Domäne Wachau Riesling Terrassen Smaragd 2014

Domäne Wachau Riesling Terrassen Smaragd 2014

• Valmistaja: Domäne Wachau
• Tyyppi: Valkoviini, Smaragd
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Wachau
• Rypäleet: Riesling
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 129 SEK (~14,01e; Joulukuu 2015, Systembolaget)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: domäne wachau

Koska Itävallan länsiosa on täysin Alppien hallitsemaa, ovat Itävallan viinialueet sijoittautuneen maan itärajan tuntumassa sijaitseville tasangoille. Tonava-joen laaksossa sijaitseva piskuinen Wachau on yksi Itävallan läntisimpiä viinialueita, mutta Itävallan karttaa katsellessa sekin sijaitsee melko itäisissä osissa Itävaltaa, noin 80 km Itävallan pääkaupunki Wienistä länteen. Wachaun viinialue kattaa noin 33 kilometrin pituisen pätkän Tonava-joen laaksoa ja tämä 1300 viljellyn hehtaarin alue on yksi Itävallan viileimpiä viinialueita. Ilmasto on Wachaussa mannermainen, eli kasvukauden aikana päivät ovat kuumia ja yöt kylmiä, mutta Tonava tasoittaa lämpötilojen ääripäitä viiniköynnöksille sopivammiksi. Yksi alueen merkittävin erikoisuus on Wachaun viinilaki, nimittäin alueen viinit luokitellaan kolmeen luokkaan niiden alkoholipitoisuuden mukaan: alle 11,5% vahvuiset kulkevat nimellä Steinfeder, 11,5–12,5% vahvuiset nimellä Federspiel ja yli 12,5% vahvuiset nimellä Smaragd. Monet Smaragd-viinit ovat usein Wachaun parhaimpia viinejä, jotka voivat kestää kellarissa vuosikymmeniä, mutta jotkut viinitalot tekevät usein hyvin kypsiä ja monesti kohtalaisen alkoholipitoisia viinejä – erityisesti lämpiminä vuosikertoina – minkä vuoksi Federspiel-viinit voivat olla useimmiten Smaragdeja raikkaampia ja tasapainoisempia, erityisesti lämpimimpinä vuosikertoina.

Wachaun osuuskunta, Domäne Wachau, on tunnettu erittäin laatuorientoituneena tuottajana ja yhtenä maailman parhaista osuuskunnista. Osuuskunnassa toimivat 250 viljelijää omistavat yhteensä peräti 440 hehtaaria, eli noin kolmanneksen koko Wachaun viljelyalasta. Talon kaikki viinit valmistetaan ainoastaan osuuskunnan omista rypäleistä, eli viinien tai rypäleiden ostoa ei harrasteta. Lisäksi talon viinintuotanto on keskittynyt ainoastaan premium-luokan tuotantoon, eli edullisimman hintaluokan bulkkituotantoa talolla ei ole lainkaan – varsin harvinaista tämän kokoluokan tuottajissa! Talon tuotanto on keskittynyt lähinnä Grüner Veltlinerin (70%) ja Rieslingin (20%) viljelyyn, mutta talon erikoisuus on Neuburger-rypäle – Domäne Wachau on tämän lajikkeen suurin ja merkittävin tuottaja maailmassa. Talon viineissä ei yleensä pyritä runsaaseen alkoholipitoisuuteen, vaan korostamaan kepeyttä, hedelmän puhtautta ja terroiria. Viininvalmistus nojaa minimaalisen peukaloinnin periaatteisiin, mitä talo itse kuvaa termillä "hyväntahtoinen heitteillejättö" (benevolent neglect).

Tämä Domäne Wachaun Smaragd-tasoinen Riesling tarttui mukaan Systembolagetista ja se päätyi joulupöytään yleistyökaluksi sekalaista suomalaista jouluruokien sekamelskaa vastaan. Viini on Terrassen sarjaa, eli se edustaa 2. tasoa viinitalon neliportaisessa laatulinjastossa ("matalimpana" Classic, sitten Terrassen, kyläviinit ja lopuksi single vineyard -viinit). Tämä käsinkorjatuista rypäleistä valmistettu viini on käynyt ja kypsynyt lähinnä terästankeissa, joskin osa rypäleistä on kypsynyt myös vanhoissa, suurissa tammisammioissa. Voltteja on melko maltilliset 13 pinnaa ja jäännössokeria ei käytännössä ole lainkaan (Smaragd-luokitus sallii jäännössokeria 8 g/l asti).

Viinillä on nuorekas, hailakan limettisenvihertävä väri.

Erittäin aromikkaassa, ilmaisuvoimaisessa ja nuorekkaassa tuoksussa tuntuu reilulla otteella Rieslingille tyypillisiä aromeja, kuten sitruunavoittoista sitrushedelmää, valkoisia kukkia, hieman mausteisena tuntuvia punaisia kaneliomenoita, kevyttä hunajaisuutta, hentoa trooppista hedelmää ja ujoa mandariinimarmeladia. Tuoksu on selvästi kypsä, muttei millään tavalla varsinaisesti makea.

Korkeintaan keskitäyteläisenä tuntuva suutuntuma on tuntuvan hapokas, hyvin napakka ja jopa hieman kirpeä. Intensiivisenä tuntuva, äärettömän nuorekas makumaailma on täynnä kypsiä sitrushedelmiä, kypsiä punaposkisia omenoita ja kirpakampia Granny Smith -omenoita; näitä sävyjä komppaavat kevyemmät, suolaisen mineraaliset, kevyen mehiläisvahaiset ja hennon hunajaiset vivahteet. 13% alkoholia pysyy täysin piilossa ja viinin fokus tuntuu olevan laserintarkka.

Viinin jälkimaku on runsaista hapoista johtuen suorastaan kirpeä, poskipäihin pureutuva ja vettä kielellenostava. Kielelle jää intensiivisiä, happovetoisia vivahteita kypsän sitruunaisesta ja hillityn limettisestä sitrushedelmäisyydestä, kevyestä viheromenaisuudesta ja hennon kypsänmakeasta, pehmoisesta omenasta sekä ujosta hunajaisuudesta sekä aavistuksen bitterisistä yrteistä.

Domäne Wachau ei petä: tämä ei-ihan-mutta-melkein perustason Riesling on uskomattoman intensiivinen, napakka ja nuorekas, mutta samalla erittäin ilmaisuvoimainen ja vakuuttava itävaltalais-Riesling, joka osoittaa vaivattomasti miksi Wachauta pidetään yhtenä Itävallan parhaista viinialueista. Todella vakuuttavaa intensiteettiä ja rakennetta yhdistettynä kypsään, mutta todella freesiin hedelmään, joka antaa upeaa vastapainoa runsaiden happojen ja mineraalisuuden tuomalle tiukkuudelle.

Viini oli suorastaan erinomainen valinta joulupöytään, sillä viini taaplasi takeltelematta lähes minkä tahansa viini-ruoka-yhdistelmän läpi – todennäköisesti juuri tästä syystä tämä kyseinen viini myös hupeni tarjolla olleista viineistä pikaisinta tahtia. Mutta vaikka viini onkin nyt oikein erinomaisessa tikissä ruokaviiniksi, on siinä vielä niin julmetusti nuoruuden intoa ja eloa, että ainakin itse antaisin viinille vähintään 5 vuotta aikaa rauhoittua, ennen kuin korkkaisin seuraavan pulloni. Mistä tulikin mieleeni – pitäisi varmaankin hankkia enemmän Domäne Wachauta kellarin puolelle!

Lyhyesti: Korkeatasoisista viineistään tunnetun itävaltalaisosuuskunnan vaikuttava, erittäin intensiivinen ja äärimmäisen nuorekas laatu-Riesling kohtuuhintaan.

Arvio: Erittäin hyvä – viini on jo nyt todella vakuuttavaa tavaraa, mutta siinä on myös runsaasti potentiaalia kehittyä kellarissa edelleen. Vakuuttaa kertaheitolla Domäne Wachaun Rieslingien tasosta ja kannustaa tutustumaan talon parempitasoisiin viineihin.

Hinnan (~14,01e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Johanneshof Reinisch Rotgipfler Auslese 2011

Johanneshof Reinisch Rotgipfler Auslese 2011

• Valmistaja: Johanneshof Reinisch
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Qualitätswein Thermenregion
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Thermenregion, Gumpoldskirchen
• Rypäleet: Rotgipfler (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 19,90e (Heinäkuu 2015, Tallink Baltic Queen)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: bauer vinothek

Vain parikymmentä kilometriä Wienin eteläpuolella sijaitsevasta Tattendorfin kylästä löytyvä Johanneshof Reinisch on vakuuttanut useammankin kerran mainioilla, paikallisista lajikkeista valmistetuilla viineillään (TJEU: Johanneshof Reinisch Zierfandler 2012). Vaikka viinitalolla on historiaa lähes 100 vuoden ajalta, ollaan talolla tehty laadukkaita viinejä vasta vuodesta 1995 – tätä aiemmin viinitalo tuotti lähinnä simppeleitä tusinaviinejä paikalliseen kulutukseen.

Tämä erittäin myöhään korjatuista Rotgipfler-rypäleistä valmistettu jälkiruokaviini löytyi Tallink Baltic Queenin myymälän viinipuolelta – viini tarttui mukaani lähinnä siksi, että harvemmin sitä pääsee maistelemaan 100% Rotgipfleristä tehtyjä lajikeviinejä. Rotgipfler, valkoisen Savagninin ja hailakanpunertavan Roter Veltlinerin luonnollinen risteymä, on Thermenregionin paikallinen erikoisuus, jota viljellään siellä vain reilulla 100 ha alueella, eikä muualla käytännössä lainkaan. Lajike tuottaa luonnostaan runsaan hedelmäisiä, raskastekoisia, korkea-alkoholisia ja melko matalahappoisia valkoviinejä. Meidän taloudessamme viini korkattiin tuomaan arki-iltana kokattujen lettujen seuraan pientä juhlavuutta.

Viinillä on syvä kultaisen keltainen väri, joka taittuu aavistuksen verran nuorekkaaseen vihertävään.

Tuoksu on varsin intensiivinen ja ilmaisuvoimainen. Pinnassa tuntuu lajikkeelle tyypillistä runsasta hedelmäisyyttä: kuivattua ananasta, papaijaa ja aprikoosihilloa; taustalla sen sijaan häilyy varsin persoonallisia ja jopa hieman eriskummallisia piirteitä, kuten kevyttä parsaisuutta ja muuta, hieman juureksellista tai hernemäistä vegetaalisuutta sekä hentoa malolaktisen käymisen tuottamaa maitoisuutta.

Suussa viini on makea, intensiivinen ja täyteläinen, mitä jälkkäri-Rotgipflerilta voi hyvin perustein odottaakin. Viini on kuitenkin melko tuntuva ja jopa hennosti kieltä pistelevän hapokas, mikä yllättää positiivisesti. Makupuolelle viini pistää menemään aprikoosia ja aprikoosimarmeladia, ananasta, ylikypsää rypälemehua ja hedelmäsalaatin sokerilientä, sitruunamarmeladia, kukkaisuutta, tuoksusta tuttua hentoa, viheraromista vegetaalisuutta ja jopa aavistuksen verran suolaisuutta. Makumaailma tuo vahvoja mielikuvia köynnöksistä juuri poimittuihin, hyvin kypsiin valkoisiin viinirypäleisiin. Viinin yleisilme on suuntäyttävä ja supermehukas, mutta samalla ilahduttavan freesi ja ryhdikäs.

Hapot kantavat vahvoina sokeroitua sitruunaa ja hapokasta kirpeyttä piirtelevään jälkimakuun, jossa tuntuu myös makeaa sitruunamarmeladia, rypälemehua, kevyttä mausteisuutta, hentoa inkivääriä ja aavistuksen verran vetisen vegetaalista kurkkuisuutta.

Johanneshof Reinisch ei myöskään jälkiruokaviineillään petä: tämä puhtaasti myöhään korjatuista Rotgipfler-rypäleistä valmistettu jälkiruokaviini on vivahteikkaan moniulotteinen ja kaikin puolin herkullinen. Lisäksi viini ei kärsinyt lainkaan Rotgipflerin tyypillisistä piirteistä – raskastekoisuudesta ja matalista hapoista. Viini oli suorastaan erittäin hapokas ja jopa niinkin intensiivinen tapaus, että ihan perus arkiset letut jäivät paikoitellen viinin jalkoihin – periaatteessa viinille olisi voinut pistää pariksi paljon voimakkaammankin makean jälkiruoan tai sitten esimerkiksi jonkun voimakasaromisen juuston.

Viinissä on sen verran runsautta ja rakennetta, että sen voi varmasti kuvitella kehittyvän edelleen kellarissa parempaan suuntaan vuosien, jopa vuosikymmenen ajan – makumaailma on vielä neljän vuoden iästään huolimatta erittäin primäärinen, mutta potentiaalia kehittymiselle selkeästi tuntuu löytyvän. Kierrekorkki varmistaa sen, että viini pitää pitkään kutinsa, ettei korkkivikaa löydy eikä korkki pääse kuivumaan kasaan ennen aikojaan.

Lyhyesti: Melko tuntemattomasta ja harvoin lajikeviiniksi tehdystä rypäleestä valmistettu makea, tuntuvan hapokas ja jännittävän vegetaalinen jälkiruokaviini.

Arvio: Tyylikäs – näköjään osaavissa käsissä Rotgipfler taittuu varsin ryhdikkääksi, eloisaksi ja maukkaaksi jälkiruokaviiniksi, josta löytyy hyvin potentiaalia myös kellarointia ajatellen.

Hinnan (19,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Jurtschitsch Platin Riesling 2014

Jurtschitsch Platin Riesling 2014

• Valmistaja: Weingut Jurtschitsch-Sonnhof
• Tyyppi: Valkoviini, DAC Kamptal
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviohetkellä: 16,90e (Elokuu 2015, Alko)
• Hinta nyt: 16,90e (Lokakuu 2015, Alko)

Helpolla ja hauskalla nimellä siunattu itävaltalainen Jurtschitsch on onnistunut aikojen saatossa vakuuttamaan meikäläisen varsin kovatasoisilla ja tinkimättömillä viineillään, mutta blogin puolella arvioita on näkynyt ikävän harvakseltaan – vain yksi kappale jälkiruokaviinistä, joka tuntui vielä viiden vuoden ikäisenäkin liian tiukalta ja turhan nuorena korkatulta.

Vuonna 1868 perustettua Jurtschitschin perheviinitaloa ovat pitkään pyörittäneet kolme Jurtschischin veljestä, mutta muutama vuosi sitten talossa suoritettiin sukupolvenvaihdos ja yhden Jurtschitschin veljesten poika, Alwin, johtaa nyt taloa vaimonsa Stefanien kanssa. Talo on viljellyt tarhojaan melko luonnonmukaisin menetelmin jo 1970-luvulta, mutta Alwinin johdolla talo on siirtynyt sertifioituun luomutuotantoon. Lisäksi hän myi pois talon heikkotasoisimmat viinitarhat pois kutistaen talon omistukset 70 hehtaariin, jotta he voisivat keskittyä yksinomaan vain näiden talon parhaiden tarhojen hoitoon.

Alkon valikoimiin kesällä saapunut uutuus-Riesling "Platin" on talon perustason entry level-risukka, johon käytetyt, käsinpoimitut rypäleet tulevat Kamptalin "viinipääkaupunki" Langenloisin ympäristön useilta, kiviterassein porrastetuilta viinitarhoilta. Viini on käytetty hitaasti matalassa lämpötilassa terästankeissa.

Viinin väri on nuorelle Rieslingille sopiva hailakka, jopa hieman neutraali vaaleanvihreä.

Runsasta ja nuorekasta tuoksua hallitsevat ensisijaisesti sitruunainen sitrushedelmä ja kypsempi, keltainen hedelmä. Taustalla tuntuu hentoa vihertävyyttä ja mineraalisuutta, joka taittuu aavistuksen verran petrolin suuntaan.

Suussa viinillä on erittäin hapokas ja rapsakka yleisolemus, jossa on napakkuutta aina hentoon pistelevyyteen saakka. Hyvin nuorekkaasta, mutta miellyttävän vivahteikkaasta makupuolesta löytyy kypsän limettisyyden hallitsemaa sitrushedelmää, kypsää omenaa, märän kivistä mineraalisuutta ja hennosti valkoisia kukkia. Tuntuva hapokkuus tuo kokonaisuuteen jäntevyyttä ja tiukkuutta, suorastaan hermostuneisuutta, minkä vuoksi viinillä on melko runsaasta ja kypsänpuoleisesta hedelmästään huolimatta hyvin kepeä ja suutuntumaltaan korkeintaan keskitäyteläinen habitus.

Jälkimaku jatkaa rapsakalla ja hennosti kirpeällä olemuksellaan keskimaun viitoittamallta tiellä. Kielelle jää limettisyyden hallitsemaa, happovetoista sitrushedelmää ja kivistä, hennon bitteristä mineraalia kun taas kielen kärjessä häilyy jäännössokerin (4 g/l) korottamaa kypsänmakeaa hedelmää. Suuhun jäävä jälkivaikutelma on napakan hapokas ja kestoltaan melko pitkä.

Kokonaisuutena Jurtschitschin perustason Platin Riesling on harvinaisen vakuuttava, tyylitietoinen ja rakennevetoinen itävaltalaisrisukka. Happoja löytyy enemmän kuin pienestä pitäjästä (7,6 g/l), mutta kokonaisuus ei missään nimessä ole pelkkää happoa ja karun pelkistettyä rakennetta, vaan vastapainona on mukavan intensiivistä ja tasapainoisen kypsää hedelmää. Kokonaisuus pelittää oikein mallikkaasti yhteen ja jälleen kerran vakuuttaa Jurtschitschin viinitalon kyvystä tehdä maailmanluokan tavaraa.

Rapsakoiden Rieslingin faneille viini on varmasti oikein nautinnollinen tapaus aivan sellaisenaan, mutta lempeämpiin valkoviineihin tottuneelle tämän viinin happohyökkäys voi olla jo hieman päällekäyvää. Suosittelenkin naittamaan viinin sellaisen ruoan kanssa, josta löytyy riittävästi happoa (tuoreita kasviksia, mahdollisimman vähän makeita hedelmiä tai sitruunamehua) tai rasvaa, joka taittaisi viinin terävintä särmää.

On lopuksi vielä mainittava, että viinin rakenteen ja kypsän hedelmän yhdistelmä vakuuttaa kertaheitolla kypsytyskestävyydellään – mihin viinitalo näköjään yhtyy, sillä he antavat viinille kellarointipotentiaalia vuoteen 2020 asti. Itse en ihmettelisi, jos viini kestäisi helposti vielä tätäkin pidempään, joskaan kaksinumeroiset vuosiluvut voivat mennä jo liioittelun puolelle. Antamalla viinille joitain vuosia lisää, tasaantunee viinin voimakkain hapokkuus ja viinin hyvin primäärinen hedelmä saanee hieman enemmän syvyyttä ja mielenkiintoa. Kierrekorkki takaa lähes satavarman suojan korkkivikaa vastaan.

Lyhyesti: Vaikuttavan intensiivinen, erittäin hapokas, kypsän hedelmäinen ja tasapainoa huokuva laatu-Riesling Itävallan kuuluisalta Kamptalin viinialueelta.

Arvio: Tyylikäs – vaikka Platin on vielä äärimmäisen nuorekas ja primäärinen, on se iästään huolimatta laadullaan vakuuttava, tasapainoa ja tiukkaa rakennetta huokuva esitys. Ihastuttava viini, jonka pariin tekee mieli palata uudestaan.

Hinnan (16,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Johanneshof Reinisch Zierfandler 2012

Johanneshof Reinisch Zierfandler 2012

• Valmistaja: Johanneshof Reinisch
• Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein Thermenregion
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Thermenregion
• Rypäleet: Zierfandler (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 19,89e (Joulukuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 20,10e (Kesäkuu 2014, Alko)

No niin, nyt kun kesäaurinko rupeaa porottamaan täydeltä teholta, on mitä sopivin sauma käydä läpi meikäläisen jouluviinejä!

Valkkarin paikkaa viime vuoden joulupöydässä toimitti tämä persoonallinen itävaltalaistuttavuus kotoisan monopolimme hyllyiltä. Zierfandler-rypäle, josta tämä viini on valmistettu, on lajike, joka saa kypsyessään punertavan värin, mutta josta kuitenkin valmistetaan lähinnä valkoviinejä. Tästä värinmuutoksesta johtuen lajike tunnetaan myös nimellä Spätrot, "myöhäinen punainen".

Itävaltalaiset valkoviinit ovat Suomessa opittu yhdistämään lähinnä Grüner Veltlineriin, tuohon Itävallan kansallisrypäleeseen, sekä vähemmässä määrin Rieslingiin, joka sekin menestyy mainiosti kyseisessä maassa. Sen sijaan muut valkoiset rypäleet ovat täällä päin melko tuntemattomia, joten olin varsin ilahtunut kun tämä hieman harvinaisemman lajikkeen edustaja saapui Alkon valikoimiin rajattuna kertaostona viime vuoden puolella – en vähiten siitä syystä, että viinin on tuottanut timantinkovalla laadullaan vakuuttanut Johanneshof Reinisch (TJEU: arvioni JR:n tarha-St. Laurent Ried Holzspurista)!

Tämä viini on valmistettu käyttämällä se terästankeissa ja vanhoissa tammisammioissa. Viiniä on kypsytetty 8 kuukautta terästankeissa sakkojen kanssa ja vielä 2 kuukautta lisää pullottamisen jälkeen.

Väriltään viini on keskisyvän sitruunankeltainen.

Viinillä on melko ilmaisuvoimainen ja runsas tuoksu, joka asettuu jonnekin Chardonnayn ja itävaltalais-Grünereiden välimaastoon, mutta seasta erottuu myös rypäleen omaa luonteikkuutta. Kokonaisuudesta erottuu mm. kypsää ananasta, mehevää omenaa, aprikoosia, hillittyä päärynäisyyttä, kevyttä mausteisuutta, aavistus eksoottista kukkaisuutta ja hentoa mantelimaisuutta.

Suussa viinillä on suht täyteläinen ja suutuntumaltaan jopa hieman öljyinen olemus, mutta samalla viini on suorastaan kirpeän hapokas; seassa tuntuu myös hentoa nipistelyä, mutta en ole varma onko viinissä aavistus hiilihappoa, vai onko hapokkuus vain niin tuntuvaa – veikkaan jälkimmäistä, sillä tuo nipistelevyys ei tunnu haihtuvan viinistä useamman päivän odottelun aikana! Kuiva maku on varsin roteva ja yleisilmeeltään sekä intensiivisen mausteinen että voimakkaan hedelmäinen. Kypsänpuoleiselta hedelmäosastolta löytyy kuivaa ananaksisuutta, mantelimaista hedelmänkivisyyttä, hentoa mangoisuutta, ja aavistuksen savuisuutta. Kokonaisuutta sävyttää hillitty, mutta miellyttävän freesi mineraalisuus. Kokonaisuutena viini on runsas ja tanakkarakenteinen, mutta selkeästi taidolla tehty ja tasapainoinen.

Kuiva jälkimaku on tuntuvan mausteinen ja kielellä häilyvää keltaista hedelmäisyyttä hallitsee kypsä ananaksisuus. Kielelle jäävä, melko pitkä jälkivaikutelma on mehevän hedelmäinen, hennon mineraalinen ja aavistuksen karvas.

Pähkinänkuoressa tämä itävaltalainen kuriositeetti on miellyttävän moniulotteinen, tuhti ja kypsä mutta samalla kuiva ja rakenteikas tapaus. Tietyllä tapaa viini onkin kuin kypsä, lämpimän ilmanalan Chardonnay persoonallisella itävaltalaistwistillä ja tuntuvalla hapokkuudella.

Jos käsityksesi itävaltalaisvalkkareista on tähän asti pohjautunut vain Rieslingeihin ja Grüner Veltlinereihin, suosittelen ottamaan tämän Zierfandlerin testiin! Ainakin melko perinteisiä makuja yhteen koonneessa joulupöydässämme (eli siis todellisessa kaikenlaisten makujen sekamelskassa) viini pelasi varsin ongelmitta melkeinpä minkä kanssa tahansa, joskin herkimmät ja kevyimmät maut meinasivat kyllä jäädä viinin jyräämiksi. Internetin viinifolklore osaa myös kertoa Zierfandlerin kypsyvän hyvin iän myötä. Itse en osaa sanoa asiaan juuta tai jaata tämän kyseisen viinin tiimoilta, mutta kyllähän asiasta kiinnostunut voi aina kokeilla!

Lyhyesti: Intensiivinen, roteva, täyteläinen, runsasarominen ja rakenteikas itävaltalaisvalkoviini verrattain harvinaisesta täkäläislajikkeesta. Viini muistuttaa etäisesti lämpimän alueen Chardonnayta persoonallisemmalla makumaailmalla ja poikkeuksellisen ryhdikkäällä rakenteella.

Arvio: Erittäin hyvä – varsin vaikuttava ja mielenkiintoinen esitys, joka vakuuttaa jälleen kerran meikäläistä Johanneshof Reinischin tyylistä ja taidosta. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus!

Hinnan (20,10e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Rabl Grüner Veltliner Eiswein 2008

Rabl Grüner Veltliner Eiswein 2008

• Valmistaja: Weingut R. Rabl
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein Eiswein
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: Grüner Veltliner (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: 29,90e (Lokakuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 30,30e (Helmikuu 2014, Alko)

Itävallan viinimessuilla esiteltiin innokkaasti Rablin pöydässä viinitalon Eisweiniä, joka oli juuri tuolloin saapumassa Alkon valikoimiin rajattuna kertaostoksena. Eli en voinut poistua paikalta testaamatta sitä.

Eisweinin valmistaminen on aina suuri riski viinitaloille: tätä kyseistä viinityyliä voidaan valmistaa vain niillä harvoilla alueilla, joilla rypäleet kypsyvät riittävän pitkälle syksyyn, mutta kuitenkin tarpeeksi hyvin, että ne ovat lopulta kypsiä. Lisäksi näiden alueiden on oltava sellaisia, että talven ensimmäiset pakkaset saapuvat riittävän aikaisin ja riittävän kylminä. Kun joku yö lämpötila putoaa n. 8 pakkasasteen tienoille, lähdetään tarhoille korjaamaan rypäleitä, joiden sisältämän mehun vedestä on suurin osa jäätynyt ja rypäleeseen on jäänyt sulaksi vain pieni tilkka mehua, johon on konsentroitunut valtava määrä rypäleen mehun sokereita. Kun nämä rypäleet puristetaan (jäisiä rypäleitä kestävässä) prässissä, jää jäätynyt vesi syrjään ja saadaan ainoastaan erittäin konsentroitunutta, todella makeaa viiniä. Näin voidaan saavuttaa erittäin jalohomeisia rypäleitä vastaava rypälemehun konsentraatio erittäin puhdaspiirteisenä, ilman jalohomeen omaa, persoonallista aromia. Tämänlaisen viinin tekeminen on kuitenkin aina suuri riski, sillä jos pakkaset eivät saavu ollenkaan tai tulevat liian myöhässä, rypäleet lopulta joko putoavat maahan tai mätänevät köynnöksiin. Lisäksi mitä pidempään rypäleiden annetaan olla köynnöksissä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä rypäleet voivat saara tauti- tai hometartunnan tai päätyä nälkäisten eläinten suihin. Siksi Eisweinit ovat usein varsin harvinaisia ja hinnakkaita viinejä, joita useimmat viinitalot tuottavat vain harvoina, onnistuneina vuosina.

Rablin Eiswein on valmistettu Itävallan kansallisrypäleestä, Grüner Veltlineristä, ja sitä on kypsytetty varsin pitkään: aluksi kaksi vuotta vanhassa tammessa ja sen jälkeen vielä vuoden verran lisää pullossa ennen myyntiinlaskua.

Tiiviin kullankeltainen viini tuoksuu melko hillitysti, mutta aromi on silti ihastuttavan tyylikäs ja kutsuva: hunajaa, kypsää tropiikin hedelmää, kuivattua aprikoosia, sitrusmarmeladia, kevyttä leivoksellisuutta ja hentoa savuisuutta.

Muutaman pehmeän ja jopa hieman väsähtäneen Eiswein-tuttavuuden jälkeen Rabl onnistuu toimittamaan jälleen juuri sitä, mitä hyvältä Eisweinilta ennen kaikkea odotan: todella reilua hapokkuutta! Vaikka tuoksu vihjailee muhkeaa, hunajaista viiniä, on Rabl Eisweinin yleisilme varsin kirpeä ja siksi myös erittäin intensiivinen. Maussa löytyy sekä hunajaa, ananasmarmeladia ja kuivattuja trooppisia hedelmiä kuin pirteää, paikoin kirpeääkin sitruksisuutta ja kevyesti kokonaisuutta raikastavaa mineraalia. Taustalla häivähtelee kevyen parfyymistä kukkaisuutta ja valkopippurista mausteisuutta. Runsas, laserintarkan fokuksen tuova hapokkuus (hurjat 10,5 g/l) tekee viinistä jopa paikoin kireän oloisen ja vaikka viini on varsin makea (jäännössokeria hurjat 270 g/l!), ei se hapokkuuden vuoksi tunnu mitenkään erityisen makealta.

Vaikka hapokkuus korostuu jälkimaussa, tuntuen kevyesti viiltävänä tunteena poskipäissä ja runsaasti vettä nostattavana fiiliksenä kielellä, on jälkimaku keskimakuun verrattuna todella runsaan makea ja intensiivinen. Viinistä jää mehevä, pitkähkö jälkivaikutelma, jossa tuntuu kuivattua ananasta, yrttisyyttä, hedelmäsalaatin sokerilientä ja kevyttä pippurisuutta.

Rablin Eisweinillä on pieneen kokoonsa nähden melko paljon hintaa, mutta tässä on vihdoinkin Eiswein, joka on ehdottomasti joka pennin väärti! Viinillä on hurjat määrät jäännössokeria, mutta niin on myös happoja, minkä johdosta viini on upealla tavalla balanssissa, eikä viinistä löydy kaikesta runsaudestaan huolimatta mitään poisviilattavaa.

Nykykunnossa viini on aivan ylettömän nuorekas ja primäärinen, vaikka ikää onkin jo puoli vuosikymmentä – tämähän ei kuitenkaan ole ikä eikä mikään hyvälle jälkiruokaviinille. Vaikka viini on kaikin puolin herkullinen ja vakuuttava tapaus, on se ennen kaikkea lupaava: itse suosittelisin korkkaamaan viinin aikaisintaan 10 vuoden päästä. Näin laadukkaat jälkiruokaviinit rupeavat saavuttamaan sen korkeimman huippunsa vasta kun viinin väri on muuttunut keltaisesta jo selkeästi oranssiksi, tai jopa kuparinruskeaksi. Jälkiruoan naittamisesta ei tarvitse tämän viinin kanssa stressailla, sillä jälkiruokaviinien perussääntöä (viinin on oltava ruokaa makeampaa) noudattaessa on jo vaikeaa keksiä tätä makeampaa tarjottavaa! Viini tosin kyllä suorastaan kerjää jotain syötävää kylkeensä, kiitos sen hyvin kirpakan hapokkuuden, jos sen nyt suunnittelee korkkaavansa.

Lyhyesti: Sekä erittäin makea että erittäin hapokas, huippulaadukas Eiswein, joka ei varsinaisesti tunnu erittäin makealta, mutta sitäkin hapokkaammalta. Todella tasapainoinen, korkealaatuinen ja herkullinen jälkiruokaviini, joka tulee olemaan parhaimmillaan vasta vuosikymmenen jos toisenkin odottelun jälkeen.

Arvio: Erinomainen – eikä kaukana olla täydellisestä. Viini on vielä turhan tiukkarakenteinen ja primäärinen saadakseen meikäläiseltä aivan huippupisteitä, mutta pienellä kärsivällisyydellä viini kyllä tavoittamaan sellaisen tason takuuvarmasti. Huippuostos.

Hinnan (30,30e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Rabl Pinot Noir Vinum Optimum 2011

Rabl Pinot Noir Vinum Optimum 2011

• Valmistaja: Weingut R. Rabl
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein Niederösterreich
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 161 SEK (~18,46e; Lokakuu 2013, Systembolaget, beställningssortiment)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: winestyle

Rablin viinejä on muutama kappale näkynyt Alkon hyllyillä, mutta tämä Itävallan viinimessuilla testattu Pinot Noir loistaa poissaolollaan. Hintareferenssiksi nappasin sitten lähimmän mahdollisen vaihtoehdon, eli länsinaapurin tilausvalikoiman. Nyt testattava viini on kypsynyt noin 2 vuotta 350-litraisissa tammitynnyreissä, jotka ovat pelkastään vanhoja, eli 2. tai 3. kertaa käytössä.

Väriltään viini on läpinäkyvän kirsikanpunainen, mutta samalla Pinot Noiriksi varsin synkän tummanpuhuva sekä nuorekkaasti hennon sinertävä.

Tuoksussa ei yllätyksiä: nokkaan tulee mitä tyypillisimpiä Pinot Noirin puolukan, karpalon ja hennon pippurimaisuuden vivahteita. Alkoholi puskee marjaisuuden seasta kevyenä eetterisyytenä.

Viinin yleisilme on kuiva, mutta myös pehmeähkö ja kypsähkö. Makupuolelta löytyy vadelmaa, karvasta mausteisuutta, kohtalaisestikin tuntuvaa tammea ja hentoa maamaisuutta. Tanniinisuus on varsin vaatimatonta, mutta kokonaisuus on kuitenkin kohtalaisen hapokas, jotta ryhtiäkin löytyy. Yleisilme on varsin runsas ja Pinot Noiriksi suht täyteläinen.

Aavistuksen simppeliin keskimakuun verrattuna viinin jälkimaku on hieman aromikkaampi ja moniulotteisempi tuoreen ja kevyesti kirpeän punamarjaisissa, mausteisen tammisissa, makean kirsikkaisissa ja aavistuksen savuisissa vivahteissaan. Viini jättää pehmeän, aavistuksen lämpimän ja kohtalaisen pitkän jälkivaikutelman.

Kovinkaan suurta vaikutusta Rablin Pinot Noir ei onnistu meikäläiseen tekemään: se on hieman turhan arkinen, piirun verran liian pehmeä, aavistuksen liian tammivetoinen ja suoraan sanottuna hieman luonteeton. Viini on joka tapauksessa kohtalaisen tyylipuhdas – mitä nyt tammi haluaa paikoin tulla hieman tielle – ja kaikin puolin tasapainoinen esitys, joten missään nimessä huono viini tämä ei ole, se ei vain osu turhan pehmeällä ja helpostilähestyttävällä meiningillään omiin makumieltymyksiini. Sen sijaan jos esimerkiksi Australian tai Chilen pehmeämmät, runsaan hedelmäiset ja mehukkaat Pinot Noirit ovat juuri sinun juttusi, on Rablin Pinot Noir ehdottomasti testaamisen arvoinen!

Lyhyesti: Pehmeähkö, hieman tamminen ja kypsän hedelmäinen Pinot Noir, joka pelaa varsin hyvin sellaisenaan, mutta jolla on riittävästi puruvoimaa myös ruokaa ajatellen. Aromeiltaan eurooppalainen, ilmaisultaan enemmän uutta maailmaa.

Arvio: OK – ihan passeli perus-Pinot Noir, erityisesti jos tykkää tästä runsaammasta, pehmeämmästä ja hedelmävetoisemmasta tyylistä (itse tosin ihmettelen miksi tällaisia viinejä pitää Pinot Noirista tehdä, sillä melkeinpä kaikki muut punaiset lajikkeet tuottavat luonnostaan runsaita, pehmeitä ja hedelmävetoisia viinejä).

Hinnan (~18,46e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Schloss Gobelsburg St. Laurent Haidegrund 2011

Schloss Gobelsburg St. Laurent Haidegrund 2011

• Valmistaja: Schloss Gobelsburg
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein Niederösterreich
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: St. Laurent (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 34,90e (Lokakuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 35,70e (Helmikuu 2014, Alko)

Kaikin puolin uskomattoman hurmaavan Schloss Gobelsburg Grüner Veltliner Lammin jälkeen siirryin Itävallan viinimessuilla testaamaan saman talon paremman pään punaista, hiljattain Alkon valikoimiin rajattuna kertaostoksena tullutta St. Laurent Haidegrundia.

Kyseinen viini käytetään perinteisissä, päältä avoimissa 2500 litran tammisammioissa, minkä jälkeen viini siirretään kypsymään vajaaksi vuodeksi 600 litran itävaltalaisiin tammitynnyreihin, joista n. kolmasosa on uusia. Mielenkiintoisen anekdoottina Schloss Gobelsburgin nokkamies kutsuu näitä 600 litran tammitynnyreitä "pieniksi", siinä missä yleisesti käytössä olevat barrique-tynnyrit ovat lähes kolme kertaa pienempiä 225 litran vetoisuudellaan. Kaikki on suhteellista.

Väriltään viini on kirkkaan kirsikanpunainen, mutta seassa häilyy myös aavistus nuoresta iästä kielivää sinertävyyttä.

Tuoksu on todella särmikäs, voimakas ja jopa pistävä: yleisilmettä hallitsee palaneen savuinen ja paikoin jopa kevyen tervainen tuoksu, jota tukee erityisesti runsasta pippurisuutta ilmentävä mausteisuus, hillitty tuore luumu ja kevyehkö, hapahkon puolukan luotsaama marjaisuus. Aromimaailma on varsin ärhäkkä ja nuorekas.

Runsaassa ja Gobelsburgin tyyliin varsin intensiivisessä makumaailmassa tuoksun terhakka savuisuus siirtyy taustalle ja antaa kypsälle marjaisuudelle enemmän tilaa. Kielellä pyörii marjaista hedelmäisyyttä makeankypsästä kirsikasta selkeästi kuivempaan hapankirsikkaan, kirpeää puolukkaa ja hentoa, taustalla värjöttelevää karpaloa. Kevyt mausteisuus pitää pientä taustakomppia, mutta pääosin mennään melko lailla marjojen soolona ja yleisilme pysyy mainion puhdaspiirteisenä – puisen mausteinen ja hennon kärtsäinen tammi on integroitunut mainiosti osaksi kokonaisuutta ja hädin tuskin erottuu intensiivisen marjakimaran jaloista. Suutuntumaltaan viini on keskitäyteläinen, eli intensiivisestä ilmaisustaan huolimatta tämä ei ole mikään valtava jättiläinen, vaan varsin sopusuhtainen esitys – pieni ja pippurinen, omalla tavallaan. Suutuntuma pysyy melko vähäisten ja suht lempeiden tanniinien osalta varsin mehukkaana samalla kun melko freesi ja eloisa hapokkuus tuo hienosti ryhtiä.

Viinistä suuhun jäävä jälkimaku on tuoreen marjainen; erityisesti kirpeähkö puolukkaisuus tulee hyvin esiin kokonaisuudesta. Kielelle jää myöskin häilymään yrttisyyttä, kevyen mausteista tammea ja hentoa mineraalia. Viinistä jää melko pitkään jatkuva, kirpeänpuoleinen, metsäisen maanläheinen ja hennon savuinen jälkivaikutelma.

Haidegrund St. Laurent on varsin mainio, vakuuttava ja kaikin puolin tyylipuhdas St. Laurent, johon on saatu erittäin intensiivistä potkua ilman, että viinistä on samalla tehty supermassiivista Frankensteiniä – viini on suorastaan yllättävän kepeä ja elegantti ottaen huomioon sen tarjoileman voiman. Aivan Johanneshof Reinischin Ried Holzspurin tarjoilemaan St. Laurent -hekumaan ei Haidegrund yllä, mutta Alkosta löytyvän Johanneshof Reinischin perus-St. Laurentin tämä viini nokittaa mennen tullen. Eri asia tietenkin on se, että onko tämä viini kuitenkaan ihan kaksi kertaa tyyriimmän hintalapun väärti ostos? Jos nyt aiot korkata viinin, sanoisin että ei ole. Viinissä on reippaasti mielenkiintoa ja moniulotteisuutta, mutta ei missään nimessä sen vertaa, että se tarjoaisi rahalle vastinetta. Sen sijaan jos kypsytysfasiliteettejä ja kärsivällisyyttä löytyy, viini voi hyvinkin olla varsin kannattava ostos kohtalaisen kypsyttelyn jälkeen – Schloss Gobelsburg tekee tunnetusti varsin pitkäikäisiä viinejä, enkä usko St. Laurent Haidegrundin olevan missään nimessä poikkeus tähän sääntöön, päin vastoin! Viinin intensiivinen hedelmä ja vielä varsin nuorekas ja tiukka rakenne lupaavat erittäin hyvää kypsytystä ajatellen ja viini on varmasti selkeästi enemmän hintansa väärti tapaus n. 4-5 vuoden päästä, saatuaan hieman nuoruuden primääristä marjaisuutta pois kehittyneempien nuanssien tieltä.

Lyhyesti: Moniulotteinen, ryhdikäs ja tasapainoinen huippu-St. Laurent, jonka tuoksu- ja makumaailmaa hallitsevat nuorekas punainen marjaisuus ja kärtsäinen savuisuus. Positiivisella lailla rustiikkisen oloinen tapaus, joka vielä ei onnistu tarjoamaan suuria elämyksiä, mutta lupailee kauniin sanoin hyvää tulevasta.

Arvio: Erittäin hyvä – viini huokuu laatua ja tasapainoa, mutta siitä silti jää uupumaan se jokin, joka saisi minut olemaan tästä viinistä täpinöissäni. Kyseessä tietenkin saattaa olla vain perspektiivi, sillä vain hetkeä aiemmin olin maistanut verrokiksi upean Johanneshof Reinischin Holzspurin. Joka tapauksessa, viini on vielä nyt turhan nuorekas ja primäärinen, mutta tullee kehittymään vielä kasaksi timantteja.

Hinnan (35,70e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei (vielä) vastaa hinnan luomia odotuksia.

Schloss Gobelsburg Grüner Veltliner Lamm 2011

Schloss Gobelsbrug Grüner Veltliner Lamm 2011

• Valmistaja: Schloss Gobelsburg
• Tyyppi: Valkoviini, Kamptal DAC Reserve Erste Lage Lamm
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: Grüner Veltliner (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 34,28e (Lokakuu 2013, Vindirekt)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: schloss gobelsburg

Vanhassa Gobelsburgin linnassa 1990-luvun puolestavälistä Michael Moosbruggerin johdolla toimineen viinitalo Schloss Gobelsburgin tuottama Grüner Veltliner Steinsetz 2009 on edelleen ehdottomasti yksi parhaista Alkosta ostamistani valkoviineistä. Siksi olikin suuri ilo ja yllätys löytää lokakuisilta Itävallan viinimessuilta samaisen talon paremman tason Grüner Veltliner – viini, joka on valmistettu Langenloisin itäpuolella sijaitsevan, arvostetun Erste Lage Lamm -tarhan 40 vuoden ikään ehtineiden köynnösten rypäleistä.

Gobelsburgin Grüner Veltliner Lamm 2011 on sekä käytetty että kypsytetty perinteisissä, itävaltalaisesta tammesta valmistetuissa 2500 litran tammisammioissa. Käyminen on tapahtunut luonnonhiivoilla.

Väriltään viini on hyvin syvä ja tiiviin smaragdinvihreä – tällä on päivän aikana testatuista valkoviineistä selkeästi intensiivisin väri.

Viinin väri ei jää sen ainoaksi intensiiviseksi osa-alueeksi: runsas, aromikas ja rehevä tuoksu on nimittäin vähintään yhtä intensiivinen kuin viinin väri. Nokkaani ohjautuu aromaattista, vihersävytteistä yrttisyyttä ja tuoretta päärynää, märän kivistä mineraalisuutta, kompleksia mausteisuutta ja etäistä, taustalla piilottelevaa, makeaa trooppista hedelmää ja hentoa, punertavaa marjaisuutta.

Kypsä, erittäin ilmaisuvoimainen ja tiivisluontoinen maku on juuri yhtä rehevä ja raskastekoinen kuin tuoksun perusteella voisi odottaa. Makumaailmaa hallitsee runsas, mehevä ja vaikuttavan monisyinen hedelmäisyys, josta erottuu mm. kypsää ananasta, papaijaa, freesiä päärynää ja aprikoosia. Hedelmäisyyden seasta tuntuu sieltä täältä kevyttä mausteisuutta ja hentoa, vihertävää vegetaalisuutta, mutta konsentroitunut hedelmäpommitus on selkeästi pääosassa. Suutuntuma on varsin kermaisen täyteläinen, mutta vaikka viini on melko tanakka ja raskastekoinenkin, ei se pääse missään vaiheessa tuntumaan löysältä tai ponnettomalta – kiitos tuntuvan ja varsin rakenteikkaan hapokkuuden. Balanssia siis löytyy ja kokonaisuus on kaikessa intensiivisyydessään erittäin hurmaava.

Ryhdikäs jälkimaku tuntuu yhtä runsaalta ja konsentroituneelta kuin keskimakukin, mutta makean hedelmäisyyden ohelle nousee voimakkaammaksi elementiksi pippurivoittoinen mausteisuus ja vihertävä yrttisyys. Varsin pitkässä jälkimaussa kielellä pyörii keltaluumuisuuden ja kypsänmakean sitruksen hallitsemaa hedelmäisyyttä, valkopippuria, kevyitä yrttejä ja hillittyä mineraalisuutta. Kielelle jää pitkään häilyvä, kehittyvä, melko napakka ja kaikin puolin herkullinen jälkivaikutelma.

Pakko myöntää: vaikka Schloss Gobelsburg Grüner Veltliner Steinsetz 2009 oli varsin täydellinen valkoviini, menee Grüner Veltliner Lamm 2011 siitä ohitse heittämällä. Kokonaisuus on todella valtava, konsentroitunut ja massiivinen hedelmäpommi, mutta se ei missään vaiheessa vaikuta ylitehdyltä tai tasapainottomalta, kuten monet uuden maailman superviinit, vaan hämmentävän tasapainoiselta, rakenteikkaalta ja kaikin puolin erinomaiselta esitykseltä. Pakko nostaa hattua Moosbruggerin kyvyille: hänen tinkimätön, täydellisyyttä tavoitteleva ja perinteitä kunnioittava lähestymisensä viininvalmistukseen selkeästi heijaistuu hänen viiniensä laatuun. Yleensä näin tuhdit ja raskastekoiset blockbusterit eivät onnistu juurikaan hetkauttamaan meikäläistä, mutta tämän viinin edessä olen myytyä miestä. Uskomaton tapaus.

Viini kannattaa korkata riittävän runsaan ja voimakasaromisen ruoan kumppaniksi, sillä näin massiivinen viini voi käydä melko nopeasti turhan raskaaksi ja liioittelevaksi sellaisenaan nautittuna, minkä lisäksi viini varmasti jyrää keveämmät tarjoilut melko armotta alleen. Kuitenkin ennen kaikkea suosittelen antamaan viinille ikää – jos joku valkoviini sekä kestää reippaasti ikää että kehittyy, se on tämä. Näin runsasta viiniä voi kypsytellä ilman huolen häivää vähintään 15 vuotta – viini tulee vain paranemaan päivä päivältä.

Lyhyesti: Ylettömän runsas, konsentroitunut, massiivinen ja moniulotteinen huippu-Grüner, joka kuitenkin samalla onnistuu olemaan kaikin puolin erittäin rakenteikas ja tasapainoinen.

Arvio: Täydellinen – parhaita koskaan juomiani nuoria valkoviinejä, hands down. Schloss Gobelsburg ei petä.

Hinnan (34,28e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Johanneshof Reinisch St. Laurent Ried Holzspur 2007

Johanneshof Reinisch St. Laurent Grande Reserve Ried Holzspur 2007

• Valmistaja: Johanneshof Reinisch
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein Thermenregion
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Thermenregion, Tattendorf
• Rypäleet: St. Laurent (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 35,60e (Lokakuu 2013, Johanneshof Reinisch)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: johanneshof reinisch

Juuh elikkäs, nyt en ole 100% varma onko nyt otsikossa juuri se viini, jonka olen maistanut, sillä unohdin Itävallan viinimessuilla maistiaista poistaessani kirjoittaa viinin vuosikerran talteen ja myöhemmin sitä plokatessani nappasinkin näköjään myös tarjolla olleesta (myöskin varsin verrattomasta) St. Laurent vom Steinfeld -viinistä 2011-vuosikerran. Tässä arviota tallettaessani totesin kuitenkin tämän olevan mahdotonta, sillä Holzspurista on julkaistu vastikään vuosikerta 2009. Viinitilaisuuden brosyyri sanoo tarjolla olleen Holzspur 2007, joten sillä tiedolla mennään.

Kyseessä on siis Itävallan Thermenregionissa sijaitsevan Johanneshof Reinisch -viinitalon lippulaivaviini, talon vanhimman Holzspur-tarhan 50-vuotiaista köynnöksistä valmistettu Grande Reserve, jota valmistetaan vain riittävän hyvinä vuosikertoina. Rypäleiden kuoria maseroidaan 3 viikon ajan viinien kanssa ja viini käytetään suurissa tammisammioissa luonnonhiivoilla. Tämän jälkeen viini siirretään kypsymään pieniin, 225-litraisiin tammitynnyreihin 22 kuukauden ajaksi.

Väriltään viini on lähes kauttaaltaan hennosti purppuran mustanpunainen, joskin reunoilla väri karkaa lähes kokonaan värittömäksi.

Viinin tuoksu on kaikkea muuta kuin helppo ja miellyttämisenhaluinen – se on röyhkeä: kypsän, hieman pinotnoirmaisesti puolukkavetoisen marjaisuuden ohelta löytyy yrttiä, savua, vastaleivottua limppua, paahtimessa karrelle palanutta ranskanleipää, multaa, hieman mokkaisena tuntuvaa tammea ja melko reipaalla otteella rehellistä paskaisuutta. Tuoksu on varsin armoton, mutta ihastuttavan luonteikas ja rehti. Jos tällaisesta tyylistä tykkää, tähän rakastuu.

Maku toistaa suorastaan yllättävän hyvin tuoksun vivahteet. Suutuntumaltaan mukavan hillitysti keskitäyteläinen yleisilme on kuiva, kohtalaisen hapokas ja sopivalla tavalla särmikäs. Tuoksusta tuttu aromimaailma on rehevä ja kielellä varsin intensiivinen, tuoden erityisesti savuisuutta, konsentroitunutta punamarjaisuutta, maltillista mineraalia ja keveää tammen mausteisuutta, josta erottautuu niin hentoa kaakaoisuutta kuin vaniljaisuuttakin marjaisuuden lomaan. Kohtalainen tanniinisuus tuo yleisilmeeseen sekä purevuutta että pureskeltavuutta, kuin myös hillittyä karvautta. Yllättäen tämä suhteellisen kulmikas ja persoonallinen tapaus on yllättävänkin sulavalinjainen ja sopivalla tavalla hiotun oloinen.

Jälkimaku ei jää persoonallisuudessa yhtään tuoksulle tai keskimaulle jälkeen, vaan jättää varsin pitkän jälkivaikutelman, jossa tuntuu savuisuutta, metsäistä maamaisuutta, tuoretta punamarjaa ja kevyttä mineraalisuutta sekä paahdettua tammea, joka tuo kokonaisuuteen hieman palanutta, tummapaahtoisen kahvin vivahdetta.

Jos jotakin pitää viinistä nipottaa, niin sillä saisi olla enemmän ryhtiä ja raikkautta – näin ronski aromimaailma kaipaisi freesiyttä vastapainoksi, ja sitä yleensä parhaiten tarjoaa hyvät hedelmähapot. Kokonaisuus on kyllä sopivan hapokas ja varsin rakenteikas, mutta valtaosa siitä on viinin mukavan napakoiden tanniinien harteilla. Mutta todellisuudessa en kyllä kehtaa nipottaa, sillä tämä Holzspur-tarhan reserve-Laurent on todella hurmaava, moniulotteinen ja kiehtova tapaus, jonka kohdalla avainsanana on persoonallisuus. Jos tykkäät vain pehmeistä ja hedelmävetoisista viineistä, et varmasti ymmärrä mikä tämmöisessä viinissä on hienoa. Sen sijaan jos kulmikas ilmaisu ei ole sinulle kirosana, etkä pelästy pientä paskaisuutta, on tämä viini ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen. Jos vertaisin tätä viiniä Alkon valikoimista löytyvään vom Steinfeld -viiniin sanomalla että tämä on vom Steinfeld toiseen potenssiin, olisi se aliarvioimista.

Lyhyesti: Todella upea ja enemmän kuin erinomainen superviini, joka osaa olla kiehtova niin ensimmäisestä nuuskaisusta jälkimaun viimeisiin, viipyileviin nyansseihin. Tätä on karaktääri.

Arvio: Täydellinen – juu, voisihan viinissä olla vähemmän tammea ja enemmän happoja ja sitä ja tätä. Mutta silti, jos tämä ei ole täydellinen viini makuuni, niin mikä sitten? En kyllä suostu olemaan niin armoton, etten pieniä kauneusvirheitä suvaitsisi.

Hinnan (35,60e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Fritsch Pinot Noir "P" 2011

Fritsch Pinot Noir "P" 2011

• Valmistaja: Weinberghof Fritsch
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein Wagram
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Wagram
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 24-30e (Lokakuu 2013)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: fritsch

Jatketaanpa viime syksyn Itävallan viinimessujen punaviinikokemuksilla. Nyt on vuorossa viinitalo Fritschin tammessa kypsytetty luomu-Pinot Noir "P".

Viinitalo Fritschin perusti 1970-luvulla Karl Fritsch laadukkaista viineistä tunnettuun Wagramiin. Hänen poikansa, Karl Fritsch nuorempi jatkoi talon johdossa vuosituhanteen vaihteesta eteenpäin ja vuodesta 2006 alkaen talo on tuottanut kaikki viininsä biodynaamisesti.

Läpinäkyvältä väriltään viini on ihastuttavan keveän vadelmanpunainen – nykyisin kun useimmat Pinot Noirit tuntuvat pyrkimään mahdollisimman runsaaseen ja väriltään tummaan ilmaisuun.

Tuoksu on melko moniulotteinen ja puhdaspiirteinen: pippuria, maata, märkää lehtimetsää, karpaloa ja hillitysti murskattuja puolukoita. Seassa tuntuu aavistus eetteristä alkoholisuutta ja tammi häivähtelee paikka paikoin, sekoittuen osaksi aromimaailman pippurista mausteisuutta.

Suutuntumaltaan viini on monia keveitä Pinot Noireja selkeästi runsaampi, nimittäin viinin keskitäyteläisen ja täyteläisen välimaastoon asettuva ilmaisu on yllättävänkin raskastekoinen ja tanakka. Substantial, kuten Lontoon murretta vääntävä toteaisi. Kuivahko maku on kypsän marjaisa, karvaan mausteinen ja hennon tamminen – tynnyrikypsytys siis tuntuu taustalla kevyenä, mutta selvästi tunnistettavana vivahteena. Onneksi se pysyy hyvin viinin rakenteikkaan rungon aisoissa, eikä tunnu varsinaisesti käyvän päälle, vaan enemmän tilkkivän aromien välisiä rakoja. Tanniinit ovat rypäleelle tyypillisesti melko hillityt, mutta melko tiukkaotteiset. Moniin tukevammanpuoleisiin ja tammitettuihin Pinot Noireihin nähden tässä viinissä tuntuu olevan hyvin tasapainoa, mutta melko vähän syvyyttä: kokonaisuus tuntuu hieman suoraviivaiselta ja simppeliltä.

Tammi tulee entistä selvemmäksi jälkimaussa, jossa puiseen mausteisuuteen tulee mukaan myös hillittyä konjakkimaisuutta. Tammen ohella tuntuu kypsää, melko tummanpuhuvaa marjaisuutta ja maamaista mausteisuutta, joka taittuu loppua kohti hennosti pippuriseen puraisuun.

Pähkinänkuoressa tämä Fritschin "P"-Pinot on varsin hyvä arki-Pinot tilanteisiin, joissa tarvitaan rotevampaa, tammella ryyditettyä Pinot Noiria – mistään kepoisesta perus-Pinot Noiristahan tässä ei ole millään tavalla kyse, vaikka hailakka väri antoikin odottaa muuta. Aivan tammikammoisimmille viini tuskin toimii loppua kohti kasvavasta tammisuudestaan johtuen, mutta muuten viini on varsin näppärä esitys ja noin yleisesti tammi on mainiosti balanssissa kokonaisuuteen nähden. Ainoa nipottamisen aihe tulee viinin loppupeleissä melko mutkattomasta, arkisesta ilmaisusta – viini tuskin eroaisi merkittävästi Alkon 10-15 euron Euro-Pinot Noirien joukosta sokkomaistelussa, korkeintaan astetta harteikkaammalla ilmeellään. Siksi viinin lähemmäs 30 euron tuntumaan asettuva hinta tuntuu omaan makuuni turhankin kovalta. Nykykunnossa viini ei kyllä mielestäni ole hintansa väärti, mutta kenties 5 vuoden merkkipaalun ohitettuaan viini voikin olla jo oikeasti mainio tapaus, olettaen että tammi haihtuu primäärihedelmän mukana taustalle – ryhtiä ja rakennetta näin tanakassa viinissä kuitenkin riittää varmasti pidempäänkin kellarointiin.

Lyhyesti: Melko rotevarakenteinen, kevyen tamminen ja varsin tasapainoinen luomu-Pinot Noir Itävallasta. Viini lupailee hyvää kypsyttelyä odotellen, mutta nykykunnossa viini on melko ennalta-arvattava ja suoraviivainen perustapaus.

Arvio: Hyvä – ihan positiivinen tapaus kokonaisuudessaan, mutta suoraan sanottuna viinin hinta tuli pienoisena yllätyksenä; itse olisin veikannut hinnan asettuvan akselille 15-20 euroa. Viinistä ei tällä hetkellä löytynyt mitään sellaista, minkä vuoksi suostuisin itse pulittamaan viinistä kolmatta kymppiä.

Hinnan (24-30e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinna luomia odotuksia.

Weszeli Riesling Seeberg 2011

Weszeli Riesling Seeberg 2011

• Valmistaja: Weszeli Terrafactum
• Tyyppi: Valkoviini, Kamptal DAC Reserve Erste Lage Seeberg
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Zöbing
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 36,00e (Lokakuu 2013, Weszeli)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: weszeli

Itävallan viininäyttelyssä mainion viinitalo Weszelin viimeiseksi esitykseksi jäi talon Seeberg-tarhan Riesling.

Nyt n. 45-vuotiaita rypäleköynnöksiä kasvattava Erste Lage -tasoinen Seeberg-tarha sijaitsee Langenloisin kylästä pohjoiseen, pienen Zöbingin kylän länsireunalla. Viinin etikettiin on taiteiltu Itävallassa varsin tunnettu (ja viinityylille nimensäkin antanut) Smaragd-sisilisko, joita tuottajan mukaan viihtyy erityisen runsaasti tällä kiilleliuskakivisellä ja kalkkipohjaisella tarhalla.

Väriltään Seeberg Riesling on hyvin hailakan limetinvihreä.

Tuoksu on hurmaavan rehevä ja moniulotteinen. Kypsästä Rieslingistä kielivää hunajaisuutta ja tuoretta ananaksisuutta on runsaasti, mutta seasta erottuu myös selvästi muita, hienostuneempia vivahteita, kuten kypsää omenaisuutta, kukkia, hillittyä mausteisuutta ja kevyttä savuisuutta.

Viinin erittäin tasapainoinen maku jatkaa vaivattomasti tuoksun viitoittamalla tiellä: tasainen, ihastuttavan puhdaspiirteinen ja tuoksun tavoin rehevä makumaailma tarjoilee niin kypsää viheromenaa kuin kirpeämpää, aavistuksen raa'ahkoa kaneliomenaa, sitruunaa, yrttisyyttä ja hennosti savuista mineraalia. Suutuntumaltaan keskitäyteläinen makumaailma on melko rakenteikkaan hapokas ja varsin fokusoitunut. Yleisilme on tuntuvan hapokas olematta kirpeä, tiukka olematta kireä.

Viinin jälkimaku on runsas ja kypsä, mutta samalla mehukkaan hapokas, raikas ja kaikin puolin tasapainoinen. Kielellä jää vihreää omenaa, savuisuutta, limettiä, valkoisia kukkia, mineraalia ja hentoa mausteisuutta. Pitkään viipyilevä jalkivaikutelma on harmoninen ja alusta loppuun saakka hurmaava.

Pähkinänkuoressa Weszelin Riesling Seeberg täyttää nuoren Rieslingin ideaalin vaivatta: on mahdotonta keksiä mitä viinistä voisi enää puuttua. Vaikka kokonaisuus on erittäin nuorekas ja primäärinen, se ei missään nimessä tunnu erityisesti kerjäävän lisää kypsyttelyä, vaikka viini huokuukin selvää ikääntymispotentiaalia runsaalla, tasapainoisella ja rakenteikkaalla hedelmällään.

Tämä on siis jotakuinkin täydellinen huippu-Riesling. Mitään omaperäistä jippoa viinistä ei löydy, toisin kuin esimerkiksi joiltain Saksan hurmaavia Rieslingejä tuottavilta ultratraditionalistituottajilta, mutta tästä huolimatta olen viinin edessä varsin myytyä miestä. Seeberg Riesling on todella upea, puhdaspiirteinen, rakenteikas ja ihastuttavan moniulotteinen huippu-Riesling, joka saa ahdettua niin paljon asiaa niin pieneen ja tyylikkääseen pakettiin.

Lyhyesti: Kamptalilaisen tuottajan todella upea, tasapainoinen ja aromeiltaan harmoninen huippu-Riesling. Nyt viinissä on loputtomasti nuoren Rieslingin syvyyttä ja hedelmää, mutta kokonaisuus lupailee vahvaa potentiaalia pidempäänkin kypsyttelyyn.

Arvio: Täydellinen – viinin hurmaavuus ja ylivoimaisuus ei varsinaisesti perustu mihinkään ilmiselvään vaikuttavuuteen tai suureen kokoon, vaan ennen kaikkea viimeiseen asti hiottuun, täydellisen tasapainoiseen, viekoittelevan moniulotteiseen ja mitä eleganteimmalla tavalla hillittyyn ilmaisuun.

Hinnan (36,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Weszeli Riesling Steinmassl 2011

Weszeli Riesling Steinmassl 2011

• Valmistaja: Weszeli Terrafactum
• Tyyppi: Valkoviini, Kamptal DAC Reserve Erste Lage Steinmassl
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 29,00e (Lokakuu 2013, Weszeli)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: weszeli

Kahden vakuuttavan (ja äärimmäisen erilaisen) yhden tarhan Grüner Veltlinerin, Schenkenbichlin ja Käferbergin, jälkeen lähdin mielelläni tutustumaan viinitalon tarha-Rieslingeihin. Ensimmäisenä Itävallan viininäyttelyssä oli tarjolla Langenloisin kylän länsipuolelta löytyvän Steinmassel- / Steinmassl-tarhan pullote. Tällä maaperältään rautapitoisella tarhalla Weszeli antaa myös monien muiden kasvien kasvaa köynnösten joukossa, pitäen tarhan biodiversiteetin runsaana ja houkutellen paikalle tuholaisia syöviä hyönteisiä.

Viinin väri on neutraalihko vaaleanvihreä.

Tuoksultaan taas viini on melko tuhdihko, mutta Rieslingiksi yllättävän vihersävytteinen: tyypillisen sitruunaisen ja kypsänmakean omenan ohella tuntuu myös sitruunaruohoista yrttisyyttä ja kevyehköä parsaisuutta. Seassa tuntuu myös aavistus murskattuja kiviä mieleentuovaa mineraalisuutta, mutta kokonaisuutta hallitsevat vihreät ja vihertävän hedelmäiset aromit.

Ensivaikutelmaltaan maku on kuiva, kirpeä ja hapokas: yleisilmettä hallitsee kirpakka, sitruunamehuinen sitruksisuus ja aavistuksen merellisen suolainen mineraalisuus. Kuitenkin kielen tottuessa hyvin rakenteikkaaseen ja tiukkaan ilmaisuun, alkaa hienommat nyanssit erottua: viini on täynnä kevyitä hunajan, kukkien makean omenan, aromikkaan limetin ja kevyesti kirpeän karviaisen vivahteita, mutta ne eivät tee itsestään suurta numeroa, vaan ainoastaan sävyttävät kokonaiskuvaa. Sanomattakin lienee selvää, että viini on varsin ryhdikäs ja puruvoimainen; vaatimattomasta 4 g/l jäännössokerista ei ole tietoakaan.

Hyvin puhdaspiirteistä jälkimakua hallitsevat hapokkaan kirpeät ja hienostuneet vivahteet, kuten vihreäomenaisuus, kukkeus ja limettimehuinen sitruksisuus. Viinistä jää pitkä, rapsakka ja suutasupistava jälkivaikutelma; runsas hapokkuus ja viileä mineraalisuus puhdistavat hienosti paletin uutta siemausta varten.

Vaikka viinistä löytyy hapokkaan hedelmäisiäkin piirteitä, tätä viiniä ei voi hyvällä omallatunnolla laskea hedelmäiseksi viiniksi – yleiskuvaa kuitenkin hallitsee niin voimakkaasti tiukka happorakenne ja kohtalaisen selvä mineraalisuus. Selkeästi hedelmävetoisten viinien ystävien kannattaa siis välttää tätä tapausta; sen sijaan karumpien Rieslingien faneihin viinin tyyli varmasti vedonnee, vaikkakin viinistä löytyy myös mukavasti runsautta ja substanssia.

Omaan makuun viinin intensiivinen, kirpeä, jopa sähköinen ilmaisu sopi mainiosti; samalla makuhermot saivat sopivan virtapiikin edellisen Käferberg Grüner Veltlinerin aromimyllytyksen jälkeen. Viini kuitenkin tuntuu kerjäävään selkeästi ikää, sillä loppupeleissä viinin kirpakka makumaailma on tässä kunnossa enemmän makuhermoja lamaava kuin hellivä ja viinin hienoimmat vivahteet tuppaavat jäävän viileiden ja intensiivisten primääriaromien jalkoihin. Sopivalla kypsyttelyllä viinin vielä vaatimattomat hienommat vivahteet voisi saada paremmin esiin ja samalla hyvin energinen yleisilme voisi hieman rauhoittua. Nykykunnossa viini on kyllä lähestyttävissä, mutta se kaipaa jo kohtalaista avautumisaikaa ennen nauttimista, minkä lisäksi kannattaa pistää jotain purtavaa, jos viiniä suunnittelee nauttivansa enemmän kuin yhden lasillisen. Hyviä vaihtoehtoja ovat samankaltaisuusperiaatetta noudattaen melko hapokkaat ruokalajit, joilla voi pehmittää viinin hapokasta ilmaisua, tai vastakohtaperiaatetta noudattaen riittävän rasvaiset tai öljyiset ruoat, joita viinin runsas hapokkuus voi keventää ja raikastaa.

Lyhyesti: Todella tyylikäs, tiukkarakenteinen ja kirpeän hapokas huippu-Riesling, jossa intensiivinen, viherarominen primäärihedelmä tuntuu jyräävän viinin hienostuneempaa alavirettä. Riesling Steinmassl 2011 on jo nyt lähestyttävissä, mutta se tuntuu selvästi kuitenkin kaipaavan kellariin kypsymään ja rauhoittumaan.

Arvio: Erinomainen – hyvin vakuuttava esitys karuudestaan huolimatta: viini ei tuntunut pelkistetyltä ja liian rujolta, kuten esimerkiksi kuivat Moselin Trocken Rieslingit, vaan hyvällä maulla tehdyltä huippu-Rieslingiltä, johon on pyritty saamaan Steinmassl-tarhan mineraalinen ydin, ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkejä. Tulee varmasti vain paranemaan ikääntyessään.

Hinnan (29,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Weszeli Grüner Veltliner Käferberg 2011

Weszeli Grüner Veltliner Käferberg 2011

• Valmistaja: Weszeli Terrafactum
• Tyyppi: Valkoviini, Kamptal DAC Reserve Erste Lage Käferberg
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: Grüner Veltliner (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 36,00e (Lokakuu 2013, Weszeli)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: weszeli

Varsin vakuuttavan Grüner Veltliner Schenkenbichlin jälkeen oli Itävallan viininäyttelyssä korkea aika siirtyä seuraavaan viiniin Weszelin ständillä. Maistiaisannos Grüner Veltliner Käferbergiä lasiin ja ihmettelemään!

Myös tämä viini tulee siis yheltä Erste lage -tasoiselta tarhalta, Käferbergiltä, joka myöskin sijaitsee aivan Langenloisin kylän pohjoispuolella.

Viinin väri on käytännössä samanlainen kuin Grüner Veltliner Schenkenbichl: tasaisen vaaleanvihreä.

Viinin tuoksu on todella syvä, moniulotteinen ja elegantti, mutta hengeltään melko synkänpuoleinen. Kypsää päärynää ja makeaa omenaa täydentää runsas mausteisuus, joka ei ole pelkästään rypäleelle tyypillistä valkopippuria, mutta samalla myös makeampaa ja aromaattisempaa.

Ensimmäinen reaktioni kun viini saapui suuhuni, oli "jestas". Viini on nimittäin todella uskomaton, överiaromaattinen ja intensiivinen. Kokonaisuutta hallitsee – ei niinkään voimakas, mutta todella selvänä erottuva – kevyehkö, vaniljainen viskimäisyys ja erityisesti voimakkaasti vanhemmat konjakit mieleen tuova mausteisuus. Heti ensisiemauksen jälkeen piti marssia tiskille kysymään, että "paljonko viini näkee tammea?" Kuulemma Käferberg viettää hämärän peittoon jääneen kypsymisaikansa suurissa, 2000 litran vetoisissa, uudesta tammesta tehdyissä sammioissa, mikä selittää viinin loppupeleissä melko hillityksi jäävän, mutta todella selkeän uuden tammen aromin. Tämä tammisuus tekee viinin mausta todella erikoisen, eikä kokonaisuudesta kuitenkaan onnistu saamaan tarkkaa kuvaa mihin tammi loppuu ja mistä hedelmä alkaa. Kielellä pyörii kypsänpuoleista päärynäisyyttä, hunajaa, vihreitä yrttejä, valkopippuria, kevyehköä makeaa mausteisuutta, hentoa mangoa, hillittyä vaniljaa ja aavistus mokkaisuutta. Suutuntuma on melko runsas ja täyteläinen, mutta tasapainottavan hapokkuutensa ansiosta varsin tasapainoisen oloinen.

Viinin vivahteikas jälkimaku ei juurikaan jää keskimaun varjoon: kielellä pyörii varsin pitkään yrttisyyttä, tropiikin hedelmiä, kevyen vaniljaista mausteisuutta, hentoa hunajaisuutta ja aavistus mahlaisuutta. Niin monet puhdaspiirteisen Grüner Veltlinerin jälkeen Käferbergin jälkivaikutelma on melkeinpä hämmentävä.

En oikein tiedä mitä ajatella viinistä. Viinin maun konjakkimaisuus ei ole erityisen voimakas, mutta siitä huolimatta se tahtoo viedä kaiken huomioni hypnoottis-magneettisella voimalla. Kun lopulta pääsee viinin uuden tammen aromeista yli – tai hyväksyy ne osaksi kokonaisuutta – voi todeta kokonaisuuden olevan sekä varsin hyvin balanssissa että uuden tammen huomioon ottaen varsin hyvällä maulla tehty. Vaikka viini on varsin hämmentävä Grüner Veltlineriksi (tai ehkä juuri siksi) on se varsin upea ja persoonallinen esitys. Tämä ei ole tunkkainen, tukkoon tammitettu, voimaton raskassarjalainen, kuten esimerkiksi monet uuden maailman valkoviinit usein ovat, vaan moniulotteinen, kompleksi ja yllättävä hifistelyvalkoviini, joka poikkeaa tyylillään selvästi Itävallan totutusta linjasta.

Mutta pakko myöntää, että viinille on melko vaikea keksiä järkevää käyttöyhteyttä johtuen sen omalaatuisesta makumaailmasta. Tämä on kyllä melko varma jokeri esimerkiksi sokkomaisteluissa.

Lyhyesti: Kestää kyllä hetken päästä sinuiksi tämän viinin kanssa, mutta lopputulos on suorastaan hämmentävän toimiva ja moniulotteisuudessaan niin kiehtova, että se onnistuu vakuuttamaan. Suosittelen kuitenkin tammiallergikoita varomaan ja mahdollisuuksien mukaan testaamaan viiniä etukäteen, sillä viinin maltillinen, mutta suhteellisen läpileikkaava viskimäisyys ja konjakkisuus satavarmasti jakavat mielipiteitä.

Arvio: Erinomainen – tämä on täydellinen sellaisenaan nautittava hifistely-GV tai viini, jolla vetää matto viinituntijoiden jalkojen alta, mutta muuten sen käyttötarkoitukset tuntuvat olevan melko rajalliset. Silti, omassa tyylilajissaan Käferberg on varsin mallikas esitys.

Hinnan (36,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Weszeli Grüner Veltliner Schenkenbichl 2011

Weszeli Grüner Veltliner Schenkenbichl 2011

• Valmistaja: Weszeli Terrafactum
• Tyyppi: Valkoviini, Kamptal DAC Reserve Erste Lage Schenkenbichl
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: Grüner Veltliner (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 26,00e (Lokakuu 2013, Weszeli)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: weszeli

Itävallan viinimessujen tarjontaa kartoittaessani viinitalo Weszelin selkeästi erilaisen näköiset viinipullot onnistuivat kiinnittämään huomioni, joten päätin ottaa selvää mistä mahtaa olla kyse.

Weszeli Terrafactum on Rupert Summererin ja David Weszelin yhteinen projekti. Summererien suku on viljellyt maata (mukaanlukien viiniköynnöksiä) Langenloisin ympäristössä jo 1600-luvulta, mutta vasta 1900-luvulla Summererit muuttivat Alfred Summererin – Rupertin isän – johdolla tuotantonsa fokuksen yksinomaan viineihin. Myöhemmin, Rupertin alaisuudessa, viinitalo on siirtynyt luomuviljelyyn. David Weszeli liittyi mukaan Summererien viinitalon toimintaan vuonna 2011.

Ensimmäisenä testaamani Grüner Veltliner Schenkenbichl on siis valmistettu Langenloisin kylän pohjoispuolella sijaitsevan, Erste Lage -tasoisen Schenkenbichlin tarhan rypäleistä.

Väriltään viini on tasaisen vaaleanvihreä.

Tuoksu on kypsähkö, mutta ei erityisen mehevä, vaan melko hienovarainen: melko kypsän päärynäisen ja mangoisen hedelmäisyyden ohella tuntuu Grüner Veltlinerille tyypillistä, valkopippurivetoista mausteisuutta ja kevyttä hunajaa.

Maultaan viini on todella intensiivinen ja jäntevä, mutta kaikkea muuta kuin isokokoinen: kokonaisuus pysyy hienosti paketissa ja poweria löytyy sopivasti, ei liikaa. Makumaailma on sekä kerroksittainen että limittäinen, eli suussa tapahtuu paljon kaikkea, mutta selviä aromeja on hyvin vaikea erottaa tai sanallistaa. Hedelmäisyys muuttaa jatkuvasti muotoaan, mutta pysyy melko tukevasti keltaisten hedelmien osastolla, tarjoillen välillä enemmän tuoretta kriikunaa, välillä taas mangoa ja välillä mehevänmakeaa ananasta. Yleisilme on melko konsentroitunut ja suutuntuma on melko täyteläinen, mutta viinin sopivan särmikäs ja eloisa hapokkuus pitää kokonaisuuden silti ryhdikkäänä ja solakkana.

Intensiivisessä jälkimaussa kohtalaisen runsas mausteisuus kuivaa melko tehokkaasti keskimaun kypsää keltaista hedelmää, mutta 6 g/l jäännössokeri kuitenkin jättää hentoa appelsiinimarmeladisuutta kielen kärkeen. Viinistä jää pitkähkö ja vivahteikas jälkivaikutelma, jossa alkoholi (13,5%) lämmittää hienovaraisesti suuta ja nielua.

Näin yhden viinin perusteella (kyseessä oli siis viini, josta viinejä edustanut Michael suositteli aloittamaan) Weszelin taso vaikuttaa melko korkealta ja tyyli tinkimättömältä – odotukset seuraavaksi testattavia viinejä kohtaan nousivat huomattavasti! Vaikka GV Schenkenbichlistä löytyikin runsautta ja intensiteettiä, kokonaisuus oli kuitenkin sopivan tiukka ja kaikin puolin tasapainoinen. Viiniin ei siis olla pyritty saamaan runsautta liiasta kypsyydestä, vaan enemmän jo tarhalta lähtevästä, rypäleitä vaalivasta asenteesta viininvalimistusta kohtaan.

Weszelin GV Schenkenbichl on siis varsin upea Grüner, joka huokuu tasapainoa ja josta löytyy sellaista syvyyttä ja runsautta, johon uppoutua. Jos kaipaat kellariin hyvän kypsytyspotentiaalin omaavia valkoviinejä, on tässä varsin varteenotettava vaihtoehto, joskin viini on kaikin puolin jo nyt lähestyttävissä. Näin ilmaisuvoimaista viiniä voi jopa harkita dekantoivansa puolesta tunnista tuntiin ennen tarjoilua – kuitenkin riittävän viileässä, jotta viinin tarjoilulämpötila pysyy riittävän matalana.

Lyhyesti: Intensiivinen, runsas ja kompleksi huippu-Grüner Veltliner, joka ei sorru monien massakkaimpien rypälelajikkeen edustajien tyyliin liian kypsään ja raskastekoiseen ilmaisuun, vaan pysyy alusta loppuun ihastuttavan jäntevänä.

Arvio: Tyylikäs – todella vakuuttava esitys. Tällaisten viinien avulla on helppo ymmärtää miksi Kamptalin ja Kremstalin ympäristöä pidetään maailman parhaita Grüner Veltlinereitä tuottavina alueina.

Hinnan (26,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Schuster Roter Veltliner Altweingarten 2012

Schuster Roter Veltliner Altweingarten 2012

• Valmistaja: Weingut Familie Schuster
• Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein Wagram
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Wagram
• Rypäleet: Roter Veltliner (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 16,99e (Lokakuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Perheomisteisen Schusterin viinitalon lössimaalla kasvatetuista rypäleistä valmistetun, tiukahkonpuoleisen Roter Veltliner Vom Löss -viinin jälkeen oli aika siirtyä ihmettelemään humuspitoisemmalla Altweingarten-tarhalla kasvatetuista rypäleistä valmistettua Roter Veltlineriä.

Tämä arvio tulee nyt hieman myöhään, sillä tämä Altweingarten Roter Veltlinerhän oli edellisellä 2011-vuosikerrallaan Alkon valikoimissa tovin aikaa kertaostona hintaan 19,29e; viini kuitenkin siirtyi syksyllä 2013 poistuvien valikoimaan eikä sitä enää taida saada A-marketin hyllyiltä. Viini on valmistettu käsinpoimituista rypäleistä ja sitä on kypsytetty sakkojen kanssa n. 2-3 kuukauden ajan terästankeissa.

Viinillä on Vom Löss Roter Veltlinerin tavoin syvä, kuulaan vihertävä väri.

Myös tuoksu on Vom Lössin kanssa samanhenkinen – kypsä ja mehevänmakea – mutta yleisilmeeltään myös selkeästi syvempi ja rehevämpi. Pippurisen mausteisesta ja trooppisen hedelmäisestä tuoksusta löytyy paljon intensiteettiä, mutta myös kevyttä, hieman Rieslingmäistä kukkaisuutta ja hennon kermaista, autolyysistä meininkiä.

Yleisilmeeltään viini ei ole läheskään yhtä kipakka ja päällekäyvä kuin Vom Löss, vaan selkeästi rauhallisempi ja pehmeämpi. Kuivahko makumaailma on yleisilmeeltään sekä syvä että leveä (nämä ovat näitä höpöhöpö-termejä, jotka eivät oikeastaan kerro mitään siitä, miltä viini maistuu, mutta piru vie – tältä viini vain tuntuu suussa!) ja sen varsin rehevä hedelmäisyys tarjoaa kypsiä, keltaisia tropiikin hedelmiä, etunenässä muussattua mangoa ja nektariinia, sen kanssa tasapainoista mausteisuutta ja hennon savuista mineraalisuutta. Viini on kohtalaisen täyteläinen, mutta happoja on enemmän kuin riittävästi pitämään kokonaisuuden mukavan ryhdikkäänä ja eloisana. Melko suoraviivaiseen ja ronskihkoon Vom Löss -viiniin nähden Altweingarten on varsin tyylikäs ja moniulotteinen.

Keltaisten tropiikin hedelmien hallitsema jälkimaku on pitkä, runsas, hillityn mineraalinen ja kielellä jatkuvasti kehittyvä. Viinin melko voimakas mausteisuus jättää kielelle kohtalaisen karvaan, muttei mitenkään karhean jälkivaikutelman.

Vierekkäinmaisteltuna Vom Löss ja Altweingarten osoittivat hienosti mitä puhtaan lössipitoinen maaperä tekee viinille verrattuna enemmän humuksiseen maaperään: Altweingartenissa oli selkeästi vähemmän jäntevää runkoa ja kipakkaa hapokkuutta kuin Vom Lössissä, mutta kaikkea muuta sitten selkeästi enemmän – eikä Altweingartenia voi hyvällä tahdollakaan mennä kutsumaan heikkorunkoiseksi tai vähähappoiseksi. Toisaalta kyllä myös kellarin puolella voidaan viininvalmistuksella vaikuttaa niin viinin aromi- kuin rakennepuoleen, mutta sain sellaisen käsityksen, että Schusterin viinitalo pyrkii juuri toimimaan tarhojen terroiria mahdollisimman hyvin ilmentäen, eikä niinkään viinejä kellarissa peukaloiden.

Roter Veltliner Altweingarten on varsin tyylikäs, monimuotoinen ja hyvällä tavalla voimakas ja painokas erikoisuus Itävallasta. Jos voimakkaista valkoviineistä sattuu pitämään, on viini oikein herkullinen ja mielenkiintoinen tapaus vaikka illanistujaisiinkin, mutta viinin voi myös helposti parittaa monenlaisille ruoille – alkaen aina kevyistä, kesäisistä juustolla aateloiduista grillatuista kasviksista voimakkaastikin maustettuun valkoiseen lihaan. Kypsyttelyyn viiniä tuskin kannattaa hankkia, eli pöytään ja ketterästi!

Lyhyesti: Varsin vakuuttava, moniulotteinen, tuhti ja ryhdikäs Veltliner, jossa intensiivinen, kypsä trooppinen hedelmäisyys ja runsas, paikoin karvas mausteisuus ovat keskenään hienosti balanssissa.

Arvio: Tyylikäs – vaikka Vom Löss Roter Veltlinerin ronski ja tiukka ilmaisu omalla tavallaan viehätti allekirjoittanutta, vetää Altweingarten silti pidemmän korren monimuotoisella ja tuhdilla, mutta silti elegantilla esiintymisellään. Vom Löss on parivaljakon duunari, Altweingarten akateemikko.

Hinnan (16,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Schuster Roter Veltliner Vom Löss 2012

Schuster Roter Veltliner Vom Löss 2012

• Valmistaja: Weingut Familie Schuster
• Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein Wagram
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Wagram
• Rypäleet: Roter Veltliner (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 6,00e (Lokakuu 2013)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: cellartracker

Itävaltalaista Roter Veltlineriä pidetään Veltliner-rypälesuvun kantaisänä – paitsi suursuosiosta nauttivan Grüner Veltlinerin, jolla loogisesti ei ole mitään tekemistä muiden Veltliner-nimisten rypälelajikkeiden kanssa. Go figure.

Joka tapauksessa, punertavakuorinen Roter Veltliner on hyvin vanha lajike, jonka geneettinen historia on melko hämärän peitossa ja josta tehdään lähinnä Itävallassa valkoviiniä. Rypälelajike ei kuitenkaan ole erityisen suosittu, sillä sen määrä on viime vuosina ollut laskussa ja nykyisellään se vastaa vain n. 0,4% osuudesta Itävallan viljelypinta-alasta.

Itävallan viininäyttelyssä kuitenkin tarjoutui mahdollisuus päästä testaamaan tätä verrattain harvinaista lajiketta – vieläpä kahden eri terroirin versiona: wagramilaiselta perheviinitalo Schusterilta kun löytyi tarjolta kaksi erilaista Roter Veltlineriä; toinen pölyisessä lössimaassa kasvaneista rypäleistä valmistettu Vom Löss, toinen selkeästi humuspitoisemman lössimaan rypäleistä valmistettu Altweingarten. Nyt arvioitavana on ensiksimainittu viini, jota erikoisesti ei kuitenkaan löydy viinitalon kotisivuilta. Google kuitenkin löytää viinin muutamista nettikaupoista, joissa se näkyy olevan myynnissä keskimäärin kuuden euron hintaan.

Viinillä on houkutteleva, syvänvihreä väri.

Tuoksu on hyvin mehevä ja kypsä, jopa melko makea, mutta suht simppeli: kokonaisuutta hallitsevat lähinnä mehukas ananas ja mielenkiintoinen mausteisuus.

Tuoksu antaa odottaa melko mehevää, jopa puolikuivaa viiniä, mutta kokonaisuus onkin hyvin kuiva ja kipakka. Intensiivinen makumaailma tarjoaa runsaasti trooppisia hedelmiä – erityisesti keltaisia kivihedelmiä, kuten nektariinia, keltaluumua ja aprikoosia – ja melko karvasta mausteisuutta; taustalla häilyy syvyyttä tuovaa mantelimaista aromikkuutta. Vaikka maussa on kipakkaa särmää ja rakenteestakin löytyy mukavaa, kohtalaisen tuntuvaa hapokkuutta, on viini silti suutuntumaltaan melko täyteläisen ja tietyllä tavalla pehmeän oloinen.

Kielelle jäävä jälkimaku on pitkä, hennon persikkainen ja runsaan mausteinen, jopa ronski. Jälkivaikutelmassa tuntuu jopa jonkinlaista puisevuutta, joka kuitenkin tulee jälkimaun runsaasta mausteisuudesta eikä esimerkiksi tammesta.

Schusterin Lössi-Roter Veltliner on varsin miellyttävä, mielenkiintoinen ja mukavan ryhdikäs perusvalkkari, joka melko tiukan ja nuorekkaan energisen ilmaisunsa osalta tuntuu suorastaan huutavan rasvaista ruokaa kylkeensä. Varsinaista eleganssia viinistä ei löydy, vaan se on yleisilmeeltään melko maanläheinen, arkinen ja positiivisella lailla hieman maalaismaisen kömpelö. Siis kaikin puolin varsin näppärä kumppani arkisille ruoille ja ehdottomasti kohtuullisen hintansa väärti ostos.

Koska aikaisemmat kokemukseni Roter Veltlineristä ovat jääneet lähinnä blendeihin, on hyvin mahdotonta sanoa miten tällainen viini kehittyy iän myötä. Runkonsa puolesta viini varmasti säilyy helposti seuraavat lähivuodet, mutta jää arvailun tasolle tuleeko viinin hedelmäpuoli kehittymään mihinkään, vai haipuuko se ainoastaan pois kerätessään ikää. Joka tapauksessa, näin edullisia viinejä on turha säästellä: jos pullo löytyy näppien ulottuvilta, pistä esimerkiksi jotain juustoista tulemaan ja korkki auki!

Lyhyesti: Mehevänmakealla tuoksulla varustettu tiukka, mausteinen ja nuorekkaan hedelmäinen ruokavalkoviini melko harvinaiseksi käyneestä Roter Veltlineristä.

Arvio: Hyvä – viini on hieman simppeli ja maanläheinen, mutta tästä huolimatta ihastuttavan rakenteikas ja mukavan mielenkiintoinen tapaus sekä ennen kaikkea ilahduttava juotava. Ei niinkään yllätyksellinen, mutta sopivan erilainen tuttavuus.

Hinnan (6,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.