Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


20.11.12

Aalto 2007

Aalto 2007
  • Valmistaja: Bodegas Aalto
  • Tyyppi: Punaviini, DO Ribera del Duero
  • Maa: Espanja
  • Alue: Castilla y León, Ribera del Duero
  • Rypäleet: Tempranillo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 39,00e (Lokakuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 39,60e (Tammikuu 2014, Alko)

Muualla maailmassa espanjalainen Aalto on niittänyt mainetta laadullaan, mutta Suomessa viini on tunnettu lähinnä siitä, että viinin nimen esikuvana on maankuulu arkkitehtimme, Alvar Aalto. Tämä viini tulee juuri tällaisista rotevista viineistä tunnetulta Ribera del Dueron alueelta, joten se siis jatkaa blogini hyvin alkanutta Ribera del Duero -syksyäni.

Väriltään viini on hyvin tummanpunainen, lähes läpinäkymättömän mustanpuhuva, ja reunoilta hieman kevyemmän viininpunainen.

Tuoksu on suorastaan varsinainen Espanjan aromien pommi. Lasista nousee lähes aggressiivisella voimalla tummia hedelmiä, erityisesti luumua, maata, lakritsaa, tammea vaniljaisen suklaisena aromina sekä rustiikkista likaa. Ai jummi. Kaikkea on kyllä todella paljon, mutta niin mahtavasti keskenään balanssissa, että viiniä vain nuuskii omaksi ilokseen ilman sen kummempaa halua siirtyä maistelemaan viiniä.

Kuivahko maku on syvä ja sanalla sanoen robusti. Paksu ja pehmeän tasainen yleisilme on tumman aromikas, tuoreen luumuinen, tumman kirsikkainen, hyvin monisyisen yrttimausteinen, savuinen, sateisen metsäinen, etäisen tupakkainen ja kevyen vaniljaisen tamminen. Viini on hyvin tiukan tanniininen, mikä antaa varsin riittoisan, jopa rujon karhean rungon massiiviseen keskimakuun nähden varsin riittoisan ja napakan hapokkuuden kanssa. Lisäksi tämä tuhti hapokkuus tuo viinille intensiivisyyttä, mikä vain edelleen korostaa varsin lihaksikasta ja voimakasta runkoa. Tuhdista hapokkuudesta huolimatta viini on melko raskaan oloinen esitys. Tuoksun tapaan kaikkea on todella paljon, mutta balanssi on silti upeasti kunnossa. Viini on tehty tietyllä tapaa enemmän uuden maailman tyyliin, eli kaikkea tuntuu olevan omaan makuuni nähden jopa liiaksi asti; silti viinin runko ja balanssi sen sijaan osoittavat että pohjimmiltaan kyseessä on vanhan maailman viini henkeen ja vereen.

Kuiva jälkimaku on pitkä ja roteva, bitterisen mausteinen ja tanniininen, lyijykynäisen puinen, kevyen savuinen ja tumman marjainen. Jälkivaikutelma on massiivinen ja maukas, mutta lähes hengästyttävän tuhti ja intensiivinen.

Aalto huokuu enemmän hedelmävetoista, reilusti uuttunutta ja modernia Riberaa, mutta viini ei ole silti mikään hillopommi vailla rakennetta – kokonaisuudesta löytyy myös paljon perinteille kumartavaa aromimaailmaa ja tiukkaa, jopa turhankin nuorekasta rakennetta. Viiden vuoden iässä viini on edelleen sen verran tiukka esitys, että se tuntuu kaipaavan lisää vuosia ylleen karistaakseen turhat vauva-ajan läskit yltään; kokonaisuus ei ole millään lailla arvokas tai elegantti, vaan suorastaan röyhkeä ja väkivaltainen. Pelkästään tämä perus-Aalto on sen verran ronski esitys, että sitä on melko turha suunnitella korkkaavansa vielä tässä iässä; viinillä on moderninpuoleiseksi esitykseksi sen verran tuhti rakenne, että voisin povata sille helposti useamman vuosikymmenen kypsytyskestävyyttä.

Koska viinillä on Suomen kamaralla melko kovanpuoleinen hinta, suosittelen odottamaan sen kanssa n. 10-15 vuotta vuosikerrasta, jos haluaa saada rahalleen oikeasti vastinetta. Sen sijaan jos viinin haluaa korkata mahdollisimman pian, suosittelen selailemaan Internetin viinikauppoja; esimerkiksi decántalosta viinin saa tilattua naurettavan edullisesti, eli n. puoleen hintaan, jolloin ajatus sen korkkaamisesta ei tunnu läheskään niin huonolta idealta. Suosittelen tällaisessa tapauksessa antamaan sitten viinille useita tunteja aikaa hengitellä rauhassa. Ruokaa näin tuhdille viinille on vaikeata keksiä, mutta voimakasmakuinen riista voisi tarjota riittävästi vastapainoa viinille.

Lyhyesti: Todella suuri, suorastaan massiivinen, ja silti varsin tasapainoinen Ribera del Duero, jonka voimakas runko suorastaan kerjää kypsyttämään. Nykyisellään aivan liian nuori, mutta pitkällä kärsivällisyydellä varmasti ostajansa palkitseva moderni espanjalainen.

Arvio: Erinomainen – nykykunnossa jopa liiallisen massiivinen esitys, mutta silti viinin upea rakenne, monisyinen aromikkuus ja lupaava kypsytyspotentiaali ovat ilmiselviä. Varmasti todella upea Tempranillo, kunhan vain jaksaa antaa viinin lihasten surkastua ja sen kerätä vanhuuden mukanaan tuomaa arvokkuutta.

Hinnan (39,60e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti