Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


1.7.13

Valpincia Reserva 2007

Valpincia Reserva 2007
  • Valmistaja: Bodegas Valpincia
  • Tyyppi: Punaviini, DO Ribera del Duero
  • Maa: Espanja
  • Alue: Castilla y León, Ribera del Duero
  • Rypäleet: Tempranillo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 20,00e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 20,50e (Helmikuu 2014, Alko)

Vuonna 1992 perustettu Bodegas Valpincia on melko uusi tulokas Espanjan viinikentällä. Viinitalo on keskittänyt tuotantonsa lähinnä viljelemällä Tempranilloa ympäri arvostettua Ribera del Dueron punaviinialuetta, vaikka talo on sittemmin levinnyt viljelemään mm. valkoista Verdejoa naapurialue Ruedaan.

Talon Valpincia-sarjan Reserva edustaa viinitalon tuotteiden parasta päätä lippulaivatuote Gloria Mayorin rinnalla, sekä on samalla Alkon perusvalikoiman parhaita ja hinnakkaimpia Ribera del Dueron viinejä. Viini on kypsynyt peräti 16 kuukauden ajan tammitynnyreissä, joista n. puolet on uusia. Valpincia Reserva tuli ensimmäistä kertaa testattua sen saavuttua Alkon valikoimiin muutamia vuosia sitten vuosikerralla 2004, jolloin viini vakuutti uskomattomalla laadullaan – massiivista, konsentroitunutta Tempranilloa, johon yhdistyi varsin vakuuttava, ryhdikäs hapokkuus ja perinteiset, vanhojen espanjalaisten punaviinien maalaiset aromit. Tämän jälkeen Alkossa on ehtinyt viinin vuosikerta vaihtua pariinkin otteeseen, joten olikin korkea aika päsätä tarkistamaan pärjääkö viinin tuoreemmat vuosikerrat aiemminmaistetulle.

Väriltään Valpincia on tiiviin viininpunainen, paksu ja erittäin läpinäkymätön.

Viinillä tuntuu olevan melko hitaasti avautuva tuoksu; parin tunnin hengittelyn jälkeen tuoksu on vielä hieman vaisu, mutta avautuu pikku hiljaa kun jaksaa pyöritellä lasia vimmatusti. Mehevä ja moniulotteinen aromimaailma on kevyen kehittynyt, tumman luumuinen, paahteisen maamainen, tyylikkään ja hennon toffeisen tamminen sekä hillitysti rustiikkinen. Avautuessaan tuoksuun tulee kukkaisan parfyymisia piirteitä; kokonaisuus on varsin ihastuttava, kutsuva ja hurmaavan monisyinen.

Erittäin täyteläisen viinin suutuntuma on silkkinen, tukeva ja melko rotevanpuoleinen. Aromipuolelta löytyy kypsää tummaa hedelmäisyyttä – erityisesti rajan toiselta puolelta löytyviä portugalilaisviinejä muistuttavaa viikunaisuutta – ja uutta nahkatakkia. Tammisuus tuntuu melko tuntuvasti tuoden suutuntumaan kevyttä vaniljaa ja maitosuklaisuutta, mutta juurikaan tuhtia hedelmää peittämättä. Erittäin runsaaseen ja harteikkaaseen ilmaisuun nähden viini on varsin ryhdikäs, sopivan hapokas ja melko tanniininen; raamit ovat siis kunnossa vaikka kuinka tuhtia safkaa ajatellen! Melko runsas alkoholisuus (14,5%) tekee kokonaisuudesta aavistuksen tulisen. Yleisilmeeltään viini on varsin vaikuttava ja vakuuttava, mutta samalla varsin ronski ja jopa väkivaltainen; lisäksi viiniin mielenkiintoa luovat tertiääriaromit ovat vasta aluillaan ja kokonaisuus vaikuttaa vielä varsin nuorelta.

Valpincian jälkimaku on pitkähkö, suklaisen ja vaniljaisen tamminen, kypsänpuoleinen ja tumman hedelmäinen sekä pölyisen ja paahtuneen maamainen. Melko runsaat tanniinit tuovat melko tammiseen jälkivaikutelmaan aavistuksen verran karvautta.

Nuorekkaasta mutta rotevasta ilmaisustaan johtuen suosittelisin viiniä erityisesti tuhdimmalle (tai ainakin riittävän voimakasmakuiselle) ruoalle jos sen haluaa nyt korkata – muussa tapauksessa viini suorastaan kerjää ikäännytystä. Näin massiivinen ja konsentroitunut, mutta samalla riittävän tanniininen, hapokas ja yleisestikin tasapainoinen viini kestää kuitenkin helposti ainakin kymmenen ikävuotta ilman ongelmia.

Yleisesti Valpincia on vieläkin todella upeata kamaa Alkon Espanja-hyllyssä. Hapokkuus tuntuu jääneen hurmaavaa vuosikertaa 2004:ää vähäisemmälle tasolle, mutta hapot ovat silti varsin riittävät pitääkseen viinin kaikin puolin valloittavana esityksenä. Kevyempiä, hienostuneempia ja puhdaspiirteisempiä viinejä halajavat tuskin saavat Valpinciasta mitään irti, mutta rotevia väkivaltaviinejä etsivät varmasti saavat irti paljonkin viinin espanjalaisen viiksekkäästä röyhkeydestä. Valpincia on kovasta hinnastaan huolimatta mielestäni ehdottomasti Alkon Espanja-hyllyn parhaimpia ostoksia edelleen ja tarjoaa mielenkiintoisen, maalaisemman vaihtoehdon esimerkiksi yhtä muhkeille mutta usein hienostuneemmille Châteauneuf-du-Papen tai Toscanan viineille.

Lyhyesti: Varsin roteva ja konsentroitunut Tempranillo, jolla on kuitenkin ilahduttavan ryhdikkäät raamit massiivisen suutuntuman vastapainona. Maukas, vivahteikas ja kypsytyskestävä loisto-ostos.

Arvio: Erinomainen – jos tuhteja ja tulisia viinejä kaivataan, on Ribera del Duero edelleen lempiviinialueitani maailmankartalla, ja Valpincian Reserva on ehdottomasti yksi parhaista tyylin edustajista siinä rajatussa valikoimassa, mitä Suomessa on tarjolla.

Hinnan (20,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

2 kommenttia:

  1. Avasin juuri viimeisen vuosikertaa 2004 olevan pullon, ostin näitä aikoinaan jonkin verran koska potentiaalia oli mielestäni todella paljon. Nyt on kyllä ihan parhaimmillaan, en edes muista milloin olisin maistanut parempaa viiniä. Punaviinistä ei oikeasti voisi toivoa tätä enemmän. Mistäköhän näitä saisi enemmän..

    VastaaPoista
  2. Join tänään päivällisellä 2007 vuosikertaa ja allekirjoitan kyllä täysin arviosi. Upeaa mesimarjaa, vaniljaa ja suklaata eikä siltikään liian raskas suussa. En edes muistanut mitä olin tästä joskus maksanut, mutta tähän hintaan tämä oli kyllä uskomaton ostos.

    VastaaPoista