Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


10.9.13

Fonseca Moscatel de Setúbal 2007

Fonseca Moscatel de Setúbal 2007

Puolisentoista vuotta sitten tuli arvioitua Alkon edullista jälkiruoka-/väkevöity viini -akselia edustanut Fonseca Moscatel 2004, jonka tuomitsin "mukavaksi ja monikäyttöiseksi perusjälkkäriksi." Vaikkei viini ollut mitenkään ihmeellinen tapaus, jätti se varsin itsestään positiivisen kuvan – erityisesti hintaluokka huomioituna. Siksi päätin ostaa viinin tuoreinta hyllyssä seisovaa vuosikertaa kun huomasin viinin olevan valikoimasta poistuvien tuotteiden joukossa – kauppaan kun kuului näppärä, lähes 2 euron veroinen alennus.

Tämä Lissabonin eteläpuolelta tuleva viini valmistetaan lisäämällä käyvään ja vielä makeaan Moscatel-valkoviiniin rypäletislettä kunnes haluttu n. 17,5% alkoholitilavuus on saavutettu. Tämän jälkeen väkevöity viini siirretään kypsymään ja hapettumaan Tawny Portin tyyliin vanhoihin tammitynnyreihin. Tämä vuosikerta 2007 on saanut käydä selvästi kuivemmaksi kuin aiemmintestattu 2004, sillä viinin jäännössokeri on laskeutunut 200 g/l:sta n. 140 g/l:n tuntumaan.

Viinillä on kaunis ja vaaleahko, meripihkaisen rusehtava väri.

Tuoksu on melko runsas ja kutsuva, mutta hieman yksiulotteinen: rusinaa, aprikoosia, Muscat'n kukkaisuutta ja kypsän makeuden avulla vaahterasiirappisuuteen taittuvaa tammisuutta. Viileänäkin alkoholi tuntuu melko selvänä elementtinä tuoksussa ja lämmetessään yhä vain enemmän. Viinin paksu viskositeetti tekee viinin ulkonäöstä hieman öljyisen oloisen

Makea maku on avoin, mutta runsaaseen ja voimakkaanpuoleiseen tuoksuun nähden yllättävän kevyt ja hillitty – ainoastaan vaahterasiirappinen makeus tuntuu kielellä melko voimakkaana muiden vivahteiden jäädessä värjöttelemään sen varjoon. Näistä aromeista löytyy kevyttä rusinaisuutta, ananasmehua, kukkaisuutta ja kevyesti karvasta tammea. Tämä vuosikerta tuntuu hieman yksiulotteisemmalta eikä yhtä täyteläiseltä kuin vuosikerta 2004, mihin yhtenä syynä voi olla viinin hillitympi jäännössokerisuus. Toisaalta alkoholi tuntuu melko voimakkaan tulisena poltteena suutuntumassa, mutta samalla se tuntuu keventävän suutuntumaa kohtalaisen hapokkuuden kanssa.

Melko mutkaton jälkimaku on makea, kevyen rusinainen ja kuivatun aprikoosinen. Runsas alkoholi hallitsee jälkimakua ja jättää suuhun varsin lämpimän jälkivaikutelman viinin hapokkuuden ja runsaan alkoholin nostavaessa pitkään vettä kielelle. Kokonaisuudesta jää aikaisempaan kokemukseen verraten hieman vetinen, vaatimaton ja yleisesti simppeli yleisvaikutelma.

Vaikka aiemmintestattu Moscatelin vuosikerta jätti melko simppelin ja suoraviivaisen kuvan itsestään, jäi päällimmäiseksi siitä ihan positiiviset fiilikset. Tästä viinistä taasen jää melko yhdentekevät vibat – kokonaisuus on samalla tavalla helppo ja simppeli, mutta hivenen liian kepeä ja vaatimattoman oloinen. Toisaalta viini oli nyt testatessa pari euroa edukkaampi kuin paremmat fiilikset jättänyt 2004, joten hinta-laatu-suhde on onnistunut pysymään kohdallaan.

Nurkunastani huolimatta Fonsecan Moscatel on varsin maukas ja miellyttävä paketti; onnistuin vain odottamaan piirun verran enemmän mitä viini kykeni toimittamaan. Viini ei kuitenkaan pärjännyt elokuvan ohessa napsittujen konvehtien kanssa, joten pieni pettymys allekirjoittaneelle sallittakoon. Sen sijaan sellaisenaan viini upposi varsin mukisematta, joten varsinaisia miinuksia ei viini ansainne. Ihan kelpo arkijälkkäri varsin sopusuhtaiseen hintaan.

Lyhyesti: Yllätyksetön ja hieman kevyenpuoleinen väkevöity Muscat, jonka makumaailmaa hallitsevat rypäleelle tyypilliset kukkaiset ja rusinaiset vivahteet sekä siirappinen makeus. Kelpo jälkiruoka sellaisenaan ja hyvin viilennettynä tarjoiltuna.

Arvio: Keskinkertainen – juuh no tämmöinen perus-Moscatel. Mukava ja maukas, mutta piirun verran turhan kepeä ja simppeli esitys.

Hinnan (6,59e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti