Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

19.9.2017 mennessä blogissa on arvosteltu 1424 viiniä, 279 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


18.2.14

Kracher L09A #7

Kracher L09A Nummer 7 Nouvelle Vague
  • Valmistaja: Weinlaubenhof Kracher
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Burgenland
  • Rypäleet: Muscat Rose à Petit Grains (100%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta arviointihetkellä: 45,37e (Lokakuu 2013, Vindirekt)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Itävallan viinimessuilla viimeiseksi testaamakseni Kracherin jälkiruokaviiniksi jäi varsin mielenkiintoinen, laatu- ja vuosikertamerkitsemätön L09A, joka on valmistettu hailakanpunaisista Rosenmuskateller-rypäleistä. Koska Rosenmuskateller (yleisesti tunnettu nimellä Muscat Rose tai Moscato Rosa) ei ole Itävallan ja Saksan viinilaeissa tunnustettu rypäle, siitä joudutaan tekemään vain vuosikerratonta pöytäviiniä, jonka etiketissä ei saa mainita edes käytettyä rypälelajiketta. L09A Nummer 7:n tapauksessa viini on nimetty melko loogisesti, sillä nimen "09" viittaa vuosikertaan 2009, kun taas Nummer 7 -nimi paljastaa viinin olevan osa Kracherin Trockenbeerenauslese-sarjaa (vrt. juuri arvosteltu Trockenbeerenauslese Grande Cuvée #6). Viinilait eivät kuitenkaan näköjään ulotu nettisivuihin asti, sillä Kracherin kotisivuilla sentään viinin kerrotaan olevan Rosenmuskateller-lajikkeesta valmistettu – etiketissä tähän vain vihjataan ruusun kuvalla.

Kracher valmistaa joka vuosi eri lajikkeista eri menetelmillä hyvin erityylisiä Trockenbeerenauslese-jälkiruokaviinejä, jotka nimetään yksinkertaisesti numeroimalla viinit. Nouvelle Vague -sarjalaiset kypsytetään uudesta tammesta valmistetuissa tynnyreissä, kun taas Zwischen den Seen -sarjalaiset kypsytetään terästankeissa. Vuonna 2009 Kracher valmisti kaksi Rosenmuskateller Trockenbeerenauslesea, nyt arvioitavan L09A Nummer 7 Nouvelle Vaguen ja L09B Nummer 8 Zwischen den Seenin. L09A #7 on käytetty ja kypsytetty 16 kuukauden ajan tammessa.

Väriltään viini on läpinäkyvän oranssinpunainen, muistuttaen sävyltään hieman poltettua savea.

Rehevän makea tuoksu on hyvin suoraviivaisen päärynäinen; taustalta erottuu kevyttä mausteisuutta ja muskattista kukkeutta.

Heti ensivaikutelmallaan viini tekee pelin säännöt selviksi: yleisilme on todella makea, paksu ja siirappinen: 227 g/l jäännössokeria ei edes yritä leikkiä piilosta. Happoja löytyy peräti 7,4 g/l, mitkä antavan viinille jonkin verran puruvoimaa, mutta nekään eivät onnistu toppuuttelemaan viinin makeutta, vaan kokonaisuus tuntuu tahmean öljyiseltä ja korkeintaan keskihapokkaalta. Tavallinen TBA yleensä tuntuisi tässä vaiheessa turhan tasapainottomalta, mutta L09A ottaakin peliin oman jokerinsa: uskomattoman persoonallisen makumaailmansa! Viinin makumaailmassa päällimmäisenä tuntuvat vaalea siirappisuus ja ylikypsä, hieman Smurffi-limonadimainenkin päärynäisyys, mutta niiden ohella kielellä pyörii myös oliiviöljyä, jonkinlaista maustesiirappisuutta, vesimelonia, tammen tuomaa makeaa, aasialaista mausteisuutta sekä paljon kaikkea sellaista, joille en yksinkertaisesti enää keksi sanoja. Viinistä siis löytyy paljon muutakin kuin mitä yllä onnistun sanallistamaan, mutta loppuja on liiankin vaikea kuvailla. Makumaailma on siis jälkiruokaviinirintamalla erittäin omalaatuinen, pelkästään hyvällä tavalla – ei mitenkään hämmentävällä ja vieraannuttavalla, vaan kiehtovalla ja herkullisella tavalla.

Jos täällä on tavalla tai toisella efektoitua musiikkia ymmärtäviä lukijoita, niin he ymmärtänevät parhaiten, jos kuvailen viinin jälkimaun olevan kuin keskimaku pitkällä delaylla: se toistaa varsin uskollisesti keskimaun vivahteet pitkään ja toistuvasti, mutta kerta toisensa jälkeen yhä vaimeampana kielellä voimistuen. Aromikkaasta jälkimausta nousee vielä muiden aromien joukosta esiin kypsiä appelsiinin vivahteita, hillittyä savuisuutta, keveähköä tammen mausteisuutta ja muskattista kukkeutta. Viinistä jäävä jälkivaikutelma on herkullinen, omalaatuinen, uniikki ja upea.

Yleensä koetan kirjata muistiinpanoihini jonkun tiivistelmän tai viinistä jäävän yleisfiiliksen, jolla tavoitan parhaiten viinin herättämät tunteet uudelleen myöhemmin. Tämän viinin kohdalle olin kirjannut "Joo siis täh."

Ei kyllä minkäänlaista havaintoa miten tämmöinen viini kehittyy. Sokeria, happoja ja konsentraatiota siitä kyllä löytyy vaikka kuinka, joten sen puolesta homma on melko klaari. Mutta yleensä nuo viinit tuppaavat muuttumaan kehittyessään moniulotteisemmiksi ja kompleksimmiksi – mikä tämän viinin osalta tuntuu olevan yhtä helposti hahmotettava asia kuin neliulotteinen kappale. Viinin kompleksisuus tuntuu olevan jo nyt tapissaan. Jos siis viini kehittyessään paranee entisestään, rupeaa hahmotuskykyni vääntäytymään jonkinlaiseen solmuun.

Aivan täydellinen tapaus viini ei kuitenkaan ole, johtuen sen turhankin massiivisesta ja tahmeasta ilmaisusta – lisäksi voin kuvitella viinin olevan yksinkertaisesti liikaa hieman hillitympään ilmaisuun tottuneille ihmisille. Omaan makuuni viinin sateenkaareen vertautuva makujen väriloisto onnistui kyllä tekemään täsmäiskun, minkä vuoksi annan paljon anteeksi viinin jopa liiallisesta jäännössokerisuudesta. Näin persoonallisia viinejä tulee vastaan aivan liian harvoin.

Samalla syttyi myös mielenkiinto päästä testaamaan L09B, joka on muuten sama viini, mutta se ei ole nähnyt tippaakaan tammea. Olisi mielenkiintoista päästä testaamaan onko tammi tuonut tähän viiniin jotain lisää, peittänyt jotain vai tuottanut ainoastaan erilaisen viinin, jota on mahdotonta sijoittaa teräksessä kypsytetyn ala- tai yläpuolelle.

Lyhyesti: Ylettömän makea, runsas ja öljyinen Trockenbeerenauslese-tasoinen jälkiruokaviini, jonka makumaailmaa kuvaillessa adjektiivit loppuvat heti alkuunsa. Persoonallinen, uniikki ja herkullinen tuttavuus.

Arvio: Erinomainen – joo siis täh. Tämä olisi hieman kevyemmällä jäännössokerilla ja hieman tanakammalla hapokkuudella yksinkertaisesti tajutonta tavaraa, mutta jo nyt viini kiskoo hymyn hallitsemattomasti korvasta korvaan.

Hinnan (45,37e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti