Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


27.9.13

Vietti Roero Arneis 2012

Vietti Roero Arneis 2012
  • Valmistaja: Vietti
  • Tyyppi: Valkoviini, DOCG Roero Arneis
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Langhe, Roero
  • Rypäleet: Arneis (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 8,65e / 12cl (Heinäkuu 2013, SicaPelle, Porvoo)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Heinäkuussa tuli tehtyä pieni pyörähdys kesäiseen Porvooseen. Siellä vanhankaupungin kujia seikkaillessamme tuli päädyttyä lopulta Porvoon tuomiokirkolle, jonka takaa löytyi varsin viehättävän oloinen sisäpiha ja kyltti, jossa luki isolla "WINING & DINING." Paikka paljastui viehättäväksi SicaPelleksi, josta löytyi sekä varsin ennakkoluulottomasti koottu, kohtuullisen hintainen viinilista että osaavaa henkilökuntaa. Olisi tehnyt mieli tutustua perusteellisemminkin paikkaan, mutta koska autolla tuli oltua liikkeellä, sai viinilasillinen jäädä yhteen. Listalta päädyin valitsemaan muutaman punaviinin perusteella tasokkaaksi toteamani viinitalo Viettin valkoisen Roero Arneisin.

Viettin perhetilalla on viljelty ja valmistettu viiniä jo 1800-luvulta asti, mutta vasta 1919 viinitalo ryhtyi varsinaisesti tuottamaan ja myymään laadukkaita viinejä. 1950-luvulla, herran nimeltä Alfredo Currado ottaessa viinitalon johdettavakseen talon laatu ja maine nousivat entisestään talon ryhtyessä valmistamaan viinejä erityisesti tietyiltä, laadukkailta Barolossa sijaitsevilta palstoilta ja viemään viinejään ulkomaille, mm. Yhdysvaltoihin. Viinitalon kotisivut kertovat myös kuinka Curradoa pidetään nykyisin "Arneisin isänä", sillä 1960-luvulla hän ryhtyi panostamaan tähän lähes täysin kadonneeseen valkoiseen lajikkeeseen – ja melkoisella menestyksellä, sillä nykyisin Arneis on Piemonten viljellyimpiä ja arvostetuimpia valkoisia lajikkeita.

Tämä Viettin Roero Arneis on n. 20-30 vuotiaiden könnösten hedelmistä valmistettu ja teräksessä kypsytetty viini, joka ei ole kypsytysvaiheessa läpikäynyt hapokkuutta pehmentävää malolaktista käymistä.

Hyvin viilennetty, kohtuullisen syvä vihreä viini saapuu pöytääni varsin kookkaassa lasissa.

Viinin jopa hieman makeahko tuoksu on hyvin hedelmävetoinen: italialaisille valkoviineille tyypillisen kypsän päärynäisyyden ohelta löytyy aprikoosia ja mangoa. Taustalla hieman vegetaalista yrttisyyttä.

Makean ja kypsän hedelmäisen tuoksun jälkeen viinin hyvin kuiva ja tiukkarakenteinen maku yllättää: todella rapsakka kokonaisuus on vihertävän yrttinen, ruohoinen ja voimakkaan mineraalinen. Seassa tuntuu myös kevyttä viheromenaisuutta ja hentoa kukkaisuutta. Suutuntumaltaan viini on keskitäyteläinen ja hyvin hapokas. Kokonaisuus on pirteä, suorastaan teräksinen ja italialaiseksi valkoviiniksi jopa karu – kaikessa hyvässä.

Pitkä ja hyvin kuiva jälkimaku on kevyesti bitterisen yrttinen, kiniinisen mineraalinen, greippisen sitruksinen ja ruohoinen. Viinistä jää happamankirpeä ja todella freesi yleisvaikutelma kielelle.

Viettin näkemys Roero Arneisista tuli kyllä malkoisena yllätyksenä – näin kesäistä ja karua italialaista valkoviiniä en ole tainnut aikaisemmin edes testata; kokonaisuus muistutti enemmän italialaisilla aromeilla höystettyä Moselin Riesling Trockenia kuin mitään niistä muutamista Arneiseista, joita aikaisemmin on vastaani tullut. Viinin makea tuoksu ja intensiivinen, aromeiltaan hyvin pelkistetty maku ovat suorastaan perverssillä tavalla ristiriidassa, mutta viini on tästä huolimatta varsin hyvä ja raikas viini. Vaikka suomalaiset tuntuvat rakastavan jääkaappikylmää keskiolutta raikkaana janojuomana, voin koko sydämestäni vakuuttaa, että pilvettömän taivaan alla helteessä nököttäessä ja hikeä otsalta pyyhkiessä tätä parempaa esitystä en olisi voinut lasiini kaivata.

Viinin hyvin karu ja pelkistetty ilmaisu sekä todella rapsakka hapokkuus kuitenkin rajaavat viinin käyttöyhteyksiä: sellaisenaan nautittavaksi viini sopii kuumana hellepäivänä, mutta muuten viini voi olla turhankin freesi esitys. Ruokien kanssa viinin kevyt mutta intensiivinen ja läpileikkaava makumaailma voi jäädä helposti runsaampien makujen jalkoihin, joten voin kuvitella viinin soveltuvan parhaiten erilaisten rasvaisten mutta miedommanmakuisten ruokalajien kumppaniksi, joissa rasvaisuus pääsisi taltuttamaan viinin hapokkuuden leikkaavinta terää. Erilaiset kermaiset tai juustoiset pastat tai esimerkiksi leivitetyt leikkeet tuntuvat ajatuksen tasolla luotettavalta yhdistelmältä viinin pariksi.

Lyhyesti: Piemontelainen valkoviini, jonka makean hedelmäinen johdattaakin harhaan rapsakan hapokkaan, kirpeän ja tuntuvan mineraalisen viinin äärelle.

Arvio: Tyylikäs – tiukka rakenne ja karu ilmaisu eivät anna tilaa kovinkaan moniulotteiselle runsaudelle, mutta yleisilmeeltään viini Chablis'maisen tyylikäs ja intensiivinen.

Hinnan (8,65e) ja laadun suhde: SicaPellessa 12cl lasillinen oli varsin kohtuullisen hintainen, suosittelen tutustumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti