- Valmistaja: Weinberghof Fritsch
- Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein Wagram
- Maa: Itävalta
- Alue: Niederösterreich, Wagram
- Rypäleet: Pinot Noir (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: 24-30e (Lokakuu 2013)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Jatketaanpa viime syksyn Itävallan viinimessujen punaviinikokemuksilla. Nyt on vuorossa viinitalo Fritschin tammessa kypsytetty luomu-Pinot Noir "P".
Viinitalo Fritschin perusti 1970-luvulla Karl Fritsch laadukkaista viineistä tunnettuun Wagramiin. Hänen poikansa, Karl Fritsch nuorempi jatkoi talon johdossa vuosituhanteen vaihteesta eteenpäin ja vuodesta 2006 alkaen talo on tuottanut kaikki viininsä biodynaamisesti.
Läpinäkyvältä väriltään viini on ihastuttavan keveän vadelmanpunainen – nykyisin kun useimmat Pinot Noirit tuntuvat pyrkimään mahdollisimman runsaaseen ja väriltään tummaan ilmaisuun.
Tuoksu on melko moniulotteinen ja puhdaspiirteinen: pippuria, maata, märkää lehtimetsää, karpaloa ja hillitysti murskattuja puolukoita. Seassa tuntuu aavistus eetteristä alkoholisuutta ja tammi häivähtelee paikka paikoin, sekoittuen osaksi aromimaailman pippurista mausteisuutta.
Suutuntumaltaan viini on monia keveitä Pinot Noireja selkeästi runsaampi, nimittäin viinin keskitäyteläisen ja täyteläisen välimaastoon asettuva ilmaisu on yllättävänkin raskastekoinen ja tanakka. Substantial, kuten Lontoon murretta vääntävä toteaisi. Kuivahko maku on kypsän marjaisa, karvaan mausteinen ja hennon tamminen – tynnyrikypsytys siis tuntuu taustalla kevyenä, mutta selvästi tunnistettavana vivahteena. Onneksi se pysyy hyvin viinin rakenteikkaan rungon aisoissa, eikä tunnu varsinaisesti käyvän päälle, vaan enemmän tilkkivän aromien välisiä rakoja. Tanniinit ovat rypäleelle tyypillisesti melko hillityt, mutta melko tiukkaotteiset. Moniin tukevammanpuoleisiin ja tammitettuihin Pinot Noireihin nähden tässä viinissä tuntuu olevan hyvin tasapainoa, mutta melko vähän syvyyttä: kokonaisuus tuntuu hieman suoraviivaiselta ja simppeliltä.
Tammi tulee entistä selvemmäksi jälkimaussa, jossa puiseen mausteisuuteen tulee mukaan myös hillittyä konjakkimaisuutta. Tammen ohella tuntuu kypsää, melko tummanpuhuvaa marjaisuutta ja maamaista mausteisuutta, joka taittuu loppua kohti hennosti pippuriseen puraisuun.
Pähkinänkuoressa tämä Fritschin "P"-Pinot on varsin hyvä arki-Pinot tilanteisiin, joissa tarvitaan rotevampaa, tammella ryyditettyä Pinot Noiria – mistään kepoisesta perus-Pinot Noiristahan tässä ei ole millään tavalla kyse, vaikka hailakka väri antoikin odottaa muuta. Aivan tammikammoisimmille viini tuskin toimii loppua kohti kasvavasta tammisuudestaan johtuen, mutta muuten viini on varsin näppärä esitys ja noin yleisesti tammi on mainiosti balanssissa kokonaisuuteen nähden. Ainoa nipottamisen aihe tulee viinin loppupeleissä melko mutkattomasta, arkisesta ilmaisusta – viini tuskin eroaisi merkittävästi Alkon 10-15 euron Euro-Pinot Noirien joukosta sokkomaistelussa, korkeintaan astetta harteikkaammalla ilmeellään. Siksi viinin lähemmäs 30 euron tuntumaan asettuva hinta tuntuu omaan makuuni turhankin kovalta. Nykykunnossa viini ei kyllä mielestäni ole hintansa väärti, mutta kenties 5 vuoden merkkipaalun ohitettuaan viini voikin olla jo oikeasti mainio tapaus, olettaen että tammi haihtuu primäärihedelmän mukana taustalle – ryhtiä ja rakennetta näin tanakassa viinissä kuitenkin riittää varmasti pidempäänkin kellarointiin.
Lyhyesti: Melko rotevarakenteinen, kevyen tamminen ja varsin tasapainoinen luomu-Pinot Noir Itävallasta. Viini lupailee hyvää kypsyttelyä odotellen, mutta nykykunnossa viini on melko ennalta-arvattava ja suoraviivainen perustapaus.
Arvio: Hyvä – ihan positiivinen tapaus kokonaisuudessaan, mutta suoraan sanottuna viinin hinta tuli pienoisena yllätyksenä; itse olisin veikannut hinnan asettuvan akselille 15-20 euroa. Viinistä ei tällä hetkellä löytynyt mitään sellaista, minkä vuoksi suostuisin itse pulittamaan viinistä kolmatta kymppiä.
Hinnan (24-30e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinna luomia odotuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti