- Valmistaja: Masi Agricola
- Tyyppi: Punaviini, IGT Rosso del Veronese
- Maa: Italia
- Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
- Rypäleet: Corvina (80%), Rondinella (20%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: 21,90e (Huhtikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
- Hinta nyt: 22,50e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
Muutama vuosi takaperin eräässä Masi-Antinori-viinitilaisuudessa tuli vastaan Masi Campofiorinin lippulaivaversio, yhden viinitarhan appassimentoviini Brolo di Campofiorin, vuosikerrallaan 2005 – josta löytyy, luonnollisesti, myös arvostelu blogista. Myös tällä kertaa arvosteltu Brolo di Campofiorin tuli vastaan viinitilaisuudessa, tällä kertaa Masin appassimento-menetelmällä valmistettuihin viineihin keskittyneessä maistelussa.
Brolo di Campofiorin valmistetaan pelkästään Valpolicella Classicossa, Valgatara di Maranossa sijaitsevien Brolo di Campofiorin -tarhojen parhaista hedelmistä, joista osasta (n. 70%) valmistetaan perus-Valpolicellaa ja osa (n. 30%) laitetaan bambusäleiköille kuivumaan rusinoiksi muutamiksi viikoiksi. Kun perus-Valpolicella on valmistunut, sen sekaan lisätään kuivatetuista rypäleistä valmistettu, intensiivisempi ja makeampi mehu, joka aiheuttaa uuden käymisen ja tuottaa perus-Valpolicellaa intensiivisempää ja runsaampaa viiniä. Tämän jälkeen viiniä kypsytetään peräti 24kk slavonialaisissa (30%) ja voimakkaasti paahdetuissa ranskalaisissa (70%) 600 litran fusti veronesi -tammisammioissa ja lopuksi 4 kuukautta pullossa.
Väriltään Brolo ei eroa juurikaan perus-Campofiorinista: viini on mustanpuhuvan kirsikanpunainen ja melko läpinäkymätön, sävyltään korkeintaan vielä tummempi.
Aluksi viinin tuoksu on varsin vaisu ja mitäänsanomaton, mutta reilulla kädella huljuttelemalla viini rupeaa muuttumaan varsin ilmaisuvoimaiseksi; avauduttuaan tuoksu onkin selvästi perus-Campofiorinia muhkeampi ja makeampi. Runsaan aromikas tuoksu tarjoilee makeata kirsikkahilloisuutta ja mustikkaa, sekä selkeästi dominoivampaa tammea mitä muistan vuosikerran 2005 tarjoilleen – ensivaikutelma on hedelmäisyyden ohella melko suklainen ja hillityn vaniljainen. Avautuessaan seasta rupeaa löytymään myös varsin elegantti ja tuoksuun tyylikkäästi sointuva, konjakkimainen tammen vivahde – todennäköisesti Allierin alueen tammen tekosia. Kokonaisuutta häiritsee ajoittain hieman tuntuva alkoholin (14%) aromi.
Silkkisen pehmeä ja täyteläinen viini vyöryttää karua ja vakavahenkisempää perus-Campofiorinia runsaampaa marjahilloisuutta, luumuisuutta ja hentoa rusinaisuutta, joita kuitenkin tukee perus-Campofiorinista tuttu, tiukempi hapankirsikkaisuus, joka samalla saa viinin makumaailman tuntumaan hieman ensivaikutelmaa kuivemmalta. Suutuntumaltaan viini on varsin pyöreä ja miellyttävä; hapokkuus pitää viiniä hyvin kasassa, mitä ei voi sanoa varsin hillitystä ja taka-alalle jäävästä tanniinisuudesta. Suht nuorekasta makumaailmaa kuitenkin hieman sotkee varsin tuntuva ja paikoitellen varsin peittoava tammisuus, joka parhaimmillaan tuo hedelmän sekaan intensiivistä mausteisuutta ja hienostunutta konjakkisuutta; huonoimmillaan jylläävää maitosuklaata ja melko tuntuvaa vaniljaisuutta.
Jälkimaussa tammisuus haihtuu sopivasti ja viinistä jää kypsän kirsikkaisia, hennosti kehittyneen nahkaisia ja pehmeän mausteisia vivahteita; tammisuus kuitenkin maistuu vielä jonkin verran, kevyenä suklaisuutena ja häivähdyksenä vaniljaisuutta. Viinistä jää pitkähkö, tasapainoinen ja maukas jälkivaikutelma.
Brolo di Campofiorin on edelleen todella mainio ja maistuva Supervenetolainen, mutta vuosikerta 2008 tuntuu hieman alisuoriutujalta vuosikertaan 2005 verrattuna. Tuosta kyseisestä viinistä totesin sen olevan varsin mainio, mutta ehkä piirun verran ylihintainen, korkeintaan juuri-ja-juuri hintansa arvoinen. Tällä kertaa viinin lähes jokaista osa-aluetta dominoiva tammisuus rokottaa hieman enemmän pisteitä, enkä enää voi todeta viinin olevan tällä kertaa hintansa veroinen – halvemmalla kun löytyvät Alkostakin esimerkiksi varsin samanlaista tyyliä edustavat Zenaton Ripassa ja Tommasin "Ripasso".
Brolo di Campofiorin 2008 on tästä huolimatta herkullinen ja tyylikäs appassimento-viini – peräti parhaita, mitä Alkon valikoimista löytyy – mutta viini on tällä haavaa sekä turhan tamminen että turhan hinnakas ollakseen ainakaan allekirjoittaneelle mitenkään erityisen houkutteleva ostos. Sen sijaan esimerkiksi laivoilta viiniä voi bongailla 15 euron kieppeiltä, mikä on jo varsin passeli hintaluokka viinille.
Lyhyesti: Perus-Campofiorinia selkeästi mehevämpi ja vivahteikkaampi esitys, jota on kuitenkin tammitettu omia makumieltymyksiäni selkeästi reippaammalla otteella. Toivon mukaan useamman vuoden kypsyttelyllä ja riittävällä hengittelyllä viinin hallitseva tammisuus tuulettuisi pois – tässä kunnossa viini on kuitenkin hieman alisuoriutuja verratessani edelliseen kokemukseeni viinistä.
Arvio: Tyylikäs – yleensä appassimentot (poislukien siis Amaronet, Reciotot ja Ripassot) ovat melko yllätyksettömiä ja arkisia esityksiä; Brolo di campofiorin on sen sijaan varsin vaikuttava ja moniulotteinen esitys. Omaan makuuni viinin tammivetoinen estetiikka ei pure, mutta kenties uutta maailmaa arvostaviin enemmän?
Hinnan (22,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti