla on neutronitähden tiheys.

Hinnan (59,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

2 kommenttia:

  1. Maistelin juuri vertikaalissa tämän samaisen viinin vuosikerrat -96, -97, 01, ja 02 -09 eli 11 eri vuosikertaa rinnakkain. Niistä vanhinkin oli vielä aivan kunnossa, vaikka hedelmäisyydessa oli jo toivomisen varaa. Yleensä ottaen Don Melchor on vertikaalin perusteella mielestäni varsin laadukas, mutta eiväthän kaikkein nuorimmat olleet jo ikääntyneiden tasolla.
    Ehkä kokemasi kertookin ennen kaikkea siitä, että 2009 vuosikertaa ei pitäisi juoda ihan vielä, vaan malttaa odottaa muutamia vuosia. Omasta mielestäni parhaat vuosikerrat olivat -03 - 05 ja -08. Siitä voinee päätellä jotaikin tarvittavasta varastointiajasta.
    Joissakin harvoissa vuosikerroissa ongelmana oli kyllä, että balanssi ontui hieman alkolin vuoksi. Silti en sanoisi vuosikerran 2009 viinin olevan huono. Mielestäni siinä on mainitun vertikaalin perusteella potentiaalia kehittyä tasapainoiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän kyseinen viini on varsin laadukas Chilen tasolla, mutta jos tämä 2007 antaa mitään osviittaa sen yleisestä tyylistä, hieman kyllä epäilyttää voiko viini ikääntyessään saavuttaa riittävää tasapainoa massiivisen hedelmän ja heppoisen rakenteensa kanssa. Olisi kyllä ehdottoman mielenkiintoista päästä itsekin testaamaan vertikaaleja näistä Chilen "ikoniviineistä", jotta saisi perspektiiviä siitä, muuttuvatko ne edes iän myötä omaan suuhun sopiviksi!

      Mutta 2009 kuulostaa varsin nuorelta, verrattuna ainakin tähän vuosikertaan 2007, joka vaikuttaa - kuten olen kirjoittanut - järkevältä korkattavaksi vasta n. 10-15 vuoden kuluessa vuosikerrasta. Mutta loppupeleissä paha mennä sanomaan ilman sen kummempia kokemuksia viinin vanhemmista versioista, näppituntumalla tässä mennään! :)

      Poista