Masi Tupungato Corbec 2009

Masi Tupungato Corbec 2009

• Valmistaja: Masi Agricola
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Argentiina
• Alue: Mendoza, Tupungato
• Rypäleet: Corvina (70%), Malbec (30%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 29,20e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 29,60e (Helmikuu 2014, Alko)

Hiljattain Alkoon saapui mitä jännittävimmän oloinen kertaostos, nimittäin "argentiinalainen Amarone", Masi Corbec. Lisäksi: vasta kun viini saapui valikoimiin, minulle selvisi että Masi on tosiaan touhunnut jo viitisentoista vuotta Argentiinassa suorittaen kokeellista viininvalmistusta – yhdistelemällä italialaisten ja argentiinalaisten viinien parhaita puolia (tästä hieman enemmän Passo Doble -arvostelussa.)

Corbec saa nimensä viiniin käytetyistä rypäleistä, Corvinasta ja Malbecista; Corvinaa käytetään Amarone-viinien tavoin n. 70%, mutta hapokkuutta ja särmää tuovat perinteiset Rondinella ja Molinara ovat korvattu Argentiinan "kansallisrypäleellä", pehmeämmällä ja tumman hedelmäisellä Malbecilla. Molempia rypäleitä on Amarone-henkeen kuivatettu, mutta vielä varsinaisesta rusinoinnista ei voida puhua – rypäleitä on kuivateltu vain kolmisen viikkoa, kun Amaroneen käytettäviä rypäleitä voidaan kuivatella 3, jopa 4 kuukautta. Kun kuivatetut rypäleet ovat puristettu ja käytetty viiniksi, kypsytetään Corbecia 18 kuukautta kohtalaisesti paahdetuissa tammitynnyreissä.

Väriltään Corbec on tumma ja runsas, mutta edellistä viiniä, niin ikään Malbecista ja Corvinasta valmistettua Passo Doblea, läpinäkyvämpi – johtuen todennäköisesti Corvinan korkeammasta ja Malbecin vähäisemmästä pitoisuudesta viinin rypälesuhteissa. Lisäksi Malbec tuo väriin kevyen purppuraisia vivahteita.

Tuoksu on hieman hillitynpuoleinen, mutta melko moniulotteinen: päällimmäisenä tuoksussa on pölyistä maamaisuutta ja grafiittia; sen alta paljastuu tummanpuhuvaa, kypsää hedelmäisyyttä, karhunvatukkaa, kirsikkaa, hillittyä kaakaota, hentoa palaneen savuista aromia ja iäkkään konjamiinin mieleen tuovaa tammea. Lämmetessään tuoksussa rupeaa erottumaan sekä runsaan alkoholin (14,5%) aromit että makeampi viikunahilloisuus.

Maultaan viini on, kuten Amarone-kloonilta odottaa saattaa, varsin runsas ja täyteläinen, mutta muhkeimpien Amarone-viinien tasolle Corbec ei ihan yllä, vaan jää hieman vaisummaksi – tosin kyllä siis tässä edelleen varsin muhkeasta ja tuhdista viinistä kirjoitellaan. Melkoisen mehevä ja makeankypsä hedelmäisyys tarjoaa päällimmäiseksi makeata kirsikkaisuutta, jonka seurasta paljastuu kypsää luumua ja karhunvatukkaa, viikunaa, makeampaa aasialaista mausteisuutta sekä kaakaoista ja kevyen savuista tammisuutta. Suutuntuma on raskaanpuoleinen, mutta melko vähäisesti tuntuvasta hapokkuudesta huolimatta varsin ryhdikäs – tuntuvat ja runsaat, muttei erityisen aggressiiviset tai kireät tanniinit tuovat viinille varsin voimakkaat raamit sekä mukavan tiiviin suutuntuman.

Keskimaun kypsä hedelmäisyys menettää makeinta teräänsä jälkimaussa, jossa korostuu miellyttävästi Valpolicellamainen hapankirsikkaisuus, tumman hedelmäisten ja hennon mansikkaisten piirteiden häilyessä taustalla. Lopuksi viinistä jää pitkään viipyilevä, hapankirsikkainen, hennosti karhean mausteinen, savuinen ja puisevan tamminen jälkivaikutelma. Viinin tanniinit kuivaavat kohtalaisella voimalla suun limakalvoja.

Kokonaisuutena Corbec on varsin jees esitys tyylilajissaan – jossa se on ymmärtääkseni melko yksinään tällä hetkellä. Mutta vaikka viinissä on uutosta ja habaa, laadukkaiden Amarone-viinien mielenkiintoon ja balanssiin se ei yllä – mikä on vähän sääli, sillä viini on hinnoiteltu samaan luokkaan Alkon perusvalikoiman parempien Amarone-viinien kanssa. Erityisesti viinin melko tuntuva (vaikkei sentään hallitseva) tammisuus ja Malbecin tuoma kypsänmakea, tumma ja hieman löysänpuoleinen hedelmäisyys tuo viiniin melko voimakasta uusi-maailma-vibaa, vaikka Corvina-vetoisuudellaan Corbec vihjaileekin tyylikkäästi Amarone-aromimaailman suuntaan.

Lähempänä paria kymppiä Corbec olisi varsin kelvollinen ostos, tarjoten perusvalikoiman pääasiassa viinaisille ja yksiulotteisille perus-Amaroneille mielenkiintoisemman ja omaperäisemmän vaihtoehdon. Kuitenkin nykyhinnallaan Corbec kyllä jää lähinnä ylihinnoitelluksi uuden maailman kuriositeetiksi sekä omalta osaltani hyllyyn – samaan hintaan kun saa paljon mielenkiintoisempia ja ryhdikkäämpiä esityksiä Espanjasta, Ranskasta tai Italiasta, sekä parilla lisäeurolla niitä mielenkiintoisempia, oikeita Amaroneja. Ehkä vanhemmalla iällä Corbec voisi hurmata uudella lailla?

Lyhyesti: Mielenkiintoinen risteytys Italian Amaronea ja Argentiinan Malbecia. Lopputuloksena on mehevä, makeankypsä ja melko tamminen uuden maailman viini, joka vihjailee italialaisesta eleganssista ja tasapainosta, mutta jää kuitenkin jälkeen laadukkaista Amaroneista. Hyvä yritys, joka maistuu, muttei ihan täysin vielä vakuuta.

Arvio: Erittäin hyvä – vaikka viini on melko uutoksellinen ja raskastekoinen, on se pari piirua mielenkiintoisempi kuin monet muut vastaavan kaliiperin uuden maailman uutospommit. Mutta että kolmen kympin arvoinen? Ei nyt kuitenkaan.

Hinnan (29,60e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.