Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


6.9.13

Rekolan Munkintie

Rekolan Munkintie
  • Valmistaja: Rekolan Panimo
  • Tyyppi: Olut, Belgi, Dubbel
  • Maa: Suomi
  • Alue: Uusimaa
  • Maltaat: Ohra
  • Koko: 0,5
  • Hinta ostohetkellä: 6,59e (Kesäkuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 6,76e (Tammikuu 2014, Alko)

Vuorossa blogini ensimmäinen suomalaisen alkoholijuoman arvostelu! (Rumpujen pärinää, fanfaareita)

Rekolan Panimo on varsin tuore tulokas Suomen mikropanimokentällä, mutta onnistunut nuoresta iästään huolimatta saamaan jo yhden oluistaan Alkon valikoimiin, minkä lisäksi oluita löytyy Stockmannien oluthyllyiltä sekä valituista ruokakaupoista ympäri maata. Panimolle on kyllä nostettava hattua kokeellisuudesta – valikoimista kun löytyy tämän Belgian dubbel-henkisten oluiden suuntaan kumartavan esityksen lisäksi mm. kuusenkerkällä ja inkiväärillä maustettuja oluita. Kun suurpanimot puskevat ulos mielikuvitusta kuihduttavaa, vetistä peruslageria, on ilahduttavaa löytää tällaisia perinteitä rikkovia, pikkupanimoita lähes omilta kotinurkilta!

Suodattamaton Munkintie tuli vastaani tämä jännittävällä etiketillä varustettu suomalais-ale ensimmäistä kertaa Helsingin Angleterre-baarissa alkuvuodesta, jolloin oluesta jäi varsin positiivinen, vaikkei nyt mitenkään maailmojamullistava mielikuva. Siksi allekirjoittanutta ilahdutti suuresti löytää olut Alkon uutuuksista kesän lähestyessä – pitihän olut napata nyt uudelleen testiin ja ihan arvioitavaksi asti.

Oluen väri on tummanruskea ja vain kevyesti läpinäkyvä. Oluen päälle kohoaa melko kevyen beigenruskea vaahtokukka, joka jää kohtuullisen pitkäksi aikaa nököttämään paikalleen.

Lasista kohoaa tuhti ja varsin makeaan taittuva tuoksu, josta erottuu tummaa siirappisuutta, makean karamellista, tummaa mallasta, kevyttä pähkinäisyyttä ja rusinakeittoa. Ensivaikutelma on varsin miellyttävästi belgialaisten Dubbelien suuntaan flirttaileva.

Tummanpuhuva maku on makeahko ja suutuntumaltaan melko paksuntäyteläinen; hyvin vähäinen hiilihappoisuus vain korostaa oluen tuhtia ja paksunpuoleista suutuntumaa. Runsas mutta pehmyt aromimaailma on tumman hedelmäinen, aavistuksen rusinainen, joulumausteinen, hennon pähkinäinen ja kevyen humalaisenkarhea. Kerroksittaisen maun alta löytyy aavistuksen verran hapahkoa hiivaisuutta ja hennon pippurista mausteisuutta.

Jälkimaussa kielelle jää kuivattua luumua, tummaa siirappia, rusinaa, joulupuuron mieleentuovaa kanelia ja lähes imelää viikunaisuutta.

Munkintie on varsin tuhti ja makeahko makuelämys, puolen litran riittoisalla pullokoollaan jopa ehkä turhankin makea – loppupeleissä nimittäin oluen siirappis-rusinais-luumuinen makeus rupeaa hieman tökkimään, sekä lämmetessään maistumaan jopa aavistuksen imelältä. Tämä kuitenkin on enemmän makumieltymysasioita kuin varsinaisesti oluen vika – makeammista Dubbeleista pitäville Munkintie lienee varsin passeli esitys. Omaankin makuuni olut kyllä toimii mainiosti, mutta pienempi pullokoko ja vastaavasti edullisempi hintalappu nostaisivat oluen ostettavuuskerrointa omissa silmissäni huomattavasti!

Kohtalaisesti viilennettynä ja vaikka jonkun toisen oluista nauttivan kanssa Munkintie on varsin mainio, belgihenkinen olut sekä yksi parhaista Alkosta löytyvistä ei-belgialaisista belgeistä. Varsinaiseksi sessio-olueksi näin makea, suurikokoinen ja kohtalaisen vahvanpuoleinen (6,7%) soveltuu huonommin, mutta esimerkiksi juustojen kumppanina tarjoiltavaksi jälkiruoaksi voin oluen kuvitella sopivan mainiosti.

Rekolan Panimo ei varsinaisesti ole räjäyttänyt pottiaan omissa silmissäni, sillä panimon oluet tuntuvat olevan melkein poikkeuksetta melkein-muttei-ihan tavaraa, mutta arvostan silti panimon kunnianhimoista lähestymistapaa oluisiin, jossa ei mennä siitä, missä aita on matalin. Panimon jätkät tekevät omalta osaltaan tärkeätä työtä ollessaan osana paremman suomalaisen olutskenen luomisessa – vielä kun monopoli purettaisiin ja/tai panimoiden myynti vapautettaisiin, saataisiin otettua vihdoin reiluja harppauksia kohti oikeasti mielenkiintoista oluttarjontaa.

Lyhyesti: Tuhti, tummanpuhuva ja makean hedelmäinen Dubbel-henkinen belgi-ale koto-Suomemme pääkaupunkiseudulta.

Arvio: Hyvä – olut, joka toimii ensisijaisesti gourmet-kontekstissa, ei määrä-orientoituneessa oluen kittailussa. Ei mitenkään ihmeellinen tyylinsä edustaja, mutta kaikin puolin hyvä ja maukas tuttavuus.

Hinnan (6,76e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti