Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


17.7.13

Matsu El Picaro 2011

Matsu El Picaro 2011
  • Valmistaja: Matsu
  • Tyyppi: Punaviini, DO Toro
  • Maa: Espanja
  • Alue: Castilla y León, Toro
  • Rypäleet: Tempranillo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,90e (Huhtikuu 2013, Silja Lines)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Työporukkamme viini- ja kokkailuillassa viimeiseksi jäänyt punaviini oli varsin tuoreen viinitalo Matsun El Picaro – "Vintiö". Viinitalon kaikki viinit, eli El Picaron lisäksi El Recio, "Kovanaama", ja El Viejo, "Vanhus", ovat huomiotaherättävällä ja omalla tavallaan nerokkaalla etiketillä varustettuja – viinin etiketistä tuijottavat kasvot kertovat viinin iästä. Nuoren miehen kasvoilla varustettu El Picaro on talon nuorin viini – se on luonnonmukaisesti ja biodynaamisesti viljeltyjen, 50 vuotta vanhojen köynnösten Tempranillo-rypäleistä valmistettu Toron alueen viini, jota on kypsytelty uusissa tammitynnyreissä espanjalaisittan poikkeuksellisen vähän, vain kuusi viikkoa. Kypsytyksen jälkeen viini on pullotettu suodattamattomana.

Viinillä on varsin tumman kirsikkainen, syvä ja vain hennosti läpinäkyvä väri.

Tuoksu on tuoksun tavoin syvä, rehevä ja voimakas. Varsin makea ja ylikypsä tuoksu ei tyydy pelkästään vihjailemaan vaan se suorastaan karjuu auringossa paahtuneita rypäleitä. Makean marjaisessa tuoksussa on päällimmäisenä hämmentävän cabernetsauvignonmaista mustaherukkahilloisuutta, minkä rinnalta löytyy Tempranillolle tyypillisempää makeata mansikkaa. Runsas ja makea hedelmä peittää viinin tammen aromit lähes kokonaan, mutta 14,5% alkoholisuus puskee omaa aromiaan tuoksun sekaan.

Vaikka viinin täyteläinen maku on selvästi hyvin kypsä, on se makeaan tuoksuun verrattuna melko kuivahko; silti kokonaisuutta sävyttävät hilloisen mustaherukkaiset ja makean luumuiset vivahteet. Pippurisuuden ohella mausteinen tammisuus tuntuu tuoksua selvemmin maussa. Viini on korkeintaan keskihapokas, minkä vuoksi suutuntuma on varsin tiivis ja paksuhko, sekä alkoholisuudessaan melko lämmin. Kokonaisuutena viini on kuitenkin varsin tanniininen, nuorekkaan voimakas ja rakenteikas, sekä jopa hieman kireän oloinen, joten viinistä ei tule mitenkään läskiä vaikutelmaa. Yleisesti El Picaro on nuoresta iästään ja tuntuvasta tanniinisuudestaan huolimatta varsin helposti lähestyttävissä.

Viinin jälkimakua hallitsevat pippuriset, kypsän mustaherukkaiset ja hennon mansikkahilloiset vivahteet; makean hedelmäisyyden kadottua kielelle jää melko pitkä, puinen ja kevyen vaniljaisen tamminen jälkivaikutelma sekä tanniinista karvautta.

Melko tuntuvasta tanniinisuudestaan huolimatta El Picaro toimi varsin mukiinmenevästi ihan sellaisenaan tuhdin aterian päätteeksi. Eniten kuitenkin allekirjoittanutta häiritsi viinin paikoitellen jopa dominoivaksi yltyvä mustaherukkahilloisuus – I can't believe it's not Cabernet! Lisäksi viini oli muutenkin melko epä-espanjalainen niin pullon ulkoasun kuin viinin ylikypsän, voimakkaan hilloisen hedelmän puolesta. Kokonaisuutena El Picaro oli ihan jännittävä uusi tuttavuus, muttei ainakaan luonut mitään suurta hinkua tutustua Matsun muihin viineihin – voisinkin veikata, että näin mehevän hedelmävetoisella viinillä ja näyttävällä etiketillä viinitalo pyrkii tähtäämään enemmän Atlantin- kuin Itämerentakaisille markkinoille...

Lyhyesti: Erittäin kypsä ja varsin tanniininen biodyny-Tempranillo Torosta. Tammea on käytetty viinissä yllättävän vähän; sen sijaan makean hilloiset ja cabernetmaisen mustaherukkaiset aromit jylläävät. Ylikypsä blockbusterR. M. Parker-maiseen makuun.

Arvio: OK – on kyllä vaikea uskoa näin makean ylikypsän herukkaisen viinin olevan espanjalainen Tempranillo. Ihan passeli nuorekkaaksi väkivaltaviiniksi, muttei erityisen alueelle tyypillinen esitys millään tavalla.

Hinnan (9,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti