Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


12.11.12

Tommasi Amarone Classico 2009

Tommasi Amarone della Valpolicella Classico 2009
  • Valmistaja: Tommasi Viticoltori
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Amarone della Valpolicella Classico
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
  • Rypäleet: Corvina (65%), Rondinella (30%), Molinara (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 36,90e (Lokakuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 37,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Interbrandsin tuotemessuilla tarjoutui vallan mainio tilaisuus päästä maistamaan Tommasin Amaronea nuorimmillaan; vuosikerta 2009 on viinin uunituore pullote, joka on vastikään saapunut Alkon hyllyille. Aikaisempien kokemusteni perusteella Tommasin Amarone on yleensä aina ollut varsin maukas mutta yleisvaikutelmaltaan liian nuorena korkattu raakile, joka vaikuttaa kaipaavan selvästi useampaa vuotta pullossa päästäkseen sinuiksi itsensä kanssa. Olen kuitenkin aina mielelläni tarkistamassa uuden vuosikerran tilannetta kun siihen sattuu tilaisuus.

Väriltään viini on tumman ja melko läpinäkymättömän kirsikkainen; reunoille asti mustanpuhuva.

Tuoksu on varsin runsas, syvä ja kutsuva: lasista nousee makean kirsikkaisia, maitosuklaisen tammisia, hennon rusinaisia ja viikunaisia sävyjä.

Maku on erittäin täyteläinen ja pureksittavan paksu. Ilmaisultaan viini on tiukan intensiivinen, mehevä, nuorekkaan kirsikkahilloinen ja bitterisen mausteinen. Kokonaisuus on melko hapokas, mutta hapot eivät tunnu riittävän paksun rakenteen kannattimiksi. Tammi pysyy hillityllä, paahteisella mausteisuudellaan varsin mallikkaasti taustalla ja tanniinit ovat varsin kohtuullisia ja pehmeitä.

Melko pitkähkö ja runsas jälkimaku on mausteinen, hapankirsikkainen ja kevyen kitkerä sekä runsaasta alkoholista (15%) johtuen melko kuuma.

Yleisesti Tommasin Amarone 2009 on varsin vaikuttava ja maukas viini, mutta tämän hintaluokan viiniksi hieman turhan nuorekkaan ja simppelin oloinen – kuten myös edelliset, nuorena nautitut viinin vuosikerrat. Viinin hyvin tuhti, nuori hedelmä tuntuu hakeavan vielä paikkaansa ja viini vaikuttaakin hieman kömpelöltä. Todella klassinen ja tyylikäs Amarone, joka huokuu perinteitä ja potentiaalia, mutta vaikuttaa nyt liian nuorena markkinoille päästetyltä viiniltä. Viini tuntuu selvästi kaipaavan muutamaa vuotta lisää karistaakseen hieman ylimäärästä läskiä rungostaan ja kerätäkseen hieman enemmän syvyyttä ja vivahteikkuutta. Kyllähän tämä viini on jo nyt varsin nautittavassa kunnossa, vaikkakin kaipaa selvästi usean tunnin hengittelyä karahvissa, mutta jos rahalleen haluaa vastinetta, suosittelen kärsivällisyyttä pullon korkkaamisessa.

Lyhyesti: Hyvin täyteläinen ja runsas italialainen "superviini" lähinnä sellaisenaan nauttimiseen ja ihasteluun. Helpostilähestyttävissä jo nyt, mutta suosittelen antamaan viinille useamman vuoden aikaa kerätäkseen tasapainoa ja syvyyttä.

Arvio: Hyvä – arvosana heijastelee viinin nykykuntoa; hinta-laatusuhde samoin. Tällaisenaan viini tarjoaa melko vähän Amaronen ystäville, mutta sen sijaan lupaa hyvää tulevasta. Muutaman vuoden kun jaksaa odotella, on viini varmasti ihan hintansa arvoinen (tutkittu juttu); vuosikymmenen kun saa kulumaan vuosikerrasta, voi odottaa jo melkoista herkkua pullon sisällöstä.

Hinnan (37,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti