Pícaro del Águila Viñas Viejas 2012

Pícaro del Águila Viñas Viejas 2012

• Valmistaja: Dominio del Águila
• Tyyppi: Roséeviini, DO Ribera del Duero
• Maa: Espanja
• Alue: Castilla y León, Ribera del Duero
• Rypäleet: Albillo, Tempranillo, Grenache, Bobal, Tempranillo Gris
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 22,90e (Lokakuu 2014, Vila Viniteca, Barcelona)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: sommelier express

Kataloniantuliaisia lisää!

Tosiaan, pidin viime kuussa pikku esittelyt pienelle lähipiirille Kataloniasta kärrätyillä tuliaispulloilla. Homma potkaistiin käyntiin Raventós i Blancin suodattamattomalla Silencis-valkoviinillä, minkä jälkeen vuorossa oli clarete-tyyppinen roséeviini Ribera del Duerosta.

Clarete on siis vanha espanjalainen roséeviinityyli, joka valmistetaan viiniyttämällä yhdessä punaisia ja valkoisia rypälelajikkeita niiden kuorten kanssa. Viini on tyyliltään ja valmistusmenetelmiltään kuin punaviiniä, mutta valkoisten rypäleiden suuri osuus antaa viinille roséemaisen ulkonäön ja aromimaailman. Tässä kyseisessä viinissä pääosaa näyttelee Blanca del País (eli Albillo) ja Tempranillo; täydentävinä rypälelajikkeina löytyi Grenachea, Bobalia ja varsin harvinaista, vaaleanpunaista Tempranillon mutaatiota, Tempranillo Gris'tä.

Koska viini on Ribera del Duerosta, lienee selvää, että emme käyneet viinimestarispoppoolla tällä viinitalolla. Sen sijaan viini tarttui mukaani Barcelonan Vila Viniteca -myymälästä. Aluksi tiedustelin kaupasta natural-viinejä, mutta niitä löytyi lähinnä vain pari ranskalaista putelia – ajattelin, että olisi kuitenkin kivempaa tuoda jotain enemmän paikallista tavaraa. Etenin sitten toiseksi parhaalla keksimälläni tavalla: kysymällä "what's the freakiest stuff you have here – with a reasonable price?" Sain myyjältä vaihtoehtoja pari kolme, joista valitsin tämän viinin yksinkertaisesti siksi, etten ole koskaan aikaisemmin maksanut roséeviinistä yli kahta kymppiä. Ei ehkä loogisin päättelyketju, mutta niin minä kaupassa toimin.

Viinin tuottanut Dominio del Águila on hyvin tuore viinitalo, mutta jonkin sortin oldschoolisti Ribera del Duerossa. Viinitalo omistaa 35 hehtaaria viiniköynnöksiä, joista 5 ha on "nuoria", eli alle 50-vuotiaita; loput köynnökset ovat tätä vanhempia. Viinitalo on aikaisemmin tuottanut rypäleitä muille alueen huipputaloille, mutta tuottanut vuodesta 2010 viinejä oman nimensä alla. Viinitaloa johtavat Jorge Monzón ja Isabel Rodero, joista Jorge on toiminut ympäri maailmaa töissä eri viinitaloilla, nimekkäimpien ollessa Domaine Romanée-Contin tai Vega-Sicilian luokkaa (asiasta tietämättömille: nämä viinitalot ovat siis isoja nimiä). Köynnöksiä kasvatetaan täysin luonnonmukaisin menetelmin ja viinit valmistetaan suorastaan vanhanaikaisesti: jaloin murskaten, valmistusprosessiin mahdollisimman vähän puuttuen ja viiniä käsittelemättä. Viinitalon tavoitteena on tuottaa modernien, siistittyjen hedelmäpommien sijaan Ribera del Dueron perinteitä kunnioittavia, traditionalistisia viinejä.

Pícaro on käynyt ja kypsynyt 20 kk tammitynnyreissä (viinitalon sivuilla puhutaan cubillo-termistä, mikä ainakin itselleni on vieras käsite). Lopputuote on talon tyyliin kirkastamaton ja suodattamaton. Yhteensä 1,212 pulloa on valmistettu, eli kyseessähän on varsinainen massatuote.

Viini on suljettu punaisella vahasinetillä ja korkilla; niiden alta paljastuu hohtavan oranssinpunainen roséeviini.

Tuoksu on todella intensiivinen, robusti ja äärimmäisen omintakeinen – hyvin epätyypillinen millekään roséeviinille. Ujosti oksidatiivisessa kokonaisuudessa tuntuu Tempranillon nahkaisuutta, mansikkaa, pihkaa, volatiilista mausteisuutta ja paahdetun tammen tuomaa karamellia. Olen summannut muistiinpanoihini viinin tuoksun olevan "tuhma ja hurja", mikä mielestäni summaa nokkapuolen varsin hyvin. Mitä kauemmin viini hengittelee, sitä suuremmaksi tietynlaista anonymiteettiä antava mausteinen tammi kasvaa.

Maultaan viini ei ole aivan yhtä robusti kuin tuoksu, mutta silti roséeviiniksi varsin överi ja selkeästi tuoksumaailman aromeillaan kuittaava. Kuiva maku tarjoilee mansikkaa, mausteisuutta, kevyttä nahkaisuutta, hillittyä hapankirsikkaisuutta ja tammea kohtalaisella otteella. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen, mutta myös kohtalaisen hapokas ja kevyen tanniininen, joten viinissä on suorastaan harvinaisen reilulla kädellä rakennetta roséeksi. Vaikka makumaailmasta ei uskoisi, viinin yleisvaikutelma on suorastaan yllättävänkin freesi.

Pitkässä ja kypsän hedelmäisessä jälkimaussa tammisuus ja erityisesti tammen tuoma kermatoffeisuus tuntuu korostuvan. Kielelle jää kuitenkin myös kirsikkaa, pihlajanmarjaa ja aavistus tanniinien tuomaa karheutta ja bitteriä.

Toivoin myyjältä friikkiä tavaraa, ja sitä toden totta onnistuin saamaan! Pícaro de Águila on ylivoimaisesti uniikein ja mielenkiintoisin roséeviini, mitä olen koskaan maistanut, minkä vuoksi viini on helposti kelpo ostos jopa +20 euron hintaluokassaan. Harmillisesti viini saa avautuessaan yhä voimakkaamman tammisia piirteitä, minkä vuoksi viini hukkaa merkittävästi luonteikkainta puolta vivahteikkuudestaan reilun tunnin jälkeen. Pidempään auki oltuaan viini on silti erittäin mielenkiintoinen ja ihastuttavan rakenteikas roséeviiniksi, mutta parhaat hetket tuntuvat osuvan tämän viinin kanssa mahdollisimman lähelle korkkaushetkeä.

Viinin naurettavan pieni, vain reilu 1,000 pulloa käsittävä tuotantomäärä pitää huolen siitä, ettei viiniä todennäköisesti tule vastaasi, mutta jos näin sattuu käymään, suosittelen äärimmäisen vahvasti ottamaan ainakin yhden pullon testiin – tämä varmasti laajentaa itse kunkin käsitystä siitä, mitä roséeviini voi olla.

Lyhyesti: Tuhma ja hurja roséeviini, josta löytyy hyvin reilulla kädellä tammea, tanniineja, rakennetta ja luonnetta.

Arvio: Erinomainen – vaikka viini pidemmällä hengittelyllä alkaakin kärsiä liian voimakkaasta tammesta, on tämä silti mielestäni näin kiehtovassa viinissä vain kauneusvirhe. Pícaro del Águila on ehdottomasti jännittävin ja mielenkiintoisin koskaan maistamani rosée.

Hinnan (22,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Aalto P.S. 2009

Aalto P.S. 2009

• Valmistaja: Bodegas Aalto
• Tyyppi: Punaviini, DO Ribera del Duero
• Maa: Espanja
• Alue: Castilla y León, Ribera del Duero
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 82,00e (Lokakuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 82,60e (Kesäkuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: canavaggio

Aikaisempina vuosina Viinimaan joulukiertueella on useampaan otteeseen näkynyt arkkitehti Alvar Aallolta nimensä lainannut Aalto, mutta viime loppuvuodesta järjestetyssä tuote-esittelyssä olikin vaihteeksi tämän kyseisen viinin lippulaivaversio, P.S.

Bodegas Aalto on varsin nuori viinitalo; sen perustivat vuonna 1999 maailmankuululla Vega-Sicilialla 30 vuotta viininvalmistuksen parissa työskennellyt Mariano García ja viiniteollisuudessa lähes yhtä kauan toiminut Javier Zaccagnini. Nuoresta talon iästä huolimatta nämä veijarit ovat haalineet varsin iäkkäitä tarhoja hyppysiinsä, sillä Aalton 40 hehtaarin tarhat ovat iältään 50-100 vuotta vanhoja – ja Tempranillohan tuppaa tuottamaan usein sitä tuhdimpaa tavaraa, mitä vanhempia köynnökset ovat.

Talo tuottaa vain kahta viiniä, nimikkoviini Aaltoa ja sen tykimpää versiota, Aalto P.S.:ää, joka on nyt arvioitavana. P.S. tulee sanoista Pagos Seleccionado, eli vapaasti käännettynä "Valitut Palat". Viini on siis kerätty tarhojen vanhimpien, lähes 100-vuotiaiden köynnösten rypäleistä. On myös näkynyt väitettä, että viiniä valmistettaisiin vain parhaimpina vuosikertoina, mutta talolla näyttää olleen varsinainen hyvien vuosikertojen sarja, sillä viiniä on valmistettu jokaisena vuotena viinitalon perustamisen jälkeen! Viiniä kypsytetään 36 kk uudessa ranskalaisessa tammessa, minkä jälkeen se pullotetaan suodattamattomana ja sen annetaan kypsyä vielä 3 kk lisää pullossa. Aalto P.S. on kerännyt useaan otteeseen palkintoja yhtenä Espanjan parhaista viineistä.

Viinin hieman verisenpunaiseen taittuvan tiivistemarjamehun värinen habitus on todella tiivis, lähes täysin läpinäkymätön. Reunoilta viinin väri taittuu kevyesti vaaleampaan vadelmanpunaiseen.

Tuoksu on erittäin tuhti ja massiivinen, jopa aggressiivisen päällekäyvä. Siinä tuntuu ensisijaisesti nahkaa, makeankypsää tummaa luumua ja pippuria, hieman kevyemmällä otteella aromaattisia yrttejä, minttusuklaata ja Jameson-viskien aromaattisen vaniljaisuuden mieleen tuovaa tammea.

Viinin hyperkonsentroitunut ja suodattamaton luonne tulee esiin heti kättelyssä, sillä sen suutuntuma on äärimmäisen tiivisluontoinen, täyteläinen ja suorastaan pureskeltavan paksu. Makumaailmaa hallitsevat voimakas maustepippurisuus, tuntuva nahkaisuus, ja tuhdille Tempranillolle ominaiset viikunan, tumman luumun ja mustaherukan hedelmäaromit. Seasta erottuu myös hillittyä yrttisyyttä ja hentoa savuisuutta. Tammi tuntuu melko voimakkaana, mutta kokonaisuuteen yllättävän hyvin integroituneena, makeana suklaavanukkaan aromina. Viinin äärimmäisen intensiivinen maku on todella monoliittinen ja päällevyöryvä, mutta tästä huolimatta rakenne pysyy erinomaisen hyvin kasassa kohtalaisen hapokkuuden ja ennen kaikkea varsin runsaan, pölyisen tanniinisuuden avulla. Kokonaisuus on yksinkertaisesti käsittämättömän massiivinen, tiukka ja harteikas.

Jälkimakua hallitsevat lähinnä makean aromaattinen ja hennon vaniljauutteinen tammisuus, kevyt suklaisuus ja 15% alkoholin tuoma, paikoin jopa tulinen lämpö. Viinistä suuhun jäävä loppuliuku ei kuitenkaan jää noin yksiulotteiseksi, vaan kielelle jää häilymään kevyemmällä otteella myös luumumehuisuutta, pippurista mausteisuutta, yrttisyyttä ja hentoa bitterisyyttä.

Ymmärrän kyllä miksi viini kerää niin paljon palkintoja ja miksi mm. Robert Parker rakastaa tätä – Aalto P.S. on yksinkertaisesti älytön, supermassiivinen tapaus. Kuin Tempranillosta tammitynnyreiden avulla puristettu musta aukko. Tätä hörppiessä on myönnettävä, ettei mieleen tule hirveästi mitään muita viinejä, joilla olisi yhtä massiivinen konsentraatio.

Tästä järjettömästä järkälemäisyydestä huolimatta viinistä ei jollain perverssillä tavalla voi olla pitämättä. Ruokaviininä tätä on hieman vaikea nähdä, sillä en kyllä pahemmin keksi mitään riittävän tuhtia, joka voisi pistää tälle viinille kampoihin millään tavalla. Lähinnä viinin funktio on olla voittamassa maisteluita, koska tämä viini lyö niin pahasti maistajaansa turpaan, ettei muut viinit tunnu sen jälkeen enää miltään. Itse kuitenkin näkisin viinin ensisijaisesti kellaritavarana – jos vuotta vanhempi perus-Aalto tuntui överimassiiviselta ja nuorekkaalta, on tämä sitä useampaan potenssiin. Kenties 10 vuoden odottelulla viinin käsittämättömät mittasuhteet kutistuisivat hieman ymmärrettävämpään kokoon ja vielä hyvin voimakkaina erottuvat tammen aromit siistiytyisivät paremmin piiloon? Toisaalta viini on kyllä niin suurikokoinen, etten hämmästyisi lainkaan jos viini 15 vuoden iässä ei olisi muuttunut yhtään mihinkään.

Lyhyesti: Jos perus-Aalto oli tasapainoinen, mutta äärimmäisen tuhti, massiivinen ja kellaria kerjäävä Ribera del Duero, on tämä viini sitä samaa moninkertaisena. Viini on kuitenkin monoliittisudestaan huolimatta suorastaan hämmentävän tasapainoinen ja nautittava tapaus.

Arvio: Täydellinen – kepeiden, hillittyjen ja tammittomien viinien ystävät tuskin saavat tästä viinistä mitään irti, sillä näin kolossaalisessa viinissä ei kyllä ole mitään eleganssia. Sen sijaan jos viinin täyteläisyys ja konsentraatio ovat sen laadun mittareita, on tämä kyllä maailman parhaita viinejä. Toisaalta, on tämä kyllä loputtomalla vivahteikkuudellaan ja älyttömällä rakenteellaan muutenkin loistava tapaus.

Hinnan (82,60e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Valpincia Reserva 2007

Valpincia Reserva 2007

• Valmistaja: Bodegas Valpincia
• Tyyppi: Punaviini, DO Ribera del Duero
• Maa: Espanja
• Alue: Castilla y León, Ribera del Duero
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 20,00e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 20,50e (Helmikuu 2014, Alko)

Vuonna 1992 perustettu Bodegas Valpincia on melko uusi tulokas Espanjan viinikentällä. Viinitalo on keskittänyt tuotantonsa lähinnä viljelemällä Tempranilloa ympäri arvostettua Ribera del Dueron punaviinialuetta, vaikka talo on sittemmin levinnyt viljelemään mm. valkoista Verdejoa naapurialue Ruedaan.

Talon Valpincia-sarjan Reserva edustaa viinitalon tuotteiden parasta päätä lippulaivatuote Gloria Mayorin rinnalla, sekä on samalla Alkon perusvalikoiman parhaita ja hinnakkaimpia Ribera del Dueron viinejä. Viini on kypsynyt peräti 16 kuukauden ajan tammitynnyreissä, joista n. puolet on uusia. Valpincia Reserva tuli ensimmäistä kertaa testattua sen saavuttua Alkon valikoimiin muutamia vuosia sitten vuosikerralla 2004, jolloin viini vakuutti uskomattomalla laadullaan – massiivista, konsentroitunutta Tempranilloa, johon yhdistyi varsin vakuuttava, ryhdikäs hapokkuus ja perinteiset, vanhojen espanjalaisten punaviinien maalaiset aromit. Tämän jälkeen Alkossa on ehtinyt viinin vuosikerta vaihtua pariinkin otteeseen, joten olikin korkea aika päsätä tarkistamaan pärjääkö viinin tuoreemmat vuosikerrat aiemminmaistetulle.

Väriltään Valpincia on tiiviin viininpunainen, paksu ja erittäin läpinäkymätön.

Viinillä tuntuu olevan melko hitaasti avautuva tuoksu; parin tunnin hengittelyn jälkeen tuoksu on vielä hieman vaisu, mutta avautuu pikku hiljaa kun jaksaa pyöritellä lasia vimmatusti. Mehevä ja moniulotteinen aromimaailma on kevyen kehittynyt, tumman luumuinen, paahteisen maamainen, tyylikkään ja hennon toffeisen tamminen sekä hillitysti rustiikkinen. Avautuessaan tuoksuun tulee kukkaisan parfyymisia piirteitä; kokonaisuus on varsin ihastuttava, kutsuva ja hurmaavan monisyinen.

Erittäin täyteläisen viinin suutuntuma on silkkinen, tukeva ja melko rotevanpuoleinen. Aromipuolelta löytyy kypsää tummaa hedelmäisyyttä – erityisesti rajan toiselta puolelta löytyviä portugalilaisviinejä muistuttavaa viikunaisuutta – ja uutta nahkatakkia. Tammisuus tuntuu melko tuntuvasti tuoden suutuntumaan kevyttä vaniljaa ja maitosuklaisuutta, mutta juurikaan tuhtia hedelmää peittämättä. Erittäin runsaaseen ja harteikkaaseen ilmaisuun nähden viini on varsin ryhdikäs, sopivan hapokas ja melko tanniininen; raamit ovat siis kunnossa vaikka kuinka tuhtia safkaa ajatellen! Melko runsas alkoholisuus (14,5%) tekee kokonaisuudesta aavistuksen tulisen. Yleisilmeeltään viini on varsin vaikuttava ja vakuuttava, mutta samalla varsin ronski ja jopa väkivaltainen; lisäksi viiniin mielenkiintoa luovat tertiääriaromit ovat vasta aluillaan ja kokonaisuus vaikuttaa vielä varsin nuorelta.

Valpincian jälkimaku on pitkähkö, suklaisen ja vaniljaisen tamminen, kypsänpuoleinen ja tumman hedelmäinen sekä pölyisen ja paahtuneen maamainen. Melko runsaat tanniinit tuovat melko tammiseen jälkivaikutelmaan aavistuksen verran karvautta.

Nuorekkaasta mutta rotevasta ilmaisustaan johtuen suosittelisin viiniä erityisesti tuhdimmalle (tai ainakin riittävän voimakasmakuiselle) ruoalle jos sen haluaa nyt korkata – muussa tapauksessa viini suorastaan kerjää ikäännytystä. Näin massiivinen ja konsentroitunut, mutta samalla riittävän tanniininen, hapokas ja yleisestikin tasapainoinen viini kestää kuitenkin helposti ainakin kymmenen ikävuotta ilman ongelmia.

Yleisesti Valpincia on vieläkin todella upeata kamaa Alkon Espanja-hyllyssä. Hapokkuus tuntuu jääneen hurmaavaa vuosikertaa 2004:ää vähäisemmälle tasolle, mutta hapot ovat silti varsin riittävät pitääkseen viinin kaikin puolin valloittavana esityksenä. Kevyempiä, hienostuneempia ja puhdaspiirteisempiä viinejä halajavat tuskin saavat Valpinciasta mitään irti, mutta rotevia väkivaltaviinejä etsivät varmasti saavat irti paljonkin viinin espanjalaisen viiksekkäästä röyhkeydestä. Valpincia on kovasta hinnastaan huolimatta mielestäni ehdottomasti Alkon Espanja-hyllyn parhaimpia ostoksia edelleen ja tarjoaa mielenkiintoisen, maalaisemman vaihtoehdon esimerkiksi yhtä muhkeille mutta usein hienostuneemmille Châteauneuf-du-Papen tai Toscanan viineille.

Lyhyesti: Varsin roteva ja konsentroitunut Tempranillo, jolla on kuitenkin ilahduttavan ryhdikkäät raamit massiivisen suutuntuman vastapainona. Maukas, vivahteikas ja kypsytyskestävä loisto-ostos.

Arvio: Erinomainen – jos tuhteja ja tulisia viinejä kaivataan, on Ribera del Duero edelleen lempiviinialueitani maailmankartalla, ja Valpincian Reserva on ehdottomasti yksi parhaista tyylin edustajista siinä rajatussa valikoimassa, mitä Suomessa on tarjolla.

Hinnan (20,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Tinar de Mirat 2004

Tinar de Mirat 2004

• Valmistaja: Bodegas Valdeviñas
• Tyyppi: Punaviini, DO Ribera del Duero Crianza
• Maa: Espanja
• Alue: Castilla y León, Ribera del Duero
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 19,87e (Marraskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta 14,19e poistuessaan)

Loppuvuoden Ribera-putki se vain jatkuu! Nyt on vuorossa Alkoon 2000 pullon kertaostoksena pamahtanut Tinar de Mirat, reilun 8 vuoden ikäinen Crianza yhdeltä Espanjan lempiviinialueistani, Ribera del Duerosta. Hassua kyllä, Alkon sivut puhuvat 14 kuukauden tammitynnyrikypsytyksestä, kun taas viinitalon kotisivuilla Tinar Reservasta mainitaan tuon verran ja Tinar de Mirat viettäisi "vain" 12 kuukautta tammessa. Joka tapauksessa, mielenkiintoista on se, miksi tuottaja luokittelee viininsä Crianzaksi, kun viini helposti kelpaisi Reserva-tasoiseksikin (vähintään 3 vuotta kypsytystä, josta vähintään vuosi tammessa)?

Väriltään viini on rusehtavan tiilinpunainen ja meko läpinäkymätön. Muhevassa tuoksussa kohdataan hapankirsikkaa, tummaa suklaata, nahkakantista vanhaa kirjaa ja villasukkaa – kaikkia positiivisessa mielessä. Tuoksu on viiksekkään röyhkeä, aivan kuin se yrittäisi tahallaan ärsyttää ja haastaa riitaa.

Suussa viini on roteva ja rakenteikas, suutuntumaltaan melko täyteläinen ja eloisan hapokas. Aromipuolelta löytyy kitkerää, tummaa suklaata, nahkaa, maata ja kevyttä luumuisuutta; viini on miellyttävästi kehittynyt ja kerroksittainen maku kehittyy upeasti kielellä. Tanniinit ovat pölyisiä ja melko runsaita, mutteivät enää kovinkaan voimakkaita tai päällekäyviä, vaan enemmän suutuntumaa tukevia ja runsastavia. Viini ei ole voimakkuudestaan ja rotevuudestaan huolimatta kovinkaan ronski, vaan miellyttävän elegantti ja tasapainoinen; tietyllä tavalla jopa hillitty, paljastaen vain vilauksia siitä tuhdimmasta viinistä, joka lymyilee taustalla.

Viipyilevä, pitkä ja jatkuvasti kehittyvä jälkimaku jättää kielelle nahkaa, kaakaopapuja, viikunaa ja pölyistä maamaisuutta.

Tinar de Mirat on yleensä kovin kypsänmehevistä viineistä tunnetun Ribera del Dueron viiniksi varsin kuiva eikä läheskään niin uuttunut ja täyteläinen kuin alueen suurimmat viinit usein voivat olla. Lisäksi vanhoista tynnyreistä johtuen viinin tammisuus on miellyttävän hillittyä ja tuo uuttuneen, makean vaniljaisuuden ja suklaapirtelöisyyden sijaan kokonaisuuteen sopivan kevyellä otteella kokonaisuuteen sointuvia, kuivan bitterisiä tumman suklaan ja kaakaopavun aromeita. Viinin suutuntuma ja keskimaku antavat tilaa hengittää; kokonaisuus jättää hienosti tilaa hieman kevyemmillekin ruoille pitäen samalla napakan rungon pystyssä.

Lyhyesti: Tummanpuhuva, kuiva ja varsin hyvärunkoinen Ribera del Duero, jossa on sekä paljon kehityspotentiaalia että nautittavaa jo nyt. Aromikas ja harmoninen kokonaisuus, jota ei olla monien espanjalaisten punaviinien tapaan onnistuttu tammittamaan tukkoon. Potkii kuin hevonen, svengaa kuin hirvi.

Arvio: Erinomainen – hieno, sopivasti kehittynyt, rakenteikas ja monisyisen vivahteikas Ribera; kiinnostukseni on ainakin alustavasti herätetty talon Reserva- ja Gran Reserva -tasoisiin tuotteisiin!

Hinnan (20,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmista.

Aalto 2007

Aalto 2007

• Valmistaja: Bodegas Aalto
• Tyyppi: Punaviini, DO Ribera del Duero
• Maa: Espanja
• Alue: Castilla y León, Ribera del Duero
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 39,00e (Lokakuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 39,60e (Tammikuu 2014, Alko)

Muualla maailmassa espanjalainen Aalto on niittänyt mainetta laadullaan, mutta Suomessa viini on tunnettu lähinnä siitä, että viinin nimen esikuvana on maankuulu arkkitehtimme, Alvar Aalto. Tämä viini tulee juuri tällaisista rotevista viineistä tunnetulta Ribera del Dueron alueelta, joten se siis jatkaa blogini hyvin alkanutta Ribera del Duero -syksyäni.

Väriltään viini on hyvin tummanpunainen, lähes läpinäkymättömän mustanpuhuva, ja reunoilta hieman kevyemmän viininpunainen.

Tuoksu on suorastaan varsinainen Espanjan aromien pommi. Lasista nousee lähes aggressiivisella voimalla tummia hedelmiä, erityisesti luumua, maata, lakritsaa, tammea vaniljaisen suklaisena aromina sekä rustiikkista likaa. Ai jummi. Kaikkea on kyllä todella paljon, mutta niin mahtavasti keskenään balanssissa, että viiniä vain nuuskii omaksi ilokseen ilman sen kummempaa halua siirtyä maistelemaan viiniä.

Kuivahko maku on syvä ja sanalla sanoen robusti. Paksu ja pehmeän tasainen yleisilme on tumman aromikas, tuoreen luumuinen, tumman kirsikkainen, hyvin monisyisen yrttimausteinen, savuinen, sateisen metsäinen, etäisen tupakkainen ja kevyen vaniljaisen tamminen. Viini on hyvin tiukan tanniininen, mikä antaa varsin riittoisan, jopa rujon karhean rungon massiiviseen keskimakuun nähden varsin riittoisan ja napakan hapokkuuden kanssa. Lisäksi tämä tuhti hapokkuus tuo viinille intensiivisyyttä, mikä vain edelleen korostaa varsin lihaksikasta ja voimakasta runkoa. Tuhdista hapokkuudesta huolimatta viini on melko raskaan oloinen esitys. Tuoksun tapaan kaikkea on todella paljon, mutta balanssi on silti upeasti kunnossa. Viini on tehty tietyllä tapaa enemmän uuden maailman tyyliin, eli kaikkea tuntuu olevan omaan makuuni nähden jopa liiaksi asti; silti viinin runko ja balanssi sen sijaan osoittavat että pohjimmiltaan kyseessä on vanhan maailman viini henkeen ja vereen.

Kuiva jälkimaku on pitkä ja roteva, bitterisen mausteinen ja tanniininen, lyijykynäisen puinen, kevyen savuinen ja tumman marjainen. Jälkivaikutelma on massiivinen ja maukas, mutta lähes hengästyttävän tuhti ja intensiivinen.

Aalto huokuu enemmän hedelmävetoista, reilusti uuttunutta ja modernia Riberaa, mutta viini ei ole silti mikään hillopommi vailla rakennetta – kokonaisuudesta löytyy myös paljon perinteille kumartavaa aromimaailmaa ja tiukkaa, jopa turhankin nuorekasta rakennetta. Viiden vuoden iässä viini on edelleen sen verran tiukka esitys, että se tuntuu kaipaavan lisää vuosia ylleen karistaakseen turhat vauva-ajan läskit yltään; kokonaisuus ei ole millään lailla arvokas tai elegantti, vaan suorastaan röyhkeä ja väkivaltainen. Pelkästään tämä perus-Aalto on sen verran ronski esitys, että sitä on melko turha suunnitella korkkaavansa vielä tässä iässä; viinillä on moderninpuoleiseksi esitykseksi sen verran tuhti rakenne, että voisin povata sille helposti useamman vuosikymmenen kypsytyskestävyyttä.

Koska viinillä on Suomen kamaralla melko kovanpuoleinen hinta, suosittelen odottamaan sen kanssa n. 10-15 vuotta vuosikerrasta, jos haluaa saada rahalleen oikeasti vastinetta. Sen sijaan jos viinin haluaa korkata mahdollisimman pian, suosittelen selailemaan Internetin viinikauppoja; esimerkiksi decántalosta viinin saa tilattua naurettavan edullisesti, eli n. puoleen hintaan, jolloin ajatus sen korkkaamisesta ei tunnu läheskään niin huonolta idealta. Suosittelen tällaisessa tapauksessa antamaan sitten viinille useita tunteja aikaa hengitellä rauhassa. Ruokaa näin tuhdille viinille on vaikeata keksiä, mutta voimakasmakuinen riista voisi tarjota riittävästi vastapainoa viinille.

Lyhyesti: Todella suuri, suorastaan massiivinen, ja silti varsin tasapainoinen Ribera del Duero, jonka voimakas runko suorastaan kerjää kypsyttämään. Nykyisellään aivan liian nuori, mutta pitkällä kärsivällisyydellä varmasti ostajansa palkitseva moderni espanjalainen.

Arvio: Erinomainen – nykykunnossa jopa liiallisen massiivinen esitys, mutta silti viinin upea rakenne, monisyinen aromikkuus ja lupaava kypsytyspotentiaali ovat ilmiselviä. Varmasti todella upea Tempranillo, kunhan vain jaksaa antaa viinin lihasten surkastua ja sen kerätä vanhuuden mukanaan tuomaa arvokkuutta.

Hinnan (39,60e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Briego Vendimia Seleccionada 2009

Briego Vendimia Seleccionada 2009

• Valmistaja: Alberto y Benito, Bodegas Briego
• Tyyppi: Punaviini, DO Ribera del Duero
• Maa: Espanja
• Alue: Castilla y León, Ribera del Duero
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 12,49e (Lokakuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 12,63e (Tammikuu 2014, Alko)

Seuraavaksi vuorossa jälleen yksi Ribera – Briego Vendimia – joka on tullut testattua parikin kertaa tässä syksyllä. Aiemminarvostellun Catanian tavoin tämäkin viini edustaa muhkeista viineistä tunnetun Ribera del Dueron selvästi kevyempää päätä.

Väriltään viini on syvä, mustanpuhuvan punaisenpurppura ja reunoilta vain aavistuksen verran vaaleampi.

Tuoksultaan viini on melko tyypillinen Espanjan Tempranillo: löytyy nahkaa, kypsää karpaloa, maata, hieman makeampaa luumua ja vaniljaiseen taittuvaa, paahdettua tammea.

Maultaan viini on aromikas ja selkeästä hapokkuudestaan huolimatta melko pehmeä. Viini on kuitenkin melko kevyt, mikä yhdistettynä eloisaan hapokkuuteen jättää hieman ohuehkon suutuntuman. Aromeiltaan viini on luumuinen, nahkainen, mukavan yrttinen, kevyesti puisevan tamminen, hennon savuinen ja lämmin. Briegossa on hyvä tanniinisuus, minkä johdosta viini on pehmeästä suutuntumastaan huolimatta mukavan särmikäs.

Jälkimaussa kielelle jää luumua, pölyistä maata, pippuria ja puista tammea.

Toisin kuin Catania, joka oli hieman persoonaton ja turhan tamminen kevyen pään Ribera, on Briego makuuni paljon miellyttävämmän ja persoonallisemman oloinen. Erityisen kummoinen hintaluokkansa edustaja viini ei ole, mutta kevyempää, laadukasta ja nuorta Tempranilloa kaipaavalle Briego Vendimia on varsin näppärä tapaus. Kokonaisuus on mukavan tasapainoinen, napakka ja eloisa.

Lyhyesti: Tasapainoinen, keskitäyteläisen ja täyteläisen välimaastossa keikkuva nuori Tempranillo, josta löytyy paljon perinteistä Espanjaa ilman kaiken alleen peittävää tammea.

Arvio: Hyvä – helppo eikä erityisen mieleenjäävä espanjalainen, mutta tästä huolimatta viinissä on sekä balanssia että ideaa. Helppo yhdistää moniin ruokiin ja varsin mukava sellaisenaan.

Hinnan (12,63e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Arrocal Ribera del Duero 2010

Arrocal Ribera del Duero 2010

• Valmistaja: Bodegas Arrocal
• Tyyppi: Punaviini, DO Ribera del Duero
• Maa: Espanja
• Alue: Castilla y León, Ribera del Duero
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 5,68e (Lokakuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 6,10e (Helmikuu 2014, Alko)

Kai se on uskottava että loppusyksy tekee tulojaan kun sisuskaluja lämmittävät Espanjan Ribera del Duerot iskeytyvät Alkon hyllyille. Aluksi tämä piskuinen perus-Ribera ja nyt vielä äskettäin saapunut, varsin houkuttelevan oloinen Tinar de Mirat.

Lasissa makoilevalla viinillä on syvä ja paksuhko verenpunainen väri.

Tuoksussa on paljon hyvin kypsiä tummia marjoja, erityisesti boysenmarjaa ja karhunvatukkaa, alkoholia, puuta ja paahteisuutta. Yleisvaikutelma on edullisemmille Tempranilloille tyypillisesti kevyesti hillotun mansikkainen mutta hintaansa nähden myös miellyttävän monivivahteinen ja persoonallinen. Vajaan tunnin odottelun jälkeen saapuva neilikkainen joulumausteisuus ja runsaanpuoleinen alkoholi tuovat hehkuviinimäisen juonteen tuoksuun.

Maultaan Arrocalin Ribera on erittäin runsas, nuoren ja kypsänmakean hedelmäinen ja tumman marjainen, alkoholista tulinen, pölyinen, makean mansikkainen ja cocktailkirsikkainen; tammisuus on puisevaa ja runsaan mausteista, muttei erityisen päällekäyvää. Suussa viiniä pyöritellessäni mietin liekö se suodattamaton, sillä melko täyteläisessä suutuntumassa rupeaa tuntumaan pölyisyyden lisäksi pientä pureksittavuutta. Tukevan tanniinisuuden lisäksi raameja pitävät hyvin yllä pirteät hapot.

Jälkimaku on makean joulumausteinen, tumman hedelmäinen, tulinen ja tuntuvan lämmin sekä nielussa että kurkussa. Ilman ruokaa tuhti (14,5%) alkoholi tuntuu hieman liiaksikin, mutta ruoan kanssa viini onnistuu olemaan selvästi tasapainoisempi tapaus.

Arrocal on perinteisten Riberojen tapaan tuhti, paahteinen ja lämmin, mutta myös melko simppelin oloinen tapaus. Tämä tosin näkyy myös hinnassa, sillä laatuunsa nähden Arrocal on varsin erinomaisesti hinnoiteltu. Tähän hintaan en mitään huippu-Riberaa odottanutkaan, mutta yllätyksekseni Arrocal oli varsin mukiinmenevä ja ihan hyvin tehty Tempranillo, vaikkakin selvästi modernimpi ja tyyliltään enemmän massoille suunnattu kuin paremmat (ja hinnakkaammat) Riberat. Hintaluokassaan pikkupullojen keskellä kuitenkin ehdottomasti sieltä paremmasta päästä.

Lyhyesti: Paksu, kypsänmakea, lämmin ja aromikas perus-Ribera. Simppeli ja ihan moitteeton pikku punaviini kylmenevään syksyyn.

Arvio: Hyvä – viini on suunnattu enemmän uuden maailman ystäville tyylillään, joka näyttää suosivan enemmän kypsänmakeata hedelmää, mutta rakennetta viinistä kuitenkin onneksi löytyy sopivasti. Eniten pisteitä kuitenkin rokottaa hieman liiallinen alkoholisuus ja omaan makuuni turhankin ylikypsäksi päästetty Tempranillo. Kyllä silti viini onnistuu loppujen lopuksi plussan puolelle jäämään.

Hinnan (6,10e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Torres Celeste Crianza 2009

Torres Celeste Crianza Ribera del Duero 2009

• Valmistaja: Miguel Torres
• Tyyppi: Punaviini, DO Ribera del Duero Crianza
• Maa: Espanja
• Alue: Castilla y León, Ribera del Duero
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 17,99e (Lokakuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 18,48e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: torres

Testattuamme Marimar Estaten Pinot Noirin tämän kuun alussa järjestetyssä Torres-tilaisuudessa, oli vuorossa heti toinen mielenkiintoani kutkutteleva viini: Torresin Ribera del Duerossa sijaitsevilta tarhoilta peräisin oleva Celeste Crianza. Ei niinkään siksi, että olisin kuullut viinistä mitään suurta hypetystä, vaan siksi, että Ribera del Duerot yleensä sattuvat kiinnostamaan. Monesti Riberat tarjoavat Riojan ohella yleisesti parasta Tempranilloa mitä Espanjasta saa, mutta usein Riojaa selvästi ronskimmalla ja väkivaltaisemmalla otteella – vaikkakin toki poikkeuksiakin löytyy kummastakin alueesta. Tästä syystä siis olen pitkään halunnut päästä tutustumaan miten Torres hoitaa tonttinsa!

Väriltään viini on todella tumman syvä ja kevyesti sinertävä, reunoilta vain hieman vaaleneva. Keskirunsas tuoksu on paahteinen, tuoreen mansikkainen, tumman marjainen ja hennon puisen tamminen. Olen yllättynyt näin hillitystä tuoksusta – usein Riberat ovat kuitenkin olleet melkoisia pommeja jo ensinuuhkaisusta lähtien. Plussaa kuitenkin hyvin hillittynä ja etäisenä pysyvästä tammesta, joka komppaa tyylillä dominoimatta pätkääkään.

Runsas maku on tuoksua paljon riberamaisempi. Pehmeän täyteläinen ja aromikas maku tarjoaa runsaasti paahteisia Espanjan aromeita: tummaa kirsikkaa, hentoa viikunaa, kevyttä tummaa suklaata, makeita mausteita ja aavistuksia vaniljaisesta tammesta. Rakenteeltaan viini on melko tanniininen ja sopivan hapokas, eli kokonaisuus on hyvin balanssissa. Varsinaista voimaa tai väkivaltaa viinistä ei löydy, mutta klassista Espanjan aurinkoa riittämiin.

Melko lämmin ja runsas jälkimaku tarjoilee kielellä tummia hedelmiä ja karvasta mausteisuutta, jota lopulta väistyvät pitkähkön, puisen ja vaniljaisen tammisen loppuvaikutelman tieltä.

Celeste Crianza jäi aavistuksen vaatimattomaksi esitykseksi parhaimpien maistamieni vastaavanhintaisten Riberojen rinnalla, mutta on tästä huolimatta muuten varsin maukas Tempranillo. Varmasti hyvin turvallinen valinta, jos kevyemmistä espanjalaisista viineistä pitävä haluaa tutustua Ribera del Dueron tyyliin. Vaikka parilla kympillä rupeaa saamaan todella upeita viinejä Suomestakin, en olisi pettynyt, jos olisin itse ostanut tämän viinin tilausvalikoiman hintaan. Monilta Tallinnan- ja Ruotsinlaivoilta viiniä saa sen sijaan 12-13 euron hintaan, mikä tekee viinistä varsin kiitettävän hinta-laatusuhteen tuotteen.

Lyhyesti: Pehmeä, runsas, täyteläinen ja tumman hedelmäinen Espanjan Tempranillo tukevista viineistä tunnetun Ribera del Dueron alueelta.

Arvio: Erittäin hyvä – vaikka viini on tyyliltään Riberaksi hieman enemmän turvallinen ja massoille suunnattu, jää kokonaiskuvaksi varsin miellyttävä ja tasapainoinen yleisvaikutelma. Viini kehittynee vielä muutamia vuosia, mutta on jo nyt varsin lähestyttävässä tikissä.

Hinnan (18,48e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Catania Crianza 2009

Catania Crianza 2009

• Valmistaja: Viñedos y Bodegas Gormaz
• Tyyppi: Punaviini, DO Ribera del Duero Crianza
• Maa: Espanja
• Alue: Castilla y León, Ribera del Duero
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 11,62e (Lokakuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 12,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Aina kun kohdalleni siunaantuu tilaisuus maistaa Ribera del Dueroa, olen iloinen, sillä useimmiten Riberat ovat varsin positiivisia tapauksia. Monissa Riberoissa on hyvin paljon samaa perinteistä Espanjan henkeä kuin Riojan alueen viineissä, mutta hedelmä on niissä usein paljon muhkeampaa ja tammisuus hieman hillitympää balanssin ollessa monissa kohdallaan. Poikkeuksiakin toki löytyy niin Riberoista kuin Riojoista.

Väriltään Catania on hyvin tumman läpinäkymätön, sävyltään reunoille asti mustaan taittuvan viininpunainen. Tuoksu on hyvin tummanpuhuva, lihainen ja nahkainen. Seassa on kevyesti puista tammea ja tuoretta luumua.

Maku on makeankypsä, paahteinen, luumuinen, kevyen punamarjainen, viskisen tamminen ja jopa kevyesti pureksittavan paksu, mutta samalla myös hieman ohuehkon oloinen. Yleisvaikutelmaltaan viini on pehmeä ja helppo.

Lyhyehkö jälkimaku on mausteisen tamminen ja siinä korostuu keskimaussa taustalla piileskelleet tuoreet punaiset marjat.

Kokonaisuutena Catania on ihan maukas, mutta myös hieman simppeli ja turhan geneerinen nuori espanjalainen. Viinissä ei varsinaisesti ole mitään vikaa ja se toimii ihan hyvänä yleisviininä, mutta siinä on melko vähän persoonallisuutta. Viini on ihan maistuva ja hyvin balanssissa, mutta jää taakse aiemmin tapaamistani Riberoista. Kelvollinen arkiviini perusruoille, ei sen kummempaa. Joskus sekin riittää.

Lyhyesti: Hyvin tyypillinen ja melko yllätyksetön perus-Ribera, josta löytyy espanjan paahteista aurinkoa, kypsää luumua ja tujua tammea.

Arvio: Keskinkertainen – hieman vaatimaton Ribera del Dueron viini, mutta varsin helppo ja tasapainoinen ruokaviini arkiaterioille.

Hinnan (12,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Mayor de Castilla Gran Reserva 2004

Mayor de Castilla Gran Reserva 2004

• Valmistaja: Garcia Carrión
• Tyyppi: Punaviini, DO Ribera del Duero Gran Reserva
• Maa: Espanja
• Alue: Castilla y León, Ribera del Duero
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 9,49e (Espanja)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa) / 9,00e + postikulut (Garcia Carrión)

kuva: garcia carrión

Mayor de Castilla oli ystäväni Espanjantuliainen, joka tuli korkattua ja kokeiltua illanistujaisissa. Pullo oli kuulemma löytynyt varsin kohtuulliseen 9,49 euron hintaan paikallisesta ruokakaupasta.

Viinin tuoksusta nousee nenään tuntuvaa tallinpohjaa ja yleisvaikutelmaltaan viinin tuoksu on muheva ja ronski. Väri on todella syvän punainen ja läpinäkymätön, himmeässä valaistuksessa juoma näyttääkin lähes mustalta.

Suutuntuma on todella paksu, lähes pureksittavan täyteläinen ja hyvin mehukas. Maku on runsas ja intensiivinen, kypsän hedelmäinen ja mukavasti kehittynyt. Aromit ovat hyvin perinteisen espanjalaisia; paahtuneita, tammisia ja rustiikkisia. Tammi maistuu vaniljaisena, mutta se ei kuitenkaan dominoi viiniä, vaan antaa muille aromeille tilaa pyöriä suussa.

Maussa maistuvat reilut, melkeinpä kireät hapot, sekä erittäin runsaat mutta pehmeät tanniinit, jotka ilman viinin kanssa syötävää hiukopalaa kuivaavat suun lähes väkisin.

Jälkimaku on pitkä, voimakas, puisevan tamminen ja kevyen bitterinen. Kokonaisuutena viini on aivan loistava, modernin mehevä Ribera del Duero, joka kruunaa varmasti minkä tahansa tuhdimman liha-aterian, mutta on aivan loistava valinta täyteläisten viinien ystäville seurusteluviininä.

Lisäksi suosittelen lämpimästi dekantoimaan viinin, sillä pullon pohjalle oli ehtinyt kerääntyä pieni sakkakerros reilun puolen vuosikymmenen kypsymisen seurauksena.

Viini löytyi hyvin kuluttajaystävälliseen hintaan Espanjan auringon alta, mutta koska kyseessä lienee tämän viinin ensimmäinen sikäläisille hyllyille saapunut vuosikerta, ei tuotetta ole varmasti vähään aikaan odotettavissa kotomaan monopolimme hyllyille. Toivon kuitenkin sydämestäni viinin saapuvan joskus tänne pohjolankin perukoille, ja toivottavasti myös järkevällä hintalapulla varustettuna. Joka tapauksessa, viini on loisto-ostos melkeinpä hintaan kuin hintaan, ja voin lämpimästi suositella jokaista Espanjaan matkaavaa viininystävää ostamaan laatikollisen tätä mukaansa. Toinen vaihtoehto on pistää tilaus vetämään suoraan valmistajalta. Paikallisella hinnoittelulla viinin hinta-laatu-suhteelle ei enää löydy superlatiiveja.

Lyhyesti: Uskomattoman paksu, mehukas, runsas ja kypsä hedelmäpommi Espanjasta.

Arvio: Täydellinen – viini ei yritä olla elegantti esitys, vaan hurmaa puhtaalla voimalla ja runsaudellaan. Mayor de Castillassa yhdistyy mahtavasti uuden maailman viinien muhevuus perinteisiin espanjalaisiin aromeihin ja viiniosaamiseen. Olen myyty.

Hinnan (9,49e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA. HETI.

Ribera del Duero

Yleistä

Castilla y Leónin maakunnassa, Duero- eli Douro-joen ympärillä sijaitseva Ribera del Dueron viiniappellaatio on hyvin tunnettu ja arvostettu alue maailmanlaajuisesti. Tämä on kuitenkin hyvin uusi trendi viinimaailmassa, sillä vaikka Ribera del Duerossa on valmistettu viiniä useita tuhansia vuosia ja varsinaista viiniin keskittyvää viininviljelyäkin alueella on tehty jo lähemmäs tuhat vuotta, on Ribera del Duero ollut viinimaailman kartalla vasta 1970-luvulta lähtien.

Espanjan kenties tunnetuin ja arvostetuin viinitalo Vega Sicilia on sijainnut Ribera del Dueron alueella jo vuodesta 1864, mutta se oli käytännössä ainoa punaviineihin keskittynyt viinitalo alueella, jossa muuten valmistettiin pääasiassa yksinkertaisia Garnacha- (Grenache-) pohjaisia roséeviinejä. Vasta 1970-luvulla alueen viininvalmistus ryhtyi muuttumaan, kun alueelle Alejandro Fernández'n vastaperustama viinitalo Pesquera ryhtyi valmistamaan 100% Tempranillo-pohjaisia, tuhteja ja runsaan hedelmäisiä punaviinejä. Pesqueran kotimaisen ja kansainvälisen menestyksen seurauksena alueelle perustettiin runsaasti uusia viinitaloja 80- ja 90-lukujen aikana ja viinien laatujen takaamiseksi Ribera del Duero sai oman DO-appellaationsa vuonna 1982. Ribera del Duero nauttii yhä edelleen kasvavasta suosiosta.


Rypäleet

Ribera del Dueron viinit ovat pääasiassa Tempranillosta valmistettuja (rypäle tunnetaan paikallisesti nimellä Tinto Fino), mutta viineihin saatetaan sekoittaa myös Grenachea (paikallisille Garnacha), sekä pienempiä määriä Cabernet Sauvignonia, Malbecia tai Merlot'ta.

Alueella valmistetaan myös valkoviinejä, mutta pääasiassa ainoastaan paikalliseen kulutukseen. Ainoa sallittu valkoinen rypäle on Albillo.


Viinityylit

Ribera del Dueron viinejä valmistetaan melko lailla lähellä sijaitsevan Riojan punaviinien hengessä, mutta Ribera del Duerot ovat pääasiassa Riojalaisia viinejä tuhdimpia, muhkeamman hedelmäisempiä ja hieman lähempänä uuden maailman kypsän hedelmäistä henkeä. Kuitenkin sekä Riojalaiset että Ribera del Dueron viinit ovat usein erittäin kypsytyskestäviä ja tanniinisia ja saattavat kypsyä suotuisasti jopa useampien vuosikymmenten ajan.

Alueen kuuluisimmat viinit ovat Vega Sicilian Unico ja Alejandro Fernández'n Tinto Pesquera.

• Unico on pääasiassa (n. 80%, vuosikerrasta riippuen)Tempranillosta valmistettu viini, johon usein sekoitetaan pieniä määriä ns. Bordeaux-blendistä tuttua Cabernet Sauvignonia. Unicoa kuvaillaankin Bordeaux'laisten viinien kypsempänä ja paahtuneempana etelänserkkuna. Unicoa kypsytetään yleensä vähintään 10 vuotta ennen sen päästämistä markkinoille, mutta viinitalo on saattanut kypsyttää viinejään tätäkin kauemmin. Huonoina vuosikertoina viinitalo saattaa jättää valmistamatta Unicoa ollenkaan. Lisäksi Vega Sicilia valmistaa viinistä 5 vuotta kypsytettyä versiota, "Valbuena 5°", jota pidetään Unicon edullisempana (ns. second wine) -versiona.
• Tinto Pesquera on perinteisesti 100% Tempranillosta valmistettu kypsän mehevä, tuhti, tamminen ja roteva kulttiviini, jolla Ribera del Dueron alue nousi viinimaailman tietouteen.

Laatuluokitukset

Ribera del Dueron viinit jaetaan neljään eri laatuluokkaan:

• Ribera del Duero – Alle vuoden tammitynnyrissä kypsytetty viini, jonka rypäleet on kasvatettu Ribera del Dueron viinialueella.
• Crianza – Ribera del Dueron alueella kasvatetuista rypäleistä tehty viini, jota on kypsytetty vähintään kaksi vuotta ja josta vähintään vuosi on kypsytetty tammitynnyrissä. Viini on usein melko nuorekas ja pääasiassa tarkoitettu nuorena juotavaksi, vaikka laadukkaat Crianzat saattavat kestää pidempääkin kypsytystä.
• Reserva – Ribera del Dueron alueella kasvatetuista rypäleistä tehty viini, jota on kypsytetty vähintään kolme vuotta ja josta vähintään vuosi on kypsytetty tammitynnyrissä. Viini on usein kypsyneen oloinen, aromikas ja tyylikäs. Tammi maistuu selvästi, mutta viinissä on myös melko runsaasti hedelmäisyyttä. Kestää kypsytystä.
• Gran Reserva – Ribera del Dueron alueella kasvatetuista rypäleistä tehty viini, jota on kypsytetty vähintään viisi vuotta ja josta vähintään kaksi vuotta on kypsytetty tammitynnyrissä. Viini on usein melko ronski ja monesti tammen aromit hallitsevat viiniä; useat pidempään Gran Reservat saattavat olla paahtuneen hedelmäisiä sekä melko puisia maultaan. Monilla viineillä on hyvä kypsytyskestävyys.