- Valmistaja: Allesverloren
- Tyyppi: Punaviini, WO Swartland
- Maa: Etelä-Afrikka
- Alue: Western Cape, Swartland
- Rypäleet: Tinta Barroca (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: 13,99e (Syyskuu 2013, Alko)
- Hinta nyt: 14,48e (Helmikuu 2014, Alko)
Allesverlorenin tuotantoon tutustuminen jatkuu, tällä kertaa pian Alkon hyllyille uutuutena saapuvan Tinta Baroccan muodossa. Viinin maahantuoja pisti tästä uutuudesta näytepullon arvioitavaksi ja se päätyikin varsin pian perillesaapumisensa jälkeen testiin pieteetillä valmistamani pasta alla norman kumppaniksi (vaikka onhan se nyt pientä kerettiläisyyttä pistää uuden maailman viiniä italialaisen ruoan seuraan!)
Allesverlorenin mielenkiintoisesta, yli 300 vuotta vanhasta historiasta juttelin juuri edellisessä postauksessa Allesverlorenin Shirazista, jota kiinnostuneet voivat vilkasta. Tällä kertaa lasissa ei ole kuitenkaan Rankasta kotoisin olevaa Syrah'ta, vaan Portugalista peräisin olevaa Tinta Barrocaa – joka mielenkiintoisesti on vääntynyt Etelä-Afrikassa Tinta Baroccaksi. Kyseinen rypäle on Portugalissa yksi Douron yleisimpiä punaisia rypäleitä ja sitä käytetään käytännössä yksinomaan Portviinin valmistuksessa osana sen rypälesekoitetta. Ohutkuorinen ja tumma Tinta Barroca tuottaa varsin runsaan marjaisia aromeja sekä varsin syvää väriä Portviiniin ilman paksukuorisempien lajikkeiden (mm. Tempranillo, Touriga Nacional) runsaita tanniineja. Sen sijaan lajikeviiniin Tinta Barroca ei portugalilaisten mielestä kelpaa.
Toisin on Etelä-Afrikassa, jonne onkin kasvanut valtaosa maailman Tinta Barroca -viljelmistä. Rypälettä käytetään sekä osana paikallisten Portviininomaisia väkevöityjä viinejä että 100% lajikeviineissä. Tämän viinin rypäleet tulevat Allesverlorenin 15-50 vuotta vanhoilta tarhoilta ja niistä puristettua viiniä on kypsytetty sekä uusissa että kertaalleen tai kahdesti käytetyissä ranskalaisissa tammitynnyreissä kahdeksan kuukauden ajan.
Väriltään viini on melko läpinäkyvä ja syvän tummanpunainen. Lisäksi se vaikuttaa olevan läpinäkyvästä ulkonäöstään huolimatta kohtalaisen konsentroitunutta ja paksua.
Varsin avoin tuoksu on aluksi todella tuoreen luumuinen ja marjainen, taustalla tuntuu kevyttä tammen suklaata. Lämmetessään ja avautuessaan tuoksussa rupeaa tuntumaan melko voimakkaan vaniljaisia, mausteisen tammisia ja kohtalaisen alkoholisia piirteitä.
Aluksi maussa on mielenkiintoinen kahden ääripään yhdistelmä: makeaa, aavistuksen jopa hilloista sekä punaiset Portviinit mieleen tuovaa marjaisuutta vastaan asettuu melko voimakas, karvaskin mausteisuus, joka tuo hieman särmää ja mielenkiintoa muuten melko lineaariseen makuprofiiliin. Avautuessaan maku muuttuu tummemman hedelmäiseksi ja maitosuklainen, kaakaoinen ja hennon vaniljainen tammisuus ottaa enemmän alaa särmikkään bitterisyyden yhä pitäessä paikkansa. Kohtalainen hapokkuus tuo sopivasti ryhtiä melko paksuntäyteläiseen suutuntumaan, kun taas rypäleelle ominaisesti tanniinisuus on varsin vähäistä – pientä nuorekkaiden tanniinien puraisua tuntee vain, jos pyörittelee viiniä suussa pidempään, muuten viini on yleisilmeeltään melko pehmeä.
Jälkimausta viinin kypsä marjaisuus haipuu pois melko nopeasti, mutta paahteinen, tumman suklainen ja aavistuksen vaniljaan taittuva tammisuus jatkuu melko kevyenä, mutta miellyttävän moniulotteisena ja kohtalaisen mausteisena aromina varsin pitkään. Suuhun jää lämmin, hienostuneen tamminen ja viipyilevä jälkivaikutelma.
Yleisesti Allesverlorenin Tinta Barocca on varsin miellyttävä ja helppo uuden maailman punaviini. Ikävimpänä puolena viinin kohtalaisen tuntuva tammisuus peittää melko paljon käytetyn rypäleen ominaispiirteitä ja hämärtää viinin alkuperää – tämmöinen kypsän hedelmäinen ja kohtalaisen tamminen viini on selvästi uudesta maailmasta, mutta sokkona en osaisi kyllä mitenkään paikallistaa tätä mihinkään tiettyyn maahan. Tosin itse pidän siitä, ettei viinistä löydy tippaakaan Etelä-Afrikan viineille leimallista savua ja kärtsää, joka mielestäni toimii viineissä korkeintaan hentona, juuri ja juuri havaittavana vivahteena – jos silloinkaan.
Uudesta ja jännittävästä rypälelajikkeesta huolimatta Allesverloren ei tällä haavaa tarjoa uutta ja jännittävää seikkailua, vaan varsin turvallisen ja tasapainoisen uuden maailman peruspunkeron. Kaltaiselleni hedelmäaromien ystävälle viinissä on käytetty turhankin paljon tammea, mutta tavallista tallaajaa tämä tammen määrä tuskin pääsee haittaamaan – viini ei kuitenkaan ole mikään uudessa tammessa kaksi vuotta uutettu puukonsentraatiopommi, vaan tammea on kuitenkin käytetty loppupeleissä verrattain maltillisesti ja tyylikkäästi. Ruoan kanssa viini toimi erittäin mainiosti ja sellaisenaankin varsin miellyttävästi.
Lyhyesti: Tasapainoinen, täyteläinen ja pehmeähkö punaviini lajikeviininä melko harvinaisesta Tinta Barrocasta, jossa makean marjainen ja hennon karvas hedelmäisyys ja moniulotteinen tammisuus vääntävät kättä pääosasta.
Arvio: Miellyttävä – olisin odottanut viinitalon Shirazin perusteella hieman jännittävämpää ja vähemmän tammista esitystä. Yleisesti viini on varsin miellyttävä ja monikäyttöinen mutta samalla vanhan maailman viinien ystävälle turhankin kypsä, turvallinen ja alkoholinen.
Hinnan (14,48e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti