Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


27.11.12

Faustino I Gran Reserva 2000

Faustino I Gran Reserva 2000
  • Valmistaja: Bodegas Faustino
  • Tyyppi: Punaviini, DOCa Rioja Gran Reserva
  • Maa: Espanja
  • Alue: Rioja
  • Rypäleet: Tempranillo (85%), Graciano (10%), Carignan (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 23,90e (Lokakuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 24,40e (Tammikuu 2014, Alko)

Altian viinimessuilla toinen maistamistani Faustinon punaviineistä oli talon perinteikäs lippulaivaviini, tunnistettavaan mattapintaiseen pulloon pullotettu Faustino I, lähes kaksi ja puoli vuotta tammessa kypsytetty Gran Reserva -tasoinen riojalainen.

Alkossa pienen ikuisuuden viettänyt vuosikerta 1999 väistyi vihdoinkin hyllyiltä ja sen paikan otti (ei kovin yllätyksellisesti) uusi vuosikerta 2000. Pari kertaa aiemman vuosikerran 1999 maistaneena viinistä oli jäänyt todella positiivinen kuva, joten päätin napata itselleni pullon sitä talteen vielä kun sitä löytyi – ja heti perään tulikin tämä sopiva tilaisuus päästä kokemaan mistä uusi vuosikerta on kotoisin. Varsin muikea yhteensattuma. Joten, 250. arvostelemani punaviinin pariin!

Väriltään viini on hieman tummanpuhuvan kirsikanpunainen, mutta myös selvästi läpikuultava. Ikä kuitenkaan ei ole tuonut varsinaista ruskeutta väriin; reunat taittuvat vain aavistuksen verran punaruskeaan sävyyn. Lasin pohjalta löytyy kuitenkin iästä kielivää, kevyen utuista sakkaisuutta.

Tuoksu on todella intensiivinen, runsas, ja niin syvä, että sinne voisi hukkua. Lasista nousee kypsää kirsikkaa, makeata ja hennon setristä tammea, erittäin tummaa suklaata, nahkaa, kuivattuja tummia hedelmiä ja hentoa vaniljaa. Yleisilmeessä on jonkin verran maatalon meininkiä, mutta viini on kaukana siitä likaisesta funk-pommista, millaisena muistan edellisen vuosikerran.

Maku on hyvin kuiva, jopa pölyinen, ja mukavan napakka. Erinomaisesti viiniin integroitunut tammisuus on puisevaa, mutta seassa on myös kevyesti makeaan taittuvaa vaniljaista mausteisuutta. Aromimaailma on tummahkoa, vanhentuneen kirsikkaista, hyvin nahkaista ja myös ihastuttavasti kevyen kukkeata. Runko on hapokkuudeltaan varsin erinomainen, mutta myös tanniinien puraisua viinissä on vielä hyvin jäljellä – 12 vuotta ei ole tehnyt tästä vielä hampaatonta vanhusta, vaikkakin seniorimainen ulkonäkö ja ilmaisu rupeaakin olemaan hallussa.

Jälkimaku on melko pitkähkö ja kuiva, hyvin maamainen ja paahtunut sekä keskimakua puisevamman tamminen. Seassa on kevyesti makeaan taittuvia tummia hedelmiä, mutta myös hieman bitterisiä mausteita.

Pettymyksekseni minun oli todettava, että viini ei ollut läheskään niin viehättävän törkyinen ja likainen kuin edellinen vuosikerta antoi odottaa. Mutta siihenpä ne pettymykset jäivätkin. Faustino I on muuten kaiken kaikkiaan upean tasapainoinen, ei machoilevan voimakas, vaan vanhentunut ja arvokas Riojan punaviini, jossa on saatu lähes naurettavan pitkä tammitynnyrikypsytys upeaan balanssiin viinin hedelmän ja rungon kanssa – viini ei ole kokonaisuutena tiukan ja tikkuisen puinen ja dominoivan tamminen, vaan juuri sopivan mausteinen ja monisyinen (viitekehyksenä kuitenkin tuhdin tammiset Gran Reservat.) Ikäähän viinillä on ja se maistuu, sekä erityisesti tuoksuu, mutta runkoa riittää vielä vallan erinomaisesti tulevaisuutta ajatellen. Viini tuskin tulee kuitenkaan erityisesti kehittymään vuosien karttuessa, joten suosittelen korkkaamaan sen mielummin aiemmin kuin liian myöhään. Mieluiten toki ruokapöydässä, mutta viini on sopivan tasapainoinen ihan sellaisenaan nautiskeluun.

Onneksi itsellä on vielä pullo odottelemassa edellistä vuosikertaa. Toivon sen olevan yhtä likaisen lantainen kuin muistikuvani antavat odottaa, mutta en kyllä tule olemaan suruissani, jos viini onkin "vain" tämäntasoinen esitys. Faustino I on ehdottomasti sitä perinteistä Riojaa sieltä maistuvasta päästä ja ehdottomasti hintansa arvoinen kovemmasta hinnastaan huolimatta – tähän hintaan kun ei Alkosta näitä astetta vanhempia viinejä muuten löydy.

Lyhyesti: Todella monisyinen, upeasti ikääntynyt Riojan Tempranillo, jossa vivahteikas, nahkainen hedelmäisyys ja moniulotteinen, aromikas tammisuus ovat harmonisesti tasapainossa, napakan hapokkaan rakenteen tukemana. Upea esimerkki siitä, kuinka viini voi olla runsaan ja selvän tamminen peittämättä hedelmää.

Arvio: Erinomainen – loistava espanjalainen, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Faustino I on upeasti ikääntynyt ja arvokkaasti harmaantunut vanha herrasmies, jossa löytyy edelleen potkua ja pippuria pitkäksi aikaa. Upea esitys.

Hinnan (24,40e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

2 kommenttia:

  1. Anonyymi1/8/14 19:47

    Ilmastonmuutoshelteet eivät välttämättä ole paras ilmanala punaviineille, vaikka optimilämpötilaan juoma viilennettiinkin. Vuosikerran 1999 arviosi perusteella ulkolasta hankittu 2000 vuosikerta oli nähden mielikuviin likaisesta viinistä selkeä pettymys, mutta selkeästi hyvä viini (myös hinta-laatusuhteeltaan) näinkin. Alueen ja rypäleen viiniksi tunnistettava, miellyttävän hapokas ja omasta mielestä myös yhtä miellyttävästi hieman hapankin yleisilme ja monimuotoinen, mutta kohtuu selkeä paletti antaa kyllä vinkin siitä mitä viini voisi olla. Täytynee metsästää tuota 1999 tai sitten 60-luvun vuosikertaa tai maistaa tätä talven lämmössä. Ikävää, jollei Alkosta löydy tämän "likaisempia" viinejä, vaan silloin varmaan joka toinen pullo palautettaisiin "viallisena" takaisin - puolet niitä jotka viitsivät ja uskaltavat sen tehdä ja puolet jotka eivät vaivaudu tai uskalla ilmaista omaa eriävää mielipidettään harrastaneiden vastaavia vasten. Joka tapauksessa harrastajat toki hyödyntävät tällöin vain muita parempia väyliä viinipirun pieksemiseksi - tai siis juottamiseksi...

    VastaaPoista
  2. Erinomainen viini höyrytettyjen Snellmanin nakkien kera.

    VastaaPoista