Schloss Gobelsburg St. Laurent Haidegrund 2011

Schloss Gobelsburg St. Laurent Haidegrund 2011

• Valmistaja: Schloss Gobelsburg
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein Niederösterreich
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: St. Laurent (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 34,90e (Lokakuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 35,70e (Helmikuu 2014, Alko)

Kaikin puolin uskomattoman hurmaavan Schloss Gobelsburg Grüner Veltliner Lammin jälkeen siirryin Itävallan viinimessuilla testaamaan saman talon paremman pään punaista, hiljattain Alkon valikoimiin rajattuna kertaostoksena tullutta St. Laurent Haidegrundia.

Kyseinen viini käytetään perinteisissä, päältä avoimissa 2500 litran tammisammioissa, minkä jälkeen viini siirretään kypsymään vajaaksi vuodeksi 600 litran itävaltalaisiin tammitynnyreihin, joista n. kolmasosa on uusia. Mielenkiintoisen anekdoottina Schloss Gobelsburgin nokkamies kutsuu näitä 600 litran tammitynnyreitä "pieniksi", siinä missä yleisesti käytössä olevat barrique-tynnyrit ovat lähes kolme kertaa pienempiä 225 litran vetoisuudellaan. Kaikki on suhteellista.

Väriltään viini on kirkkaan kirsikanpunainen, mutta seassa häilyy myös aavistus nuoresta iästä kielivää sinertävyyttä.

Tuoksu on todella särmikäs, voimakas ja jopa pistävä: yleisilmettä hallitsee palaneen savuinen ja paikoin jopa kevyen tervainen tuoksu, jota tukee erityisesti runsasta pippurisuutta ilmentävä mausteisuus, hillitty tuore luumu ja kevyehkö, hapahkon puolukan luotsaama marjaisuus. Aromimaailma on varsin ärhäkkä ja nuorekas.

Runsaassa ja Gobelsburgin tyyliin varsin intensiivisessä makumaailmassa tuoksun terhakka savuisuus siirtyy taustalle ja antaa kypsälle marjaisuudelle enemmän tilaa. Kielellä pyörii marjaista hedelmäisyyttä makeankypsästä kirsikasta selkeästi kuivempaan hapankirsikkaan, kirpeää puolukkaa ja hentoa, taustalla värjöttelevää karpaloa. Kevyt mausteisuus pitää pientä taustakomppia, mutta pääosin mennään melko lailla marjojen soolona ja yleisilme pysyy mainion puhdaspiirteisenä – puisen mausteinen ja hennon kärtsäinen tammi on integroitunut mainiosti osaksi kokonaisuutta ja hädin tuskin erottuu intensiivisen marjakimaran jaloista. Suutuntumaltaan viini on keskitäyteläinen, eli intensiivisestä ilmaisustaan huolimatta tämä ei ole mikään valtava jättiläinen, vaan varsin sopusuhtainen esitys – pieni ja pippurinen, omalla tavallaan. Suutuntuma pysyy melko vähäisten ja suht lempeiden tanniinien osalta varsin mehukkaana samalla kun melko freesi ja eloisa hapokkuus tuo hienosti ryhtiä.

Viinistä suuhun jäävä jälkimaku on tuoreen marjainen; erityisesti kirpeähkö puolukkaisuus tulee hyvin esiin kokonaisuudesta. Kielelle jää myöskin häilymään yrttisyyttä, kevyen mausteista tammea ja hentoa mineraalia. Viinistä jää melko pitkään jatkuva, kirpeänpuoleinen, metsäisen maanläheinen ja hennon savuinen jälkivaikutelma.

Haidegrund St. Laurent on varsin mainio, vakuuttava ja kaikin puolin tyylipuhdas St. Laurent, johon on saatu erittäin intensiivistä potkua ilman, että viinistä on samalla tehty supermassiivista Frankensteiniä – viini on suorastaan yllättävän kepeä ja elegantti ottaen huomioon sen tarjoileman voiman. Aivan Johanneshof Reinischin Ried Holzspurin tarjoilemaan St. Laurent -hekumaan ei Haidegrund yllä, mutta Alkosta löytyvän Johanneshof Reinischin perus-St. Laurentin tämä viini nokittaa mennen tullen. Eri asia tietenkin on se, että onko tämä viini kuitenkaan ihan kaksi kertaa tyyriimmän hintalapun väärti ostos? Jos nyt aiot korkata viinin, sanoisin että ei ole. Viinissä on reippaasti mielenkiintoa ja moniulotteisuutta, mutta ei missään nimessä sen vertaa, että se tarjoaisi rahalle vastinetta. Sen sijaan jos kypsytysfasiliteettejä ja kärsivällisyyttä löytyy, viini voi hyvinkin olla varsin kannattava ostos kohtalaisen kypsyttelyn jälkeen – Schloss Gobelsburg tekee tunnetusti varsin pitkäikäisiä viinejä, enkä usko St. Laurent Haidegrundin olevan missään nimessä poikkeus tähän sääntöön, päin vastoin! Viinin intensiivinen hedelmä ja vielä varsin nuorekas ja tiukka rakenne lupaavat erittäin hyvää kypsytystä ajatellen ja viini on varmasti selkeästi enemmän hintansa väärti tapaus n. 4-5 vuoden päästä, saatuaan hieman nuoruuden primääristä marjaisuutta pois kehittyneempien nuanssien tieltä.

Lyhyesti: Moniulotteinen, ryhdikäs ja tasapainoinen huippu-St. Laurent, jonka tuoksu- ja makumaailmaa hallitsevat nuorekas punainen marjaisuus ja kärtsäinen savuisuus. Positiivisella lailla rustiikkisen oloinen tapaus, joka vielä ei onnistu tarjoamaan suuria elämyksiä, mutta lupailee kauniin sanoin hyvää tulevasta.

Arvio: Erittäin hyvä – viini huokuu laatua ja tasapainoa, mutta siitä silti jää uupumaan se jokin, joka saisi minut olemaan tästä viinistä täpinöissäni. Kyseessä tietenkin saattaa olla vain perspektiivi, sillä vain hetkeä aiemmin olin maistanut verrokiksi upean Johanneshof Reinischin Holzspurin. Joka tapauksessa, viini on vielä nyt turhan nuorekas ja primäärinen, mutta tullee kehittymään vielä kasaksi timantteja.

Hinnan (35,70e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei (vielä) vastaa hinnan luomia odotuksia.

Höpler St. Laurent "Erwein" 2008

Höpler St. Laurent "Erwein" 2008

• Valmistaja: Weingut Höpler
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein Burgenland
• Maa: Itävalta
• Alue: Burgenland
• Rypäleet: St. Laurent (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,80e (Lokakuu 2013, austrian-wine.de)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: wein-plus

Nyt kun Höplerin viineihin käsiksi päästiin, niin ei kahta ilman kolmatta! Kahden Pinot Noirin jälkeen oli seuraavana vuorossa talon "Erwein"-lisänimellä kulkeva St. Laurent. Tämä viini on kypsynyt vain vanhoissa (2. ja 3. käyttökerta) tammitynnyreissä 18 kuukautta ennen pullotusta.

Väriltään viini on kevyesti tiilenpunertavaan taittuva läpinäkyvän kirsikanpunainen.

Vaikka viini on viettänyt puolisentoista vuotta puutynnyreissä, ei tammi tuo itsestään juuri mitään tuoksuun, hentoa, marjaisuuden lomassa kevyenä tuoksuvaa mausteisuutta lukuun ottamatta. Yleisilme on miellyttävä, puhdaspiirteisen marjainen ja kypsyydessään jopa varsin makean oloinen. Taustalla tuntuu hillitysti kevyttä savuisuutta ja aavistus alkoholia.

Kuten Rosenberg Pinot Noirin tapauksessa, myöskään St. Laurentin maku ei ole kuiva, vaan kuivahko, mutta Rosenbergiä kyllä selvästi tiukempi ja intensiivisempi. Kypsähköä makua hallitsevat tumma hedelmäisyys sekä jopa jonkinlainen lihaisuus, joita tukevat freesimpi vadelmaisuus ja kevyt mineraalisuus. Seasta voi myös erottaa aavistuksen bitteristä tummaa suklaata ja vivahteen kehittyneemmän viinin savuisuutta ja nahkaa. Rakenteesta pitävät huolen hyvät hapot sekä kohtalaisen tuntuvat, mutta samalla määrältään melko maltilliset tanniinit.

Jälkimaku jatkaa mallikkaasti keskimaun viitoittamalla linjalla ja tuo kielelle miellyttävän runsaan kattauksen pippurivoittoista mausteisuutta, herukkaista, vadelmaista ja kirsikkaista mausteisuutta ja kokonaisuuteen hienosti sointuvaa, kevyen vegetaalista metsäisyyttä. Viinistä jäävä jälkivaikutelma on melko pitkä, hieman jo kehittynyt ja varsin moniulotteinen.

Höplerin St. Laurent "Erwein" on ehdottomasti kolmesta testatusta viinistä se voittaja: siinä missä talon Pinot Noirit olivat kyllä aromeiltaan mukavan moniulotteisia, jäivät ne loppupeleissä hieman vaatimattomiksi rakenteiltaan. Sen sijaan tässä St. Laurentissa makumaailmasta löytyy mukavaa syvyyttä, mutta rakenne ei jää tippaakaan siitä jälkeen: kokonaisuudessa kaikki palat tuntuvat osuvan kohdilleen ja mielenkiintoakin viini tarjoaa enemmän mitä hintaluokka olisi antanut odottaa.

Vaikka viinistä rupeaa jo viiden vuoden jälkeen löytyvän aavistuksen verran jo kehittyneitä piirteitä, ei viini vaikuta olevan vielä lähelläkään huippuaan, saati sitten ainakaan sen yli. Rakenne lupaa varsin hyvää potentiaalia keskipitkään kypsyttelyyn, joten luotan viinin muuttuvan tästä vain paremmaksi jos sen suunnittelee juovansa alle 10-vuotiaana.

Rupean tässä pikku hiljaa toteamaan, että erityisesti Itävallalle tyypillisistä punaisista lajikkeista (mm. Blaufränkisch, St. Laurent, Zweigelt) rupeavat nämä St. Laurentit olemaan eniten mieleeni! (Tosin hyvät Blaufränkischit eivät kyllä jää kauas taakse.) St. Laurentien hyvin paljon Pinot Noiria muistuttava aromimaailma uppoaa hyvin meikäläiseen, minkä lisäksi ne tuntuvat tuottavan selkeästi rakenteikkaampia ja luonteikkaampia viinejä kuin överimarjaiset Zweigeltit tai Itävallassa monesti turhan pehmeiksi jäävät Pinot Noirit.

Lyhyesti: Varsin tasapainoinen Burgenlandin St. Laurent, josta löytyy sekä nuorekasta, kypsää marjaisuutta että kehittyneempiä, hennon nahkaisia piirteitä; sekä mehevää hedelmää että sopivan ryhdikästä rakennetta. Mainio, tyylillä tehty kokonaisuus.

Arvio: Erittäin hyvä – varsin maukas ja mainio esitys niin sellaisenaan kuin esimerkiksi vaalealle lihalle tai kesäisemmille mixed grill -ruokailuille!

Hinnan (9,80e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Johanneshof Reinisch St. Laurent Ried Holzspur 2007

Johanneshof Reinisch St. Laurent Grande Reserve Ried Holzspur 2007

• Valmistaja: Johanneshof Reinisch
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein Thermenregion
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Thermenregion, Tattendorf
• Rypäleet: St. Laurent (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 35,60e (Lokakuu 2013, Johanneshof Reinisch)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: johanneshof reinisch

Juuh elikkäs, nyt en ole 100% varma onko nyt otsikossa juuri se viini, jonka olen maistanut, sillä unohdin Itävallan viinimessuilla maistiaista poistaessani kirjoittaa viinin vuosikerran talteen ja myöhemmin sitä plokatessani nappasinkin näköjään myös tarjolla olleesta (myöskin varsin verrattomasta) St. Laurent vom Steinfeld -viinistä 2011-vuosikerran. Tässä arviota tallettaessani totesin kuitenkin tämän olevan mahdotonta, sillä Holzspurista on julkaistu vastikään vuosikerta 2009. Viinitilaisuuden brosyyri sanoo tarjolla olleen Holzspur 2007, joten sillä tiedolla mennään.

Kyseessä on siis Itävallan Thermenregionissa sijaitsevan Johanneshof Reinisch -viinitalon lippulaivaviini, talon vanhimman Holzspur-tarhan 50-vuotiaista köynnöksistä valmistettu Grande Reserve, jota valmistetaan vain riittävän hyvinä vuosikertoina. Rypäleiden kuoria maseroidaan 3 viikon ajan viinien kanssa ja viini käytetään suurissa tammisammioissa luonnonhiivoilla. Tämän jälkeen viini siirretään kypsymään pieniin, 225-litraisiin tammitynnyreihin 22 kuukauden ajaksi.

Väriltään viini on lähes kauttaaltaan hennosti purppuran mustanpunainen, joskin reunoilla väri karkaa lähes kokonaan värittömäksi.

Viinin tuoksu on kaikkea muuta kuin helppo ja miellyttämisenhaluinen – se on röyhkeä: kypsän, hieman pinotnoirmaisesti puolukkavetoisen marjaisuuden ohelta löytyy yrttiä, savua, vastaleivottua limppua, paahtimessa karrelle palanutta ranskanleipää, multaa, hieman mokkaisena tuntuvaa tammea ja melko reipaalla otteella rehellistä paskaisuutta. Tuoksu on varsin armoton, mutta ihastuttavan luonteikas ja rehti. Jos tällaisesta tyylistä tykkää, tähän rakastuu.

Maku toistaa suorastaan yllättävän hyvin tuoksun vivahteet. Suutuntumaltaan mukavan hillitysti keskitäyteläinen yleisilme on kuiva, kohtalaisen hapokas ja sopivalla tavalla särmikäs. Tuoksusta tuttu aromimaailma on rehevä ja kielellä varsin intensiivinen, tuoden erityisesti savuisuutta, konsentroitunutta punamarjaisuutta, maltillista mineraalia ja keveää tammen mausteisuutta, josta erottautuu niin hentoa kaakaoisuutta kuin vaniljaisuuttakin marjaisuuden lomaan. Kohtalainen tanniinisuus tuo yleisilmeeseen sekä purevuutta että pureskeltavuutta, kuin myös hillittyä karvautta. Yllättäen tämä suhteellisen kulmikas ja persoonallinen tapaus on yllättävänkin sulavalinjainen ja sopivalla tavalla hiotun oloinen.

Jälkimaku ei jää persoonallisuudessa yhtään tuoksulle tai keskimaulle jälkeen, vaan jättää varsin pitkän jälkivaikutelman, jossa tuntuu savuisuutta, metsäistä maamaisuutta, tuoretta punamarjaa ja kevyttä mineraalisuutta sekä paahdettua tammea, joka tuo kokonaisuuteen hieman palanutta, tummapaahtoisen kahvin vivahdetta.

Jos jotakin pitää viinistä nipottaa, niin sillä saisi olla enemmän ryhtiä ja raikkautta – näin ronski aromimaailma kaipaisi freesiyttä vastapainoksi, ja sitä yleensä parhaiten tarjoaa hyvät hedelmähapot. Kokonaisuus on kyllä sopivan hapokas ja varsin rakenteikas, mutta valtaosa siitä on viinin mukavan napakoiden tanniinien harteilla. Mutta todellisuudessa en kyllä kehtaa nipottaa, sillä tämä Holzspur-tarhan reserve-Laurent on todella hurmaava, moniulotteinen ja kiehtova tapaus, jonka kohdalla avainsanana on persoonallisuus. Jos tykkäät vain pehmeistä ja hedelmävetoisista viineistä, et varmasti ymmärrä mikä tämmöisessä viinissä on hienoa. Sen sijaan jos kulmikas ilmaisu ei ole sinulle kirosana, etkä pelästy pientä paskaisuutta, on tämä viini ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen. Jos vertaisin tätä viiniä Alkon valikoimista löytyvään vom Steinfeld -viiniin sanomalla että tämä on vom Steinfeld toiseen potenssiin, olisi se aliarvioimista.

Lyhyesti: Todella upea ja enemmän kuin erinomainen superviini, joka osaa olla kiehtova niin ensimmäisestä nuuskaisusta jälkimaun viimeisiin, viipyileviin nyansseihin. Tätä on karaktääri.

Arvio: Täydellinen – juu, voisihan viinissä olla vähemmän tammea ja enemmän happoja ja sitä ja tätä. Mutta silti, jos tämä ei ole täydellinen viini makuuni, niin mikä sitten? En kyllä suostu olemaan niin armoton, etten pieniä kauneusvirheitä suvaitsisi.

Hinnan (35,60e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Stadlmann Rosé St. Laurent 2012

Stadlmann Rosé St. Laurent 2012

• Valmistaja: Stadlmann
• Tyyppi: Roséeviini, Qualitätswein Thermenregion
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Thermenregion
• Rypäleet: St. Laurent (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 12,90e (Syyskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 12,88e (Tammikuu 2014, Alko)

Seuraavaksi siirryimme Arvid Nordquistin viinitilaisuudessa testaamaan itävaltalaisen, 7. sukupolvessa toimivan Stadlmannin luomu-roséeta viinitalon oman perheenjäsenen esittelemänä. Saimme kuulla, että viini käytetään ja kypsytetään sakkojensa kanssa 3 kuukauden ajan tammessa, mutta todennäköisesti hämmentyneiden ilmeittemme perusteella saimme tarkennuksen, että talo ei käytä pieniä tammitynnyreitä, vaan yksinomaan vanhoja, 1000-2000-litraisia tammisammioita, joista vanhimmat ovat yli 40-vuotta vanhoja. Kun uusia tammiastioita joudutaan tilaamaan, pidetään siitä erityinen huoli, että tammi on mahdollisimman neutraalia, eikä tuo minkäänlaista makua viiniin – ainoastaan toivottua rakennetta ja suutuntumaa.

Väriltään viini on varsin hailakka, persikkaisen kellervänoranssi. Viini vaikuttaa olevan roséeta vain nimeksi.

Hillitty tuoksu on marjainen ja hienostunut: vadelmaa, viinimarjaa, metsämansikkaa, persikkaa ja kevyttä kukkaisuutta. Marjavetoisuudestaan huolimatta tuoksu on hyvin viileä ja raikas – mehevät ja makeat marjat eivät ole viiniin eksyneet.

Hillitty marjaisuus jatkuu mallikkaasti hyvin kuivassa, raikkaassa ja mukavan hapokkaassa maussa. Vadelmaisen ja kevyen viinimarjaisen makumaailman seasta erottuu myös hillittyä omenaisuutta, raakaa karviaista, aavistus persikkaa ja hennon suolaista mineraalisuutta. Ryhdikkäästä ja melko napakasta ilmaisustaan huolimatta suutuntuma on yllättävänkin täyteläinen, mikä tuo mukavasti tasapainoa kuivanpuoleiselle, melko valkoviinimäiselle ja paikoin jopa kirpakalle makumaailmalle.

Keskipitkässä ja mukavan tasapainoisessa jälkimaussa tuntuu kuivia, hapokkaita metsämarjoja, kevyttä yrttisyyttä, kirpakkaa sitrusta ja hillittyä mineraalisuutta.

Yleisesti Stadlmannin rosée on todella mainiota kamaa: viinillä on mukavan fokusoitunut, mainiosti erilaisten ruokien kanssa pärjäävä rakenne, minkä lisäksi se on ilmeeltään miellyttävän kuiva, raikas ja puhdaspiirteinen. Kun tarkastelee Alkon melko vaatimatonta roséetarjontaa, on oma mielipiteeni melko selvä: Stadlmann on ehdottomasti vakiovalikoiman parhaimpia roséeviinejä, ellei jopa paras. Suurta aromipommitusta tai kypsänmehevää meininkiä viiniltä on turha odottaa; siihen kannattaakin suhtautua kuin itävaltalaiseen valkoviiniin, josta vain sattuu löytymään punamarjaisia piirteitä – siis kevyenä, rapsakkana ja sopivan särmikkäänä ruokaviininä!

Älä siis odota helppoa, mehukkaan marjaisaa piknik-roséeta kesäpäivälle – valitse sen sijaan viini raikkaiden ja runsasmakuisten ruokien kylkeen. Tällainen hapokas, kepeä ja mineraalinen rosée, josta varsinaista roséemaisuutta löytyy paikoin vain nimeksi, on kotonaan ruokaisten salaattien, linturuokien tai rasvaisten piiraiden kanssa.

Lyhyesti: Todella raikas, ryhdikäs, valkoviinimäinen ja tyyliltään positiivisella tavalla pelkistetty kuiva luomu-rosée.

Arvio: Tyylikäs – viini on tietyllä tapaa varsin arkinen rosée, eli siitä ei löydy suurta persoonaa tai kiehtovaa aromien syvyyttä, mutta silti siinä on kaikki tarvittavat osaset juuri kohdallaan ja kokonaisuus on vastaansanomattoman sopusuhtainen. Hurmaava pikku ruokarosée.

Hinnan (12,88e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Johanneshof Reinisch St. Laurent Vom Steinfeld 2009

Johanneshof Reinisch St. Laurent Vom Steinfeld 2009

• Valmistaja: Johanneshof Reinisch
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein Thermenregion
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Thermenregion, Tattendorf
• Rypäleet: St. Laurent (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 17,99e (Kesäkuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 18,50e (Helmikuu 2014, Alko)

Tuossa juhannuksen jälkeen saimme kutsun tupaantuliaisiin. Ongelmaksi muodostui vain se, että punaviiniä olisi tehnyt mieli, mutta mitään sopivaa pulloa jonka kehtaisi ottaa kaapista mukaan ei löytynyt – etenkin kun toinen meistä olisi kaivannut kesäisempää ja kepeämpää viiniä ja toinen jotain tuhdimpaa. Päätin ratkaista asian hakemalla naapuri-Alkosta jonkun mielenkiintoisen ja ennaltatuntemattoman tapauksen. Kun itävaltalaisen Johanneshof Reinischin St. Laurent osui silmiini, oli päätös käytännössä jo tehty.

Kyseisellä viinitalolla on 90-vuotias historia, mutta valtaosan siitä talo on viljellyt vain tavanomaista perusviiniä paikallisille markkinoille. Vasta vuonna 1995 viinitalo modernisoitiin tarkoituksena saada aikaan uskottavia, maailmanmarkkinoille sopivia laatuviinejä.

Viinitalon Vom Steinfeld -sarja edustaa talon peruslinjastoa: rypäleet eivät tule tietyiltä yksittäisiltä huipputarhoilta, vaan kerätään useilta talon omilta tarhoilta. Koska sarjan viineissä pääosassa ovat nuorekkuus ja hedelmäiset aromit, eikä kypsytyksen tuomat aromit ja tammi, kypsytetään linjaston valkoviinit terästankeissa ja punaviinit valtavissa 3000-litraisissa tammisammioissa. Tämä kyseinen viini on kypsynyt aluksi vuoden ajan tammisammiossa ja sitten 8 kuukauden ajan pullossa ennen myyntiinlaskua.

St. Laurent taas on hieman erikoinen rypäle – sen historia on hieman hämärän peitossa, mutta sitä pidetään yleisesti Pinot Noirin ja jonkun toisen, todennäköisesti villiintyneen rypälelajikkeen risteytymänä. Rypälettä kasvatetaan lähinnä Tšekissä; Itävallassa rypäle edustaa n. 1,5% viljellystä alueesta ja Saksassa 0,7%.

Väriltään viini on melko tiivis ja vain kevyesti läpinäkyvä mustanpunainen; reunoilta viini taittuu kirkkaamman verenpunaiseksi.

Tuoksu on melko kypsä ja tummanpuhuva, mutta samalla yleisilmeeltään hämmentävän Pinotmainen: makeiden tummien marjojen ja kevyen luumuisuuden seasta löytyy myös hillittyä vadelmaa, kirsikkaa ja aavistus burgunderien rustiikkisuutta. Lisäksi moniulotteisesta tuoksusta erottuu myös hillittyä lihaisuutta ja maustepippuria, sekä aluksi melko voimakkaan suklaisen tamminen puiseva aromi, mikä kuitenkin haihtui tuoksusta tyystin n. vartissa.

Maku on kypsä ja sitä hallitsee kuningatarhilloisuus ilman hilloista makeutta, eli tuoreiden, murskattujen vadelmien ja mustikoiden aromi. Lisäksi hedelmästä erottuu kevyttä luumuisuutta ja karhunvatukkaa. Kokonaisuutta tukevat melko voimakkaanakin tuntuva, pippuriseen taittuva mausteisuus ja hennon multainen maamainen aromikkuus. Suutuntumaltaan viini on kypsästä ja kohtalaisen runsaasta ilmaisustaan huolimatta suht hapokas ja miellyttävän ryhdikäs sekä hieman pölyinen – liekö viini suodattamaton tai vain kevyesti suodatettu? Lempeä ja kohtalaisen hillitty tanniinisuus tuo ilmaisuun sopivaa, karvasta grippiä.

Makean keskimaun jälkeen viini siirtyy tanniinisen ja kevyen puisen karvaaseen jälkimakuun, joka ei kuitenkaan ole erityisen suutakuivaava. Kielellä pyörii kohtalaisen kauan kirsikkaisia, vastajauhetun mustapippurisia, kevyen luumuisia, hennon savuisia ja maanläheisen multaisia aromeja. Viinistä jää aavistuksen karhea, lämmin ja kaikin puolin vakuuttava jälkivaikutelma, joka kehottaa palaamaan viinin pariin yhä uudelleen.

Kokonaisuutena St. Laurent Vom Steinfeld on pehmeä ja helppo mutta samalla varsin luonteikas ja tyylikäs punaviini, joka tuo mieleen vahvasti tuhdin pään Pinot Noirit olematta kuitenkaan sellanen – vaikka viini on kypsä ja mehukas, ei se ole lähelläkään uuden maailman ylikypsiä ja mehumaisia Pinot Noireja. Tästä viinistä kuitenkin löytyy tuoreen Pinot Noirin ryhtiä ja hapokkuutta, mutta samalla semmoisia tumman hedelmäisiä ja maamaisia piirteitä, joita ei Pinot Noireista löydy.

Kokonaisuus on varsin maukas ja vakuuttava esitys vailla vertaa; St. Laurent Vom Steinfeld toimi todella mainiosti tupaantuliaisissa ihan sellaisenaan, ollen juuri sellainen kuin haluttiin – yhtä aikaa sekä kevyehkö että tuhti – mutta ryhtiä, runkoa ja makua löytyy viinistä sen verran, että se on huoletta myös ruokapöydän täysiverinen vieras. Vaikka viini ei vähäisenpuoleisista tanniineistaan johtuen tarvitse lihan valkuaisaineita pehmentämään suutuntumaa, eli sen voi laittaa tukevanpuoleisten kasvisruokienkin kumppaniksi, suosittelen pitämään viinin nimen korvan takana myös tässä riistakauden lähestyessä. Anna hengitellä karahvissa puolen tunnin - tunnin ajan ja tarjoa kevyesti viilennettynä. Viini tuskin kehittyy hirveästi ikääntyessään, joten suosittelen nauttimaan sen seuraavan 2-3 vuoden sisällä.

Lyhyesti: Mehukkaan maukas ja kaikin puolin tasapainoinen punaviini Itävallasta; kuin kypsä ja tuhti Bourgognen Pinot Noir tumman hedelmäisellä ja maamaisella makuprofiililla ja ryhdikkäällä selkärangalla.

Arvio: Erinomainen – vaikka viinistä löytyy paljon Itävallan punaviineille tyypillistä, kypsää, mustikkaista marjaisuutta, on se samalla niin maukas, tasapainoinen ja moniulotteinen, että valtaosa muista itävaltalaisista punaviineistä jää kauas taakse. Yksi mielenkiintoisimmista alle kahden kympin viineistä Alkossa.

Hinnan (18,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.