Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


21.7.13

Casa das Buganvílias Vinhão 2011

Casa das Buganvílias Vinhão 2011


Viniportugalin Lissabonin maistelupisteessä Quinta do Gradilin valkoviinin jälkeen vuorossa oli Casa das Buganvíliasin punainen Vinho Verde – viinityyli, joka on varsin suosittu kotimaassaan mutta lähes täysin tuntematon maan rajojen ulkopuolella; Suomessakin Vinho Verde yhdistyy ihmisten mielessä automaattisesti alueen kepeisiin ja pirskahteleviin valkoviineihin.

Itse viinin hinta jäi hieman arvoitukseksi, sillä paikan päällä viinin hintatiedusteluihin vastattiin "noin viitisen euroa." Niin Google, Cellartracker kuin wine-searcher eivät paljasta juuri mitään viinistä, mutta viinitalolla on sentään kotisivut, joista voi ihmetellä jotain tietoja. Vinho Verde -alueella, aivan Portugalin pohjoisrajan tuntumassa sijaitsevan Ponte de Liman kaupungin kylän tuntumassa sijaitseva Quinta da Boavista viljelee valkoista Loureiroa ja punaista Vinhãoa, joista talo valmistaa Casa das Buganvílias -sarjan Vinho Verde -viininsä. Talon Vinhão on suodattamaton, eli se tulee keräämään sakkaa ikääntyessään perusviinejä enemmän.

Punainen Vinhão on ns. teinturier-rypäle, eli sen hedelmäliha ja mehu ovat myös punaisia – toisin kuin monilla muilla punaisilla rypäleillä, joilla on ainoastaan punainen kuori, mutta väritön hedelmäliha. Käytetty rypälelajike näkyy heti viinin värissä, joka on varsin tiivis, mustan kirsikkainen ja juuri ja juuri aavistuksen verran läpinäkyvä.

Vastakorkattunakin viinistä nousee varsin runsas tuoksu, josta löytyy muhkeata marjaisuutta, musteisuutta ja kevyen kukkeata parfyymisyyttä.

Maku jatkaa mehevän marjaisella linjalla, mutta on samalla varsin raikas, tuntuvan hapokas ja melko kirpeä. Kuivasta ja melko suoraviivaisen marjaisesta makumaailmasta löytyy lähinnä hapahkoa puolukkaisuutta, karpaloa ja kevyttä punaherukkaa. Kokonaisuus on varsin tanniininen, mikä tuo viiniin selvää purutuntumaa, mutta yleisilmeeltään viini on taas melko kepeä – tämän vuoksi viini vaikuttaa enemmän suurikokoiselta, mutta ohuehkolta viiniltä kuin kepeältä ja eloisalta punaviiniltä.

Keskipitkä jälkimaku on varsin hapokas, freesi, tuoreen punamarjainen ja iloisen kesäinen.

Yleisesti punainen Buganvílias on suht simppeli, mutta mukavan rakenteikas, raikas ja ilahduttavan rutikuiva esitys. Viinin karuhko, kepeä, kuiva ja kirpeän hapokas ilmaisu ei selvästikään tuntunut maistuvan monille maistelutilaisuuteen eksyneelle turistille, useimpien mutistessa äidinkielellään lähinnä "hum... jaah..." viiniä ihmetellessään, mutta ainakin omaan makuuni viini oli kolmesta tarjoillusta esityksestä se eniten nappiin osunut – vaikkakaan viinin suht simppeli ja suoraviivainen ilmaisu ei mitenkään huomattavasti päässytkään hurmaamaan.

Yleisesti viini on kuivana ja hyvin hapokkaana punaviininä mainion keväinen / kesäinen terassiviini, mutta sen kohtalaisesti tuntuva, rustiikkinen tanniinisuus kyllä saa kaipaamaan jotain syötävää – edes pientä suuhunpantavaa – viinilasin rinnalle. Edulliseen hintaansa nähden varsin muikea tuttavuus.

Lyhyesti: Kirpeän hapokas, tuoreen punamarjainen, kepeähkö ja tuntuvan tanniininen Vinho Verde, joka on tiivistettysti korkealla kulautuskertoimella varustettu simppeli kesäpunaviini.

Arvio: Erittäin hyvä – omaan makuuni simppelien ja arkisten viinien kuuluisi olla tällaisia tapauksia, eikä rakenteettomia, makeita marjahillopommeja, joita Alkon kyykkylaarit ovat väärällään, mutta valtaosalle suomalaisista Casa das Buganvílias olisi todennäköisesti "hapanta marjamehua", joten so not. Muutan sitten Portugaliin.

Hinnan (~5,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti