Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


16.9.13

Johanneshof Reinisch St. Laurent Vom Steinfeld 2009

Johanneshof Reinisch St. Laurent Vom Steinfeld 2009
  • Valmistaja: Johanneshof Reinisch
  • Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein Thermenregion
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Niederösterreich, Thermenregion, Tattendorf
  • Rypäleet: St. Laurent (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 17,99e (Kesäkuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 18,50e (Helmikuu 2014, Alko)

Tuossa juhannuksen jälkeen saimme kutsun tupaantuliaisiin. Ongelmaksi muodostui vain se, että punaviiniä olisi tehnyt mieli, mutta mitään sopivaa pulloa jonka kehtaisi ottaa kaapista mukaan ei löytynyt – etenkin kun toinen meistä olisi kaivannut kesäisempää ja kepeämpää viiniä ja toinen jotain tuhdimpaa. Päätin ratkaista asian hakemalla naapuri-Alkosta jonkun mielenkiintoisen ja ennaltatuntemattoman tapauksen. Kun itävaltalaisen Johanneshof Reinischin St. Laurent osui silmiini, oli päätös käytännössä jo tehty.

Kyseisellä viinitalolla on 90-vuotias historia, mutta valtaosan siitä talo on viljellyt vain tavanomaista perusviiniä paikallisille markkinoille. Vasta vuonna 1995 viinitalo modernisoitiin tarkoituksena saada aikaan uskottavia, maailmanmarkkinoille sopivia laatuviinejä.

Viinitalon Vom Steinfeld -sarja edustaa talon peruslinjastoa: rypäleet eivät tule tietyiltä yksittäisiltä huipputarhoilta, vaan kerätään useilta talon omilta tarhoilta. Koska sarjan viineissä pääosassa ovat nuorekkuus ja hedelmäiset aromit, eikä kypsytyksen tuomat aromit ja tammi, kypsytetään linjaston valkoviinit terästankeissa ja punaviinit valtavissa 3000-litraisissa tammisammioissa. Tämä kyseinen viini on kypsynyt aluksi vuoden ajan tammisammiossa ja sitten 8 kuukauden ajan pullossa ennen myyntiinlaskua.

St. Laurent taas on hieman erikoinen rypäle – sen historia on hieman hämärän peitossa, mutta sitä pidetään yleisesti Pinot Noirin ja jonkun toisen, todennäköisesti villiintyneen rypälelajikkeen risteytymänä. Rypälettä kasvatetaan lähinnä Tšekissä; Itävallassa rypäle edustaa n. 1,5% viljellystä alueesta ja Saksassa 0,7%.

Väriltään viini on melko tiivis ja vain kevyesti läpinäkyvä mustanpunainen; reunoilta viini taittuu kirkkaamman verenpunaiseksi.

Tuoksu on melko kypsä ja tummanpuhuva, mutta samalla yleisilmeeltään hämmentävän Pinotmainen: makeiden tummien marjojen ja kevyen luumuisuuden seasta löytyy myös hillittyä vadelmaa, kirsikkaa ja aavistus burgunderien rustiikkisuutta. Lisäksi moniulotteisesta tuoksusta erottuu myös hillittyä lihaisuutta ja maustepippuria, sekä aluksi melko voimakkaan suklaisen tamminen puiseva aromi, mikä kuitenkin haihtui tuoksusta tyystin n. vartissa.

Maku on kypsä ja sitä hallitsee kuningatarhilloisuus ilman hilloista makeutta, eli tuoreiden, murskattujen vadelmien ja mustikoiden aromi. Lisäksi hedelmästä erottuu kevyttä luumuisuutta ja karhunvatukkaa. Kokonaisuutta tukevat melko voimakkaanakin tuntuva, pippuriseen taittuva mausteisuus ja hennon multainen maamainen aromikkuus. Suutuntumaltaan viini on kypsästä ja kohtalaisen runsaasta ilmaisustaan huolimatta suht hapokas ja miellyttävän ryhdikäs sekä hieman pölyinen – liekö viini suodattamaton tai vain kevyesti suodatettu? Lempeä ja kohtalaisen hillitty tanniinisuus tuo ilmaisuun sopivaa, karvasta grippiä.

Makean keskimaun jälkeen viini siirtyy tanniinisen ja kevyen puisen karvaaseen jälkimakuun, joka ei kuitenkaan ole erityisen suutakuivaava. Kielellä pyörii kohtalaisen kauan kirsikkaisia, vastajauhetun mustapippurisia, kevyen luumuisia, hennon savuisia ja maanläheisen multaisia aromeja. Viinistä jää aavistuksen karhea, lämmin ja kaikin puolin vakuuttava jälkivaikutelma, joka kehottaa palaamaan viinin pariin yhä uudelleen.

Kokonaisuutena St. Laurent Vom Steinfeld on pehmeä ja helppo mutta samalla varsin luonteikas ja tyylikäs punaviini, joka tuo mieleen vahvasti tuhdin pään Pinot Noirit olematta kuitenkaan sellanen – vaikka viini on kypsä ja mehukas, ei se ole lähelläkään uuden maailman ylikypsiä ja mehumaisia Pinot Noireja. Tästä viinistä kuitenkin löytyy tuoreen Pinot Noirin ryhtiä ja hapokkuutta, mutta samalla semmoisia tumman hedelmäisiä ja maamaisia piirteitä, joita ei Pinot Noireista löydy.

Kokonaisuus on varsin maukas ja vakuuttava esitys vailla vertaa; St. Laurent Vom Steinfeld toimi todella mainiosti tupaantuliaisissa ihan sellaisenaan, ollen juuri sellainen kuin haluttiin – yhtä aikaa sekä kevyehkö että tuhti – mutta ryhtiä, runkoa ja makua löytyy viinistä sen verran, että se on huoletta myös ruokapöydän täysiverinen vieras. Vaikka viini ei vähäisenpuoleisista tanniineistaan johtuen tarvitse lihan valkuaisaineita pehmentämään suutuntumaa, eli sen voi laittaa tukevanpuoleisten kasvisruokienkin kumppaniksi, suosittelen pitämään viinin nimen korvan takana myös tässä riistakauden lähestyessä. Anna hengitellä karahvissa puolen tunnin - tunnin ajan ja tarjoa kevyesti viilennettynä. Viini tuskin kehittyy hirveästi ikääntyessään, joten suosittelen nauttimaan sen seuraavan 2-3 vuoden sisällä.

Lyhyesti: Mehukkaan maukas ja kaikin puolin tasapainoinen punaviini Itävallasta; kuin kypsä ja tuhti Bourgognen Pinot Noir tumman hedelmäisellä ja maamaisella makuprofiililla ja ryhdikkäällä selkärangalla.

Arvio: Erinomainen – vaikka viinistä löytyy paljon Itävallan punaviineille tyypillistä, kypsää, mustikkaista marjaisuutta, on se samalla niin maukas, tasapainoinen ja moniulotteinen, että valtaosa muista itävaltalaisista punaviineistä jää kauas taakse. Yksi mielenkiintoisimmista alle kahden kympin viineistä Alkossa.

Hinnan (18,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

4 kommenttia:

  1. Gambinamiäs16/9/13 17:11

    Sopisiko tämä ylikypsien lihojen, esim rasvaisen puoleisen possunkyljen kaveriksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsin suurella todennäköisyydella! Possunkylki on yleisesti melko varma paritus Pinot Noireille tai Italian kevyemmille ja hapokkaammille viineille, ja tämä St. Laurent on sen verran lähellä Pinot Noireja, että kumppanuus on melko taattu. Etenkin jos sattuu pitämään Pinot Noireja tuhdimmista viineistä!

      Poista
  2. Gambinamiäs17/9/13 12:05

    Jes, keskitäyteläisiä ja hieman hapokkaita punkkuja, varsinkin Italiasta on tullut possunkyljelle ja muillekin ylikypsille lihoille viime aikoina paritettua. Aiemmin tuli tuhdimpia ja tanniinisempia nautittua, mutta ei ihan niin hyvin mielestäni sovi ko. ruokalajeille.

    Viinejä ruuan kanssa-osioon voisi lisätä possun kyljen ja/tai muuta ylikypsää lihaa, pataruoan lisäksi siellä ei kyseistä tyyliä taida ollakaan edustettuna. Hyviä vinkkejä sieltä muuten kyllä löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jees, voisin kyllä hieman taas päivitellä sitä osastoa uuteen uskoon kunhan löytyy enemmän aikaa! Siihen osastoon kun en ole vähään aikaan koskenut.

      Ja itsellä sama, kevyemmät ja rasvaisemmat vaaleat lihat ei kyllä tuppaa pärjäävään kovinkaan roteville tapauksille kun taas kepeämmät ja hapokkaat punaiset pärjäävät yleensä mainiosti!

      Poista