- Valmistaja: Quinta do Outeiro de Baixo
- Tyyppi: Punaviini, DOC Vinho Verde Amarante
- Maa: Portugali
- Alue: Porto, Amarante
- Rypäleet: Vinhão (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 6,35e (Toukokuu 2013, GN Cellar, Lissabon)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Punaviinejä harvemmin näkyy lähinnä näissä mielikuvien tasolla valkoviineihin yhdistyvissä flûte-pulloissa, poikkeuksena Alsacen Pinot Noirit – tämä kyseinen pullomalli kun on pakollinen Alsacen viineille. Portugalista kuitenkin löytyi täysin yllättävä poikkeus tähän sääntöön: muutamat punaiset Vinho Verdet. (Kuvaan on siis napattu törkeästi saman viinitalon valkoinen Vinho Verde siitä syystä, ettei Internetistä yksinkertaisesti löytynyt kuvaa talon punaviinistä valkoisella taustalla. Tyhjänä pullo kuitenkin näyttää tuolta – punaisilla teksteillä tosin.) Tämä Amaranten kylän tuntumasta tuleva Vinhão tuli alun perin ostettua tarkoituksena nauttia se hotellihuoneessa niinä hetkinä, kun jalat tarvitsevat pakollista lepoa Lissabonin tutkimisesta. Viini kuitenkin tuli jätettyä korkkaamatta flunssan vietyä haju- ja makuaistin käytännössä täysin.
Viini tuli sitten korkattua pari kuuta myöhemmin, kesä-heinäkuun vaihteessa kaima-kollega-kaverin luona käydessä: olin ottanut mukaani tämän lisäksi toisen, Alkon tilausvalikoimasta löytyvän punaisen Vinho Verden, Aphros Vinhãon, ja meille oli laitettu tarjolle niin suolaista kuin hieman makeatakin piirakkaa.
Portugalin ulkopuolella Vinho Verdet tunnetaan lähinnä erittäin nuorekkaista, kevyesti pirskahtelevista ja simppeleistä valkoviineistä, mutta kotimaassaan punaiset Vinho Verdet ovat hyvinkin suosittuja. Tyypillisesti punaiset Vinho Verdet valmistetaan Vinhãosta, jossa kuoren lisäksi myös rypäleen mehu ja itse hedelmäliha ovat punaisia (kun taas normaalin punaisen rypäleen mehu ja hedelmäliha on väritöntä) – tämän vuoksi Vinho Verdet ovat tyypillisesti väriltään erittäin tummia ja läpinäkymättömiä. Tästä kyseisestä viinistä en kuitenkaan sattunut löytämään mitään erityisiä, viininvalmistuksellisia knoppitietoja; mennään siis sillä, mitä aistit kertovat!
Huh. Viini on tummanpuhuvalta väriltään todella tiivis, läpinäkymättömän purppuranpunainen ja muistuttaa enemmän vetistä (mutta jopa hieman viskoosia) marjapuuroa kuin mitään punaviiniä. Tässä taitaa olla tiiveintä ja paksuinta punaviiniä, mitä olen koskaan nähnyt – jopa viereisessä lasissa nököttävä, myöskin tumman ja syvän värinen Aphros Vinhão vaikuttaa ulkonäöltään paljon kevyemmältä.
Tuoksussa on päällimmäisenä hennon laktista marjajogurttia, multaa ja kypsänmakeata tummaa marjaa sekä taustalla pysyttelevää, luonnetta tuovaa rustiikkista likaisuutta. Avautuessaan persoonallisesta, nuorekkaasta ja marjavetoisesta tuoksusta rupeaa erottumaan myös lakritsia ja jonkinlaista poltettua sokeria.
Maku on ulkonäköä mukaillen varsin tiivis. Kypsää marjaisuutta, voimakastakin pippuria, tuoretta eikä kovinkaan makeata mustikkaa, tuntuvaa ja kirpakkaa puolukkaa sekä kevyttä juustoisuutta. Lämmetessään myös kypsempi ja tummempi hedelmä puskee sekaan. Kokonaisuus on varsin kuiva, raikkaan hapokas ja kohtalaisen tanniininen. Suutuntumaltaan viini vaikuttaa melko täyteläiseltä, mutta tuntuva hapokkuus ja puolukkaisuus tekevät yleisilmeestä varsin kepeän. Lontoon kielellä viinin saa parhaiten tiivistettyä neljään kirjaimeen: tart.
Keskipitkä ja marjainen jälkimaku on kuiva, miellyttävän hapokas ja erityisesti kevyen kirpakkaan puolukkaisuuteen taittuva.
Mielestäni tämä Quinta do Outeiro de Baixon esitys veti pidemmän korren kahdesta testatusta punaisesta Vinho Verdestä – mikä toki on varsin hyvä saavutus, sillä mielestäni Aphros Vinhão on tyylilajissaan varsin kova haastaja. Outeiron vielä puhdaspiirteisempi hedelmäisyys ja tietyllä lailla hillitympi aromimaailma onnistuivat miellyttämään enemmän, vaikka tyylillisesti molemmat viinit ovat varsin lähellä toisiaan; Aphros on hieman massiivisempi ja aavistukseen tammeen taittuvampi, kun Outeiro on taas kepeydellään freesimpi, napakampi ja samalla myös aavistuksen verran kypsempi ja intensiivisempi. Kuitenkin myös tästä viinistä löytyy sitä massaa ja substanssia, mutta sen kuiva ja hapokas ilmaisu eivät oikein anna aivoille mahdollisuutta rekisteröidä sitä.
Ruokakäytössä molemmat Vinhãot pärjäsivät mainiosti suolaisen, tuorejuustoa sisältäneen (sipuli? sieni? ei voi muistaa) piirakan kanssa, minkä lisäksi oli viinejä kokeiltava hieman makeaan taittuvan marjapiirakan kanssa; mitään upeata yhdistelmää ei tästä kombosta päässyt syntymään, mutta sen sijaan molempien maut pysyivät suorastaan hämmentävällä tavalla toisistaan erillään. Mielenkiintoinen, eikä mitenkään huono kokemus, joskin jotain aivan muuta, mitä olisi odottanut!
Lyhyesti: Raikas, hapokas ja intensiivinen mutta samalla melko tuhti, tanniininen ja kypsään hedelmään taittuva persoonallinen ja maukas punainen Vinho Verde, jonka makumaailmaa hallitsee tuore, freesi puolukkaisuus.
Arvio: Erinomainen – todella mainio viini sellaisiin hetkiin, jos kesäkuumalla haluaa runsasta ja tuhtiakin punaviiniä; talvella on vaikea kuvitella nauttivansa näin raikkaasta ja marjaisesta viinistä, mutta kesähelteille juuri grillattujen herkkujen kylkeen tämä sopii kuin nakutettuna!
Hinnan (6,35e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti