Jurtschitsch Platin Riesling 2014

Jurtschitsch Platin Riesling 2014

• Valmistaja: Weingut Jurtschitsch-Sonnhof
• Tyyppi: Valkoviini, DAC Kamptal
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviohetkellä: 16,90e (Elokuu 2015, Alko)
• Hinta nyt: 16,90e (Lokakuu 2015, Alko)

Helpolla ja hauskalla nimellä siunattu itävaltalainen Jurtschitsch on onnistunut aikojen saatossa vakuuttamaan meikäläisen varsin kovatasoisilla ja tinkimättömillä viineillään, mutta blogin puolella arvioita on näkynyt ikävän harvakseltaan – vain yksi kappale jälkiruokaviinistä, joka tuntui vielä viiden vuoden ikäisenäkin liian tiukalta ja turhan nuorena korkatulta.

Vuonna 1868 perustettua Jurtschitschin perheviinitaloa ovat pitkään pyörittäneet kolme Jurtschischin veljestä, mutta muutama vuosi sitten talossa suoritettiin sukupolvenvaihdos ja yhden Jurtschitschin veljesten poika, Alwin, johtaa nyt taloa vaimonsa Stefanien kanssa. Talo on viljellyt tarhojaan melko luonnonmukaisin menetelmin jo 1970-luvulta, mutta Alwinin johdolla talo on siirtynyt sertifioituun luomutuotantoon. Lisäksi hän myi pois talon heikkotasoisimmat viinitarhat pois kutistaen talon omistukset 70 hehtaariin, jotta he voisivat keskittyä yksinomaan vain näiden talon parhaiden tarhojen hoitoon.

Alkon valikoimiin kesällä saapunut uutuus-Riesling "Platin" on talon perustason entry level-risukka, johon käytetyt, käsinpoimitut rypäleet tulevat Kamptalin "viinipääkaupunki" Langenloisin ympäristön useilta, kiviterassein porrastetuilta viinitarhoilta. Viini on käytetty hitaasti matalassa lämpötilassa terästankeissa.

Viinin väri on nuorelle Rieslingille sopiva hailakka, jopa hieman neutraali vaaleanvihreä.

Runsasta ja nuorekasta tuoksua hallitsevat ensisijaisesti sitruunainen sitrushedelmä ja kypsempi, keltainen hedelmä. Taustalla tuntuu hentoa vihertävyyttä ja mineraalisuutta, joka taittuu aavistuksen verran petrolin suuntaan.

Suussa viinillä on erittäin hapokas ja rapsakka yleisolemus, jossa on napakkuutta aina hentoon pistelevyyteen saakka. Hyvin nuorekkaasta, mutta miellyttävän vivahteikkaasta makupuolesta löytyy kypsän limettisyyden hallitsemaa sitrushedelmää, kypsää omenaa, märän kivistä mineraalisuutta ja hennosti valkoisia kukkia. Tuntuva hapokkuus tuo kokonaisuuteen jäntevyyttä ja tiukkuutta, suorastaan hermostuneisuutta, minkä vuoksi viinillä on melko runsaasta ja kypsänpuoleisesta hedelmästään huolimatta hyvin kepeä ja suutuntumaltaan korkeintaan keskitäyteläinen habitus.

Jälkimaku jatkaa rapsakalla ja hennosti kirpeällä olemuksellaan keskimaun viitoittamallta tiellä. Kielelle jää limettisyyden hallitsemaa, happovetoista sitrushedelmää ja kivistä, hennon bitteristä mineraalia kun taas kielen kärjessä häilyy jäännössokerin (4 g/l) korottamaa kypsänmakeaa hedelmää. Suuhun jäävä jälkivaikutelma on napakan hapokas ja kestoltaan melko pitkä.

Kokonaisuutena Jurtschitschin perustason Platin Riesling on harvinaisen vakuuttava, tyylitietoinen ja rakennevetoinen itävaltalaisrisukka. Happoja löytyy enemmän kuin pienestä pitäjästä (7,6 g/l), mutta kokonaisuus ei missään nimessä ole pelkkää happoa ja karun pelkistettyä rakennetta, vaan vastapainona on mukavan intensiivistä ja tasapainoisen kypsää hedelmää. Kokonaisuus pelittää oikein mallikkaasti yhteen ja jälleen kerran vakuuttaa Jurtschitschin viinitalon kyvystä tehdä maailmanluokan tavaraa.

Rapsakoiden Rieslingin faneille viini on varmasti oikein nautinnollinen tapaus aivan sellaisenaan, mutta lempeämpiin valkoviineihin tottuneelle tämän viinin happohyökkäys voi olla jo hieman päällekäyvää. Suosittelenkin naittamaan viinin sellaisen ruoan kanssa, josta löytyy riittävästi happoa (tuoreita kasviksia, mahdollisimman vähän makeita hedelmiä tai sitruunamehua) tai rasvaa, joka taittaisi viinin terävintä särmää.

On lopuksi vielä mainittava, että viinin rakenteen ja kypsän hedelmän yhdistelmä vakuuttaa kertaheitolla kypsytyskestävyydellään – mihin viinitalo näköjään yhtyy, sillä he antavat viinille kellarointipotentiaalia vuoteen 2020 asti. Itse en ihmettelisi, jos viini kestäisi helposti vielä tätäkin pidempään, joskaan kaksinumeroiset vuosiluvut voivat mennä jo liioittelun puolelle. Antamalla viinille joitain vuosia lisää, tasaantunee viinin voimakkain hapokkuus ja viinin hyvin primäärinen hedelmä saanee hieman enemmän syvyyttä ja mielenkiintoa. Kierrekorkki takaa lähes satavarman suojan korkkivikaa vastaan.

Lyhyesti: Vaikuttavan intensiivinen, erittäin hapokas, kypsän hedelmäinen ja tasapainoa huokuva laatu-Riesling Itävallan kuuluisalta Kamptalin viinialueelta.

Arvio: Tyylikäs – vaikka Platin on vielä äärimmäisen nuorekas ja primäärinen, on se iästään huolimatta laadullaan vakuuttava, tasapainoa ja tiukkaa rakennetta huokuva esitys. Ihastuttava viini, jonka pariin tekee mieli palata uudestaan.

Hinnan (16,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Rabl Grüner Veltliner Eiswein 2008

Rabl Grüner Veltliner Eiswein 2008

• Valmistaja: Weingut R. Rabl
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein Eiswein
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: Grüner Veltliner (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: 29,90e (Lokakuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 30,30e (Helmikuu 2014, Alko)

Itävallan viinimessuilla esiteltiin innokkaasti Rablin pöydässä viinitalon Eisweiniä, joka oli juuri tuolloin saapumassa Alkon valikoimiin rajattuna kertaostoksena. Eli en voinut poistua paikalta testaamatta sitä.

Eisweinin valmistaminen on aina suuri riski viinitaloille: tätä kyseistä viinityyliä voidaan valmistaa vain niillä harvoilla alueilla, joilla rypäleet kypsyvät riittävän pitkälle syksyyn, mutta kuitenkin tarpeeksi hyvin, että ne ovat lopulta kypsiä. Lisäksi näiden alueiden on oltava sellaisia, että talven ensimmäiset pakkaset saapuvat riittävän aikaisin ja riittävän kylminä. Kun joku yö lämpötila putoaa n. 8 pakkasasteen tienoille, lähdetään tarhoille korjaamaan rypäleitä, joiden sisältämän mehun vedestä on suurin osa jäätynyt ja rypäleeseen on jäänyt sulaksi vain pieni tilkka mehua, johon on konsentroitunut valtava määrä rypäleen mehun sokereita. Kun nämä rypäleet puristetaan (jäisiä rypäleitä kestävässä) prässissä, jää jäätynyt vesi syrjään ja saadaan ainoastaan erittäin konsentroitunutta, todella makeaa viiniä. Näin voidaan saavuttaa erittäin jalohomeisia rypäleitä vastaava rypälemehun konsentraatio erittäin puhdaspiirteisenä, ilman jalohomeen omaa, persoonallista aromia. Tämänlaisen viinin tekeminen on kuitenkin aina suuri riski, sillä jos pakkaset eivät saavu ollenkaan tai tulevat liian myöhässä, rypäleet lopulta joko putoavat maahan tai mätänevät köynnöksiin. Lisäksi mitä pidempään rypäleiden annetaan olla köynnöksissä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä rypäleet voivat saara tauti- tai hometartunnan tai päätyä nälkäisten eläinten suihin. Siksi Eisweinit ovat usein varsin harvinaisia ja hinnakkaita viinejä, joita useimmat viinitalot tuottavat vain harvoina, onnistuneina vuosina.

Rablin Eiswein on valmistettu Itävallan kansallisrypäleestä, Grüner Veltlineristä, ja sitä on kypsytetty varsin pitkään: aluksi kaksi vuotta vanhassa tammessa ja sen jälkeen vielä vuoden verran lisää pullossa ennen myyntiinlaskua.

Tiiviin kullankeltainen viini tuoksuu melko hillitysti, mutta aromi on silti ihastuttavan tyylikäs ja kutsuva: hunajaa, kypsää tropiikin hedelmää, kuivattua aprikoosia, sitrusmarmeladia, kevyttä leivoksellisuutta ja hentoa savuisuutta.

Muutaman pehmeän ja jopa hieman väsähtäneen Eiswein-tuttavuuden jälkeen Rabl onnistuu toimittamaan jälleen juuri sitä, mitä hyvältä Eisweinilta ennen kaikkea odotan: todella reilua hapokkuutta! Vaikka tuoksu vihjailee muhkeaa, hunajaista viiniä, on Rabl Eisweinin yleisilme varsin kirpeä ja siksi myös erittäin intensiivinen. Maussa löytyy sekä hunajaa, ananasmarmeladia ja kuivattuja trooppisia hedelmiä kuin pirteää, paikoin kirpeääkin sitruksisuutta ja kevyesti kokonaisuutta raikastavaa mineraalia. Taustalla häivähtelee kevyen parfyymistä kukkaisuutta ja valkopippurista mausteisuutta. Runsas, laserintarkan fokuksen tuova hapokkuus (hurjat 10,5 g/l) tekee viinistä jopa paikoin kireän oloisen ja vaikka viini on varsin makea (jäännössokeria hurjat 270 g/l!), ei se hapokkuuden vuoksi tunnu mitenkään erityisen makealta.

Vaikka hapokkuus korostuu jälkimaussa, tuntuen kevyesti viiltävänä tunteena poskipäissä ja runsaasti vettä nostattavana fiiliksenä kielellä, on jälkimaku keskimakuun verrattuna todella runsaan makea ja intensiivinen. Viinistä jää mehevä, pitkähkö jälkivaikutelma, jossa tuntuu kuivattua ananasta, yrttisyyttä, hedelmäsalaatin sokerilientä ja kevyttä pippurisuutta.

Rablin Eisweinillä on pieneen kokoonsa nähden melko paljon hintaa, mutta tässä on vihdoinkin Eiswein, joka on ehdottomasti joka pennin väärti! Viinillä on hurjat määrät jäännössokeria, mutta niin on myös happoja, minkä johdosta viini on upealla tavalla balanssissa, eikä viinistä löydy kaikesta runsaudestaan huolimatta mitään poisviilattavaa.

Nykykunnossa viini on aivan ylettömän nuorekas ja primäärinen, vaikka ikää onkin jo puoli vuosikymmentä – tämähän ei kuitenkaan ole ikä eikä mikään hyvälle jälkiruokaviinille. Vaikka viini on kaikin puolin herkullinen ja vakuuttava tapaus, on se ennen kaikkea lupaava: itse suosittelisin korkkaamaan viinin aikaisintaan 10 vuoden päästä. Näin laadukkaat jälkiruokaviinit rupeavat saavuttamaan sen korkeimman huippunsa vasta kun viinin väri on muuttunut keltaisesta jo selkeästi oranssiksi, tai jopa kuparinruskeaksi. Jälkiruoan naittamisesta ei tarvitse tämän viinin kanssa stressailla, sillä jälkiruokaviinien perussääntöä (viinin on oltava ruokaa makeampaa) noudattaessa on jo vaikeaa keksiä tätä makeampaa tarjottavaa! Viini tosin kyllä suorastaan kerjää jotain syötävää kylkeensä, kiitos sen hyvin kirpakan hapokkuuden, jos sen nyt suunnittelee korkkaavansa.

Lyhyesti: Sekä erittäin makea että erittäin hapokas, huippulaadukas Eiswein, joka ei varsinaisesti tunnu erittäin makealta, mutta sitäkin hapokkaammalta. Todella tasapainoinen, korkealaatuinen ja herkullinen jälkiruokaviini, joka tulee olemaan parhaimmillaan vasta vuosikymmenen jos toisenkin odottelun jälkeen.

Arvio: Erinomainen – eikä kaukana olla täydellisestä. Viini on vielä turhan tiukkarakenteinen ja primäärinen saadakseen meikäläiseltä aivan huippupisteitä, mutta pienellä kärsivällisyydellä viini kyllä tavoittamaan sellaisen tason takuuvarmasti. Huippuostos.

Hinnan (30,30e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Schloss Gobelsburg St. Laurent Haidegrund 2011

Schloss Gobelsburg St. Laurent Haidegrund 2011

• Valmistaja: Schloss Gobelsburg
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein Niederösterreich
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: St. Laurent (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 34,90e (Lokakuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 35,70e (Helmikuu 2014, Alko)

Kaikin puolin uskomattoman hurmaavan Schloss Gobelsburg Grüner Veltliner Lammin jälkeen siirryin Itävallan viinimessuilla testaamaan saman talon paremman pään punaista, hiljattain Alkon valikoimiin rajattuna kertaostoksena tullutta St. Laurent Haidegrundia.

Kyseinen viini käytetään perinteisissä, päältä avoimissa 2500 litran tammisammioissa, minkä jälkeen viini siirretään kypsymään vajaaksi vuodeksi 600 litran itävaltalaisiin tammitynnyreihin, joista n. kolmasosa on uusia. Mielenkiintoisen anekdoottina Schloss Gobelsburgin nokkamies kutsuu näitä 600 litran tammitynnyreitä "pieniksi", siinä missä yleisesti käytössä olevat barrique-tynnyrit ovat lähes kolme kertaa pienempiä 225 litran vetoisuudellaan. Kaikki on suhteellista.

Väriltään viini on kirkkaan kirsikanpunainen, mutta seassa häilyy myös aavistus nuoresta iästä kielivää sinertävyyttä.

Tuoksu on todella särmikäs, voimakas ja jopa pistävä: yleisilmettä hallitsee palaneen savuinen ja paikoin jopa kevyen tervainen tuoksu, jota tukee erityisesti runsasta pippurisuutta ilmentävä mausteisuus, hillitty tuore luumu ja kevyehkö, hapahkon puolukan luotsaama marjaisuus. Aromimaailma on varsin ärhäkkä ja nuorekas.

Runsaassa ja Gobelsburgin tyyliin varsin intensiivisessä makumaailmassa tuoksun terhakka savuisuus siirtyy taustalle ja antaa kypsälle marjaisuudelle enemmän tilaa. Kielellä pyörii marjaista hedelmäisyyttä makeankypsästä kirsikasta selkeästi kuivempaan hapankirsikkaan, kirpeää puolukkaa ja hentoa, taustalla värjöttelevää karpaloa. Kevyt mausteisuus pitää pientä taustakomppia, mutta pääosin mennään melko lailla marjojen soolona ja yleisilme pysyy mainion puhdaspiirteisenä – puisen mausteinen ja hennon kärtsäinen tammi on integroitunut mainiosti osaksi kokonaisuutta ja hädin tuskin erottuu intensiivisen marjakimaran jaloista. Suutuntumaltaan viini on keskitäyteläinen, eli intensiivisestä ilmaisustaan huolimatta tämä ei ole mikään valtava jättiläinen, vaan varsin sopusuhtainen esitys – pieni ja pippurinen, omalla tavallaan. Suutuntuma pysyy melko vähäisten ja suht lempeiden tanniinien osalta varsin mehukkaana samalla kun melko freesi ja eloisa hapokkuus tuo hienosti ryhtiä.

Viinistä suuhun jäävä jälkimaku on tuoreen marjainen; erityisesti kirpeähkö puolukkaisuus tulee hyvin esiin kokonaisuudesta. Kielelle jää myöskin häilymään yrttisyyttä, kevyen mausteista tammea ja hentoa mineraalia. Viinistä jää melko pitkään jatkuva, kirpeänpuoleinen, metsäisen maanläheinen ja hennon savuinen jälkivaikutelma.

Haidegrund St. Laurent on varsin mainio, vakuuttava ja kaikin puolin tyylipuhdas St. Laurent, johon on saatu erittäin intensiivistä potkua ilman, että viinistä on samalla tehty supermassiivista Frankensteiniä – viini on suorastaan yllättävän kepeä ja elegantti ottaen huomioon sen tarjoileman voiman. Aivan Johanneshof Reinischin Ried Holzspurin tarjoilemaan St. Laurent -hekumaan ei Haidegrund yllä, mutta Alkosta löytyvän Johanneshof Reinischin perus-St. Laurentin tämä viini nokittaa mennen tullen. Eri asia tietenkin on se, että onko tämä viini kuitenkaan ihan kaksi kertaa tyyriimmän hintalapun väärti ostos? Jos nyt aiot korkata viinin, sanoisin että ei ole. Viinissä on reippaasti mielenkiintoa ja moniulotteisuutta, mutta ei missään nimessä sen vertaa, että se tarjoaisi rahalle vastinetta. Sen sijaan jos kypsytysfasiliteettejä ja kärsivällisyyttä löytyy, viini voi hyvinkin olla varsin kannattava ostos kohtalaisen kypsyttelyn jälkeen – Schloss Gobelsburg tekee tunnetusti varsin pitkäikäisiä viinejä, enkä usko St. Laurent Haidegrundin olevan missään nimessä poikkeus tähän sääntöön, päin vastoin! Viinin intensiivinen hedelmä ja vielä varsin nuorekas ja tiukka rakenne lupaavat erittäin hyvää kypsytystä ajatellen ja viini on varmasti selkeästi enemmän hintansa väärti tapaus n. 4-5 vuoden päästä, saatuaan hieman nuoruuden primääristä marjaisuutta pois kehittyneempien nuanssien tieltä.

Lyhyesti: Moniulotteinen, ryhdikäs ja tasapainoinen huippu-St. Laurent, jonka tuoksu- ja makumaailmaa hallitsevat nuorekas punainen marjaisuus ja kärtsäinen savuisuus. Positiivisella lailla rustiikkisen oloinen tapaus, joka vielä ei onnistu tarjoamaan suuria elämyksiä, mutta lupailee kauniin sanoin hyvää tulevasta.

Arvio: Erittäin hyvä – viini huokuu laatua ja tasapainoa, mutta siitä silti jää uupumaan se jokin, joka saisi minut olemaan tästä viinistä täpinöissäni. Kyseessä tietenkin saattaa olla vain perspektiivi, sillä vain hetkeä aiemmin olin maistanut verrokiksi upean Johanneshof Reinischin Holzspurin. Joka tapauksessa, viini on vielä nyt turhan nuorekas ja primäärinen, mutta tullee kehittymään vielä kasaksi timantteja.

Hinnan (35,70e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei (vielä) vastaa hinnan luomia odotuksia.

Schloss Gobelsburg Grüner Veltliner Lamm 2011

Schloss Gobelsbrug Grüner Veltliner Lamm 2011

• Valmistaja: Schloss Gobelsburg
• Tyyppi: Valkoviini, Kamptal DAC Reserve Erste Lage Lamm
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: Grüner Veltliner (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 34,28e (Lokakuu 2013, Vindirekt)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: schloss gobelsburg

Vanhassa Gobelsburgin linnassa 1990-luvun puolestavälistä Michael Moosbruggerin johdolla toimineen viinitalo Schloss Gobelsburgin tuottama Grüner Veltliner Steinsetz 2009 on edelleen ehdottomasti yksi parhaista Alkosta ostamistani valkoviineistä. Siksi olikin suuri ilo ja yllätys löytää lokakuisilta Itävallan viinimessuilta samaisen talon paremman tason Grüner Veltliner – viini, joka on valmistettu Langenloisin itäpuolella sijaitsevan, arvostetun Erste Lage Lamm -tarhan 40 vuoden ikään ehtineiden köynnösten rypäleistä.

Gobelsburgin Grüner Veltliner Lamm 2011 on sekä käytetty että kypsytetty perinteisissä, itävaltalaisesta tammesta valmistetuissa 2500 litran tammisammioissa. Käyminen on tapahtunut luonnonhiivoilla.

Väriltään viini on hyvin syvä ja tiiviin smaragdinvihreä – tällä on päivän aikana testatuista valkoviineistä selkeästi intensiivisin väri.

Viinin väri ei jää sen ainoaksi intensiiviseksi osa-alueeksi: runsas, aromikas ja rehevä tuoksu on nimittäin vähintään yhtä intensiivinen kuin viinin väri. Nokkaani ohjautuu aromaattista, vihersävytteistä yrttisyyttä ja tuoretta päärynää, märän kivistä mineraalisuutta, kompleksia mausteisuutta ja etäistä, taustalla piilottelevaa, makeaa trooppista hedelmää ja hentoa, punertavaa marjaisuutta.

Kypsä, erittäin ilmaisuvoimainen ja tiivisluontoinen maku on juuri yhtä rehevä ja raskastekoinen kuin tuoksun perusteella voisi odottaa. Makumaailmaa hallitsee runsas, mehevä ja vaikuttavan monisyinen hedelmäisyys, josta erottuu mm. kypsää ananasta, papaijaa, freesiä päärynää ja aprikoosia. Hedelmäisyyden seasta tuntuu sieltä täältä kevyttä mausteisuutta ja hentoa, vihertävää vegetaalisuutta, mutta konsentroitunut hedelmäpommitus on selkeästi pääosassa. Suutuntuma on varsin kermaisen täyteläinen, mutta vaikka viini on melko tanakka ja raskastekoinenkin, ei se pääse missään vaiheessa tuntumaan löysältä tai ponnettomalta – kiitos tuntuvan ja varsin rakenteikkaan hapokkuuden. Balanssia siis löytyy ja kokonaisuus on kaikessa intensiivisyydessään erittäin hurmaava.

Ryhdikäs jälkimaku tuntuu yhtä runsaalta ja konsentroituneelta kuin keskimakukin, mutta makean hedelmäisyyden ohelle nousee voimakkaammaksi elementiksi pippurivoittoinen mausteisuus ja vihertävä yrttisyys. Varsin pitkässä jälkimaussa kielellä pyörii keltaluumuisuuden ja kypsänmakean sitruksen hallitsemaa hedelmäisyyttä, valkopippuria, kevyitä yrttejä ja hillittyä mineraalisuutta. Kielelle jää pitkään häilyvä, kehittyvä, melko napakka ja kaikin puolin herkullinen jälkivaikutelma.

Pakko myöntää: vaikka Schloss Gobelsburg Grüner Veltliner Steinsetz 2009 oli varsin täydellinen valkoviini, menee Grüner Veltliner Lamm 2011 siitä ohitse heittämällä. Kokonaisuus on todella valtava, konsentroitunut ja massiivinen hedelmäpommi, mutta se ei missään vaiheessa vaikuta ylitehdyltä tai tasapainottomalta, kuten monet uuden maailman superviinit, vaan hämmentävän tasapainoiselta, rakenteikkaalta ja kaikin puolin erinomaiselta esitykseltä. Pakko nostaa hattua Moosbruggerin kyvyille: hänen tinkimätön, täydellisyyttä tavoitteleva ja perinteitä kunnioittava lähestymisensä viininvalmistukseen selkeästi heijaistuu hänen viiniensä laatuun. Yleensä näin tuhdit ja raskastekoiset blockbusterit eivät onnistu juurikaan hetkauttamaan meikäläistä, mutta tämän viinin edessä olen myytyä miestä. Uskomaton tapaus.

Viini kannattaa korkata riittävän runsaan ja voimakasaromisen ruoan kumppaniksi, sillä näin massiivinen viini voi käydä melko nopeasti turhan raskaaksi ja liioittelevaksi sellaisenaan nautittuna, minkä lisäksi viini varmasti jyrää keveämmät tarjoilut melko armotta alleen. Kuitenkin ennen kaikkea suosittelen antamaan viinille ikää – jos joku valkoviini sekä kestää reippaasti ikää että kehittyy, se on tämä. Näin runsasta viiniä voi kypsytellä ilman huolen häivää vähintään 15 vuotta – viini tulee vain paranemaan päivä päivältä.

Lyhyesti: Ylettömän runsas, konsentroitunut, massiivinen ja moniulotteinen huippu-Grüner, joka kuitenkin samalla onnistuu olemaan kaikin puolin erittäin rakenteikas ja tasapainoinen.

Arvio: Täydellinen – parhaita koskaan juomiani nuoria valkoviinejä, hands down. Schloss Gobelsburg ei petä.

Hinnan (34,28e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Weszeli Riesling Steinmassl 2011

Weszeli Riesling Steinmassl 2011

• Valmistaja: Weszeli Terrafactum
• Tyyppi: Valkoviini, Kamptal DAC Reserve Erste Lage Steinmassl
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 29,00e (Lokakuu 2013, Weszeli)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: weszeli

Kahden vakuuttavan (ja äärimmäisen erilaisen) yhden tarhan Grüner Veltlinerin, Schenkenbichlin ja Käferbergin, jälkeen lähdin mielelläni tutustumaan viinitalon tarha-Rieslingeihin. Ensimmäisenä Itävallan viininäyttelyssä oli tarjolla Langenloisin kylän länsipuolelta löytyvän Steinmassel- / Steinmassl-tarhan pullote. Tällä maaperältään rautapitoisella tarhalla Weszeli antaa myös monien muiden kasvien kasvaa köynnösten joukossa, pitäen tarhan biodiversiteetin runsaana ja houkutellen paikalle tuholaisia syöviä hyönteisiä.

Viinin väri on neutraalihko vaaleanvihreä.

Tuoksultaan taas viini on melko tuhdihko, mutta Rieslingiksi yllättävän vihersävytteinen: tyypillisen sitruunaisen ja kypsänmakean omenan ohella tuntuu myös sitruunaruohoista yrttisyyttä ja kevyehköä parsaisuutta. Seassa tuntuu myös aavistus murskattuja kiviä mieleentuovaa mineraalisuutta, mutta kokonaisuutta hallitsevat vihreät ja vihertävän hedelmäiset aromit.

Ensivaikutelmaltaan maku on kuiva, kirpeä ja hapokas: yleisilmettä hallitsee kirpakka, sitruunamehuinen sitruksisuus ja aavistuksen merellisen suolainen mineraalisuus. Kuitenkin kielen tottuessa hyvin rakenteikkaaseen ja tiukkaan ilmaisuun, alkaa hienommat nyanssit erottua: viini on täynnä kevyitä hunajan, kukkien makean omenan, aromikkaan limetin ja kevyesti kirpeän karviaisen vivahteita, mutta ne eivät tee itsestään suurta numeroa, vaan ainoastaan sävyttävät kokonaiskuvaa. Sanomattakin lienee selvää, että viini on varsin ryhdikäs ja puruvoimainen; vaatimattomasta 4 g/l jäännössokerista ei ole tietoakaan.

Hyvin puhdaspiirteistä jälkimakua hallitsevat hapokkaan kirpeät ja hienostuneet vivahteet, kuten vihreäomenaisuus, kukkeus ja limettimehuinen sitruksisuus. Viinistä jää pitkä, rapsakka ja suutasupistava jälkivaikutelma; runsas hapokkuus ja viileä mineraalisuus puhdistavat hienosti paletin uutta siemausta varten.

Vaikka viinistä löytyy hapokkaan hedelmäisiäkin piirteitä, tätä viiniä ei voi hyvällä omallatunnolla laskea hedelmäiseksi viiniksi – yleiskuvaa kuitenkin hallitsee niin voimakkaasti tiukka happorakenne ja kohtalaisen selvä mineraalisuus. Selkeästi hedelmävetoisten viinien ystävien kannattaa siis välttää tätä tapausta; sen sijaan karumpien Rieslingien faneihin viinin tyyli varmasti vedonnee, vaikkakin viinistä löytyy myös mukavasti runsautta ja substanssia.

Omaan makuun viinin intensiivinen, kirpeä, jopa sähköinen ilmaisu sopi mainiosti; samalla makuhermot saivat sopivan virtapiikin edellisen Käferberg Grüner Veltlinerin aromimyllytyksen jälkeen. Viini kuitenkin tuntuu kerjäävään selkeästi ikää, sillä loppupeleissä viinin kirpakka makumaailma on tässä kunnossa enemmän makuhermoja lamaava kuin hellivä ja viinin hienoimmat vivahteet tuppaavat jäävän viileiden ja intensiivisten primääriaromien jalkoihin. Sopivalla kypsyttelyllä viinin vielä vaatimattomat hienommat vivahteet voisi saada paremmin esiin ja samalla hyvin energinen yleisilme voisi hieman rauhoittua. Nykykunnossa viini on kyllä lähestyttävissä, mutta se kaipaa jo kohtalaista avautumisaikaa ennen nauttimista, minkä lisäksi kannattaa pistää jotain purtavaa, jos viiniä suunnittelee nauttivansa enemmän kuin yhden lasillisen. Hyviä vaihtoehtoja ovat samankaltaisuusperiaatetta noudattaen melko hapokkaat ruokalajit, joilla voi pehmittää viinin hapokasta ilmaisua, tai vastakohtaperiaatetta noudattaen riittävän rasvaiset tai öljyiset ruoat, joita viinin runsas hapokkuus voi keventää ja raikastaa.

Lyhyesti: Todella tyylikäs, tiukkarakenteinen ja kirpeän hapokas huippu-Riesling, jossa intensiivinen, viherarominen primäärihedelmä tuntuu jyräävän viinin hienostuneempaa alavirettä. Riesling Steinmassl 2011 on jo nyt lähestyttävissä, mutta se tuntuu selvästi kuitenkin kaipaavan kellariin kypsymään ja rauhoittumaan.

Arvio: Erinomainen – hyvin vakuuttava esitys karuudestaan huolimatta: viini ei tuntunut pelkistetyltä ja liian rujolta, kuten esimerkiksi kuivat Moselin Trocken Rieslingit, vaan hyvällä maulla tehdyltä huippu-Rieslingiltä, johon on pyritty saamaan Steinmassl-tarhan mineraalinen ydin, ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkejä. Tulee varmasti vain paranemaan ikääntyessään.

Hinnan (29,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Weszeli Grüner Veltliner Käferberg 2011

Weszeli Grüner Veltliner Käferberg 2011

• Valmistaja: Weszeli Terrafactum
• Tyyppi: Valkoviini, Kamptal DAC Reserve Erste Lage Käferberg
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: Grüner Veltliner (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 36,00e (Lokakuu 2013, Weszeli)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: weszeli

Varsin vakuuttavan Grüner Veltliner Schenkenbichlin jälkeen oli Itävallan viininäyttelyssä korkea aika siirtyä seuraavaan viiniin Weszelin ständillä. Maistiaisannos Grüner Veltliner Käferbergiä lasiin ja ihmettelemään!

Myös tämä viini tulee siis yheltä Erste lage -tasoiselta tarhalta, Käferbergiltä, joka myöskin sijaitsee aivan Langenloisin kylän pohjoispuolella.

Viinin väri on käytännössä samanlainen kuin Grüner Veltliner Schenkenbichl: tasaisen vaaleanvihreä.

Viinin tuoksu on todella syvä, moniulotteinen ja elegantti, mutta hengeltään melko synkänpuoleinen. Kypsää päärynää ja makeaa omenaa täydentää runsas mausteisuus, joka ei ole pelkästään rypäleelle tyypillistä valkopippuria, mutta samalla myös makeampaa ja aromaattisempaa.

Ensimmäinen reaktioni kun viini saapui suuhuni, oli "jestas". Viini on nimittäin todella uskomaton, överiaromaattinen ja intensiivinen. Kokonaisuutta hallitsee – ei niinkään voimakas, mutta todella selvänä erottuva – kevyehkö, vaniljainen viskimäisyys ja erityisesti voimakkaasti vanhemmat konjakit mieleen tuova mausteisuus. Heti ensisiemauksen jälkeen piti marssia tiskille kysymään, että "paljonko viini näkee tammea?" Kuulemma Käferberg viettää hämärän peittoon jääneen kypsymisaikansa suurissa, 2000 litran vetoisissa, uudesta tammesta tehdyissä sammioissa, mikä selittää viinin loppupeleissä melko hillityksi jäävän, mutta todella selkeän uuden tammen aromin. Tämä tammisuus tekee viinin mausta todella erikoisen, eikä kokonaisuudesta kuitenkaan onnistu saamaan tarkkaa kuvaa mihin tammi loppuu ja mistä hedelmä alkaa. Kielellä pyörii kypsänpuoleista päärynäisyyttä, hunajaa, vihreitä yrttejä, valkopippuria, kevyehköä makeaa mausteisuutta, hentoa mangoa, hillittyä vaniljaa ja aavistus mokkaisuutta. Suutuntuma on melko runsas ja täyteläinen, mutta tasapainottavan hapokkuutensa ansiosta varsin tasapainoisen oloinen.

Viinin vivahteikas jälkimaku ei juurikaan jää keskimaun varjoon: kielellä pyörii varsin pitkään yrttisyyttä, tropiikin hedelmiä, kevyen vaniljaista mausteisuutta, hentoa hunajaisuutta ja aavistus mahlaisuutta. Niin monet puhdaspiirteisen Grüner Veltlinerin jälkeen Käferbergin jälkivaikutelma on melkeinpä hämmentävä.

En oikein tiedä mitä ajatella viinistä. Viinin maun konjakkimaisuus ei ole erityisen voimakas, mutta siitä huolimatta se tahtoo viedä kaiken huomioni hypnoottis-magneettisella voimalla. Kun lopulta pääsee viinin uuden tammen aromeista yli – tai hyväksyy ne osaksi kokonaisuutta – voi todeta kokonaisuuden olevan sekä varsin hyvin balanssissa että uuden tammen huomioon ottaen varsin hyvällä maulla tehty. Vaikka viini on varsin hämmentävä Grüner Veltlineriksi (tai ehkä juuri siksi) on se varsin upea ja persoonallinen esitys. Tämä ei ole tunkkainen, tukkoon tammitettu, voimaton raskassarjalainen, kuten esimerkiksi monet uuden maailman valkoviinit usein ovat, vaan moniulotteinen, kompleksi ja yllättävä hifistelyvalkoviini, joka poikkeaa tyylillään selvästi Itävallan totutusta linjasta.

Mutta pakko myöntää, että viinille on melko vaikea keksiä järkevää käyttöyhteyttä johtuen sen omalaatuisesta makumaailmasta. Tämä on kyllä melko varma jokeri esimerkiksi sokkomaisteluissa.

Lyhyesti: Kestää kyllä hetken päästä sinuiksi tämän viinin kanssa, mutta lopputulos on suorastaan hämmentävän toimiva ja moniulotteisuudessaan niin kiehtova, että se onnistuu vakuuttamaan. Suosittelen kuitenkin tammiallergikoita varomaan ja mahdollisuuksien mukaan testaamaan viiniä etukäteen, sillä viinin maltillinen, mutta suhteellisen läpileikkaava viskimäisyys ja konjakkisuus satavarmasti jakavat mielipiteitä.

Arvio: Erinomainen – tämä on täydellinen sellaisenaan nautittava hifistely-GV tai viini, jolla vetää matto viinituntijoiden jalkojen alta, mutta muuten sen käyttötarkoitukset tuntuvat olevan melko rajalliset. Silti, omassa tyylilajissaan Käferberg on varsin mallikas esitys.

Hinnan (36,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Weszeli Grüner Veltliner Schenkenbichl 2011

Weszeli Grüner Veltliner Schenkenbichl 2011

• Valmistaja: Weszeli Terrafactum
• Tyyppi: Valkoviini, Kamptal DAC Reserve Erste Lage Schenkenbichl
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: Grüner Veltliner (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 26,00e (Lokakuu 2013, Weszeli)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: weszeli

Itävallan viinimessujen tarjontaa kartoittaessani viinitalo Weszelin selkeästi erilaisen näköiset viinipullot onnistuivat kiinnittämään huomioni, joten päätin ottaa selvää mistä mahtaa olla kyse.

Weszeli Terrafactum on Rupert Summererin ja David Weszelin yhteinen projekti. Summererien suku on viljellyt maata (mukaanlukien viiniköynnöksiä) Langenloisin ympäristössä jo 1600-luvulta, mutta vasta 1900-luvulla Summererit muuttivat Alfred Summererin – Rupertin isän – johdolla tuotantonsa fokuksen yksinomaan viineihin. Myöhemmin, Rupertin alaisuudessa, viinitalo on siirtynyt luomuviljelyyn. David Weszeli liittyi mukaan Summererien viinitalon toimintaan vuonna 2011.

Ensimmäisenä testaamani Grüner Veltliner Schenkenbichl on siis valmistettu Langenloisin kylän pohjoispuolella sijaitsevan, Erste Lage -tasoisen Schenkenbichlin tarhan rypäleistä.

Väriltään viini on tasaisen vaaleanvihreä.

Tuoksu on kypsähkö, mutta ei erityisen mehevä, vaan melko hienovarainen: melko kypsän päärynäisen ja mangoisen hedelmäisyyden ohella tuntuu Grüner Veltlinerille tyypillistä, valkopippurivetoista mausteisuutta ja kevyttä hunajaa.

Maultaan viini on todella intensiivinen ja jäntevä, mutta kaikkea muuta kuin isokokoinen: kokonaisuus pysyy hienosti paketissa ja poweria löytyy sopivasti, ei liikaa. Makumaailma on sekä kerroksittainen että limittäinen, eli suussa tapahtuu paljon kaikkea, mutta selviä aromeja on hyvin vaikea erottaa tai sanallistaa. Hedelmäisyys muuttaa jatkuvasti muotoaan, mutta pysyy melko tukevasti keltaisten hedelmien osastolla, tarjoillen välillä enemmän tuoretta kriikunaa, välillä taas mangoa ja välillä mehevänmakeaa ananasta. Yleisilme on melko konsentroitunut ja suutuntuma on melko täyteläinen, mutta viinin sopivan särmikäs ja eloisa hapokkuus pitää kokonaisuuden silti ryhdikkäänä ja solakkana.

Intensiivisessä jälkimaussa kohtalaisen runsas mausteisuus kuivaa melko tehokkaasti keskimaun kypsää keltaista hedelmää, mutta 6 g/l jäännössokeri kuitenkin jättää hentoa appelsiinimarmeladisuutta kielen kärkeen. Viinistä jää pitkähkö ja vivahteikas jälkivaikutelma, jossa alkoholi (13,5%) lämmittää hienovaraisesti suuta ja nielua.

Näin yhden viinin perusteella (kyseessä oli siis viini, josta viinejä edustanut Michael suositteli aloittamaan) Weszelin taso vaikuttaa melko korkealta ja tyyli tinkimättömältä – odotukset seuraavaksi testattavia viinejä kohtaan nousivat huomattavasti! Vaikka GV Schenkenbichlistä löytyikin runsautta ja intensiteettiä, kokonaisuus oli kuitenkin sopivan tiukka ja kaikin puolin tasapainoinen. Viiniin ei siis olla pyritty saamaan runsautta liiasta kypsyydestä, vaan enemmän jo tarhalta lähtevästä, rypäleitä vaalivasta asenteesta viininvalimistusta kohtaan.

Weszelin GV Schenkenbichl on siis varsin upea Grüner, joka huokuu tasapainoa ja josta löytyy sellaista syvyyttä ja runsautta, johon uppoutua. Jos kaipaat kellariin hyvän kypsytyspotentiaalin omaavia valkoviinejä, on tässä varsin varteenotettava vaihtoehto, joskin viini on kaikin puolin jo nyt lähestyttävissä. Näin ilmaisuvoimaista viiniä voi jopa harkita dekantoivansa puolesta tunnista tuntiin ennen tarjoilua – kuitenkin riittävän viileässä, jotta viinin tarjoilulämpötila pysyy riittävän matalana.

Lyhyesti: Intensiivinen, runsas ja kompleksi huippu-Grüner Veltliner, joka ei sorru monien massakkaimpien rypälelajikkeen edustajien tyyliin liian kypsään ja raskastekoiseen ilmaisuun, vaan pysyy alusta loppuun ihastuttavan jäntevänä.

Arvio: Tyylikäs – todella vakuuttava esitys. Tällaisten viinien avulla on helppo ymmärtää miksi Kamptalin ja Kremstalin ympäristöä pidetään maailman parhaita Grüner Veltlinereitä tuottavina alueina.

Hinnan (26,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Bründlmayer Riesling Steinmassel 2012

Bründlmayer Riesling Steinmassel 2012

• Valmistaja: Weingut Willi Bründlmayer
• Tyyppi: Valkoviini, Kamptal DAC Erste Lage Steinmassl
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 19,89e (Syyskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 20,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Varsin mainion Brut Rosén jälkeen lienee luontevaa iskeä arvosteltavaksi Alkon perusvalikoimasta löytyvä Riesling Steinmassel – varsin upea Riesling, joka on jo aikaisemmin hurmannut allekirjoittaneen edellisellä vuosikerrallaan ja joka on tänä vuonna valittu peräti Viini-lehden vuoden viini -mittelön finaaliin.

Tämä kyseinen viini tulee Itävallan huippuviinialueena tunnetun Kamptalin alueella sijaitsevan Langenloisin kaupungin länsilaidalla sijaitsevalta Steinmassel-viinitarhalta. Vaikka tämä kyseinen, hyvin arvostettukin viinitarha ei löydy Traditionsweingüter Österreichin sivujen Erste Lage -listalta, on tämä kyseinen tarha ymmärtääkseni tätä nykyä Erste Lage -tasoinen – ainakin Bründlmayerin sivut näin väittävät, minkä lisäksi melko moni muukin tuottaja tuntuu tekevän Erste Lage Steinmassel -viinejä.

Steinmassel-tarha, jota Bründlmayer viljelee vain luonnonmukaisin lannoittein ja ilman torjunta-aineita, tuottaa tyypillisesti normaalia pienikokoisempia ja aromeiltaan konsentroituneempia Riesling-rypäleitä. Bründlmayer puristaa mehun näistä rypäleistä varsin hitaasti, n. 8 tunnin ajan, jolloin mehu saa rypäleenkuorista enemmän makua ja aromia. Mehu käytetään teräksessä viiniksi, minkä jälkeen viiniä kypsytetään teräksessä hiivasakkojen kanssa 6 kuukautta ja lopuksi vielä kuukauden ajan pullossa ennen myyntiinlaskua.

Väriltään viini on intensiivisen ja tiiviinkin oloisen neonvihreä, joka taittuu hennosti kellervään.

Tuoksu on todella mehevä, intensiivinen ja täynnä kypsää hedelmää, mutta samalla ihastuttavan viileän teräksinen ja raikas. Runsaasta aromikirjosta voi erittaa makeaa sitruksista, kevyttä tropiikin hedelmää, aavistuksen mineraalia ja paukkujaan säästelevää, hennon kukkaista hunajaisuutta. Yleisilme on ihastuttavan puhdaspiirteinen, nuorekas ja kutsuva.

Maku toistaa ihastuttavalla tavalla tuoksun luomat mielikuvat: kokonaisuus on todella runsas ja kypsän hedelmäinen, mutta samalla varsin hapokas ja jopa tiukkarakenteinen. Konsentroituneesta mausta erottuu makeaa omenaisuutta, kypsää persikkaisuutta, kivistä mineraalia ja hentoa päärynäisyyttäkin, mutta kokonaisuus ei vaikuta millään tavalla ylikypsältä tai ponnettomalta, vaan varsin nuorekkaalta, freesiltä ja kaikin puolin tasapainoiselta.

Keskipitkä jälkimaku on varsin kuiva ja tuntuvassa hapokkuudessaan jopa kirpeä. Kielelle jää häilymään raikkaan omenaisia, kypsän sitruksisia, makean aprikoosisia ja hennon yrttisiä vivahteita ja raikasta, suun puhdistavaa mineraalisuutta.

Bründlmayer Steinmassel on kyllä kaikin puolin upea, nuori, tyylipuhdas Riesling. Tyylillisesti viini muistuttaa laadukkaita, kypsiä ja raskastekoisiakin Alsace Grand Cru -Rieslingejä, mutta nuoren ikänsä vuoksi Steinmasselista puuttuu näiden vivahteikkuutta ja kehittyneitä piirteitä – kokonaisuus on tietyllä tavalla hyvin tyypillinen, nuori Riesling, mutta vastapainona viini tarjoilee todella vaikuttavalla tavalla intensiivistä, konsentroitunutta ja kypsää hedelmää, joka yhdistyy todella ryhdikkäisiin raameihin. Viini on selkeästi korkeatasoinen esitys, ja vaikka se ei suuria yllätyksiä tarjoile, on sitä helppo digata täysillä.

Riesling Steinmassel on varsin mainiossa tikissä juuri nyt, mutta koska viinissä riittää niin konsentraatiota kuin sitä kuuluisaa rakennetta ennemmän kuin tarpeeksi, voi viiniä aivan huoletta kypsytellä kellarissa pitkäänkin – samanhenkiset saksalais- ja elsassilais-Rieslingit kypsyvät upeasti vuosikymmeniä, joten viinille voi antaa elinaikaa huoletta kymmenenkin vuotta omien, persoonallisten ja uniikkien piirteiden löytymiseen. Nykykunnossa viini melkeinpä kerjää jotain runsaampaa, rasvaisempaa ruokaa taittamaan sen voimakasta hedelmää ja hapokkuutta (esimerkiksi perinteiseen suomalaiseen joulupöytään viini sopii kuin nakutettu), mutta kirpeiden Rieslingien ystäville viini kyllä varmasti uppoaa sellaisenaankin.

Vaikka Viini-lehden vuoden viini -skabassa on tänä vuonna kovatasoista osanottajaa, erityisesti valkoviinipuolella, on Bründlmayer Steinmassel sen verran vakuuttava paketti, että sen voi helposti nähdä vuoden valkoviini -mittelössä seuraavana manttelinperijänä – joskin samalla lailla hurmaava, mutta piirun verran karumpi ja pelkistetympi Trimbach on eritoten varsin kova kilpakumppani, näen kyllä Steinmasselin suuriin massoihin vetoavalla konsentraatiollaan ja hedelmävetoisuudellaan todennäköisenä voittajana. Jos tämä viini kiinnostaa, mutta ei ole tullut vielä napattua omaa kappaletta talteen, kannattaa käydä poistamassa yksi varmuuden vuoksi, jos viini saisikin plokattua tuon tittelin itselleen – ei tarvitse olla kovinkaan suuri Merlin ennustaakseen vuoden viinin äkkinäisen loppumisen varastoilta.

Lyhyesti: Nuorekas, kypsä, konsentroitunut ja rapsakalla hapokkuudella varustettu, ihastuttavan tasapainoinen huippu-Riesling. Mainio ostos niin joulupöytään kuin kellariinkin.

Arvio: Erinomainen – uusi vuosikerta vakuuttaa jälleen: tässä on ehdottomasti yksi parhaista Rieslingeistä, mitä Alkon perusvalikoima kykenee tarjoamaan. Nykyisellään vielä hieman turhan nuorekas ja kasvoton, mutta huokuu valtavasti potentiaalia tulevaisuutta ajatellen.

Hinnan (20,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Bründlmayer Brut Rosé

Bründlmayer Brut Rosé

• Valmistaja: Weingut Willi Bründlmayer
• Tyyppi: Kuohuviini, Österreichischer Sekt
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: Pinot Noir (n. 33%), St. Laurent (n. 33%), Zweigelt (n. 33%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 29,00e (Syyskuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 29,50e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: weingrube

Mikä viini -tapahtumassa tapanani on ollut aloittaa tilaisuus shamppanjatarjonnan kartoittamisella, mutta tänä vuonna hommat eivät menneet yhtä juohevasti kuin aiemmin, sillä saapuessani paikalle shamppanjastandia vasta valmisteltiin, minkä jälkeen sen edusta meni niin tukkoon, että suuntasin muille tiskeille odottamaan humun laantumista.

Codorníun ja Bernard-Massardin tarjonnan tarkastamisen jälkeen oli vuorossa seuraavaksi kaiken kaikkiaan erinomaisilla Grüner Veltliner- ja Riesling-viineillään hurmanneen Willi Bründlmayerin pullotteita esittelevä standi. Juuri pari roséekuohuvaa testanneena tuumasin notta "ei kahta ilman kolmatta" ja pyysin testiin Alkon tilausvalikoimasta löytyvän Bründlmayerin roséekuohuvan.

Weingut Willi Bründlmayer sijaitsee viineillään maailmankuuluisuuteen nousseen Kamptalin alueen sisältä löytyvän Langenloisin kaupungin tuntumassa. Bründlmayerin lähestyminen viineihinsä, köynnöksiinsä ja tarhoihinsa on hyvin maanläheinen ja luontoa kunnioittava: tarhoilla ei käytetä torjunta-aineita, vaan ainoastaan luomulannoitteita, satomääriä rajoitetaan reilusti ja osia viinitarhoista pidetään tarvittaessa kesantoina maapohjan uusiutumiseksi. Viinitalo on keskittynyt viljelemään valkoisia rypäleitä, mutta vajaa kolmannes tarhoista on omistettu punaisille lajikkeille, joista valmistetaan niin punaviiniä kuin esimerkiksi nyt arvioitavaa roséekuohuviiniä. Roséisiin tarkoitetut rypäleet käytetään kaikki lajikeviineinä erikseen; voimakkaimmat ja tuhdeimmat satsit valmistetaan roséeviineiksi, kun taas kevyimmistä ja herkimmistä valmistetaan kuohuviiniä. Viini pullotetaan pienen määrän sokeria ja hiivaa kanssa, jotta siihen saadaan kuplat ja viinin annetaan kypsyä pitkän aikaa hiivasakan kanssa ennen sakanpoistoa ja uudelleenkorkitusta – viini on siis valmistettu perinteisellä pullokäymismenetelmällä.

Väriltään viini on melko hailakka, enemmän tai vähemmän varsin vaalean lohenpunainen. Viini kuohahtaa lasissa melko maltillisesti ja jättää tasaisen rauhallisen kuplavanan nousemaan lasin pohjalta.

Kuiva tuoksu on hillitty, mutta sitäkin raikkaampi: kevyttä, hapahkoa punamarjaisuutta, metsämansikkaa, kepeää, vaaleata sitruksisuutta, hentoa yrttisyyttä ja monille itävaltalaisille viineille tyypillistä mineraalia.

Toisin kuin kepeähkö tuoksu, viinin maku on melko intensiivinen ja runsas. Kuiva makumaailma on sävyltään aavistuksen tummanpuhuva, mutta tuoksussa esitelty sitruksisuus tuo synkähköön yleisilmeeseen mainiota raikkautta. Maun marjaisuus on hieman tuoksua kypsempää ja mehevämpää ja seassa tuntuu myös kevyesti kesäisen makeata mansikkaisuutta, napakan yrttisyyden ja aavistuksen kehittyneemmän oloisen paahteisuuden rinnalla. Vaikka mousse on suht pehmeä, kuohuu viini suussa erittäin runsaasti ja melko pitkään, minkä lisäksi hapokkuus on melko tuntuvaa. Tästä syystä viini on yleisilmeeltään varsin särmikäs ja tiukkaluontoinen – kokonaisuus melkeinpä kutsuu ruokaa kylkeensä.

Runsaan ja intensiivisen keskimaun jälkeen viinin jälkimaku tuntuu varsin hillityltä ja vaatimattomalta: kielellä pyörii lähinnä kevyttä, hieman vadelmaisuuteen taittuvaa punamarjaisuutta ja aavistus yrttisyyttä. Viinistä jää kohtalaisen pitkään jatkuva, raikas ja suuta puhdistavan mineraalinen jälkivaikutelma.

Kokonaisuus ei kyllä onnistu jättämään tippaakaan toivomisen varaa – kokonaisuus on todella mallikas, puhdaspiirteinen ja hurmaava. Silti viinin kolmen kympin tuntumaan kurotteleva hinta aiheuttaa jo pieniä nikotteluja – Alkosta saa edullisempaankin hintaan varsin korkealaatuisia kuplivia, ulkomaista nyt puhumattakaan – ja esimerkiksi varsin hurmaava ja tyylillisesti hyvin samantyyppinen, joskin piirun verran suoraviivaisempi Szigetin vuosikertarosée irtoaa lähes puoleen hintaan. Reilun parin kympin hinta olisi tuntunut tästä viinistä ihan kohtuulliselta, mutta nykyhinnallaan viini ei tunnu tasapainoisesta ilmaisustaan huolimatta aivan antavan vastinetta kovanpuoleiselle hinnalleen.

Mutta jos hinnan asettaa sikseen, on tässä kaikin puolin korkealaatuinen, pieteetillä valmistettu ja rypälepohjaltaankin mukavan Itävallalle tyypillinen kupliva, joka jättää vaivatta tätä ennen maistamani Anna de Codorníun ja Bernard-Massardin roséet taakseen. Viini kuitenkin on todella ronskin oloinen yleisilmeeltään, joten viiniä ei kannata säästellä varsinaiseksi maljaviiniksi, vaan laittaa se ansaitsemalleen paikalle ruokapöytään – viinistä löytyy rakennetta ja hartiaa sen verran, että se kantaa helposti tukevammat ja rasvaisemmatkin ruoat.

Lyhyesti: Todella vakuuttava, tasokas, mukavan mineraalinen ja tasapainoa huokuva itävaltalainen Sekt.

Arvio: Tyylikäs – usein roséekuplivat eivät onnistu puhuttelemaan allekirjoittanutta, enemmän noiden vähemmän värillisten skumppien ystävä kun olen. Tämä sen sijaan on varsin tyylikäs, tyylipuhdas ja taidolla tehty roséekuohuviini, joka vaivattomasti uhkaa laadukkaiden valkoviinien asemaa ruokapöydässä.

Hinnan (29,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Rabl Blauer Zweigelt Vinum Optimum 2009

Rabl Blauer Zweigelt Vinum Optimum 2009

• Valmistaja: Weingut R. Rabl
• Tyyppi: Punaviini, Qualtitätswein Niederösterreich
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: Zweigelt (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 13,99e (Maaliskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 14,41e (Helmikuu 2014, Alko)

Aina silloin tällöin tulee pläräiltyä vanhaa kunnon Viinistä Viiniin -opusta. Joskus kirjaa pläräillessä silmiin osuu joku tuiki tuntematon viini, johon herää mielenkiinto kirjan kuvauksen perusteella. Rablin Zweigeltin Rinta-Huumo ja Berglund ovat arvioineet neljän tähden arvoiseksi ja hinta-laatusuhteeltaankin selvästi hintatasoaan paremmaksi; kuvauksenkin puolesta viini vaikuttaa varsin näpsäkältä, joten ei muuta kuin viini testiin ja katsomaan meneekö makumieltymykset yksiin!

Väriltään viini on tasaisen tumman kirsikanpunainen ja melko läpinäkyvä.

Tuoksussa on paljon kypsiä, tummia marjoja (päällimmäisenä mustikkaa ja karhunvatukkaa) sekä mehevää mansikkaa ja vadelmaa. Tuoksun yleisvaikutelma on kypsänmakea sekä hieman yksiulotteinen.

Maultaan Rabl on selvästi tuoreemman marjainen, yrttinen, pippurinen ja kuivahko. Tuoksun marjaisuus toistuu selvästi maussa, mutta hämäävästi ei läheskään yhtä kypsänmakeana kuin tuoksu antaisi odottaa – makeus tuntuu lähinnä kevyenä ja ohimenevänä makeana mustikkamehumaisuutena kielen kärjessä. Seassa on myös mielenkiintoa tuovaa yrttisyyttä ja kevyttä metsäisyyttä. Suutuntumaltaan viini on ryhdikkään hapokas, mutta samalla tasaisen pehmeä ja huoleton. Tanniineja on kevyesti, eli ei ainakaan niin paljon, että viini rupeaisi tökkimään sellaisenaan nautittuna. Yleisesti viinin makeanmehevän tuoksun ja varsin kuivan marjaisen maun välillä on hauskaa ristiriitaisuutta.

Jälkimaultaan viini on kuivan punamarjainen, aromaattisen yrttinen, kuivahko, mukavan napakan hapokas ja kevyen savuinen. Jälkivaikutelma ei ole kovinkaan pitkä tai erityisen kummoinen, mutta miellyttävän tasapainoinen ja sopivan raikas.

Yleisesti viini on varsin miellyttävä, tasapainoinen ja marjavetoinen punaviini, jossa suurinta yllätyksellisyyttä tuo makeaa ja runsasta tuoksua seuraava kuiva ja tuoreen marjainen keskimaku. Viini on kuitenkin yleisesti varsin tasapaksu ja yllätyksetön esitys, joka ei juurikaan tuo mitään uutta marjaisten ja mehevien keskieurooppalaisten punaviinien joukkoon – onko oikeasti olemassa tuottajia, jotka onnistuvat saamaan Zweigeltista aikaan jotain mielenkiintoista kuivien punaviinien saralla?

Viini maistui ihan hyvin niin manchego-juuston kanssa kuin sellaisenaan, mutta ei onnistunut juurikaan jättämään suuria muistijälkiä. En siis voi ihan yhtyä Viini-lehden toimituksen mielipiteeseen viinistä – kyseessä on varsin hyvä perusviini, mutta mielestäni sellaista on jo syytä odottaa lähes 15 euron hintalapulla. Miellyttävä, helppo ja tasapainoinen punaviini niin seurusteluun kuin arkisille ruoille, muttei mitään niin kummoista, että oikeasti tekeisi mieli suositella ihmisiä erityisesti testaamaan juuri tätä.

Lyhyesti: Varsin kypsänmakealla ja mehevällä tuoksulla yllättävä kuiva, marjainen, pehmeä ja tasapainoinen perusviini Itävallasta. Helppo ja huoleton arkiviini.

Arvio: Miellyttävä – viini on varsin mukavaa peruskauraa, joka pyörii suussa ja valuu nieluun vaivatta, eikä hierrä tai kierrä. Samalla viini ei myöskään oikein onnistu jättämään juuri minkäänlaisia musitijälkiä. Helppoa arkitavaraa.

Hinnan (14,41e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Bründlmayer Riesling Steinmassel 2011

Bründlmayer Riesling Steinmassel 2011

• Valmistaja: Weingut Willi Bründlmayer
• Tyyppi: Valkoviini, Kamptal DAC Erste Lage Steinmassl
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 19,50e (Lokakuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 19,89e (Tammikuu 2013, Alko)

Bründlmayerin Steinmassel-tarhan Rieslingin maine on yhtenä Alkon parhaista alle 20 euron Rieslingeistä rupeaa olemaan melko vanhanpuoleinen, joten rupesikin olemaan korkea aika päästä testaamaan viini – onko se toden teolla kaiken hehkutuksen arvoinen? Odotukset ovat ainakin korkealla, sillä Itävallan valkoviinit harvoin onnistuvat pettämään.

Viinin väri on hailakankeltainen ja aavistuksen raa'an vihertävä.

Tuoksu on todella nuorekkaan runsas ja intensiivinen, mutta lähinnä voimakkaalla mineraalisuudellaan ja viileällä yrttisyydellään. Taustalta löytyy myös kypsää sitrusta, tuoretta viheromenaisuutta ja aavistus persikkaa. Nuoresta iästä kielii myös tuoksun puhdaspiirteisyys; lasista ei löydy yrittämälläkään kehittyneemmän Rieslingin petrolisuutta.

Maku osoittaa heti aluksi kaapin paikan: viini on todella intensiivinen ja napakka, lähes terävä, vaikka suutuntuma onkin melko leveä ja lähes öljyinen. Kuiva ja valloittavan runsas aromimaailma tuo todella reilulla kädellä puhdaspiirteisiä Rieslingin ominaisaromeita; tuoretta viheromenaa, monivivahteikasta, kypsää sitrusta, kivennäisvetistä mineraalia ja aromikkaita yrttejä. Voimakas, greippimäisen kirpeä hapokkuus tuo hedelmäisyyteen laserintarkkaa fokusta ja kokonaisuus onkin upean vahva, puhdaspiirteinen ja keskittynyt.

Pitkänpuoleisesta jälkimausta löytyy kiniinisen mineraalista bitteriä, raa'an omenan raikastavaa hapokkuutta, yrttejä ja kevyttä ananaksista hedelmäisyyttä.

Melkeinpä heti ensimaistamisen yhteydessä ymmärsin viinin keräämän hehkutuksen; tämä on nimittäin kaiken kaikkiaan varsin mainio Riesling! Viinissä ei ole juuri ollenkaan monien tuhdimpien Rieslingien korostettua trooppista hedelmäisyyttä, mutta se ei ole myöskään erityisen karu, eli kyseessä ei ole mikään tiukan hapokkaaseen rakenteeseen keskittynyt mineraalipommi, josta hedelmää löytyisi tuskin ollenkaan. Riesling Steinmasselissa on kyllä hedelmää, varsin runsaastikin, mutta se on varsin kuivaa ja nuorekasta, ja sen vastapainona viinillä on upean napakka ja voimakas happo- ja mineraalirunko.

Näin nuorekkaana viini on varsin vimmainen ja tiukka esitys runsaasta ja leveästä hedelmästä huolimatta, ja suosittelenkin sille jotain raikasta ja kevyenpuoleista ruokaa hillitsemään viinin korostetun pirteätä olemusta. Sen sijaan viinin puhdas, voimakas hedelmä ja intensiivinen rakenne lupaavat varsin hyvää potentiaalia kypsytyksen kannalta, joten jos tilat löytyvät ja kärsivällisyyttä riittää, suosittelen antamaan viinille useamman vuoden rauhoittua ja kehittyä. Olettaisin tällöin viinin runsaan mineraalisuuden taittuneen jo selvästi petrolisempaan suuntaan, tiukan kirpeän hapokkuuden keventyneen ja hedelmän tuoneen nuorekkaaseen ilmaisuun enemmän vanhemman viinin moniulotteisuutta.

Nautti viinin miten tahansa, minkä ikäisenä tahansa, on loppukaneettina todettava, että Itävalta ei edelleenkään petä. Upea, puhdaspiirteinen ja fokusoitunut valkoviini.

Lyhyesti: Todella voimakas, intensiivinen ja hyvin ryhdikäs laatu-Riesling, joka pelaa enemmän napakalla rakenteellaan kuin hedelmällään, erinomaista tasapainoa kuitenkaan unohtamatta. Niin ruokapöytään kuin viinikellariin.

Arvio: Erinomainen – väite "Alkon parhaimpia Rieslingejä alle kahdella kympillä" pitää kutinsa. Mainio esitys.

Hinnan (19,89e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Jurtschitsch Grüner Veltliner Auslese 2006

Jurtschitsch Sonnhof Schenkenbichl Grüner Veltliner Auslese 2006

• Valmistaja: Weingut Jurtschitsch / Sonnhof
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein Auslese, Erste Lage Schenkenbichl
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: Grüner Veltliner (100%)
  
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 10,98e (Kesä 2011, Alko)
• Hinta nyt: – (poistunut tuote)

kuva: jurtschitsch

Auslese on Saksassa ja Itävallassa valmistettu viinityyppi, josta ei aina ole selvää, onko viini valko- vai jälkiruokaviini. Kuivat Auslesen-viinit luokitellaan yleensä valkoviineiksi, kun taas makeat ovat selviä jälkiruokaviinejä, mutta joskus viinit putoavat sinne jonnekin välimaastoon. Katsastetaanpa minkälainen tapus Jurtschitschin viini on!

Noh, kokonaisuus on hyvinkin erikoinen.

Tuoksu yllättää – se ei ole erityisen voimakas, mutta hämmentävä: makeille viineille ominaisten tuoksujen, eli banaanin ja ananaksen, lisäksi viinissä on selvä, omalaatuinen tuoksu, joka muistuttaa etäisesti kurpitsaa, mutta hyvin makeana – eli kaiken käsitykseni ja hajuaistini mukaan tuoksusta löytyy kurpitsahilloa.

Maku on perinteisempi, itävaltalaiselle jälkiruokaviinille tyypillinen aromien ryöpsähdys, josta löytyy kuivattua aprikoosia, kevyttä sitruksisuutta, hunajaisuutta, pientä ryhtiä tuovaa viheraromista raakuutta, sekä jotain, joka voisi maistua siltä, miltä kukkaniitty tuoksuu. Lisäksi taustalla vaanii Grünerille ominainen, intensiivisen pippurinen mausteisuus, joka nousee erityisesti jälkimaussa mineraalisuuden ohella esille. Auslese-viinityylin mukaisesti jalohomeen aromia viinistä ei löydy.

Kokonaisuus on kohtuullisen hapokas, joka kantaa hyvin viinin loppuun saakka tasapainoisena kokonaisuutena, mutta itse soisin viinin olevan ehkä asteen verran hapokkaampi. Suutuntuma on kohtuullisen sokeripitoisuuden vuoksi viskositeetiltaan hieman öljyisen oloinen. Viinin makeus on yllättävän hillitty verrattuna keskimääräiseen jälkiruokaviiniin sekä sokeripitoisuuden (120g/l) luomiin odotuksiin, mikä toisaalta on myös viinin rakenteen huomioon ottaen erittäin hyvä asia, sillä runsaammalla makeudella viinin hapoista olisi saattanut ruveta loppumaan ponsi.

Viini on nyt viiden vuoden ikäisenä yhä hieman epätasapainoisen oloinen, mutta osoittaa selvää potentiaalia valloittavaan kokonaisuuteen. Onneksi toinen pullo makaa yhä kaapissa: pitänee kokeilla kuinka viini toimii joko kärsivällisesti kypsytettynä tai pitkään ilmattuna.*

Puutteistaan huolimatta alle yhdentoista euron hinnalla viini on naurettavan halpa loisto-ostos. Toimii upeasti yhteen miedompien makeiden jälkiruokien kanssa. Tuo myös mielenkiintoista vaihtelua Alkon perusvalikoiman jälkiruokaviineihin tottuneelle.

*Päivitys: Toinen viini tuli nautittua pari kuukautta myöhemmin vähemmän viileämpänä ja usean tunnin ilmauksen kanssa. Viini oli edelleen – myös tästä seuraavanakin päivänä – hieman epätasapainoisen oloinen. Viinin pippurisen hedelmäinen luonne tuntuu edelleen olevan liian voimakas suhteessa happoihin ja sokerin makeuteen ja viini kaivannee vielä muutamien vuosien odottelua kehittyäkseen oikeanlaiseen tasapainoon.

Lyhyesti: Omalaatuinen, hillityn makea, öljyinen ja valkopippurinen jälkiruokaviini.

Arvio: Tyylikäs – viini on kotonaan puolimakeiden jälkiruokien ja hillittyjen homejuustojen kumppanina.

Hinnan (10,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.