Niepoort Vinho Verde Dócil Loureiro 2012

Niepoort Projectos Vinho Verde Dócil Loureiro 2012

• Valmistaja: Niepoort
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Vinho Verde-Lima
• Maa: Portugali
• Alue: Minho, Lima
• Rypäleet: Loureira (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ~9e (Syyskuu 2013, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: vila viniteca

Saisivat monet vanhat suuryhtiöt ottaa mallia Niepoortin toiminnasta.

Hollannista Portugaliin muuttaneen Franciscus Marius van der Niepoortin vuonna 1842 perustama Niepoortin viinitalo on yksi tunnetuimmista Portviinin tuottajista sekä yksi harvoja edelleen perheomisteisia portviinitaloja. Taloa johtaa nykyisin Eduard Dirk Niepoort, viinintekijä 5. sukupolvessa. Tässä ei nyt ole vielä ollut mitään erityisen merkittävää.

Merkittävää on se, miten Dirk Niepoortin alaisuudessa Niepoortin viinitalo on onnistunut yhdistämään näppärästi puolitoista vuosisataa kestänyttä viiniperinnettä uuteen, innovatiiviseen ja kokeilevaan viininvalmistukseen. Perinteistä puolta edustavat portviiniklassikot, joita Niepoortilta löytyy katalogistaan yli sadan vuoden ajalta; modernimpaa puolta taas esimerkiksi uudet, trendikkäät, nuoremmalle yleisölle lanseeratut portviiniversioinnit ja uudet Niepoort Projectos -viinit, joiden parissa Dirk Niepoort etsii uusia ilmaisutapoja viinintuotannolleen perinteisten Portugalin alueiden ja lajikkeiden kautta. Projectos-viinejä Dirk Niepoort tuottaa niin itsekseen kuin yhteistöinä muiden viinitalojen ja viinintekijöiden kanssa.

Dócil on Niepoort Projectos-sarjan Vinho Verde, joka on – kyseiselle viinityylille hieman epätyypillisesti – puhtaasti Loureira-lajikkeesta (paikallisille Loureiro) valmistettu tapaus. Tämä Liman laaksossa sijaitsevien, graniittipohjaisten viinitarhojen 20-vuotiaiden köynnösten käsinpoimituista rypäleistä valmistettu Niepoortin Vinho Verde tunnettiin alunperin nimellä Girosol, jonka alla sitä valmistettiin vuosikerrat 2006-2009; vuosikerrasta 2010 eteenpäin viini on tunnettu nimellä Dócil. Viini on käynyt ja kypsynyt 5 kuukautta terästankeissa ilman malolaktista.

Väriltään viini on "vihreälle viinille" sopivasti melko vihertävä.

Hedelmävetoinen ja kypsän trooppiseen taittuva tuoksu tuo monet muutkin portugalin valkoiset mieleen hetkessä: persikkaa, kevyttä ananasta ja hentoa muussattua banaania. Taustalla häilyy myös hentoa kukkaisuutta ja viileästä käymisestä kieliviä, kevyen päärynäisiä piirteitä. Yleisilmettä sävyttää myös ilahduttava, freesi ja viileähkö mineraalisuus.

Kielellä viini ei monien Suomessa myytävien Vinho Verdejen tapaan pirskahtele, vaan ainoastaan pistelee hyvin kevyesti kielellä. Rehevä makumaailma on kohtalaisen tuntuvasta hapokkuudestaan ja loppupeleissä maltillisesta jäännössokeristaan (6 g/l molempia) huolimatta yllättävän täyteläisen tuntuinen ja paikoin jopa puolikuivan oloinen. Mehevä hedelmäisyys on runsasta, mutta melko suoraviivaista: makumaailmasta erottuu lähinnä persikkaa, portugalilaisten valkoisten banaanisuutta ja hentoa viheromenaisuutta.

Viinistä jää runsas, muttei enää keskimaun tavoin rehevä, kypsän hedelmäinen ja kielen kärjessä hieman makeahkoon taittuva, keskipitkä jälkimaku, jossa tuntuu kypsää omenaa, raa'ahkon vihertävää aromaattisuutta, hieman kukkaisuutta ja aavistus kivistä mineraalia.

Viinin aromaattinen ja jopa pienestä kosiskelevuudestaan huolimatta varsin miellyttävä tuoksu antoi odottaa hieman vivahteikkaampaa esitystä – vaikka makumaailma lunasti runsaudellaan ja rehevyydellään tuoksun asettamat lupaukset, jäi makumaailma syvyydeltään ja mielenkiinnoltaan hieman vaatimattomaksi. Rakennetta ja raikkautta kuitenkin piisaa varsin hyvin, joten juotavuus viinissä on kohdallaan.

Tämä Niepoortin Vinho Verde -kokeilu on tyyliltään selkeästi kypsempi, täyteläisempi ja hedelmäisyydessään mehevämpi kuin useimmat Suomessa myytävät Vinho Verdet – ainoastaan Quinta da Lixan VV Alvarinho muistuttaa tyyliltään hieman tätä viiniä, joskin Dócil on tyyliltään aavistuksen pirtsakampi, mutta myös yksiulotteisempi. Suuria yllätyksiä viiniltä ei kannata odottaa, mutta jos se irtoaa wine-searcherin osoittamaan viitehintaan, on viini hintaisekseen ihan mukava, simppeli kesäviini. Hyvin viilennettynä Dócil on valkkari paikallaan piknikkorissa.

Lyhyesti: Mehevän hedelmäinen, täyteläinen ja varsin runsas Vinho Verde, joka loppupeleissä kuitenkin jää makupuoleltaan hieman yksiulotteiseksi ja harmittomaksi tapaukseksi.

Arvio: Miellyttävä – ihan kelvollinen arkiviini kulautettavaksi pienellä porukalla keskikesän auringossa, muttei kuitenkaan sellainen tapaus, joka saisi meikäläisen ryntäämään pää kolmantena jalkana kauppaan.

Hinnan (n. 9e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

PS: Viiniin täysin liittymättä ilmoitan nyt tässä, että olen nyt lähdössä yliopistolle valmistujaisiini. Seuraavan päivityksen aikaan olenkin sitten maisterismies.

Quinta da Lixa Vinho Verde Alvarinho 2011

Quinta da Lixa Vinho Verde Alvarinho 2011

• Valmistaja: Quinta da Lixa - Sociedade Agrícola
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Vinho Verde
• Maa: Portugali
• Alue: Porto, Felgueiras
• Rypäleet: Albariño (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,65e (Heinäkuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 14,95e (Tammikuu 2014, Alko)

Portugalin kepeät ja kevyesti kuplivat Vinho Verdethän ovat jääkaappikylminä mitä parhainta juotavaa kesäkuumalla (mikä ei tällä hetkellä ole enää se ajankohtaisin aihe, mutta onpahan juttu valmiina ensi kesäksi!) Mutta entäs ne Vinho Verdet, jotka eivät sovi tähän määrittelyyn? Sitä puolta edustaa mm. Lixan kaupungissa sijaitsevan Quinta da Lixan 100% Avarinhosta tehty Vinho Verde, joka napattiin jääkaappikylmänä mukaan puistoon keskellä heinäkuun helteitä (kun liian pitkät jonot ja yleinen väenpaljous veivät kiinnostuksen osallistua SOPP-tapahtumaan tänäkin vuonna.)

Alun perin tämä nimellä Soporvin kulkenut perheomisteinen viinitalo aloitti toimintansa vuonna 1986 ryhtymällä viljelemään Vinho Verden alueella bulkkina myytäviä rypäleitä. Kuitenkin kunnianhimo otti viljelijöistä vallan ja vuonna 1992 he ostivat lähistöllä sijainneen Quinta da Lixan viinitalot viininvalmistusvälineineen ja kymmenisen hehtaarin viljelyksineen. Sittemmin viinitalo otti käyttöönsä ostamansa viinitalon nimen sekä ryhtyi ostelemaan muita Vinho Verden alueen viinitaloja ja -tarhoja. Tätä nykyä viiniyhtiöllä on omistuksessaan kuusi eri viinitaloa sekä 52 hehtaaria viljelyksiä. (Itselle kyllä on jäänyt epäselväksi viinin lopullinen kotipaikka – Alkon sivut mainitsevat viinin tulevan Lixan kaupungin ympäristöstä, missä varsinainen Quinta da Lixan viinitalo sijaitsee, mutta ymmärtääkseni VV Alvarinhoa saisi viljellä vain Portugalin pohjoisrajalla, Melgaçon ja Monçãon alueilla. Mene ja tiedä...)

Lasissa pienen hetken istuttuaan tämä vaalean vihertävä viini muodostaa kevyitä kuplia lasin reunoille – hapokkuutta siis vaikuttaa löytyvän sopivasti.

Tuoksu on kypsähkö ja hieman makea. Trooppisen hedelmävetoisesta tuoksusta löytyy kypsän Albariñon persikkaa, ananasta ja hunajamelonia sekä viileässä käytettyjen valkoviinien päärynää.

Niin Vinho Verden alueen valkoviiniksi kuin Albariñoksi viinin maku on yllättävänkin täyteläinen ja jopa raskastekoinen – ja happojen luomista kuplista huolimatta siis täysin hiilihapoton. Viini on kuitenkin tämän tuhtiuden vastapainona myös tuntuvan hapokas, ryhdikäs ja kirpeän mineraalinen. Tuoksua hillitymmän kypsän hedelmäisestä mausta löytyy paljon tuoksussa esiteltyjä elementtejä: kypsää päärynää, makeata omenaa ja kevyttä aprikoosia.

Hedelmäinen jälkimaku jatkaa keskimaun viitoittamilla linjoilla: kielelle jää mehevä, kevyen päärynäinen, sitruksisen hapokas, hillityn yrttinen ja kevyesti kivennäisen mineraalinen jälkivaikutelma sekä pieni aavistus asetonia.

Kokonaisuutena viinin makupuoli on varsin runsas ja hyvin hedelmävetoinen Vinho Verdeksi, mutta samalla kuivempi ja freesimpi kuin monet portugalilaiset valkoviinit – tietyllä tapaa viini asettuu hienosti kahden hyvin erilaisen viinityylin välimaastoon ottaen niistä molempien parhaita puolia. Kepeätä ja kuplivaa Vinho Verdeä odottavat saattavat yllättyä Lixan Alvarinhon varsin painokkaasta, hedelmästä ja täysin hiilihapottomasta ilmaisusta, mutta Portugalin valkoviinien ystävälle viini toiminee varsin mainiosti!

Lämpimänä kesäiltana puistossa sen kummempia konstailematta tämä Vinho Verde toimi vallan mainiosti, mutta tämä ei tarkoita sitä, että viiniä olisi pakko alistaa näin yksinkertaisiin oloihin: sekä erittäin rakenteikas että runsaan hedelmäinen ilmaisu kutsuvat naittamaan viiniä tuhdeillekin kasvis- tai kalaruoille! Mutta vaikka viini ei ole tyyliltään sellainen, kuin valkoiset Vinho Verdet ovat totuttu tuntemaan, suosittelen kuitenkin tarjoamaan sen yleisesti Vinho Verdeille sopivassa tarjoilulämpötilassa – lähes jääkaappikylmänä.

Lyhyesti: Tuhdinpuoleinen, runsaan hedelmäinen, mineraalinen, hapokas ja ryhdikäs valkoviini Vinho Verden alueelta. Hieno yhdistelmä Vinho Verden raikkautta ja ryhtiä sekä portugalilaisten valkoviinien hurmaavaa hedelmäisyyttä ja runsautta.

Arvio: Erittäin hyvä – herkullinen viini, joka ilman runsasta mineraalisuuttaan ja rapsakkaa hapokkuuttaan voisi olla ehkä turhan suoraviivainen ja yksipuolinen. Nyt kuitenkin viini onnistuu olemaan todella ihastuttava ja tasapainoinen paketti, jossa kaikesta runsaudestaan huolimatta ei tunnu olevan mitään liikaa.

Hinnan (14,95e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Quinta do Outeiro de Baixo Tinto 2011

Quinta do Outeiro de Baixo Vinho Verde Tinto 2011

• Valmistaja: Quinta do Outeiro de Baixo
• Tyyppi: Punaviini, DOC Vinho Verde Amarante
• Maa: Portugali
• Alue: Porto, Amarante
• Rypäleet: Vinhão (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 6,35e (Toukokuu 2013, GN Cellar, Lissabon)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: garrafeira nacional

Punaviinejä harvemmin näkyy lähinnä näissä mielikuvien tasolla valkoviineihin yhdistyvissä flûte-pulloissa, poikkeuksena Alsacen Pinot Noirit – tämä kyseinen pullomalli kun on pakollinen Alsacen viineille. Portugalista kuitenkin löytyi täysin yllättävä poikkeus tähän sääntöön: muutamat punaiset Vinho Verdet. (Kuvaan on siis napattu törkeästi saman viinitalon valkoinen Vinho Verde siitä syystä, ettei Internetistä yksinkertaisesti löytynyt kuvaa talon punaviinistä valkoisella taustalla. Tyhjänä pullo kuitenkin näyttää tuolta – punaisilla teksteillä tosin.) Tämä Amaranten kylän tuntumasta tuleva Vinhão tuli alun perin ostettua tarkoituksena nauttia se hotellihuoneessa niinä hetkinä, kun jalat tarvitsevat pakollista lepoa Lissabonin tutkimisesta. Viini kuitenkin tuli jätettyä korkkaamatta flunssan vietyä haju- ja makuaistin käytännössä täysin.

Viini tuli sitten korkattua pari kuuta myöhemmin, kesä-heinäkuun vaihteessa kaima-kollega-kaverin luona käydessä: olin ottanut mukaani tämän lisäksi toisen, Alkon tilausvalikoimasta löytyvän punaisen Vinho Verden, Aphros Vinhãon, ja meille oli laitettu tarjolle niin suolaista kuin hieman makeatakin piirakkaa.

Portugalin ulkopuolella Vinho Verdet tunnetaan lähinnä erittäin nuorekkaista, kevyesti pirskahtelevista ja simppeleistä valkoviineistä, mutta kotimaassaan punaiset Vinho Verdet ovat hyvinkin suosittuja. Tyypillisesti punaiset Vinho Verdet valmistetaan Vinhãosta, jossa kuoren lisäksi myös rypäleen mehu ja itse hedelmäliha ovat punaisia (kun taas normaalin punaisen rypäleen mehu ja hedelmäliha on väritöntä) – tämän vuoksi Vinho Verdet ovat tyypillisesti väriltään erittäin tummia ja läpinäkymättömiä. Tästä kyseisestä viinistä en kuitenkaan sattunut löytämään mitään erityisiä, viininvalmistuksellisia knoppitietoja; mennään siis sillä, mitä aistit kertovat!

Huh. Viini on tummanpuhuvalta väriltään todella tiivis, läpinäkymättömän purppuranpunainen ja muistuttaa enemmän vetistä (mutta jopa hieman viskoosia) marjapuuroa kuin mitään punaviiniä. Tässä taitaa olla tiiveintä ja paksuinta punaviiniä, mitä olen koskaan nähnyt – jopa viereisessä lasissa nököttävä, myöskin tumman ja syvän värinen Aphros Vinhão vaikuttaa ulkonäöltään paljon kevyemmältä.

Tuoksussa on päällimmäisenä hennon laktista marjajogurttia, multaa ja kypsänmakeata tummaa marjaa sekä taustalla pysyttelevää, luonnetta tuovaa rustiikkista likaisuutta. Avautuessaan persoonallisesta, nuorekkaasta ja marjavetoisesta tuoksusta rupeaa erottumaan myös lakritsia ja jonkinlaista poltettua sokeria.

Maku on ulkonäköä mukaillen varsin tiivis. Kypsää marjaisuutta, voimakastakin pippuria, tuoretta eikä kovinkaan makeata mustikkaa, tuntuvaa ja kirpakkaa puolukkaa sekä kevyttä juustoisuutta. Lämmetessään myös kypsempi ja tummempi hedelmä puskee sekaan. Kokonaisuus on varsin kuiva, raikkaan hapokas ja kohtalaisen tanniininen. Suutuntumaltaan viini vaikuttaa melko täyteläiseltä, mutta tuntuva hapokkuus ja puolukkaisuus tekevät yleisilmeestä varsin kepeän. Lontoon kielellä viinin saa parhaiten tiivistettyä neljään kirjaimeen: tart.

Keskipitkä ja marjainen jälkimaku on kuiva, miellyttävän hapokas ja erityisesti kevyen kirpakkaan puolukkaisuuteen taittuva.

Mielestäni tämä Quinta do Outeiro de Baixon esitys veti pidemmän korren kahdesta testatusta punaisesta Vinho Verdestä – mikä toki on varsin hyvä saavutus, sillä mielestäni Aphros Vinhão on tyylilajissaan varsin kova haastaja. Outeiron vielä puhdaspiirteisempi hedelmäisyys ja tietyllä lailla hillitympi aromimaailma onnistuivat miellyttämään enemmän, vaikka tyylillisesti molemmat viinit ovat varsin lähellä toisiaan; Aphros on hieman massiivisempi ja aavistukseen tammeen taittuvampi, kun Outeiro on taas kepeydellään freesimpi, napakampi ja samalla myös aavistuksen verran kypsempi ja intensiivisempi. Kuitenkin myös tästä viinistä löytyy sitä massaa ja substanssia, mutta sen kuiva ja hapokas ilmaisu eivät oikein anna aivoille mahdollisuutta rekisteröidä sitä.

Ruokakäytössä molemmat Vinhãot pärjäsivät mainiosti suolaisen, tuorejuustoa sisältäneen (sipuli? sieni? ei voi muistaa) piirakan kanssa, minkä lisäksi oli viinejä kokeiltava hieman makeaan taittuvan marjapiirakan kanssa; mitään upeata yhdistelmää ei tästä kombosta päässyt syntymään, mutta sen sijaan molempien maut pysyivät suorastaan hämmentävällä tavalla toisistaan erillään. Mielenkiintoinen, eikä mitenkään huono kokemus, joskin jotain aivan muuta, mitä olisi odottanut!

Lyhyesti: Raikas, hapokas ja intensiivinen mutta samalla melko tuhti, tanniininen ja kypsään hedelmään taittuva persoonallinen ja maukas punainen Vinho Verde, jonka makumaailmaa hallitsee tuore, freesi puolukkaisuus.

Arvio: Erinomainen – todella mainio viini sellaisiin hetkiin, jos kesäkuumalla haluaa runsasta ja tuhtiakin punaviiniä; talvella on vaikea kuvitella nauttivansa näin raikkaasta ja marjaisesta viinistä, mutta kesähelteille juuri grillattujen herkkujen kylkeen tämä sopii kuin nakutettuna!

Hinnan (6,35e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

Conde Villar Branco 2012

Conde Villar Branco 2012

• Valmistaja: Conde Villar, Quinta das Arcas
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Vinho Verde
• Maa: Portugali
• Alue: Porto, Valongo
• Rypäleet: Loureiro (50%), Arinto (40-30%), Trajadura (20-10%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 7,98e (Kesäkuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta 6,29e poistuessaan)

Vaikka ostan lähinnä tyylikkäiksi ja persoonallisiksi ennakoimiani viinejä, on kesäisin piknikkejä ajatellen simppelit ja harmittomat Vinho Verdet paikallaan – tästä syystä tämä Conde Villarin Vinho Verde tuli ostettua tuolla kesän alussa. Pikniksuunnitelmat kuitenkin menivät mönkään sadekuuron luodessa pakollisia muutoksia suunnitelmiin – viini tulikin sitten nautittua helteiden tuskaiseksi asti lämmittämässä olohuoneessamme patonkia ja muita piknikpurtavia mutustellessa.

Tämä viini kuitenkin on, ikävä kyllä, Alkon tämän kesän kausituote, joten sitä ei enää valikoimista löydy. Kyseessä on perinteisten, tutuista sinisistä pulloista löytyvien Vinho Verdejen (Casal Garcia, Gatão, Gazela) kaltainen tapaus, mutta näitä puolikuivia tapauksia kuivempi – Conde Villar Brancosta kun löytyy vain vaatimattomat 6 g/l jäännössokeria.

Vinho Verdet tyypillisesti tunnetaan täällä päin näistä ei-aivan-kypsistä rypäleistä valmistetuista valko- ja roséeviineistä, jotka hiilihapotetaan ennen pullotusta. Koska rypäleet ovat vielä aavistuksen raakoja kun ne puristetaan viiniksi, eivät ne ole kehittäneet juurikaan kypsempiä ja kehittyneempiä aromeja, minkä takia nämä Vinho Verdet ovat monesti varsin mutkattomia ja yksiulotteisia esityksiä. Tämän vastapainoksi rypäleet ovat kuitenkin varsin hapokkaita, minkä vuoksi viinit ovat erittäin pirteitä, rapsakoita ja raikkaita – siis juuri erinomaisia kesäviinejä! Viinien hapokkuutta korostetaan erikseen vielä hiilihapottamalla ne kevyesti pirskahteleviksi. Näiden viinien ohella Vinho Verden alueella valmistetaan myös punaviinejä sekä kypsempiä, raskastekoisempia ja hiilihapottomia Vinho Verdejä, mutta niitä nähdään verrattain harvoin Alkon hyllyillä.

Vinho Verden alue sijaitsee aivan Portugalin pohjoisimmassa, melko viileässä kärjessä ja se on pinta-alaltaan varsin kattava – se käsittää perinteisen Minhon alueen, jossa viinityyli on alunperin kehittynyt ja joka vastaa nykyisin Bragan ja Viana do Castelon alueita; lisäksi myös Portviinikaupungistaan tutun Porton sekä Aveiron alueilla viljellään nykyisin Vinho Verdeä – Conde Villar sijaitsee Porton alueella. Tähän kyseiseen viiniin 90% rypäleistä on talon omalta Quinta das Arcasin tarhalta käsin ja loput on ostettu sopimusviljelijöiltä.

Väri on hailakan vihertävä ja vaatimaton. Viini kuohahtaa kaadettaessa lasiin ja jättää lasin pinnoille suuria kuplia, muttei varsinaisesti kuohu tai edes kupli, vaan asettuu nopeasti aloilleen.

Tuoksu on puhdaspiirteisen omenainen ja raikas, jopa hieman raa'ahko, mutta seasta erottuu myös taspainottava aavistus trooppista hedelmää ja greippiä.

Suutuntumaltaan Conde Villar Branco ei juurikaan pirskahtele, vaan lähinnä vain tyytyy nipistelemään runsaasti kielellä. Maku on kuiva, raikas, mineraalinen, tuoreen viheromenainen ja jopa aavistuksen päärynäinen sekä yleisilmeeltään mukavan rapsakka; seasta löytyy myös kevyen kiniinistä bitterisyyttä ja hentoa yrttisyyttä, mikä korostaa viinin varsin freesiä ilmaisua entisestään.

Jälkimaku on ohut ja yleisilmeeltään lyhyehkö, hennon yrttinen, mineraalinen, raa'an omenainen, limettisen sitruksinen ja kiniinisen bitterinen. Viinistä jää hento jälkivaikutelma, jossa raa'ahko hedelmäisyys ja suutapuhdistava mineraalinen karvaus nousevat pinnalle ja jatkuvat muita aromeja pidempään.

Yleisesti Conde Villarin valkoinen on simppeli, mukava ja kesäkuumalla olotilaa raikastava kesäviini. Vaikka yleisilme on varsin mutkaton ja simppeli, on tämä pullo ihan hintansa väärti. Erityisplussa tippuu viinille sen varsin kuivanrapsakasta olemuksesta – soisi Alkon puolikuivan Vinho Verde -osaston sekaan ilmestyä pysyvämpään valikoimaan tällainen yksi kuivempi ja kirpakampi esitys.

Hyvin viilennettynä varsin mainio, mutkaton perusviini kepeille piknikruoille ja mereneläville. Jos sinulta sattuu vielä löytymään tämmöinen pullo jostain kaapista, kannattaa se korkata pian: nämä pirskahtelevat Vinho Verdet kun ovat parhaimmillaan nuorina ja raikkaina, eivätkä ne juuri lisäikää tarvitse – tai edes sitä kestä.

Lyhyesti: Kuiva, raikas, rapsakka ja rehellisen mutkaton nuori valkoviini, joka pirskahtelee kevyesti suussa. Mukava kuuman kesäpäivän freesaaja.

Arvio: Hyvä – tämä on viini, joka ei edes yritä jäädä mieleen ihmeellisenä viinielämyksenä, mutta sellaiseksi esitykseksi Conde Villar on varsin kelpo tapaus.

Hinnan (7,98e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Casa das Buganvílias Vinhão 2011

Casa das Buganvílias Vinhão 2011

• Valmistaja: Casa das Buganvílias / Quinta da Boavista
• Tyyppi: Punaviini, DOC Vinho Verde-Lima
• Maa: Portugali
• Alue: Minho, Lima
• Rypäleet: Vinhão (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ~5e (Toukokuu 2013)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: casa das buganvílias

Viniportugalin Lissabonin maistelupisteessä Quinta do Gradilin valkoviinin jälkeen vuorossa oli Casa das Buganvíliasin punainen Vinho Verde – viinityyli, joka on varsin suosittu kotimaassaan mutta lähes täysin tuntematon maan rajojen ulkopuolella; Suomessakin Vinho Verde yhdistyy ihmisten mielessä automaattisesti alueen kepeisiin ja pirskahteleviin valkoviineihin.

Itse viinin hinta jäi hieman arvoitukseksi, sillä paikan päällä viinin hintatiedusteluihin vastattiin "noin viitisen euroa." Niin Google, Cellartracker kuin wine-searcher eivät paljasta juuri mitään viinistä, mutta viinitalolla on sentään kotisivut, joista voi ihmetellä jotain tietoja. Vinho Verde -alueella, aivan Portugalin pohjoisrajan tuntumassa sijaitsevan Ponte de Liman kaupungin kylän tuntumassa sijaitseva Quinta da Boavista viljelee valkoista Loureiroa ja punaista Vinhãoa, joista talo valmistaa Casa das Buganvílias -sarjan Vinho Verde -viininsä. Talon Vinhão on suodattamaton, eli se tulee keräämään sakkaa ikääntyessään perusviinejä enemmän.

Punainen Vinhão on ns. teinturier-rypäle, eli sen hedelmäliha ja mehu ovat myös punaisia – toisin kuin monilla muilla punaisilla rypäleillä, joilla on ainoastaan punainen kuori, mutta väritön hedelmäliha. Käytetty rypälelajike näkyy heti viinin värissä, joka on varsin tiivis, mustan kirsikkainen ja juuri ja juuri aavistuksen verran läpinäkyvä.

Vastakorkattunakin viinistä nousee varsin runsas tuoksu, josta löytyy muhkeata marjaisuutta, musteisuutta ja kevyen kukkeata parfyymisyyttä.

Maku jatkaa mehevän marjaisella linjalla, mutta on samalla varsin raikas, tuntuvan hapokas ja melko kirpeä. Kuivasta ja melko suoraviivaisen marjaisesta makumaailmasta löytyy lähinnä hapahkoa puolukkaisuutta, karpaloa ja kevyttä punaherukkaa. Kokonaisuus on varsin tanniininen, mikä tuo viiniin selvää purutuntumaa, mutta yleisilmeeltään viini on taas melko kepeä – tämän vuoksi viini vaikuttaa enemmän suurikokoiselta, mutta ohuehkolta viiniltä kuin kepeältä ja eloisalta punaviiniltä.

Keskipitkä jälkimaku on varsin hapokas, freesi, tuoreen punamarjainen ja iloisen kesäinen.

Yleisesti punainen Buganvílias on suht simppeli, mutta mukavan rakenteikas, raikas ja ilahduttavan rutikuiva esitys. Viinin karuhko, kepeä, kuiva ja kirpeän hapokas ilmaisu ei selvästikään tuntunut maistuvan monille maistelutilaisuuteen eksyneelle turistille, useimpien mutistessa äidinkielellään lähinnä "hum... jaah..." viiniä ihmetellessään, mutta ainakin omaan makuuni viini oli kolmesta tarjoillusta esityksestä se eniten nappiin osunut – vaikkakaan viinin suht simppeli ja suoraviivainen ilmaisu ei mitenkään huomattavasti päässytkään hurmaamaan.

Yleisesti viini on kuivana ja hyvin hapokkaana punaviininä mainion keväinen / kesäinen terassiviini, mutta sen kohtalaisesti tuntuva, rustiikkinen tanniinisuus kyllä saa kaipaamaan jotain syötävää – edes pientä suuhunpantavaa – viinilasin rinnalle. Edulliseen hintaansa nähden varsin muikea tuttavuus.

Lyhyesti: Kirpeän hapokas, tuoreen punamarjainen, kepeähkö ja tuntuvan tanniininen Vinho Verde, joka on tiivistettysti korkealla kulautuskertoimella varustettu simppeli kesäpunaviini.

Arvio: Erittäin hyvä – omaan makuuni simppelien ja arkisten viinien kuuluisi olla tällaisia tapauksia, eikä rakenteettomia, makeita marjahillopommeja, joita Alkon kyykkylaarit ovat väärällään, mutta valtaosalle suomalaisista Casa das Buganvílias olisi todennäköisesti "hapanta marjamehua", joten so not. Muutan sitten Portugaliin.

Hinnan (~5,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Aphros Vinhão Vinho Verde 2011

Aphros Vinhão Vinho Verde 2011

• Valmistaja: Aphros Wine
• Tyyppi: Punaviini, DOC Vinho Verde-Lima
• Maa: Portugali
• Alue: Minho, Lima
• Rypäleet: Vinhão (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 8e / 12cl (Joulukuu 2012, Viiniravintola Latva)
• Hinta nyt: 15,90e (Tammikuu 2013, Viinitie)
  20,20e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: viinitie

Vinho Verde tuppaa saamaan allekirjoittaneen hieman varpailleen. Vaikka Vinho Verdet ovat yleensä varsin mukavia, maukkaita ja mutkattomia, sekä hapokkuudessaan ilahduttavan raikkaita, ne harvoin tarjoavat mitään kovinkaan ihmeellistä ja suuria tunteita herättävää. Onneksi kuitenkin tulee silloin tällöin tämän tapaisia poikkeuksiakin vastaan.

Vinho Verde, "vihreä viini", on siis yhdeltä suurelta alueelta Portugalista tuleva viinityyli, jonka nimen "vihreä" ei kuitenkaan viittaa viinin väriin, vaan sen nuorekkaaseen ikään. Vinho Verdet ovat siis tyyliltään hyvin nuorekkaita ja tarkoitettuja juotavaksi hyvin nuorena, mieluiten alle vuoden ikäisenä. Näitä "vihreitä" viinejä myydään pääasiassa nimensä mukaisesti vihertävänä valkoviininä, mutta tyyliin mahtuvat myös erilaiset roséet sekä pääasiassa Azal Tintosta, Espadeirosta ja/tai Vinhãosta valmistetut punaiset Vinho Verdet.

Vaco Croftin biodynaamisesti rypäleitä viljelevän Aphros Wine -viinitalon punainen Vinho Verde on mahdollisimman luonnonmukaisesti tehty nuorekas viini – rypäleet jopa puristetaan perinteisesti jaloilla tallomalla vanhoissa graniittitankeissa. Lopuksi viini on kypsytetty hiivasakan päällä ennen suodatusta ja pullotusta.

Väriltään viini on todella paksu ja syvä, vain aavistuksen läpinäkyvän rubiininpunainen.

Tuoksultaan viini on todella persoonallinen ja ensinuuhkaisulla suorastaan hämmennystä herättävän yllätyksellinen: mehevän mansikkaisuuden, puolukkaisuuden ja kevyen satulanahkaisuuden ohella on todella selvää marjajogurttisuutta sekä punaviineissä melko harvoin vastaan tulevaa, kukkaisen aromaattista parfymisyyttä. Lämmettyään viinistä löytyy hieman yllätyksettömämpää, mutta taustalla pysyttelevää tammen mausteisuutta ja alkoholia. Tästä huolimatta kokonaisuus on varsin persoonallinen esitys ja tuoksun perusteella!

Maultaan viini on hyvin nuorekas ja eloisan hapokas. Ensimaultaan viini on kypsänmakea, mutta pirtsakka hapokkuus kuivaa yleisvaikutelman varsin tuoreen- ja jopa kirpeän marjaiseksi. Freesi hedelmäisyys tarjoilee pirteän puolukkaista, kypsän vadelmaista ja tuoreen punaviinimarjaista marjaisuutta varsin liberaalilla otteella, sekä aavistus nahkaa. Nuorekkaaseen ja leikkisään ilmaisuun yhdistyy kuitenkin varsin vakavahenkinen ja kohtuullisen ronski tanniinisuus, joka tuo hapokkuuden kanssa viiniin todella ryhdikästä ja napakkaa ilmaisua. Yleisesti viini on todella nuorekas ja raikas, mutta samalla myös intensiivinen ja tiukasti otteessaan pitävä esitys; kaikin puolin miellyttävä, persoonallinen ja erilainen viini.

Jälkimaku on pitkä, kuiva, aavistuksen multainen ja tanniinisuuden tuoman kuivuuden kanssa kevyen katkeroisen yrttinen. Nuorekkaan marjainen ja puolukkaisuudessaan jopa happamankirpeä jälkimaku jättää haipuessaan lopuksi kielelle viipyilevän, hillityn marjajogurttisen jälkivaikutelman.

Kokonaisuutena Aphrosin punainen vihreä viini onnistui jättämään todella erinomaisen, tasapainoisen ja ennen kaikkea persoonallisuudessaan hyvin mieleenpainuvan kuvan itsestään! Vaikuttaa pahasti siltä, että Viinitie ei pahemmin floppeja harrasta maahantuomiensa viinien joukossa – melkeinpä jokainen maistamani viini on ollut todella erinomainen, mielenkiintoinen ja maistuva esitys. Lisäksi on mukavaa, että Helsingin keskustasta löytyy viinibaareja, joissa voi näihin viinehin käydä tutustumassa, kun Alkon hyllyillä näitä ei juurikaan näytä pyörivän.

Lyhyesti: Hyvin runsas, raikas, intensiivisen hapokas, nuorekas ja persoonallisen jogurttinen punainen Vinho Verde. Todella mainio ja omaperäinen laatu-Verde!

Arvio: Erinomainen – Aphrosin tuotos on melko mutkattomien ja yllätyksettömien Vinho Verde -kokemusteni jälkeen todella positiivinen ja tasokas esitys. Rungoltaan selvästi ruokaviini, mutta sellaisenaan nautittuna viinin omaperäinen makujen kirjo pääsee hienosti oikeuksiinsa.

Hinnan (8,00e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen on oikein kelvollisen hintainen, suositteluni!

Hinnan (15,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Hinnan (20,20e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Estreia Vinho Verde Rosé 2010

Estreia Vinho Verde Rosé 2010

• Valmistaja: Viniverde
• Tyyppi: Roséeviini, DOC Vinho Verde
• Maa: Portugali
• Alue: Minho
• Rypäleet: Vinhão, Borraçal, Espadeiro
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 7,39e (Kesä 2011, Alko)
• Hinta nyt: – (poistunut tuote)

kuva: portugalstore

Tuoksu on roséeviineille ominaisen marjainen – kuin sekoitus vadelma-, metsämansikka- ja punaherukkamehua. Väri on kaunis, syvän kuulas vaaleanpunainen.

Viinissä on jonkin verran sokeria – esimerkiksi Alkon kuvauksissa viini on merkitty puolikuivaksi – mutta kiitos viinin erittäin runsaiden happojen, sokeria ei juuri aisti. Pieni makeus pehmentää hieman viinin reippainta terää ja korostaa marjaisuutta, mutta yleisvaikutelma on pirteän raikas.

Erityisesti runsaat hapot tuovat viinille raikastavaa kirpeyttä ja tuntuvat leukaperissä asti pitkään viinin nielaisunkin jälkeen. Happojen lisäksi myös pirskahtelevuutta tuovat hiilihapot raikastavat viiniä entisestään.

Viinin lämmetessä sen makeus korostuu ja pirskahtelevuus vaimenee, jolloin se menettää suurinta viehätystään, mutta jääkaappiviileänä viini on loistava, mutkattoman yksinkertainen ja raikas tuttavuus. Juuri erinomainen yhdistelmä edukkaimpien roséiden kesäistä marjaisuutta ja perinteisten Vinho Verde -viinien raikasta rapsakkuutta.

Tähän hintaan ei suuria elämyksiä voi odottaa saavansa, mutta alle seitsemän ja puolen euron hinnallaan se on juuri sopiva investointi pirteään piknikviiniin kesäkuumalle. Loistava aisapari patongille, tuorejuustolle ja porottavalle auringolle.

Lyhyesti: Kesäisen marjainen ja raikas rosée-Vinho Verde

Arvio: Miellyttävä – oiva, mutkaton kesäviini.

Hinnan (7,39e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Casal Garcia 2009

Casal Garcia 2009

• Valmistaja: Quinta da Aveleda
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Vinho Verde
• Maa: Portugali
• Alue: Minho, Aveleda
• Rypäleet: Louiro, Trajadura, Pedernã, Azal
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 7,48e (Kesäkuu 2010, Alko)
• Hinta nyt: 8,39e (Tammikuu 2014, Alko)

Casal Garcia vaikuttaa olevan klassisen simppeli vinho verde, sen tuoksu on raikas ja tuoreen omenainen ja sen kielellä pirskahtelevat hapot tuovat mukavasti raikkautta ja tasapainottavat viinin pientä, mutta havaittavaa sokerimäärää. Kokonaisuutena viinin makumaailma on omenaisuudessaan ja sitruksisuudessaan melko yksiulotteinen mutta iloinen ja tasapainoinen. Jälkimaku seuraa maun osoittamia suuntaviivoja – se on lyhyt mutta pirtsakka.

Yleisesti viini sopinee hyvin mm. mietojen kalaruokien, salaattien tai öljyisten aasialaisten ruokien kanssa, mutta omasta mielestä näin kevyt ja pirteä viini on aivan erinomainen seuralainen kesäpiknikille. Maku on mukavan neutraali, kallistuen enemmän miellyttävän suorasukaiseen yksinkertaisuuteen kuin tylsän yksioikoiseen mitäänsanomattomuuteen. Hinta on juuri kohdallaan, eihän tämmöisestä tämmöisestä paljoa enempää kyllä maksaisi.

Parhaimmillaan Casal Garcia on lähes jääkaappikylmänä, eli kesäkuumalla kannattaa pistää pullo aamupäivällä jääkaappiin ja napata koriin mukaan iltapäivällä niitylle tai rannalle.

Lyhyesti: Raikas, mutkaton ja kevyesti pirskahteleva valkoviini.

Arvio: Miellyttävä – näppärä valinta viiniksi kesäkuumalle.

Hinnan (8,39e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.