Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


23.9.13

Sinebrychoff Porter

Sinebrychoff Porter
  • Valmistaja: Sinebrychoff
  • Tyyppi: Olut, Porter
  • Maa: Suomi
  • Alue: Uusimaa, Kerava
  • Maltaat: Münchner-, Pilsner-, ruskea-, väri-
  • Koko: 0,33
  • Hinta ostohetkellä: 2,27e (Heinäkuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 2,37e (Tammikuu 2014, Alko)

Teini-ikäni loppuvuosina koin valaistumisen. Tajusin, miten olut voi olla muutakin kuin ne neljä viisi suomalaista kolmosolutta ja niiden Alkossa myytävät vahvemmat versiot; tämän valaistumisen tarjosi minulle vanha tuttu Koff heidän pikimustan Portterinsa muodossa. Ei siinä sentään niin romanttisesti päässyt käymään, että olisin hylännyt bulkkilagerit sillä istumalta kun maistoin Portteria, mutta porttiteorian tavoin tämä olut avasi minulle ovet sellaiseen maailmaan, jossa oluella on lupa jopa maistua. Ja vieläpä hyvältä! Varsinainen portteriteoria. Ei tästä kuitenkaan kulunut kuin vuosi pari että olin niin keskittynyt ihmettelemään olutmaailman monimuotoisuutta ja paluu keskiketterän pariin oli mahdotonta: tuon laimean, aavistuksen karvaan keltaisen veden – jota täällä päin olueksi kutsutaan – juominen oli toimintaa, josta ei pystynyt saamaan sellaista iloa, mitä oikeasti ihastuttavista, hyvintehdyistä laatuoluista sai (enkä kyllä ole tähän päivään saakka kokenut menettäneeni mitään jätettyäni ne.) Tietyllä tavalla Sinebrychof Porter, eli Koffin Portteri, on siis varsinainen ensirakkauteni olutmaailmassa.

Koffin Portterille löytyy milloin mitäkin laatuluokitusta, riippuen aina mitä lukee. Koff luokittelee oluen yksinkertaisesti 'Porteriksi'; monesti muualla sen näkee luokiteltavan 'Imperial Stoutin' tai 'Imperial Porterin' alle; jenkit taas tykkäävät kutsua olutta 'Baltic Porteriksi.' Balttiportteri olut ei kuitenkaan mielestäni ole, sillä tätä nykyä balttiporttereilla usein tarkoitetaan pohjahiivalla viileässä käytettyjä porttereita, joista puuttuu runsas kärtsä ja humalointi – kärtsäisenä ja reilusti humaloituna pintahiivaoluena Koffin Portteri on siis jotain aivan muuta. Imperiaaliksi oluen muuten suht korkea (7,2%) alkoholipitoisuus on taas melko matala. Päätän siis yksinkertaistaa ja luokitella sen blogissani pelkästään 'Portteriksi.'

Kyseessä on siis Guinness-oluesta napatulla hiivalla valmistettu pintahiivaportteri, joka on ollut Koffin tuotannossa yhtäjaksoisesti vuodesta 1957. Olut on ehtinyt kerätä valtavan määrän palkintoja, minkä lisäksi se löytyy myös jo edesmenneen, maailmankuulun olutasiantuntija Michael Jacksonin 500 maailman parhaan oluen listasta. Ymmärtääkseni olut ei kuitenkaan ole täysmallasolut, vaan sen valmistuksessa käytetään myös lähinnä mauttomista tusinalagereista tuttua ohratärkkelystä.

Huoneenlämpöä hieman viileämpi olut korkataan ja lasiin valuu väriltään mustanpuhuvan tummanruskeaa, hennosti kupariin taittuvaa, läpinäkymätöntä olutta. Oluen päälle kohoaa tiivis, maitokahvinruskea ja melko pitkäkestoinen vaahtokukka, joka jättää lasin reunoille kohtalaisesti pitsiä. Vaikka olut Koffin sivujen mukaan suodattamaton, ei hiivasakkaa pullosta tai lasin pohjalta löydy ja olut vaikuttaa muutenkin varsin kirkkaalta reunoja valoa vasten tarkasteltaessa.

Tuoksu on paksuhko ja aromeiltaan ruskeasävytteinen: makeata viikunaa ja luumua, kahvia, palanutta mallasta, puuta, poltettua sokeria ja mämmiä. Taustalla tuntuu makeaan taittuvaa maltaisuutta, kevyttä marjaisuutta, lakritsia ja kevyesti viinaista alkoholia.

Yleisilmeeltään maku on kohtalaisen kuiva, mutta seasta löytyy myös hieman makeampaa, aavistuksen mämmistä maltaisuutta. Muuten mausta löytyy palaneen maltaan kärtsää, vastajauhettua tummapaahteista kahvia ja kevyesti kuivattuja hedelmiä. Oluen maussa kuitenkin huomattavin piirre on sen ronski ja tuntuvan karvas katkerohumalointi, joka tekee yleisvaikutelmasta todella intensiivisen ja erittäin kuivan. Heti korkatessa olut on kohtalaisen hiilihappoinen, mutta varsin pian Portteri on suutuntumaltaan suorastaan samettisen täyteläinen, kermaisen pehmeä ja vähähiilihappoinen. Alkoholi jää hienosti tuhdin rungon alle piiloon.

Melko vivahteikkaasta jälkimausta löytyy hennosti makeaan taittuvaa siirappisuutta, salmiakkia ja tummaksi paahdettua kahvisuutta. Yleisesti oluesta jää korkeintaan keskipitkä jälkimaku, mutta voimakas humaloinnin karvaus ja tuhti paahteinen mallas tuntuvat kielellä todella pitkään. Oluesta jää melko lämmin, bitterinen, vivahteikas ja roteva jälkivaikutelma.

Koffin Portteri oli melko vaikuttava elämys silloin joskus, kun sen testasi ensimmäistä kertaa, mutta onhan se julmetun hyvä millä tahansa porter-asteikolla edelleen; tästä syystä olut on myös tähän päivään saakka toiminut minulle benchmark-oluena – se on se olut, johon muita porttereita ja stouteja tulee verrattua. Suoranainen sääli, etteivät muut Suomen suuret olutpanimot ole seuranneet tämän oluen esimerkkiä, vaan keskittyneet lähinnä mauttomaan ja laaduttomaan tusinalageriin.

Vaikka Alkossa silloin tällöin tulee hinta-laatusuhteeltaan suorastaan erinomaisia ostoksia vastaan, on Koffin Portteri aivan omassa luokassaan – siitä huolimatta, että hiljattain oluen hinta vihdoin rikkoi kahden euron rajapyykin. Kun vielä vertaa Alkon hintoja muun maailman alkoholien hintoihin, voisi melkein väittää Koffin Portterin olevan Alkon ainoa uskomattoman hyvän hinta-laatusuhteen tuote.

Lyhyesti: Roteva, kuivahko, tuntuvan palanut ja voimakkaasti katkerohumaloitu portteri. Tyylilajissaan todella mallikas esitys, jossa yhdistyy todella voimakas ja intensiivinen makumaailma pehmeään ja helppoon juotavuuteen.

Arvio: Erinomainen – tämän pitäisi olla se olut suomalaisille, mikä Guinness on irlantilaisille.

Hinnan (2,37e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA. HETI.

2 kommenttia:

  1. Loistopostaus! Portteriteoria!!! Hah, loistavaa!
    En voi olla kuin täysin samaa mieltä kanssasi.

    Odotan mielenkiinnolla mitä sanot Two Tree Porterista.

    VastaaPoista