Kracher L09A #7

Kracher L09A Nummer 7 Nouvelle Vague

• Valmistaja: Weinlaubenhof Kracher
• Tyyppi: Jälkiruokaviini
• Maa: Itävalta
• Alue: Burgenland
• Rypäleet: Muscat Rose à Petit Grains (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: 45,37e (Lokakuu 2013, Vindirekt)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: kracher

Itävallan viinimessuilla viimeiseksi testaamakseni Kracherin jälkiruokaviiniksi jäi varsin mielenkiintoinen, laatu- ja vuosikertamerkitsemätön L09A, joka on valmistettu hailakanpunaisista Rosenmuskateller-rypäleistä. Koska Rosenmuskateller (yleisesti tunnettu nimellä Muscat Rose tai Moscato Rosa) ei ole Itävallan ja Saksan viinilaeissa tunnustettu rypäle, siitä joudutaan tekemään vain vuosikerratonta pöytäviiniä, jonka etiketissä ei saa mainita edes käytettyä rypälelajiketta. L09A Nummer 7:n tapauksessa viini on nimetty melko loogisesti, sillä nimen "09" viittaa vuosikertaan 2009, kun taas Nummer 7 -nimi paljastaa viinin olevan osa Kracherin Trockenbeerenauslese-sarjaa (vrt. juuri arvosteltu Trockenbeerenauslese Grande Cuvée #6). Viinilait eivät kuitenkaan näköjään ulotu nettisivuihin asti, sillä Kracherin kotisivuilla sentään viinin kerrotaan olevan Rosenmuskateller-lajikkeesta valmistettu – etiketissä tähän vain vihjataan ruusun kuvalla.

Kracher valmistaa joka vuosi eri lajikkeista eri menetelmillä hyvin erityylisiä Trockenbeerenauslese-jälkiruokaviinejä, jotka nimetään yksinkertaisesti numeroimalla viinit. Nouvelle Vague -sarjalaiset kypsytetään uudesta tammesta valmistetuissa tynnyreissä, kun taas Zwischen den Seen -sarjalaiset kypsytetään terästankeissa. Vuonna 2009 Kracher valmisti kaksi Rosenmuskateller Trockenbeerenauslesea, nyt arvioitavan L09A Nummer 7 Nouvelle Vaguen ja L09B Nummer 8 Zwischen den Seenin. L09A #7 on käytetty ja kypsytetty 16 kuukauden ajan tammessa.

Väriltään viini on läpinäkyvän oranssinpunainen, muistuttaen sävyltään hieman poltettua savea.

Rehevän makea tuoksu on hyvin suoraviivaisen päärynäinen; taustalta erottuu kevyttä mausteisuutta ja muskattista kukkeutta.

Heti ensivaikutelmallaan viini tekee pelin säännöt selviksi: yleisilme on todella makea, paksu ja siirappinen: 227 g/l jäännössokeria ei edes yritä leikkiä piilosta. Happoja löytyy peräti 7,4 g/l, mitkä antavan viinille jonkin verran puruvoimaa, mutta nekään eivät onnistu toppuuttelemaan viinin makeutta, vaan kokonaisuus tuntuu tahmean öljyiseltä ja korkeintaan keskihapokkaalta. Tavallinen TBA yleensä tuntuisi tässä vaiheessa turhan tasapainottomalta, mutta L09A ottaakin peliin oman jokerinsa: uskomattoman persoonallisen makumaailmansa! Viinin makumaailmassa päällimmäisenä tuntuvat vaalea siirappisuus ja ylikypsä, hieman Smurffi-limonadimainenkin päärynäisyys, mutta niiden ohella kielellä pyörii myös oliiviöljyä, jonkinlaista maustesiirappisuutta, vesimelonia, tammen tuomaa makeaa, aasialaista mausteisuutta sekä paljon kaikkea sellaista, joille en yksinkertaisesti enää keksi sanoja. Viinistä siis löytyy paljon muutakin kuin mitä yllä onnistun sanallistamaan, mutta loppuja on liiankin vaikea kuvailla. Makumaailma on siis jälkiruokaviinirintamalla erittäin omalaatuinen, pelkästään hyvällä tavalla – ei mitenkään hämmentävällä ja vieraannuttavalla, vaan kiehtovalla ja herkullisella tavalla.

Jos täällä on tavalla tai toisella efektoitua musiikkia ymmärtäviä lukijoita, niin he ymmärtänevät parhaiten, jos kuvailen viinin jälkimaun olevan kuin keskimaku pitkällä delaylla: se toistaa varsin uskollisesti keskimaun vivahteet pitkään ja toistuvasti, mutta kerta toisensa jälkeen yhä vaimeampana kielellä voimistuen. Aromikkaasta jälkimausta nousee vielä muiden aromien joukosta esiin kypsiä appelsiinin vivahteita, hillittyä savuisuutta, keveähköä tammen mausteisuutta ja muskattista kukkeutta. Viinistä jäävä jälkivaikutelma on herkullinen, omalaatuinen, uniikki ja upea.

Yleensä koetan kirjata muistiinpanoihini jonkun tiivistelmän tai viinistä jäävän yleisfiiliksen, jolla tavoitan parhaiten viinin herättämät tunteet uudelleen myöhemmin. Tämän viinin kohdalle olin kirjannut "Joo siis täh."

Ei kyllä minkäänlaista havaintoa miten tämmöinen viini kehittyy. Sokeria, happoja ja konsentraatiota siitä kyllä löytyy vaikka kuinka, joten sen puolesta homma on melko klaari. Mutta yleensä nuo viinit tuppaavat muuttumaan kehittyessään moniulotteisemmiksi ja kompleksimmiksi – mikä tämän viinin osalta tuntuu olevan yhtä helposti hahmotettava asia kuin neliulotteinen kappale. Viinin kompleksisuus tuntuu olevan jo nyt tapissaan. Jos siis viini kehittyessään paranee entisestään, rupeaa hahmotuskykyni vääntäytymään jonkinlaiseen solmuun.

Aivan täydellinen tapaus viini ei kuitenkaan ole, johtuen sen turhankin massiivisesta ja tahmeasta ilmaisusta – lisäksi voin kuvitella viinin olevan yksinkertaisesti liikaa hieman hillitympään ilmaisuun tottuneille ihmisille. Omaan makuuni viinin sateenkaareen vertautuva makujen väriloisto onnistui kyllä tekemään täsmäiskun, minkä vuoksi annan paljon anteeksi viinin jopa liiallisesta jäännössokerisuudesta. Näin persoonallisia viinejä tulee vastaan aivan liian harvoin.

Samalla syttyi myös mielenkiinto päästä testaamaan L09B, joka on muuten sama viini, mutta se ei ole nähnyt tippaakaan tammea. Olisi mielenkiintoista päästä testaamaan onko tammi tuonut tähän viiniin jotain lisää, peittänyt jotain vai tuottanut ainoastaan erilaisen viinin, jota on mahdotonta sijoittaa teräksessä kypsytetyn ala- tai yläpuolelle.

Lyhyesti: Ylettömän makea, runsas ja öljyinen Trockenbeerenauslese-tasoinen jälkiruokaviini, jonka makumaailmaa kuvaillessa adjektiivit loppuvat heti alkuunsa. Persoonallinen, uniikki ja herkullinen tuttavuus.

Arvio: Erinomainen – joo siis täh. Tämä olisi hieman kevyemmällä jäännössokerilla ja hieman tanakammalla hapokkuudella yksinkertaisesti tajutonta tavaraa, mutta jo nyt viini kiskoo hymyn hallitsemattomasti korvasta korvaan.

Hinnan (45,37e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Kracher TBA Grande Cuvée #6 2009

Kracher Trockenbeerenauslese Grande Cuvée Nummer 6 Nouvelle Vague 2009

• Valmistaja: Weinlaubenhof Kracher
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein Trockenbeerenauslese
• Maa: Itävalta
• Alue: Burgenland
• Rypäleet: Welschriesling (80%), Chardonnay (20%)
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: 43,80e (Lokakuu 2013, Vindirekt)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: kracher

Kracherin suvun viinitalo on varmasti yksi tunnetuimpia itävaltalaisia viinitaloja sekä varmasti myös yksi maailman nimekkäimpiä viinitaloja jälkiruokaviinien maailmassa, kunhan fokus siirretään Sauternes'n alueen ulkopuolelle. Talon perustanut Alois Kracher on tuottanut vuosikymmenten ajan viiniä jalohomeen runtelemista rypäleistä, mutta talo nousi kuuluisuuteen vasta kun kemistiksi kouluttautunut Alois Kracher nuorempi, "Luis", astui talon johtoon vuonna 1986 ja Kracher vanhempi siirtyi takaisin intohimonsa pariin, huolehtimaan rypäleistä suoraan talon omilla viinitarhoilla. Luis Kracherin johdossa talon makean, mutta rustiikkisen karheat jälkiruokaviinit kehittyivät elegantimmiksi, hedelmäisemmiksi ja moniulotteisemmiksi, minkä vuoksi talo nousi pikku hiljaa suuruuteen Itävallan 1980-luvun viiniskandaalin raunioista. Ikävä kyllä Luis Kracher kuitenkin kuoli syöpään alle 50 vuoden iässä, minkä johdosta taloa johtaa nykyisin hänen poikansa, 33-vuotias Gerhard Kracher.

Itävallan viininäyttelyssä Kracherin jälkiruokaviinien joukosta valikoitui testiin talon Trockenbeerenauslese Grande Cuvée – makeampi ja intensiivisempi versio Alkosta löytyvästä Beerenauslese Cuvéesta. Viini on valmistettu jalohomeisista Welschriesling- ja Chardonnay-rypäleistä; Welschriesling-viinin on annettu kypsyä itävaltalaisesta tammesta valmistetuissa, suurissa ja vanhoissa 1000-litraisissa sammioissa, kun taas Chardonnay on kypsynyt pienissä, ranskalaisesta tammesta valmistetuissa tynnyreissä. 20 kuukauden kypsyttelyn jälkeen viini on pullotettu.

Lasissa Grande Cuvéella on hennosti kupariseen taittuva viskimäisen kellervä väri. Varsin runsaan jäännössokerin vuoksi viini on viskositeetiltaan paksu.

Tuoksu on intensiivinen, kompleksi ja jännittävä: ensimmäiseksi kohdattavan hunajaisuuden ja jalohomeisen paahteen kylkeen nousee omenahilloa ja kevyttä savuisuutta. Näiden alla häilyy myös hennon jeeraista mausteisuutta ja vivahde herkkusientä.

Maku on hyvälle Trockenbeerenausleselle ominaisesti todella intensiivisen makea ja paksuntäyteläinen, kiitos varsin runsaan (190 g/l) jäännossokerin. Runsasta makumaailmaa hallitsevat vaalea siirappi ja hunajaisuus sekä vivahteikkaampi hedelmäsalaatin sokerilientä muistuttava aromikkuus. Näitä paksun makeita aromeja tukevat kuivattujen trooppisten hedelmien aromit, hunajamelonisuus, kevyt savuisuus ja hento tammen tuoma mausteisuus. Viinillä on melko öljyinen, jopa tahmea suutuntuma, jota kohtalainen hapokkuus kuitenkin hieman raikastaa.

Paksu jälkimaku jatkaa saumattomasti keskimaun makeutta ja runsasta hunajaisuutta. Kielellä tuntuu suutasupistavan makeaa sitruunamarmeladia, kevyesti merellistä mineraalisuutta, hentoa mausteisuutta ja aavistus sienimäisyyttä.

Grande Cuvée #6 on varsin vaikuttava esitys – melkeinpä Beerenauslese Cuvée seuraavassa potenssissa – ja erityisesti keskimaultaan suorastaan älytön. Tämä ei kuitenkaan ole mikään varsinainen yllätys: hyvin runsaalla jäännössokerillaan ja tasapainottavalla hapokkuudellaan melkeinpä Trockenbeerenauslese kuin Trockenbeerenauslese on vaikuttava elämys, mikä myös usein heijastuu kovemmanpuoleisiin hintalappuihin. Mutta vaikka TBA GC #6 on uskomattoman herkullinen, intensiivinen ja tasapainoinen tuttavuus, on se yleisilmeeltään enemmän hyvää lupaava kuin korkittamista huutava tapaus: viinin makumaailmaa hallitsee lähinnä primääriset, sokeriliemiset aromit ja hienommat nyanssit hädin tuskin pääsevät esiin, jos erottuvat alta lainkaan. Näin tuhtia ja intensiivistä viiniä kannattaa kellaroida, ja pitkään, ennen korkkaamista, jotta se oikeasti kykenee tarjoamaan kunnolla rahalle vastinetta. Viini kannattaa tarjoilla hyvin viilennettynä, jotta sen erittäin runsas makeus ei pääse dominoimaan ja tuntumaan imelältä.

Lyhyesti: Ylettömän intensiivinen, vivahteikas ja tasapainoinen TBA, joka on kuitenkin tällä hetkellä vielä aivan liian nuori korkattavaksi. Ehdottomasti upea, herkullinen jälkiruokaviini kellariin varastoitavaksi.

Arvio: Erinomainen – viini on jo nyt varsin uskomaton elämys, mutta se tulee vielä kehittymään moninkertaisesti paremmaksi ikääntyessään. Edulliset ja simppelimmät jälkiruokaviinit ovat tarkoitettu nyt korkattaviksi, tämmöiset harvinaisuudet kypsytettäviksi.

Hinnan (43,80e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Willi Opitz Goldackerl TBA 1998

Willi Opitz Goldackerl Trockenbeerenauslese 1998

• Valmistaja: Willi Opitz
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein Trockenbeerenauslese
• Maa: Itävalta
• Alue: Burgenland, Neusiedlersee
• Rypäleet: Scheurebe, Welschriesling
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: ~40,00e (Lokakuu 2013, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: master of malt

Itävallan viinimessujen viimeiseksi Willi Opitzin viiniksi jäi herra Opitzin pöydän alta taikoma erikoisuus, 15-vuotias Trockenbeerenauslese, jota hän maistatti pöydän ympärille sattuneille ihmisille juuston ja hänen tyttärensä tekemien jälkiruokien kera. Pitää kyllä nostaa hattua miehelle: jopa tällaisilla tavallisilla viinimessuilla hän pyrkii tuomaan viineistään innostuneille hienoja elämyksiä muutenkin kuin pelkkien viiniensä avulla!

Väristä voi heti päätellä, että Goldackerl on selvästi vanhempaa tavaraa, sillä lasissa viini on hyvin syvän, kupariseen punaruskeaan taittuvan kullankeltainen, keskeltä jopa hennosti rusehtava.

Tuoksu on sekä uskomattoman runsas että käsittämättömän monisyinen ja mitä ihastuttavimmalla tavalla kehittynyt; vaikka uusia aromeja tulviikin jatkuvasti sieraimista sisään, on mahdoton saada sanallistettua kaikkia viinin tuoksun hienoimpia vivahteita. Kokonaisuutta hallitsevat elegantti savuisuus, ruskea omena ja uskomattoman kiehtova, makea mausteisuus. Taustalla tuntuu myös kuparia, sienimäisyyttä, appelsiininkuorta, vastapuristettua mandariinimehua ja hunajaa. Tuoksusta tuntuu löytyvän kaikkea.

Vaikka näin loputtoman moniulotteisen tuoksun jälkeen tuntuu mahdottomalta, että maku voisi lunastaa sen luomia odotuksia, mutta Goldackerl TBA suoriutuu tästä vaivatta: todella, todella makea makumaailma tarjoilee hunajaisuutta ja mausteisuutta, jota ikä on ryhtynyt muovaamaan hienostuneen savuiseen, tumman toffeiseen ja kevyesti palaneen siirappisuuden suuntaan. Seasta löytyy myös makeaa mandariinisuutta, omenahilloa, kuivattua ananasta, kukkaisuutta, jalohomeista paahteisuutta ja kaurakeksiä. Viinin ylettömän kompleksista ja moniulotteista makumaailmaa varmaan selventävät paremmin termit, jotka löytyvät muistiinpanoista ylläolevien adjektiivien jälkeen: "uskomaton, loputon, tajuton, apua, adjektiivit loppuivat kesken".

Rakenteeltaan viini on melko raskaanpuoleinen, sillä sen hapot tuntuvat kadonneen iän myötä. Viinistä ei siis löydy raikkautta, ainoastaan makua.

Viinin ylettömän makeassa, hunajaisessa jälkimaussa tuntuu sokerista polttelevuutta, kun kieli yrittää käsitellä tämmöistä hiilihydraattien yliannostusta samalla kun makuhermot räjähtelevät ilotulitteina ilmaan viinin loputtoman aromikirjon keskellä. Kielelle jää appelsiinimarmeladia, mausteisuutta, sienimäistä jalohomeisuutta ja turpeista maamaisuutta. Suuhun jäävä jälkivaikutelma on upean vivahteikas, silkkisen pehmeä ja loputon – se tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan.

Viinissä ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä. Viinin kokonaisvaltainen maistaminen tuntuu olevan samanlainen operaatio kuin neljännen ulottuvuuden havainnointi – vaikka kuinka yrittää pinnistellä, tuntuu siltä, ettei kaikkea yksinkertaisesti kykene havaitsemaan fysiikan loppuessa kesken. Viini täyttää suun toinen toistaan runsaammilla ja kiehtovammilla vivahteilla, jotka jatkuvat minuutteja sen jälkeen kun viini on kadonnut kieleltä. Viinin maistettuani minulla ei ollut mikään kiire maistamaan uusia viinejä, vaan jäin fiilistelemään suussani häilyvää makujen sinfoniaa useiksi minuuteiksi.

Willi Opitzin Goldackerl TBA 1998 on kaiken kaikkiaan käsittämättömän upea jälkiruokaviini, joka on ikääntynyt mitä ihastuttavimmalla tavalla. Lisäkypsytystä viini ei missään nimessä tarvitse, sillä on vaikeaa kuvitella viinin makumaailman kykenevän saamaan enää mitään lisää itseensä; onkin vaikea sanoa kuinka kauan viini tulee kestämään tulevaisuudessa. Goldackerlin tuskin on tarkoitus kestää samalla tavalla ikää kuin esimerkiksi parhaiden Sauternes-viinien, mutta tämä tuskin haittaa, jos haluaa päästä korkkaamaan viinin nyt.

Vaikka tämä viini oli mitä upein kokemus herra Opitzin tarjoilemien jälkiruokien kanssa, on viini niin uskomaton, että se kannattaa ehdottomasti tarjoilla sellaisenaan, jotta se saa ansaitsemansa huomion. Vähäisten happojen vuoksi viinillä on lisäksi hieman paha taipumus jäädä hieman jälkiruokien varjoon, sillä se ei kykene varsinaisesti "leikkaamaan läpi" runsaammista jälkiruoista – viinin erittäin runsas makeus kuitenkin pitää onneksi huolen siitä, ettei viini varsinaisesti kärsi tai riitele makeimpienkaan jälkiruokien kanssa.

Tarjoile hyvin viilennettynä ja uppoudu viinin tarjoamaan uskomattomaan, loputtomaan tuoksu- ja makuelämykseen.

Lyhyesti: Yksinkertaisesti aivan uskomaton, käsittämättömän upealla tavalla ikääntynyt, ylettömän makea Trockenbeerenauslese, joka on hiljaiseksi vetävä elämys siitäkin huolimatta, että viinin hapot ovat aikapäiviä sitten jääneet pahasti rungon jalkoihin.

Arvio: Täydellinen – hyvillä hapoilla tämä olisi sellainen kuuluisa "sadan pisteen viini"; niiden puuttuessa voidaan puhua ehkä pisteen parin vähennyksestä. Ehdottomasti parhaimpien koskaan maistamieni jälkiruokaviinien joukkoon.

Hinnan (~40,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Krug'scher Hof Tvist '92 TBA 1999

Krug'scher Hof Tvist 92 Trockenbeerenauslese 1999

• Valmistaja: Krug'scher Hof
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein (QmP) Trockenbeerenauslese
• Maa: Saksa
• Alue: Rheinhessen
• Rypäleet: ?
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 26,90e (Toukokuu 2013, Heinemann Duty Free, Frankfurt International)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Portugalin-reissullamme teimme välilaskun Frankfurtin lentokentälle sekä tullessa että mennessä. Tämä paljastuikin varsin näppäräksi vedoksi, sillä menomatkalla oli mahdollista kartoittaa Heinemann Duty Freen tarjonnat eri myymälöissä sekä yleinen hintataso ja takaisintullessa napata mukaan mielenkiintoisimmat pullot. Yksi näistä mielenkiintoisista ostoksista oli tämä Trockenbeerenauslese viime vuosituhannen lopulta.

Viinistä en onnistunut löytämään juuri mitään tietoja (mm. kuvaa tai edes käytetty(j)ä rypälelajikkeita) ja viinitalostakin vain sen verran, että se on ollut saman viinisuvun omistuksessa jo vuodesta 1758 tähän päivään saakka. Koska viinistä ei löytynyt käytännössä mitään tietoja – ei edes arvioita – oli vaikea lähteä arvioimaan olisiko viinin ollut hyvä antaa kypsyä vielä vuosia tai peräti vuosikymmeniä, vai korkata lähiaikoina. Päätimme pelata varman päälle ja korkata viinin mehevien pannukakkujen kumppaniksi.

No niin, pullo jääkaapista hetkeksi lämpiämään ja korkki irti. Lasiin kaatuu syvän ja tumman meripihkaisen väristä, kohtalaisen paksuhkoa viiniä.

Viinillä on melko runsas ja uskomattoman monisyinen tuoksu, jossa hunajaa, paahteista botrytiksen sienimäisyyttä, niin tuoreen mehukasta kuin kuivattuakin ananasta, kukkeaa nektarisuutta ja hieman iäkkäämmän viinin nahkaisuutta ja kevyttä savuisuutta.

Viinin maku on tyylilajille uskollisesti erittäin makea ja kohtalaisen intensiivinen, mutta samalla ihastuttavan ja jopa yllättävän kevyt, lähes painottoman tuntuinen suussa. Makumaailmasta löytyy appelsiinia, ananasta, kukkeata mausteisuutta, makeata hedelmäsalaatin lientä, kevyttä hunajaisuutta ja hentoa savuisuutta. Suutuntumaltaan Tvist 92 on melko täyteläinen ja samettisen pehmeä, mutta myös kohtalaisen hapokas ja jäännössokeriinsa nähden kiitettävän rakenteikas. Myöskään oluen maltilliset 10% alkoholia eivät tunnu mitenkään intensiivisen makumaailman alta. Yleisesti viini on erittäin sulavalinjainen ja harmoninen kokonaisuus.

Makeassa ja jo kehittyneessä jälkimaussa tuntuu mehukasta mandariinia, aromaattista sitruunankuorta, aasialaisia mausteita, kevyttä karheutta, hienostunutta sienimäisyyttä, hillittyä mineraalia, aavistus tuhkaista savua ja vivahde teräksisyyttä. Viinistä jää erittäin moniulotteinen, pitkään kielellä kehittyvä, todella harmoninen ja kutsuvasti viipyilevä jälkivaikutelma. Viini katoaa lasista suorastaan vaarallisen nopeasti – pullo on kuitenkin pieni, voltteja siinä on vähän ja jakajiakin on kaksi, joten suuria kansanterveydellisiä riskejä ei pääse syntymään.

Huoli siitä, että viini olisi päässyt kehittymään yli huippunsa oli turha, sillä viini oli varsin mainiosti voimissaan. Kokonaisuudesta kuitenkin löytyi varsin ihastuttavasti jo hieman kehittyneempien jälkiruokaviinien kiehtovaa aromikkuutta ja syvyyttä, eikä viini ollut pelkästään ylenpalttista Botrytis-tykitystä, vaan makuja löytyi lähes loputtomiin.

Yleisesti viini oli todella mainio ostos, sillä todella harvoin vastaan tulee jo näin kehittyneitä viinejä reilulla perilla kympillä – Suomessa kun valtaosa tähän hintaan irtoavista jälkiruokaviineistä on automaattisesti sitä tuoreinta vuosikertaa. Sitruunatahnan kanssa tarjottujen pannukakkujen parina viini sopi varsin loistavasti ja sen ainoa ongelma oli lähinnä pullon pieni koko – näin upeata viiniä olisi aivan mielellään siemaillut pullon verran ihan sellaisenaan.

Viini on varsin mainiossa tikissä nyt jos korkkaaminen kiinnostaa, mutta viini myös lupailee varsin hyvää lisäkypsytystä ajatellen – jos sattuisi toinen puteli löytymään, korkkaisin sen varmaankin vasta viinin saavutettua n. 20-25 vuoden iän.

Lyhyesti: Jälkiruokaviinien aatelia: selkeästi jo hieman kehittyneempi, intensiivinen, makea, kepeä ja rakenteikkaan hapokas TBA, josta on pidetty dominoivat uuden tammen aromit kaukana.

Arvio: Erinomainen – todella moniulotteinen, tasapainoinen ja kaikin puolin ihastuttava TBA. Jos lähitulevaisuudessa on tiedossa laskeutumisia Frankfurtin lentokentälle, suosittelen metsästämään pullollisen tätä nektaria näppeihin!

Hinnan (26,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Anselmann Huxelrebe Trockenbeerenauslese 2007

Anselmann Huxelrebe Trockenbeerenauslese 2007

• Valmistaja: Weingut Werner Anselmann
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein (QmP) Trockenbeerenauslese
• Maa: Saksa
• Alue: Pfalz
• Rypäleet: Huxelrebe (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: 26,90e (Huhtikuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: fioniavin

Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla Alkon valikoimistakin tuttuja tuotteita oli muutaman muun viinin ohella viinitalo Anselmannin melkoisen harvinaisesta Huxelrebe-lajikkeesta valmistettu Trockenbeerenauslese-jälkiruokaviini. Tämän viinin vuosikerta 1999 oli vielä puoli vuosikymmentä sitten perusvalikoimassa varsin kohtuullisen 15 euron hintalapun kanssa, mutta siirtyi sittemmin tilausvalikoimaan nostaen samalla hintaansa reilulla kympillä. Lähes 100% hinnankorotus – hatunnoston arvoinen temppu maahantuojalta, pakko myöntää.

Lasuun kaatuu paksua ja hohtavan kullankeltaista viiniä. Tuoksussa on selvästi persikkaa, aprikoosia, kuivattua ananasta ja orvokkia, mutta ei juuri yhtään jalohomeisille viineille tyypillistä hunajaisuutta. Olen melkein hämmästynyt – onko tämä jalohomeinen viini lainkaan, vai minne ovat hunajan aromit karanneet?

Maku on todella makea, runsas ja intensiivinen. Syvässä ja vivahteikkaassa maussa on runsaasti kukkeutta, mausteisia aromeja, kuivattuja trooppisia hedelmiä sekä tuoksua selvemmin jalohomeista hunajamehuisuutta, tehden viinistä kokonaisuutena kuin erittäin aromikasta ja monisyistä hedelmäsalaatin sokerilientä. Suutuntumaltaan viini on paksuntäyteläinen, mutta happoja tuntuu suussa sen verran, että viini ei ole mitenkään löysä, vaan tasapaino on hyvin kohdallaan.

Jälkimaku ei ole kovinkaan pitkä. Pääpiirteiltään se on melko mausteinen, pehmeä, melko hunajainen ja erittäin aromikas.

Yleisvaikutelmaltaan Anselmannin TBA on oikein tyylikäs ja moniulotteinen, mutta kuitenkin kovin yllätyksetön jälkiruokaviini. Edes harvinainen Huxelrebe-lajike ei onnistunut tuomaan kovinkaan paljon omaperäisyyttä kokonaisuuteen, vaan viini pysyy perushyvänä esityksenä. Ikävä kyllä viinin nykyhinta ei vastaa ollenkaan viinin tasoa – valikoimasta kun löytyy mm. erinomainen Lenz Moserin TBA tasan kympin halvemmalla. Toisaalta tilausvalikoimassa on edelleen jäljellä vanhaa vuosikertaa 1999, joten on mahdollista, että kahdeksan vuotta tekee ihmeitä ja hinta onkin todella perusteltu tälle tuotteelle – pitänee itse tehdä tutkivan journalismin nimissä aiheesta selvitys ja tilata itselle pullo tuota vanhempaa tavaraa. Kuitenkaan tämän vuosikerran perusteella en arvioisi viinin muuttuvan kahdeksassa vuodessa maagiseksi ambrosiaksi, joten näppituntumalta sanoisin että hinnassa on viitisen euroa tilausvalikoiman ilmaa. Oikein hyvä, maistuva ja kaiken kaikkiaan hyvin tehty Trockenbeerenauslesehan tämä on, mutta ei kuitenkaan aivan hintansa veroinen. Jos sen sijaan satut löytämään edullisemmalla hintalapulla, suosittelen tutustumaan.

Lyhyesti: Todella mehevä, intensiivisen aromikas ja hillityn mausteinen Trockenbeerenauslese.

Arvio: Erittäin hyvä – viinin tasapaino on erinomaisesti kohdillaan ja sen hapot pitävät viinin hyvin kasassa huolimatta erittäin korkeasta jäännössokerimäärästä. Aromikkuus on syvää ja vivahteet sointuvat hyvin kokonaisuuteen, mutta mitään persoonallista viinissä ei ole, vaan se on loppujen lopuksi hyvin klassinen TBA-jälkiruokaviini.

Hinnan (27,30e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Lenz Moser Prestige Trockenbeerenauslese 2008

Lenz Moser Prestige Trockenbeerenauslese 2008

• Valmistaja: Weinkellarei Lenz Moser
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein Trockenbeerenauslese
• Maa: Itävalta
• Alue: Burgenland, Neusiedlersee
• Rypäleet: Bouvier (67%), Chardonnay, Welschriesling, Muskat Ottonell, Neuburger
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 16,49e (Kevät 2011, Alko)
• Hinta nyt: 17,49e (Tammikuu 2014, Alko)

Viinin tuoksu on yllättävän hillitty lasiin kaadettaessa – syynä saattaa olla jääkaapissa vietetty aika; viini on nauttimishetkellä jäähdytetty suurin piirtein jääkaappikylmäksi. Noh, jännityksellä sukeltamaan botrytiksen runtelemien rypäleiden maailmaan.

Viinin maku on hyvin tuoksun kaltainen, mutta todella paljon intensiivisempi. Siis ihan oikeasti, TODELLA paljon. Erittäin voimakas maku on selvän makea, mutta makeuden yli saapuvat nopeasti runsaan aprikoosiset ja hunajaiset aromit. Suutuntuma on todella paksu – niin maun kuin viskositeetin perusteella voisi kuvitella juovansa kuivatuilla aprikooseilla maustettua hunajan ja viinin sekoitetta. Kuitenkin viinin hapot tekevät tästä selvästi pirteän jälkiruokaviinin hahmottoman sokeriliemen sijaan. Viinin selvin jälkimaku on pääosin lyhyt, mutta hento makeus ja aavistus sen paksun hedelmäisestä mausta jää kummittelemaan kielelle vielä joksikin aikaa jälkeen päin.

Viinin tuhti makeus ja terävät, veden kielellenostattavat hapot tekivät siitä toimivan kyytipojan esimerkiksi suhteellisen rasvaiselle ja makealle appelsiinimarmeladi-suklaakakulle, mutta viinin runsaan intensiivinen makumaailma ei ole kuitenkaan helpoiten yhdisteltävissä jälkiruokiin: monissa yhdistelmissä on riskinä, että viini jyrää kevyemmät tarjoilut alleen. Sen sijaan Lenz Moserin todella intensiivinen ja hienostuneen tasapainoinen aromimaailma tekee viinistä jo sellaisenaan nautittavan jälkiruokaherkun.

Erittäin tyylikäs, voimakasarominen jälkiruokaviini, joka vielä reilun 16 euron hinnallaan on erinomaisen hinta-laatusuhteen tuote – etenkin vielä kun verrataan viinin tasoa sekä hienojen jälkiruokaviinien hintoja noin keskimäärin.

Lyhyesti: Uskomattoman aromikas ja intensiivinen jälkiruokaviini.

Arvio: Täydellinen – suorastaan hurmoksellisen herkullinen nektari.

Hinnan (17,49e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.