Thörle Saulheimer Spätburgunder Kalkstein 2016

Thörle Saulheim Spätburgunder Kalkstein 2016

• Valmistaja: Weingut Thörle
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein Rheinhessen
• Maa: Saksa
• Alue: Rheinhessen
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 20,00€ (Elokuu 2020, Alko)
• Hinta nyt: 20,00€ (Syyskuu 2020, Alko)

 

Olen kirjoittanut Rheinhessenissa sijaitsevasta viinitalo Thörlestä muutamaan otteeseen aiemminkin ja esimerkiksi Württemberg-Rheinhessen-pressimatkan yhteydessä järjestetyllä vierailulla viinitalolle erityisesti tämä talon Spätburgunder Kalkstein onnistui tekemään suuren vaikutuksen. Olen vierailuni jälkeen maistanut useampaan otteeseen tämän viinin eri vuosikertoja, ja jokaisella kerralla olen todennut viinin olevan erittäin kovatasoista tavaraa. Siksi olinkin erittäin positiivisesti yllättynyt kun viime vuodenvaihteessa Vinetum sai iskettyä kyseisen viinin Alkon valikoimiin – ja vieläpä varsin siedettävään hintapisteeseen (vertailun vuoksi vuosikerran 2014 viini maksoi viinitilalla 15€ ja nettikaupoissa tätä vuosikertaa näkee tyypillisesti 17–18€ hintaan).

Alun perin Spätburgunder Kalkstein 2016 saapui Alkoon viime joulun alla (todennäköisesti "kinkkuviiniksi"), mutta tässä kuluneen vuoden aikana viini onnistui nousemaan ihan Alkon vakiovalikoimiin, minkä seurauksena meikäläiselle toimitettiin vielä näytepullo arviointia varten. Ihan mukavaa, ettei joutunut tässä korkkaamaan vielä yhtään omilla rahoilla kellariin hommattua pulloa!

Tarkempia speksejä viinitalosta kaipaava voi lukaista tämän reissuraporttini vierailusta Thörlelle. Tässä kuitenkin lyhyesti referoituna pääpointit: Thörlen suku on viljellyt viiniä Rheinhessenissä jo 1600-luvulta, mutta omalla nimellään talo on tuottanut viinejä vuodesta 1985, jolloin tuotanto vaihdettiin sekamaataloudesta ja geneerisestä paikallisviinien valmistuksesta yksinomaan laatuviinien tuotantoon. Viinit valmistetaan tätä nykyä luomuna ja osittain biodynaamisia periaatteita mukaillen, mutta ilman sertifikaatteja. Viininvalmistus pohjautuu hands off -filosofiaan, eli viinien annetaan valmistua omalla painollaan ja mahdollisimman vähän prosessiin puuttuen. Tammea käytetään, mutta talon parhaita viinejä lukuun ottamatta painopiste on vanhoissa, neutraaleissa tammitynnyreissä.

Tämä nyt arvioitu Pinot Noir on noin 35-vuotiaiden köynnösten rypäleistä valmistettu kylätason viini. Käymisen yhteydessä viinin annetaan maseroitua kuorien kanssa poikkeuksellisen pitkään, peräti 40 päivän ajan. Kypsyminen tapahtuu barrique-tynnyreissä, joista vajaa 20% on uusia. Happoja on 5,6 g/l, alkoholia 13%.

Lasissa viinillä on melko tumma mutta Pinot Noirille tyypillisen läpinäkyvähkö tumman rubiininpunainen väri, joka taittuu hieman kehittyneen punaruskeaan sävyyn.

Lasista kohoaa viileä mutta mehukkaan metsämarjainen tuoksu, josta erottuu mustaa vadelmaa ja kevyttä kirsikkaa, hieman pippurista mausteisuutta, maltillista maanläheistä pinositeettia, ujoa kurkumaista mausteisuutta ja aavistus punaista luumua.

Viini on suussa kuiva, napakan hapokas ja yleisolemukseltaan mukavan särmikäs. Makumaailmassa tuntuu paljon tuoksusta tuttuja elementtejä: kypsää tummaa vadelmaa, hieman kivistä mineraalia, hillittyä makeaa kirsikkaisuutta, kevyttä punaherukkaa, hentoa kuivakkaa mausteisuutta ja aavistus happovetoista puolukkaa. Tammikypsytys sävyttää kokonaisuutta ujolla paahteisella puisevuudella, joka pysyy alusta loppuun hyvin aisoissa. Kokonaisuutena viini on mukavan rakennevetoinen ja jopa särmikkäänpuoleinen, kiitos sen korkean hapokkuuden ja mukavan teksturaalisten mutta silti kivasti tarraavien tanniinien.

Suuhun jäävä jälkivaikutelma on kuiva, kevyesti ikeniin tarraava ja mehukas. Jälkimaussa tuntuu tuoretta tummaa vadelmaa, kevyttä punaherukkaa, hillittyä hapankirsikkaista bitteriä, hentoa kivistä mineraalia, ujoa puolukkaista hapahkoa marjaisuutta ja aavistus Pinot Noirin maanläheisyyttä.

Kokonaisuutena Thörlen Saulheimer Spätburgunder Kalkstein on ihastuttavan freesi, kuivakka ja mukavan rakennevetoinen Pinot Noir hyvällä fokuksella ja puhdaspiirteisellä hedelmällä. Pakko kuitenkin myöntää, että aivan kahden edellisen vuosikerran tasolle se ei yllä: viileä, fokusoitunut ja vaikuttavan rakennevetoinen 2014 oli intensiteetillään ja yllättävän tanniinivetoisella särmikkyydellään täydellisesti juuri sitä, mitä meikäläinen voi saksalaiselta Spätburgunderilta odottaa. Tyylillisesti tämä 2016 onkin lähempänä vuosikertaa 2015, mutta tuon vuosikerran yhdistelmä lämpimämpiä päiviä ja viileitä öitä tuotti tyylillisesti suurikokoisempia ja intensiivisempiä viinejä – tämä 2016 tuntuukin hieman hillitymmältä versiolta vuoden 2015 tekeleestä.

Tästä huolimatta nämä vuosikerrat edustavat kuitenkin kaikki samaa tyyliä ja erot niiden välillä ovat loppupeleissä kohtalaisen pieniä. Tämä 2016 ei kenties tule olemaan yhtä pitkäikäinen kellarissa kuin kaksi edellistä vuosikertaa, mutta toisaalta tämä taas on nyt vallan erinomaisessa tikissä nyt juotavaksi. Ja vaikka viini tuskin olemaan merkittävän pitkäikäinen, voin helposti povata sen silti kehittyvän suotuisasti vähintään joitakin vuosia suotuisissa kellariolosuhteissa.

Lyhyesti: Thörlen Saulheimer Spätburbunder Kalkstein on hintaluokassaan yksi kovatasoisimpia ja tasapainoisimpia saksalaisia Pinot Noireja mitä tiedän, vuodesta toiseen, eikä tämä vuosikerta pääse pettämään.

Arvio: Erinomainen – tämä vuosikerta ei kenties yllä intensiteetiltään ja rakenteeltaan aivan aikaisemmin maistamieni 2014:n ja 2015:n tasolle, mutta viinistä silti helposti havaitsee, että se on samasta puusta veistetty. Kaikin puolin tasapainoinen, tyylipuhdas ja maukas esitys.

Hinnan (20,00€) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Baron Knyphausen Royal Blue Riesling Auslese 2010

Baron Knyphausen Edition Royal Blue Riesling Auslese 2010

• Valmistaja: Weingut Baron Knyphausen
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Saksa
• Alue: Rheingau
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 35,00€ (Joulukuu 2017)

kuva: belvini

Vuosikerta 2010 oli Saksassa äärimmäisen poikkeuksellinen: huonot säät tuhosivat satoa hyvin varhaisessa vaiheessa, viiniköynnösten ollessa vasta kukassa, minkä vuoksi satomäärät jäivät jo heti varhaisessa vaiheessa erittäin alhaisiksi, paikoitellen jopa puoleen normaalista. Lisäksi elokuu oli lähes koko Saksassa poikkeuksellisen viileä ja kostea, minkä vuoksi viinien hapokkuus jäi erittäin korkeaksi. Kiitos matalaksi jääneiden satomäärien ja lämpimämpien sadonkorjuusäiden rypäleet onnistuivat saavuttamaan varsin korkean kypsyyden suurelta osin, joskin kypsyminen oli monin paikoin epätasaista, minkä vuoksi monet tuottajat joutuivat tekemään raaka-aineen karsintaa, mikä vähensi jo lähtökohtaisesti matalia satomääriä entisestään.

Vuosikerran 2010 Rieslingien tyypillisin piirre on tuntuva kypsyys ja usein aivan käsittämättömän korkeat happopitoisuudet. Siinä missä tyypillisen valkoviinin kokonaishapot ovat viinihappoina ilmaistuna yleensä noin 5,5–6,5 g/l tuntumassa ja normaalin Rieslingin hapot 6,5–8 g/l paikkeilla, on monien 2010 Rieslingien hapot luonnostaan pyörineet 9–12 g/l tuntumassa, joskin on tullut vastaan hapoiltaan jopa lähes 15 g/l asti päässeitä viinejä. Koska tavalliselle kuluttajalle tällaiset happomäärät ovat käytännössä täysin liiallisia, monet tuottajat pyrkivät pudottamaan viinien happopitoisuuksia keinotekoisesti (ns. de-acidification). Tällä tavoin osa tuottajista onnistui tekemään varsin tasapainoisia ja harmonisia Rieslingejä, joissa tuntuu vuosikerran erittäin runsaat hapot ja reipas kypsyys, mutta kokonaisuus on tasapainossa. Toiset tuottajat taas eivät hallinneet täysin happojen kontrollointia, minkä vuoksi jotkut viinit saattavat olla hapokkaasta vuosikerrasta huolimatta yllättävän (ja jopa tasapainottoman) matalahappoisia.

Toiset tuottajat taas lähtivät siitä, että viiniä ei tulisi peukaloida; esimerkiksi Baron Knyphausenin Gerko Freiherr zu Knyphausenin mukaan viinit, joiden happopitoisuuksia on korjailtu, ovat luonteeltaan vähäisempiä ja vaatimattomampia kuin viinit, joiden on annettu tulla sellaisiksi kuin luonto ja poikkeuksellinen vuosikerta ovat ne muovanneet.

Rheingaussa, Eltville-Erbachin kylässä sijaitseva Baron Knyphausen on jo 200 vuotta Knyphausenin vapaaherrojen suvun hallussa ollut viinitalo. Taloa luotsasi pitkään vapaaherra Gerko zu Knyphausen, mutta vuodesta 2015 talon johdossa on toiminut Gerkon poika, Frederik zu Knyphausen. Talon tyyli on yhdistellä perinteitä ja uutta: valtaosa talon viineistä on klassisia kuivia ja puolimakeita Rheingaun viinejä (sekä toki pienessä määrin myös makeita jälkiruokaviinejä), mutta toisaalta Knyphausen viljelee innokkaasti myös lähes sukupuuttoon kuolleita paikallisia lajikkeita (mm. Roter Riesling ja Gelber Orleans), tuottaa field blend -henkeen seitsemän eri lajikkeen Rheingauer Gemischter Satzia ja kokeilee innokkaasti miten Rieslingin ja pienet, uudet tammitynnyrit olisi mahdollista saada toimimaan parhaiten yhdessä.

Tämä nyt arvioitava Edition Royal Blue Riesling on poikkeuksellinen viini, jonka Knyphausen on tuottanut vain kerran historiansa aikana – tänä poikkeuksellisena vuosikertana 2010. Knyphausenin lähtökohtana oli se, että viinin hävyttömän korkeista (yli 10 g/l) hapoista huolimatta viinin happoja ei lähdettäisi peukaloimaan, vaan se viiniytettäisiin sellaisenaan, ilman ylimääräisiä peukalointeja. Mikä viinin tekee erikoiseksi on se, että siinä missä hyvin monet muut happojen käsittelyä vastustaneet tuottajat valmistivat viininsä varsin makeiksi, jotta jäännössokeri toisi jotain tasapainoa naurettavan runsaille hapoille, oli Knyphausenin suunnitelmissa antaa viinin käydä ilman ylimääräisiä temppuja; viinin tulisi antaa käydä niin kuivaksi, kuin hiivat luonnostaan sen käyttäisivät. Vaikka rypäleet oli korjattu hyvin kypsinä, oli tuottajalle ihan ok, jos viinistä olisi tullut rutikuiva Auslese trocken.

Viini on Erbacher Michelmark -viinitarhan Auslese-kypsyystasoisista Riesling-rypäleistä valmistettu valkoviini, jota Knyphausen loppujen lopuksi valmisti vain yhden 300-litraisen tynnyrin. Viinin on annettu käydä siihen asti, että hiivat lopuksi kyykkäsivät ja lopettivat käymisen, mikä on tapahtunut aivan kuivuuden kynnyksellä: viinissä on jäännössokeria vain 11,8 g/l (mikä on ehkä valkoviinille paljon, mutta erittäin hapokkaalle Rieslingille todella vähän). Happoja pehmentävää malolaktista käymistä viini ei ole käynyt läpi – eikä se todennäköisesti olisi käynytkään, vaikka tuottaja olisi tätä yrittänytkin, sillä näin happamassa ympäristössä jopa maitohappobakteeritkin kyykkäisivät pahasti. Tämän vuoksi viini jätettiin käymisen jälkeen kypsymään tynnyriin siinä toivossa, että riittävän pitkä ikäännyttäminen pehmittäisi ajan kanssa viinin happoja. Alkoholia viinissä on 13% ja happoja hirviömäiset 10,9 g/l. Tämä nyt arvioitu pullo oli etiketin mukaan numero 125, yhteensä 339 koskaan tuotetusta pullosta.

Viinillä on lasissa hyvin konsentroitunut hunajankeltainen väri, joskin yleisilmettä sävyttävät edelleen vielä melko nuorekkaat limetinvihreät vivahteet.

Lasista kohoava tuoksu on äärimmäisen avoin, ilmaisuvoimainen ja selkeästi erittäin kypsä. Makeaan taittuvasta aromimaailmasta erottuu hunajaa, persikkaa, hyvin kypsää sitruunavetoista hedelmää ja jopa sitrusmarmeladia, hieman kivistä mineraalia, kukkaisia omenankukan vivahteita, hentoja persimonin vivahteita ja pienin aavistus ruutista savuisuutta.

Suussa viini on selkeästi hyvin kypsän ja fokusoituneen oloinen, mutta kiitos tuntuvan hapokkuuden, yleisilme on todella rapsakka ja poikkeuksellisen intensiivinen. Makumaailmasta löytyy hyvin kypsää sitruunaa, Rheingaun Rieslingeille tyypillistä teräksistä mineraalia, maltillista mausteisuutta, hieman särmikästä kivisyyttä ja makean mehukkaita hunajamelonin vivahteita. Vaikka viinin hapokkuus on erittäin tuntuvaa, ei yleisilme ole kuitenkaan missään nimessä läheskään niin kireä ja aggressiivinen, kuin lähes 11 g/l happoja sisältävän, käytännössä kuivan valkoviinin voisi kuvitella olevan. Tästä lienee kiittäminen sekä viinin erittäin runsasta ja kypsää hedelmää että maltillista jäännössokeria, jotka molemmat pyöristävät happojen särmikkäintä terää juuri sopivasti.

Viini jättää jälkeensä erittäin pitkän, rapsakan ja suutapuhdistavan jälkivaikutelman. Intensiivisessä jälkimaussa tuntuu hunajaista makeutta, happamankirpeitä sitruunaisia piirteitä, hieman rapeaa viheromenaisuutta, hillittyä teräksistä mineraalia, hentoa suolaista särmää ja hento aavistus greippistä hedelmälihan bitteriä.

Kokonaisuutena Royal Blue Auslese on äärimmäisen, intensiivinen ja rakennevetoinen Riesling, joka on toisaalta erittäin kypsä ja hedelmävetoinen, mutta toisaalta happojen ansiosta käytännössä täysin rutikuivan tuntuinen. Vaikka viinissä on happoja enemmän kuin hammaslääkäri määrää, se on silti hämmentävän lähestyttävä tyyliltään, eikä tunnu lainkaan niin aggressiiviselta kuin tällaisella happomäärältä voisi kuvitella. Tästä huolimatta viini on edelleen aivan valtavan nuorekas ja siinä on enemmän kyse sen vielä-realisoitumattomasta potentiaalista kuin juotavuudesta nyt. Todennäköisesti viini tulee kehittymään parempaan suuntaan vielä vuosien – jopa vuosikymmenien – ajan, eli todennäköisesti viini ei tule vielä lähiaikoina saavuttamaan huippuaan. Tosin aina on mahdollista, että tämäkin arvio osoittautuu vääräksi, sillä vastaani on tullut muutamia saksalaisia vuosikerran 2010 Rieslingejä, jotka ovat olleet alun perin todella nuorekkaita ja kireitä, mutta sitten hyvin lyhyessä ajassa väsähtäneet ja muuttuneet tyyliltään erittäin kehittyneiksi. Täytyy siis toivoa, ettei tälle viinille pääsisi käymään samoin!

Jos siis poikkeuksellisen vuosikerran poikkeukselliset Rieslingit kiinnostavat, muista pitää silmäsi auki tämän kyseisen viinin varalta! Vaikka viiniä on valmistettu vain muutamia satoja pulloja, on niitä jostain syystä näkynyt edelleen markkinoilla, ainakin silloin tällöin. Hinnat saattavat hieman vaihdella, mutta ainakin meikäläisen alkuperäisellä 35€ hinnalla viini on kyllä todellinen löytö.

Lyhyesti: Poikkeuksellisen vuosikerran äärimmäisen hapokas ja lähes täysin rutikuiva Auslese Riesling, jossa todella kypsä hedelmä, erittäin rakenteikkaat hapot ja konsentroitunut yleisilme asettuvat jonkinlaiseen kauhun tasapainoon, tehden viinistä kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten erittäin lähestyttävän ja kaikin puolin vaikuttavan super-Rieslingin.

Arvio: Erinomainen – viini on jo nyt todella vaikuttava, harmoninen ja tasapainoinen, mutta se on samalla vielä erittäin nuorekas ja vasta matkalla huipulleen. Aineksia täydelliseen viiniin tästä kyllä löytyy riittämiin.

Hinnan (35,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Heid Fellbacher Lämmler Trollinger 2014

Heid Fellbacher Lämmler Trollinger Trocken 2014

• Valmistaja: Weingut Heid
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Württemberg
• Maa: Saksa
• Alue: Württemberg
• Rypäleet: Schiava Grossa (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 9,50e (Toukokuu 2016, Weingut Heid)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: heid

Trollinger on eteläsaksalainen erikoisuus, jota württembergiläiset rakastavat, muut saksalaiset karsastavat ja josta Saksan ulkopuoliset viininystävät ovat tuskin kuulleetkaan.

Vuosi takaperin olin muutaman päivän pressireissulla, jossa pääsimme tutustumaan Württembergissä ja Rheinhessenissa sijaitseviin viinintuottajiin. Vaikka olinkin alun perin maistanut muutamia Trollingereita, pääsin vasta tuolla reissulla kunnolla perille siitä, mistä Trollingerissa oikeasti on kyse.

Alun perin Trollinger on kotoisin jostain Italian ja Itävallan välimaastosta, Tirolista, jossa lajiketta viljellään nimellä Schiava. Südtirol-Alto Adigen alueella viljellään lukuisia eri Schiavan klooneja (jotkut ovat jopa eri lajikkeiksi laskettavia), joista yksi on Schiava Grossa – lajike, joka tuottaa suurikokoisimpia rypäleitä ja josta tehtyjä viinejä pidetään muita Schiava-viinejä heikkotasoisempina. Jostain syystä juuri tämä lajike kulkeutui Etelä-Saksaan, Württembergiin, jossa sitä alettiin viljellä nimellä Tirolinger, "tirolilainen", mikä myöhemmin vääntyi nykyiseen muotoon Trollinger.

Schiava eli Trollinger tuottaa tyypillisesti kepeitä ja marjaisia viinejä, joissa hapokkuus on tyypillisesti korkeintaan kohtalaista ja tanniineja ei tahdo löytyä yrittämälläkään. Trollingerista on käytännössä mahdotonta tehdä laatuviiniä, mutta se ei ole estänyt paikallisia rakastamasta tätä heidän omaa erikoisuuttaan. Perinteisesti Württembergissä Trollingeristä on valmistettu simppeleitä, puolimakeita punaviinejä, joita myydään litran pulloissa ja joiden sekaan monet tuottajat lisäävät tummempaa Lembergeriä tuomaan väriä ja makua. Kuivat Trollingerit ovat saapuneet vasta hiljattain markkinoille ja ajatus laadukkaasta Trollingerista on monelle tuottajalle käytännössä älytön.

Stuttgartin keskustasta vain n. 10 km päässä sijaitseva Weingut Heid oli ehdottomasti pressireissumme vakuuttavimpia – ellei vakuuttavin viinitalo, joka oli myös ainoa viinitalo, joka selkeästi pyrki tuottamaan Trollingerista jotain parempaa, mihin muualla olimme tottuneet. Taloa luotsaavan Markus Heidin sanojen mukaan hän itse havaitsi köynnöstensä tuottavan paljon korkealaatuisempaa hedelmää heidän siirryttyä luomuviljelyyn, mikä kannusti heitä sekä sertifioimaan kaikki tarhansa luomutarhoiksi että panostamaan enemmän laadukkaan Trollingerin tuotantoon.

Heidin Fellbacher Lämmler Trollinger on ainoa yhden tarhan Trollinger, minkä maistoimme pressireissullamme, sekä myöskin ainoa tarha-Trollinger minkä ylipäänsä olen koskaan maistanut. Fellbachissa sijaitseva Lämmler-tarha on VDP-luokiteltu Große Lage -tarha, eli tasoltaan suurin piirtein Ranskan Grand Cru -luokkaan verrattava tarha, jolle Heid on poikkeuksellisesti suonut palstatilaa myös Trollingerille. Koska Trollingeria ei olla hyväksytty laaturypäleeksi, ei tätä viiniä saa kuitenkaan markkinoida GG-tasoisena huippuviininä. Viiniä on kypsytetty 6–8 kk 600 litran tammitynnyreissä. Jäännsokeria viinissä on 1 g/l, happoja 5,1 g/l ja alkoholia lajikkeelle tyypillisen maltillisesti 12,6%.

Viinillä on hohtava, läpinäkyvän tumman kirsikanpunainen väri, joka tuo vaistomaisesti mieleen Pinot Noirin ja muut vastaavat, kepeämmät viinit.

Hieman pidättelevässä, mutta kaikin puolin vivahteikkaassa aromimaailmassa tuntuu pinnassa punasävytteistä vadelmaisuutta, tummaa kirsikkaa ja metsämansikkaa, taustalla hieman makeampaa kirsikkalikööriä ja häivähdys mustikkaisuutta.

Suussa viini on lajikkeelle tyypilliseen tapaan kepeä, eloisa ja happovetoinen, mutta siinä on myös sellaista intensiivisyyden ja konsentraation tuntua, mitä en ole koskaan aiemmin Trollingerissa tavannut. Kuivassa ja mehukkaassa makumaailmassa tuntuu kypsiä tummia metsämarjoja, mansikkaa, vadelmaa, hieman hapankirsikkaista karvautta, hentoa ylikypsän tumman kirsikan makeutta ja ujoa karpaloista eloisuutta. Viini ei ole Trollingerille ominaisen pehmeä, vaan rakenteesta pitävät huolen niin eloisa hapokkuus kuin ujo tanniininen ote ikenistä.

Keskimaku taittuu kuivaan, pitkäkestoiseen, eloisan hapokkaaseen ja jopa ujosti tanniineillaan tarraavaan jälkimakuun, jossa tuntuu vadelmavetoisesti kypsiä, mutta mukavan hapokkaita, niin tummien kuin punaistenkin metsämarjojen piirteitä. Jälkivaikutelman voi helposti summata englanninkieliseen termiin crunchy.

Kokonaisuutena Heidin Fellbacher Lämmler Trollinger on todella vaikuttava ja fiini Trollinger, helposti paras koskaan maistamastani esitys kyseisestä lajikkeesta. Rehellisesti sanottuna viini ei ole tyylillisesti kovinkaan kaukana keveämmän pään Cru Beaujolais -punaviinistä ja sokkona tarjoiltuna viini menisi sellaisesta ainakin meikäläiselle suorastaan pelottavan helposti.

Kun tietää, kuinka helppoja ja mutkattomia Trollingerit tyypillisesti ovat, on tämä Heidin vakavahenkinen mutta uskomattoman hörpittävä näkemys aiheesta aivan omassa luokassaan. Näin kepeä ja freesi punaviini on sopivasti viilennettynä loistava tapaus aivan sellaisenaan, mutta näin hienoviritteinen viini on myös mitä helpoin naitettava hyvin monille erilaisille ruoille.

Lyhyesti: Heid Fellbach Lämmler Trollinger on ehdottomasti yksi markkinoiden parhaista Trollingereista, ellei jopa paras. Takuuvarma hitti Gamayn, Poulsardin ja vastaavien lajikkeiden ystäville.

Arvio: Erinomainen – hyvin vakuuttava esimerkki siitä, miten yleensä vaatimattomasta ja mitäänsanomattomasta lajikkeesta on mahdollista tehdä huipputasoista viiniä, kunhan raaka-aineisiin muistetaan panostaa riittävästi.

Hinnan (9,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Thörle Riesling Feinherb 2015

Thörle Riesling Feinherb 2015

• Valmistaja: Weingut Thörle
• Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein Rheinhessen
• Maa: Saksa
• Alue: Rheinhessen
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 15,90e (Marraskuu 2016, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 15,90e (Marraskuu 2016, Alko, tilausvalikoima)

Viime keväänä tulin tosiaan pyörineeksi muutamalla Saksan viinialueella tutustumassa eri tuottajiin ja tällä reissulla yksi ehdottomasti vakuuttavimpia viinitaloja by far oli Rheinhessenissa sijaitseva Weingut Thörle. Tästä syystä sydäntäni lämmitti mukavasti parin Thörlen Rieslingin ilmestyminen Alkon tilausvalikoimaan. Vielä iloisemmaksi mielen toki veti se, kun tässä hiljattain tarjoutui maahantuojan puolelta tilaisuus myös päästä maistamaan toinen valikoimaansaapuneista viineistä, Riesling Feinherb!

Feinherb on termi, jolla saksalaiset hienovaraisesti kutsuvat viinejään, jotka eivät ole kuivia, muttei varsinaisesti makeitakaan – ja sellainenhan tämä viini on 17 g/l jäännössokerillaan. Sokeria ei kuitenkaan ole jätetty viinissä täysin sooloilemaan, sillä happoja löytyy viinistä varsin rouheat 8,3 g/l (vertailun vuoksi mainittakoon, että valkoviineissä on yleensä happoja n. 5–6 g/l ja hapokkaissa viineissä n. 7 g/l)! Ilahduttavasti alkoholikin on viinissä mukavan maltillisella tasolla, a-vitamiineja löytyy vain 11,5%.

Viinillä on vaaleankeltainen väri ujolla, hailakan neonvihertävällä sävyllä. Lisäksi viinin korkeaa hapokkuutta voi päätellä jo sen ulkonäöstä, sillä lasin sisäpintaan alkaa muodostua varsin nopeasti ujoja kuplia.

Viinillä on ihastuttavan raikas, aromaattinen ja hedelmäinen tuoksu, josta erottuu kypsänmakeaa omenaa, kuorittua päärynää, hillittyä makeaa kukkaisuutta ja aavistuksen verran vaaleita pöytärypäleitä.

Suussa viinillä on kepeä, eloisa ja tasapainoinen suutuntuma. Makumaailmassa tuntuu kypsänmakeaa omenaa, jopa hieman omenatuoremehua, kevyttä vastaleikattua päärynää, hillittyä teräksisyyttä ja ujoa limettistä kirpeyttä. Varsin korkea hapokkuus suitsii jäännössokeria mainiosti piiloon ja nopealla analyysillä viini voi vaikuttaa merkittävästi kuivemmalta mitä se todellisuudessa onkaan – makeus lähinnä korostaa viinin hedelmäisyyttä ja suutuntumaa, juurikaan tuomatta selvää makeutta tai raskauden tuntua.

Jälkimaku on puhdas, raikas ja miellyttävän pitkänpuoleinen, mutta aromeiltaan melko kevyt. Kielelle jää lähinnä kypsää omenaa, omenamehua, hillittyä kypsää sitruunaa, kepeää teräksistä mineraalia ja ujoa savua.

Kokonaisuutena Thörlen Riesling Feinherb ei petä, vaan jatkaa totutulla, korkeatasoisella talon linjalla – siitä huolimatta, että tämä viini edustaa viinitalon huokeinta peruslinjastoa. Tässä on oikein mainio, tasapainoinen ja maukas Riesling, jossa jäännössokeri näyttelee tärkeää roolia hedelmäisyyden korostajana ja hapokkuuden vastapainona.

Ihmisillä tuppaa olemaan turhan rajoittunut ja usein varsin negatiivinen kuva puolikuivista ja puolimakeista viineistä – joskin ihan hyvästä syystä, sillä liiankin merkittävä Alkon sellaisista valkoviineistä todella on lähes juotavaksikelpaamatonta tavaraa, jossa jäännössokerin tehtävä on lähinnä peittää viinin virhemakuja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö maailmassa olisi myös korkeatasoisia ja vakavastiotettavia makeampia viinejä. He, jotka näiden viinien päälle jo ymmärtävät, turvautuvat varsin usein fantastisiin Moselin Rieslingeihin, mutta hyviä vaihtoehtoja sellaisille tarjoavat mm. tasokkaat Loiren laakson Chenin Blancit tai tällaiset tasokkaat Rieslingit Moselin ulkopuolisesta Saksasta. Koska makeat mutta hapokkaat viinit ovat tunnetusti mitä mainioin pari aasialaiselle ruoalle, piti tämän viinin käytettävyys niissä hommissa testata. Viini pistettiin siis tulikokeeseen kumppaniksi öljyiselle ja sopivasti tuliselle nyhtökaura-nuudeliwokille varsin mainioin lopputuloksin: ruoan ja viinin pelkistetyt, harmoniset maut vetelivät keskenään sen verran vahvoja ylävitosia, että voidaan puhua varsin onnistuneesta parituksesta.

Lyhyesti: Varsin korkealaatuinen, harmoninen ja kaikin puolin tyylipuhdas Riesling kohtalaisella jäännössokerilla ja yleisilmettä raikastavalla, varsin napakalla hapokkuudella.

Arvio: Tyylikäs – mallikas esitys siitä, miksi Riesling on mitä paras rypälelajike myös muihin kuin kuiviin viineihin; viinissä on kohtalaisesti jäännössokeria, mutta kokonaisuus silti maistuu hämmentävän kuivalta ja ennen kaikkea valloittavan tasapainoiselta.

Hinnan (14,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Dr. Bürklin-Wolf Wachenheimer Riesling 2015

Dr. Bürklin-Wolf Wachenheimer Riesling 2015

• Valmistaja: Dr. Bürklin-Wolf
• Tyyppi: Valkoviini, QmP Pfalz
• Maa: Saksa
• Alue: Pfalz
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 19,98e (Syyskuu 2016, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 19,98e (Lokakuu 2016, Alko, tilausvalikoima)

Olen pitkään pitänyt Pfalzin Mittelhaardtissa sijaitsevaa Dr. Bürklin-Wolfia yhtenä Saksan kovimmista kuivien Rieslingien tuottajista. Kokemukseni ovat kuitenkin perustuneet vain vakuuttaviin yksittäispulloihin siellä täällä, joten kun tässä syksystä tarjoutui tilaisuus päästä maistelemaan talon viinejä rinta rinnan Bürklin-Wolfin oman viinikonsultin ja edustushenkilön, Tom Bennsin, johdolla, ei tarvinnut montaa kertaa miettiä pitäisikö osallistua!

En tietenkään ole ainoa, joka pitää Bürklin-Wolfin viinejä kovalaatuisina – talo on kerännyt runsaasti mainetta laadukkailla viineillään ja se on helposti yksi Pfalzin nimekkäimmistä tuottajista. Talon historia alkaa vuodesta 1597, jolloin mm. Wachenheimin kylän pormestarinakin toiminut Bernhard Bürklin hankkii maatalon Wachenheimista. Talon historia on kuitenkin hämärän peitossa aina 1700-luvun lopulle saakka; tuolloin talo oli siirtynyt viinikauppias Johann Ludwig Wolfin omistukseen. Talon nykyinen nimi juontuu 1800-luvun lopulle, jolloin tilan perinyt Wolfin pojantytär, Luisa Wolf, meni naimisiin tohtori Albert Bürklinin kanssa. Heidän johdollaan talo alkaa kerätä entistä laajempaa mainetta viineillään.

Vuonna 1991, kolme sukupolvea myöhemmin, Bettina Bürklin-von Guradze astuu talon johtoon. Häntä on edeltänyt reilun kymmenen vuoden kausi, jolloin talo on ollut ilman selvää johtohahmoa ja viinien taso heittelevää. Uuden nokkanaisen johdossa talo ryhtyy systemaattisesti parantamaan viiniensä laatua ja fokusoimaan tuotantoaan kohti tyyliä, jonka he hallitsevat parhaiten – kuivia Rieslingejä. Keskinkertaista tai huonolaatuista hedelmää kantavat tarhat myydään pois ja jäljellejäävien tarhojen hoitoon ryhdytään keskittymään tarkemmin; myös satomääriä ryhdytään rajoittamaan rankasti. Aikaisemmasta n. 130 eri tuotetta kattaneesta valikoimasta karsitaan leijonanosa pois ja vain n. 20 laadukkaimpana pidettyä tuotetta jätetään jäljelle. Vuonna 2001 Bürklin-Wolf ryhtyi kokeellisesti viljelemään tarhojaan biodynaamisten periaatteiden mukaisesti ja laadukkaiden tulosten rohkaisemana talo jatkoi hyväksi toteamallaan linjalla. Vuodesta 2008 talon tuotanto on ollut sertifioidusti biodynaamista.

Tätä nykyä talon omistuksessa on 85 hehtaaria viinitarhoja ja vuosituotanto pyörii n. 300,000 litran paikkeilla – joskin vuotuiset määrät voivat vaihdella hyvinkin merkittävästi vuosikerran olosuhteiden vuoksi. Talon erikoisuus on se, etteivät he noudata Saksassa tyypillisiä viinien kypsyysasteeseen perustuvaa laatuluokittelua, vaan viinit on luokiteltu vuodesta 1990 alkaen Burgundin henkeen eri Cru-luokkiin. Kaikista parhaimpien tarhojen parhaat rypäleet käytetään talon G.C.-luokan (Grand Cru) viineihin, kun taas korkealaatuisina pidettyjen tarhojen rypäleet käytetään P.C.-luokan (Premier Cru) viineihin. Muiden tarhojen parhaat rypäleet ja parempien tarhojen heikompilaatuisista rypäleistä valmistetaan perinteistä saksalaista nimeämiskäytäntöä noudattaen ns. kyläviinejä, joissa aina yhden tietyn kylän useiden eri tarhojen rypäleistä valmistetaan yksi kyläviini. Bürklin-Wolfilla on lukuisia tarhoja neljässä eri kylässä, joten talo tuottaa neljää eri kyläviiniä. Laatuportaan alapäässä on ns. tilaviini, johon käytetään kaikki loput rypäleet. Bürklin-Wolf ei osta lainkaan rypäleitä, joten viinit tehdään aina omien tarhojen hedelmistä. Viinien kypsyysastetta ei erikseen kerrota, mutta yleensä talon rypäleet poimitaan hyvin kypsinä – tasolla, joka vastaa normaalisti Spätlese- tai Auslese-tason kypsyyttä. Viinit kuitenkin käytetään (jälkiruokaviinejä lukuunottamatta) täysin kuiviksi tarhojen omilla luonnonhiivoilla.

Tähän arvosteluun en valinnut maistelun vaikuttavinta viiniä (siinä olisikin ollut hommaa, sillä moni maistelun G.C.- tai P.C.-viini olisi helposti voinut voittaa kyseisen tittelin) vaain viinin, joka on useaan otteeseen vakuuttanut meikäläisen Bürklin-Wolfin tasosta ja tyylistä: Wachenheimer Rieslingin. Tämä viini on siis kyläviini, eli kolmannen laatuportaan viini: viini valmistetaan sekoituksena Bürklin-Wolfin kotikylän, Wachenheimin, tarhojen rypäleistä. Peräti 75% pohjaviinistä tulee P.C.-tasoisilta tarhoilta – valtaosa rypäleistä on ennen P.C.-viinien sadonkorjuuta kerättyjä ns. pre-harvest-rypäleitä – ja loput on Wachenheimin luokittelemattomilta tarhoilta. Viini on käytetty lämpötilakontrolloiduissa terästankeissa ja kypsytetty osittain terästankeissa ja osittain suurissa, vanhoissa Doppelstück-tammisammioissa. Viinissä on happoja mukavan rapeat 7,6 g/l ja sokeria varsin maltilliset 3 g/l. Voltteja löytyy 12,5%.

Viinillä on hohtava, vaaleanvihreä väri.

Tuoksu on viileä ja fokusoitunut, mutta se päivänselvästi vihjailee sellaista kypsyyttä ja konsentraatiota, joka ei ole erityisen tyypillistä vielä tämäntasoisille Rieslingeille. Kypsän sitrusvetoisen ja hennosti aromaattisen kukkaisen aromiprofiilin alla häilyy mehevämpää, persikkaista runsautta ja hentoa savuisuutta.

Viini on keskitäyteläinen ja varsin intensiivisen hapokkuutensa ansiosta erittäin rapsakan rakenteikas, jopa kevyesti kieltä nipistelevä. Viini ei kuitenkaan ole karu, tiukka ja teräksinen, vaan napakan hapokkuuden vastapainona on varsin mukavasti runsasta, kypsää hedelmää ja pientä konsentraation tuntua. Makumaailmasta löytyy niin kirpakkaa sitruunaa ja kevyttä sitruunanlihaista bitterisyyttä kuin kypsää punaista omenaa, hentoa hunajaisuutta ja persikkaisuuden vihjaamaa makeutta.

Viinin jälkimaku on napakan hapokas ja mukavan rapea; kielelle jää varsin intensiivistä kypsää sitruunavetoista sitruksisuutta, teräksistä mineraalia, kevyttä kivipölyisyyttä ja hentoa persikkaa.

Bürklin-Wolfin "pelkkä" kylätason Riesling jaksaa vuosikerrasta toiseen vakuuttaa meikäläisen: tämä on kuitenkin loppupeleissä melko perustason tavaraa, mutta sellaiseksi poikkeuksellisen runsasta, intensiivistä ja vivahteikasta. Siinä missä alinta tasoa edustava Bürklin-Wolf Riesling Trocken aiheuttaa lähinnä laimeasti hyväksyvää hymähtelyä, tuo tämä viini hedelmää jo sellaisella intensiteetillä ja vivahteikkuudella, että suupielen nousevat väkisinkin hymyyn. Ero tämän viinin jälkeen tarjoiltuihin P.C. Rieslingeihin jäi loppupeleissä paljon pienemmäksi kuin ero Riesling Trockenin ja tämän välillä. Vaikka maistelun lopuksi parhaita G.C. Rieslingejä ja näitä simppelimpiä, ensiksi tarjoiltuja viinejä vierekkäin maistellessa piti todeta, että ovathan ne talon parhaat viinit aivan eri tasolla kuin tämä kylä-Riesling, onnistuu tämä silti tarjoamaan todella hurmaavaa ja vakuuttavaa tavaraa hintaluokassaan.

Maistelun päätteeksi mielipiteeni oli pysynyt muuttumattomana: Dr. Bürklin-Wolf on edelleen yksi Saksan kovimpia kuivien Rieslingien tuottajia ja Wachenheimer Riesling on helposti yksi Alkon parhaista kuivista Rieslingeistä – etenkin hinta-laatusuhteeltaan. Vaikka viini on nyt varsin mainiosti juotavissa, voin kuvitella sen helposti muuttuvan entistä paremmaksi seuraavan 3–4 vuoden ajan ja uskon viinin kestävän kellarissa hienosti vähintään vuosikymmenen.

Lyhyesti: Kepeähkö, tuntuvan hapokas ja rakenteikas, mutta samalla ihastuttavan kypsä, konsentroitunut ja runsas kuiva Riesling Pfalzista.

Arvio: Tyylikäs – verrattuna Saksan yleensä maukkaisiin, mutta tietyllä tavalla melko mutkattomiin ja suoraviivaisiin kylätason Rieslingeihin, Dr. Bürklin-Wolfin Wachenheimer Riesling on todellinen ylisuorittaja tyylilajissaan.

Hinnan (19,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Tuottajaesittely: Weingut Thörle

Saksan viini-instituutin ja Saksan viinitiedotuksen organisoiman The Other Grapes of Germany -tuottajakierros oli saapumassa päätökseensä: vain yksi viinitalovierailu jälkimmäisellä, Rheinhesseniin keskittyneellä kierroksellamme oli enää jäljellä.

Odotukset ladataan korkeiksi.

Lähdettyämme Weingut Stallmann-Hiestandilta, minibussimme otti suunnan kohti Rheinhessenin keskiosien pohjoispuolella sijaitsevaa Saulheimin viinikylää. Tiedossa oli reissun päättävä visiitti varsin runsaasti kansainvälistäkin kehua keränneelle Thörlen viinitalolle. Kun hyppäsimme minibussistamme pois, meitä tervehti tilan portilla sekä viinitalon kissa, että pupitre-teline, joka oli ladottu täyteen erilaisia viinitalon keräämiä kunniamainintoja – ainakin tässä vaiheessa setti vaikuttaa lupaavalta!

Christoph Thörle.

Vanhanaikaista, puista majataloa muistuttavalla päärakennuksella meidät otti vastaan pitkänhuiskea Christoph Thörle, toinen taloa pyörittävistä nuorista Thörlen veljeksistä. Koska päivä oli jo pitkällä ja meillä oli useita viinitalovierailuja pelkästään tältä päivältä takanamme, Christoph ei sen kummemmin aikaillut, vaan johdatti meidät rakennuksen majatalomaista, pientä ruokasalia muistuttavaan maistelutilaan, jossa hän ryhtyi rennon rauhallisella ja jopa hieman uneliaalla tyylillään esittelemään meille viinitalonsa historiaa.

• Thörlen viinisuvun esivanhemmat ovat viljelleet viiniä Saulheimin kylässä todistetusti jo 1600-luvulta.
• Vuonna 1985 Thörlen suku päätti muuttaa totuttua linjaansa: geneerisen perusviinituotannon ja sekamaatalousviljelyn sijaan ryhdyttiin panostamaan laatuun ja myymään viinejä omalla nimellään.
• Johannes Thörle, Christophin veli, ryhtyi suorittamaan viinialan tutkintoa Heilbronnissa 2002. Vuonna 2004 Thörlen veljesten vanhemmat siirtyivät talon johdosta sivuun ja antoivat viinitalon aluksi Johanneksen ja vuodesta 2006 eteenpäin myös Christophin haltuun. Johannes vastaa ensisijaisesti viininviljelypuolesta, kun taas markkinointi ja edustustyö on pääosin Christophin vastuulla. Veljesten vanhemmat, Rudolf ja Ute, ovat kuitenkin edelleen aktiivisesti mukana viinitalon toiminnassa.
• Talon viinituotanto perustuu luomuviljelyyn ja äärimmäisen minimaalisen peukaloinnin periaatteisiin. Tarhoja viljellään luonnonmukaisesti ja osittain biodynaamisia periaatteita seuraillen, mutta talolla ei ole minkäänlaisia sertifikaatteja asiaan liittyen. Kaikki viinit käytetään spontaanisti rypäleiden omilla villihiivoilla, käyminen tapahtuu usein nopeasti lämpimässä, monet viinit maseroituvat verrattain pitkään kuorten kanssa ja sulfiitteja pyritään käyttämään mahdollisimman minimaalisesti koko valmistusprosessin aikana. Viinien annetaan kirkastua luonnollisesti ja osa viineistä käy läpi vain kevyen suodatuksen 2 päivää ennen pullotusta.
• Talon omistuksessa on vajaat 20 ha viinitarhoja. Vuosituotanto on noin 120,000 pulloa, joista n. 50% on Rieslingiä, n. 25% Pinot Noiria ja loput Silvaneria, Chardonnayta ja valkoisia Pinot-lajikkeita. Monilla talon tarhoilla on hyvin runsas kalkkipitoisuus (jopa 35%), mikä antaa viineihin runsaasti rakennetta, intensiteettiä ja hapokkuutta. Toisin kuin normaalisti melko tasaisessa Rheinhessenissa, Thörlen viinitarhoista monet sijaitsevat melko jyrkissäkin mäissä – jyrkimpien tarhojen ylä- ja alaosien korkeuseron ollessa jopa yli 100 metrin luokkaa!
• Talon tuotannosta peräti 45% menee ulkomaille vientiin; talon vientimarkkinat tällä hetkellä ovat USA, Kanada, Norja, Suomi, Ruotsi, Ranska, Sveitsi, Belgia ja Japani, eli levikkiä on laajalti. Ulkomaille viedään vain Rieslingiä (60%) ja Pinot Noiria (40%).

Maistetut viinit:

• Thörle Weissburgunder 2015: Pinot Blanc (100%). 3–20-vuotiaiden köynnösten rypäleistä valmistettu viini. Valtaosa viinistä käy ja kypsyy terästankeissa, mutta osa viinistä siirretään kypsymään vanhoihin tammitynnyreihin. Jäännössokeria 3 g/l, happoja 6,0 g/l, alkoholia 12,5%.
  Hailakka vaaleanvihertävä väri. Tuoksu erottuu tyypillisesti mehukkaan makeista Rheinhessenin Weissburgundereista kuivalla, raikkaalla ja jopa hieman särmikkäällä tuoksullaan, jossa tuntuu vastapoimittua keltaista omenaa, mausteisuutta, kevyttä kermaisuutta ja hentoa sitruksisuutta. Makupuoli kuittaa tuoksun lupaukset, ollen suutuntumaltaan kuiva, hapokas ja intensiivinen. Freesistä ja eloisasta makumaailmasta löytyy kypsää sitruksisuutta, kermaisuutta, keltaista omenaa, kevyttä mineraalisuutta ja ujoa mausteisuutta, jopa etäistä vaniljaisuutta. Yleisilme on ihastuttavan vivahteikas ja rakenteikas. Suuhun jää mausteinen, mineraalinen ja kermainen jälkivaikutelma, joka jättää kielelle tuoreen omenaisia, makean valkoisen persikkaisia ja ujosti kypsän sitruksisia piirteitä. Runsaiden ja vaikuttavien Rheinhessenin Weissburgundereiden jälkeen Thörlen kepeähkö, ryhdikäs ja napakka esitys oli kuin toisesta maailmasta; on mahdotonta sanoa, onko tämä loppupeleissä parempi vai huonompi kuin alueen yleisen tyylin edustajat, mutta pirun tyylikästä tavaraa tämä kyllä on. Tykkään paljon ja viini on 9€ hinnalla loisto-ostos.
• Thörle Saulheimer Weissburgunder Kalkstein 2015: Pinot Blanc (100%). Talon kalkkipitoisimpien, matalasatoisten (25–40 hl/ha) tarhojen rypäleistä valmistettu viini. Spontaanin käymisen jälkeen viinin annetaan kypsyä hiivasakan päällä 500 litran tonneau-tammitynnyreissä (40% uusia) 6 kk ajan. Jäännössokeria 1 g/l, happoja 5,9 g/l, alkoholia 13%.
  Hailakka vaaleanvihertävä väri. Tuoksu on hyvin samankaltainen kuin edellisellä viinillä, mutta siinä on selkeästi enemmän syvyyttä ja kompleksisempaa otetta; yleisilme on kermaisempi ja hedelmäisyys taittuu aavistuksen verran kypsempään ja kellervämpään sävyyn, minkä lisäksi taustalla häilyy ujoa päärynäisyyttä. Tuoksu johtaa odottamaan edellistä runsaampaa viiniä, mutta myös tämä on yhtä lailla kepeä, eloisa ja ryhdikäs; suutuntumaltaan viini on korkeintaan keskitäyteläinen. Intensiivisessä ja vakuuttavan vivahteikkaassa makumaailmassa tuntuu kypsää keltaista omenaa, kermaisuutta, kivistä mineraalisuutta, kevyttä keltaluumua ja ujoaa makeaa tammea. Kokonaisuus on hyvin tasapainoinen, melko tuntuvan hapokas ja hurmaavan puruvoimainen. Jälkimaku on pitkä ja vaikuttavan vivahteikas; kypsää omenaa, valkosita persikkaa, mineraalisuutta, kermaisuutta, kevyttä sitruksisuutta, hentoa savua ja aavistus aromaattista tammen mausteisuutta. Äärimmäisen tyylikäs, tasapainoinen ja vaikuttava esitys, joka huokuu myös kellarointipotentiaalia; ei pelkästään upea Pinot Blanc, vaan upea valkoviini yleensäkin! Todellakin hintansa väärti 15€ hintaan.
• Thörle Chardonnay Réserve 2015: Chardonnay (100%). Kypsyy normaalisti 9 kk Tronçais:n tammitynnyreissä, joista 50% uusia ja 50% käytettyjä. Tämä viini on kuitenkin barrel sample, joka on pullotettu n. 6 kk kypsyttelyn jälkeen.
  Kevyen vaaleanvihreä väri. Mehevässä, moniulotteisessa tuoksussa kypsää punaista omenaa ja omenahilloa, päärynää, kermaisuutta, kevyttä tammen pähkinää, hentoa vaniljaa ja ujoa kumisuutta – tämä viimeinen piirre lienee vielä keskeneräisen viinin reduktiivisuutta. Viinillä on yhtä aikaa silkkisen elegantti ja hapokkaan eloisa suutuntuma. Makumaailmasta löytyy kypsää omenaa, kermaisuutta, kevyttä mausteista tammea, hillittyä kalkkista mineraalisuutta ja ujoa makeaa vaniljaisuutta. Vivahteikas jälkimaku on pitkä ja hieman makeahko; siitä erottuu mausteista tammea, raikasta sitruksisuutta, kypsää omenaa, kermaisia piirteitä, hillittyä mineraalisuutta ja hentoa suolaisuutta. Viini vaikuttaa vielä hieman keskeneräiseltä, eli osat hieman hakevat paikkaansa, mutta kokonaisuus on silti todella hieno, tyylikäs ja kompleksinen. Varmasti pienellä vartomisella viini menisi korkeatasoisesta Burgundin valkoisesta; parhaita tammitynnyrikypsytettyjä Chardonnay-viinejä pitkään aikaan ja hyvä ostos 23€ hintaan.
• Thörle Saulheimer Riesling 2015: Riesling (100%). 35-vuotiaiden köynnösten rypäleistä valmistettu viini. Kypsyy vanhoissa, yli 80-vuotiaissa tammisammioissa (60%) ja terästankeissa (40%). Tämä viini on barrel sample, joka on pullotettu n. 6 kk kypsyttelyn jälkeen.
  Todella nuorekas, voimakkaan limetinvihreä väri. Hieman hillitty, pidättelevää hienostuneisuutta huokuva tuoksu, jossa kevyesti makeaa omenaa ja kukkaisuutta, hentoa mausteisuutta ja taustalla värjöttelevää eksoottista hedelmäisyyttä. Suussa viini on kuiva ja hapokas; suutuntuma on yhtä aikaa sulavaliikkeinen mutta rapea ja särmikäs. Ryhdikkäässä makumaailmassa kypsää omenavetoista hedelmäisyyttä, kevyttä persikkaa, ujoa suolaista mineraalia ja aavistus sitruunamehua. Keskipitkä tai pitkähkö, rapsakka jälkimaku jättää kielelle kypsää hedelmää, sitruunaista sitruksisuutta, viheromenaa ja ujoa suolaista mineraalisuutta. Viinistä jää elegantti, vettä kielelle nostava jälkimaku. Viini on yleisesti tyylikäs ja tasapainoinen, mutta kokonaisuutena vielä aivan liian nuoren ja hajanaisen oloinen. Nykykunnossaan ei pistä parastaan, mutta varmasti parin kolmen vuoden asettumisen jälkeen on oikein mallikas esitys. Hinta-arvio on n. 13–15€, mikä on oikein kohtuullisesti tästä viinistä.
• Thörle Schlossberg Riesling 2014: Riesling (100%). Yhden korkealla sijaitsevan, viileän ja matalasatoisen (20–35 hl/ha) tarhan Lagenwein (vrt. 1er Cru). 24 tunnin kuorimaseraatio spontaanin käymisen yhteydessä, joka voi kestää käymisastiasta riippuen jopa useita kuukausia. Kypsyy käymisen jälkeen vähintään 6 kk vanhoissa tammisammioissa ja terästankeissa. Jäännössokeria 2 g/l, happoja 6,9 g/l, alkoholia 12,5%.
  Vaaleanvihertävä väri. Vivahteikas ja hienovarainen tuoksu, jossa herkkää kukkaisuutta, hillittyä kalkkista mineraalisuutta ja hentoa sitruunamarmeladia. Kepeään tuoksuun nähden viinillä on suussa melko runsas, kypsä ja täyteläinen – jopa hieman konsentroitunut – olemus. Kypsänmakeaa omenaisuutta, voimakasta mineraalisuutta, kevyttä omenankuorista bitteriä, hentoa suolaisuutta ja aavistus tanniinista grippiä. Yleisilme on runsaudestaan ja kypsyydestään huolimatta hyvin kuiva ja rakenteikas. Ryhdikkäässä ja vivahteikkaassa jälkimaussa tuntuu makeaa omenaa, yrttistä vihertävyyttä, kevyttä mausteisuutta ja hentoa sitruunaa. Jälkivaikutelma on todella napakka, intensiivinen ja pitkäkestoinen. Yleisesti viini on todella hieno ja vakuuttava, mutta vielä äärimmäisen nuorekas; kokonaisuus on jo nyt erinomainen, mutta sen voi kuvitella muuttuvan yhä parempaan suuntaan vähintään vuosikymmenen, ellei peräti kahden ajan. Erinomainen ostos 25€ hintaan.
• Thörle Saulheimer Spätburgunder Kalkstein 2014: Pinot Noir (100%). Noin 30-vuotiaiden köynnösten rypäleistä valmistettu kylätason viini. Käymisen yhteydessä viini maseroituu kuorien kanssa peräti 40 päivän ajan. Kypsyminen tapahtuu barrique-tynnyreissä, joista vajaa 20% on uusia. Jäännössokeria 1 g/l, happoja 5,6 g/l, alkoholia 13,5%.
  Hohtava vadelmamehunpunainen väri. Hurmaavan puhdaspiirteisessä, kuulaassa ja houkuttelevassa tuoksussa runsaasti marjamurskaa, hapankirsikkaa, vadelmaa, puolukkaa, kevyttä pippurisuutta, hentoa maamaisuutta ja ujoa yrttisyyttä. Suussa viini on kuiva, kepeä, eloisa ja tuoksun tavoin hurmaavan puhdaspiirteinen. Napakassa ja jopa hieman villissä makumaailmassa on tuoretta kirsikkaa, mausteisuutta, puolukkaa, kevyttä pippurisuutta ja hentoa kirsikkahilloa. Kokonaisuus on varsin hapokas, maltillisen karvas ja Pinot Noiriksi hyvin tanniininen, jopa hieman Nebbiolomaisella tavalla. Pitkässä ja puhdaspiirteisessä jälkimaussa tuntuu pinositeettistä karpaloa, puolukkaa, hapankirsikkaa ja kevyttä maamaisuutta, hillittyä pippurisuutta ja ujoa mineraalisuutta. Jälkivaikutelma on tiukahko ja tanniineista karvas. Herran pieksut tämä on upea Pinot Noir; äärimmäisen intensiivistä, vivahteikasta ja puhdaspiirteisen lajiketyypillistä aromikkuutta yhdistettynä vaikuttavaan, tiukahkoon rakenteeseen. Kenties koko reissun paras punaviini sekä yksi parhaista nuorista Pinot Noireista mitä olen maistanut. 15€ hinnalla viinin hinta-laatusuhde oli täysin älytön, minkä vuoksi oli napattava yksi pullo tuliaisiksi. Olisipa ollut tilaa useammalle!
• Thörle Hölle Spätburgunder 2013: Pinot Noir (100%). Yhden jyrkkärinteisen, lämpimän ja matalasatoisen (20–35 hl/ha) tarhan Lagenwein (vrt. 1er Cru). Käymisen yhteydessä viini maseroituu kuorien kanssa peräti 40 päivän ajan. Kypsyminen tapahtuu 24 kk ajan barrique-tynnyreissä, joista 50% on uusia. Happoja 5,7 g/l, alkoholia 13,5%.
  Hohtava, tumma vadelmamehunpunainen väri. Hennon villissä ja aromikkaassa tuoksussa karpaloista, tumman kirsikkaista ja maamaista pinositeettia, kevyesti aromaattista tammea, hillittyä makeaa savuisuutta, hentoa suklaata ja ujoa kuivakkaa puisevuutta. Suussa viini on keskitäyteläinen ja melko tuntuvan hapokas, mutta samalla runsas ja mehevä. Kypsänpuoleisessa makumaailmassa tummaa kirsikkaa, mehukasta vadelmaa, kevyesti makeaa suklaata, hentoa metsämansikkaa ja ujoa mokkaisuutta. Viinillä on melko kiltit ja kypsät tanniinit. Pitkässä, silkkisessä ja hiemaan makeaan taittavassa jälkimaussa hapankirsikkaa ja makeampaa tummaa kirsikkaa, vadelmaa, kevyttä suklaista tammea ja ujoa särmikästä mausteisuutta. Alkoholi tuo ujon lämmöntunteen kitalakeen. Kokonaisuutena tämä on enemmän sellainen klassisen tyylikäs, elegantti ja tasapainoinen Pinot Noir Burgundin henkeen. Hieno viini ja varmasti monien makuun mitä upein Pinot Noir; omassa suussani tämä kuitenkin jäi pahasti edellisen, puhdaspiirteisen ja rotevarakenteisen Saulheimer Spätburgunderin jalkoihin. Joten kuten hintansa arvoin 32€ hintaan.
• Thörle Schlossberg Scheurebe Auslese 2015: Scheurebe (100%). Yhden korkealla sijaitsevan, viileän ja matalasatoisen (20–35 hl/ha) tarhan yhden 45-vuotiaalta palstan rypäleistä valmistettu Lagenwein (vrt. 1er Cru). Käytetty ja kypsytetty teräksessä. Jäännössokeria 130 g/l, happoja 9,8 g/l, alkoholia 7%.
  Vaaleanvihreä väri. Makeassa, raikkaassa ja nuorekkaassa tuoksussa vihertävää aromikkuutta, tuoretta viheromenaa, kevyttä passiohedelmää ja etäistä omenahilloa. Suussa viini on täyteläinen, mutta suht makea, erittäin intensiivinen, tuntuvan hapokas ja puhdaspiirteinen. Raikkaassa makumaailmassa niin tuoretta omenaa kuin makeaa omenahilloakin, valkoherukkaa, kirpeää passiohedelmää ja ujoa karviaista. Makumaailma on kuin yhdistelmä Chardonnayta ja Sauvignon Blancia, puettuna saksalaiseksi Ausleseksi! Pitkässä, raikkaassa ja eloisassa, mutta yhtä lailla makeassa ja tahmeassa jälkimaussa runsasta ja mehukasta sitruksisuutta, omenahilloa, kevyttä passiohedelmää ja ujoa mineraalisuutta. Yleisesti oikein tyylikäs, maukas ja ihastuttava jälkiruokaviini, josta löytyy vakuuttavalla otteella intensiteettiä ja rakennetta. Vielä varsin primäärinen, mutta kehittyy varmasti hyvin kellarissa. Erinomainen ostos 15€ hintaan.

Maistelun viinit.

Reissumme viimeiseksi jätetty viinitalo onnistui kyllä yllättämään koko porukan aivan täysin! Vaikka olimme tutustuneet useisiin kovatasoisiin viinitaloihin (Heid, Dautel, Winter ja Pfannebecker parhaimpina), vetäisi Thörle viineillään vielä kertaheitolla ohitse! Koko talon linjasto oli kauttaaltaan uskomatonta puhdaspiirteisyyden, vivahteikkuuden, rakenteikkuuden ja mineraalisuuden ilotulitusta ja käytännössä jokainen maistettu viini suorastaan huokui metrien päähän useiden vuosien kypsytyspotentiaalia! Hyvää näköjään kannatti odottaa!

Thörlen laadusta kertonee myös se, että pikavauhtia edenneellä pressireissullamme melko harvalla talolla kukaan osanottaja vaivautui ostamaan tuliaisia mukaansa, mutta tältä talolta hyvin moni otti yhden tai useammankin pullon talteen. Ei juurikaan tässä vaiheessa ihmetytä, miksi talon mainitsema ulkomaan viennin osuus oli kaikilta vierailemiltamme viinitaloilta suurin – kyllä laatu myy ympäri maailman.

Totta kai myös katti hyvästellään.

Saatuamme lunastettua ostoksemme, kiitimme Christoph Thörleä mielenkiintoisesta esittelystä ja talon fantastisista viineistä, heitimme hyvästit viinitalon kissalle ja lähdimme minibussillamme kohti Mainzia, Saksan viinipääkaupunkia, jossa hotellimme odotti. Kolme päivää kestänyt, kuuluisalla saksalaisella tehokkuudella järjestetty tykittelykierros mitä mielenkiintoisimmilla viinitaloilla ympäri Württembergiä ja Rheinhesseniä oli tullut päätökseensä; edessä oli vain paluulento Suomeen laukut täynnä mielenkiintoisia saksalaisviinejä!

Tuottajaesittely: Weingut Stallmann-Hiestand

Kierroksemme The Other Grapes of Germany -reissun kolmantena päivänä jatkui! Päivän teemana oli Rheinhessen ja olimme ehtineet vierailla jo eteläisessä Rheinhessenissa sijaitsevalla Pfannebeckerillä ja Rheinhessenin keskiosissa sijaitsevalla Weingut Winterillä. Nyt oli vuorossa 10 km Winteriltä pohjoiseen sijaitseva Uelversheimin kylä ja Weingut Stallmann-Hiestand.

Rheinhessenin keskiosissa ja viinialueen todellisessa sydämessä sijaitseva, noin 1000 asukkaan Uelversheim on ikivanha viinikylä, jonka pinta-alasta on käytännössä aina ollut vähintään neljännes vain viinitarhojen peitossa. Tässä kylässä on Stallmann-Hiestandin viinitalo toiminut jo lukuisien sukupolven ajan suvun ikivanhassa viinitalossa, josta valtaosa on peräisin 1850-luvulta.

Nora ja Christoph Hiestand.

Saapuessamme paikalle meidät ottivat vastaan taloa nykyisin pääasiassa pyörittävät Christoph Hiestand ja hänen vaimonsa Nora; talon toiminnassa ovat kuitenkin aktiivisesti mukana myös Christophin vanhemmat Werner ja Siglinde Hiestand sekä Christophin ja Noran pienet tyttäret – jälkimmäiset omien kykyjensä ja innokkuutensa mukaan. Koska viinitalo sijaitsee aivan Uelversheimin kylän keskellä, ei tiukasta aikataulusta johtuen ollut järkevää lähteä tutustumaan talon viinitarhoihin, jonne olisi ollut hieman ajettavaa. Siirryimme siis suvun vanhan viinitalon takapihalla sijaitsevaan aurinkoiseen puutarhaan, jossa Hiestandit esittelivät talon historiaa, nykypäivää ja viinejään.

• Historiallinen Stallmann-Hiestandin viinitalo toimii tällä hetkellä 8. sukupolvessa Uelversheimin kylässä. Talon toiminta on keskittynyt suvun historialliseen maataloon, joka on vuosien myötä ympäröitynyt muilla kylän taloilla Uelversheimin laajentuessa. Talo on rakennetty nykyiseen muotoonsa 1850-luvulla, mutta monet talon osista ovat vielä merkittävästi vanhempia. Esimerkiksi talon viinikellari on noin 250-vuotias, vanhimpien sen osien ollessa jo 1760-luvun alkupuolelta. Maanalaisessa kellarissa lämpötila on tasaisesti vuoden ympäri noin 7–9 °C.
• Talon nokkamiehenä toimii Werner Hiestand, joka on myös toiminut useita vuosia Rheinhessenin alueellisen viinijärjestön presidenttinä. Hänen johdollaan Stallmann-Hiestandin viinitalo muuttui perinteisestä sekamaataloutta harrastavasta maatalosta puhdasveriseksi viinitaloksi. Nykyisin Werner on jättänyt talon hoidon pääosin poikansa harteille, mutta Werner toimii edelleen aktiivisesti mm. tarhojen hoidon ja viinimaisteluiden järjestämisen parissa.
• Valtaosasta talon toiminnasta vastaa Wernerin poika Christoph, joka aloitti talon viinintekijänä valmistuttuaan Geisenheimin viiniyliopistosta vuonna 2007. Hänen vastuullaan on sekä tarhojen hoito että viinien valmistus. Wernerin vaimo, viinitoimittaja Siglinde järjestää maisteluita ja edustaa taloa erilaisissa tapahtumissa, kun taas Christophin vaimoi Nora pyörittää viinitalon talouspuolta.
• Talo on lisäksi tehnyt pitkään töitä lähellä sijaitsevan Alzeyn protestanttisen kehitysvammaisten työpajan kanssa, jossa samaan sukuun kuuluva Jochen Hiestand työskentelee. Hiestandit järjestävät erilaista toimintaa kehitysvammaisille ympärivuotisesti viinitalolla.
• Talon omistuksessa on tällä hetkellä noin 20 hehtaaria viininviljelyksiä hajautettuna n. 35 eri tarhalle.
• Talon tuotannosta noin 75% on valkoviiniä ja 25% valkoviiniä. Tarhoillaan viljellään peräti 15 eri rypälelajiketta, kuten mm. Cabernet Sauvignonia, Chardonnayta, Gewürztramineria, Pinot Blancia, Pinot Gris'tä, Pinot Noiria, Rieslingiä ja Silvaneria. Kuivat viinit edustavat 85% tuotannosta ja jälkiruokaviinit 5%. Loput 10% ovat puolikuivia ja puolimakeita viinejä.
• Vuosituotanto on noin 180,000 pulloa ja paikalliseen kulutukseen menee noin 80%. 20% menee vientiin alueen ulkopuolelle; 5% ulkomaille ja loput pääasiassa Berliiniin.
• Talon tyyli on hyvin samankaltainen kuin monilla muilla alueen laatutuottajilla: vaikka luomusertifikaattia ei ole, pyritään tarhoilla minimoimaan torjunta-aineiden käyttö ja tarhojen biodiversiteettiä pyritään pitämään suurena antamalla mudien kasvien kasvaa vapaasti köynnösrivien välissä.
• Myös viinien valmistus kellarissa perustuu lähinnä peukaloimattomuuteen: ainoastaan litran pulloissa myytävät perusviinit käytetään tarkoin valituilla, teollisilla hiivoilla tasalaatuisuuden takaamiseksi; kaikki muut viinit käytetään rypäleiden omilla villihiivoilla. Perusviinejä lukuun ottamatta käytännössä kaikki viinit kypsyvät myös erittäin pitkään hiivasakan päällä ennen pullotusta.
• Christoph pyrkii tuottamaan raikkaita, enemmän matalaa alkoholia ja korkeaa hapokkuutta kuin äärimmäisen kypsää hedelmää korostavia viinejä. Alueelle kuitenkin epätyypillisesti edes valkoviinien käymislämpötilaa ei kontrolloida, vaan viinien annetaan käydä kellarin viileyden toimiessa ainoana viilentävänä tekijänä.
• Talo käyttää myös runsaasti tammitynnyreitä: uusia ranskalaisia Alliersin tammitynnyreitä ja unkarilaisia tammitynnyreitä ostetaan noin 30–40 kpl joka vuosi (Unkarilaisten tynnyreiden hinta on n. 600–700€ tynnyriltä, ranskalaisten 1000–1200€). Lisäksi kellarista löytyy noin 30 kpl 1,200–3,600 litran tammisammiota.

Suvun viinitalo on peräisin 1850-luvulta.

Viinejä maistattaessaan Christoph mainitsi, että hän ei juurikaan mieti, minkälaiset viinit ovat suosittuja tai minkälaiset viinitrendit maailmalla jylläävät – hänellä on selvä käsitys siitä, minkälaisista viineistä hän itse pitää ja sellaisia viinejä hän myös haluaa valmistaa. Jos myös muut ihmiset pitävät hänen viineistään, sen parempi. Samalla hän mainitsi, että hänellä on myös heikko kohta ns. "kalifornialaisiin", tuhteihin ja voimakkaasti tammitettuihin superviineihin, minkä vuoksi hän valmistaa myös niitä. Christoph mainitsi myös, että hän tiedostaa, ettei tämmöiset viinit ole suuressa suosiossa tätä nykyä, mutta hän haluaa valmistaa niitä joka tapauksessa, koska hän itse pitää niistä.

Viennistä Christoph kertoi, että valtaosa heidän viineistään kulutetaan paikallisesti. Merkittävin kuluttajaryhmä on paikalliset yksityiset asiakkaat, jotka joko tulevat paikan päälle ostamaan viininsä tai tilaavat ne netin kautta. Pieni osa viineistä menee Berliiniin, erityisesti yhteen viinibaariin, jota heidän tuttunsa pyörittää. Christoph sanoi, että hän haluaisi, että heidän viinejään menisi myös enemmän vientiin ulkomaille, mutta samalla hän mainitsi, ettei häntä kiinnosta kiertää reissaamassa ympäri maailmaa esittelemässä viinejään – hän on henkeen ja vereen aito maajussi, joka on kotonaan tarhoilla ja viinikellarissa. Tämä kuulosti ulkopuolisen korviin hieman tilanteelta, jossa halutaan syödä kakku ja samalla säästää se, mutta toivottavasti viinitalolle löytyisi tästä huolimatta vientimarkkinoita myös ulkomailta!

Maistelumuistiinpanot maistamistamme viineistä:

• Stallmann-Hiestand Sauvignon Blanc Trocken 2015: Sauvignon Blanc (100%). Pelkästään terästankeissa luonnonhiivoilla käytetty viini.
  Yleensä väriltään neutraaliksi Sauvignon Blanciksi viinillä on melko syvä, kellervään taittuva vaaleanvihreä väri. Runsaassa, aromikkaassa ja vihersävytteisessä tuoksussa parsaa, ruohoa, kevyttä nokkosta ja hentoa sitruksisuutta. Suussa viini on kepeä, hapokas ja eloisa. Rapsakassa, happovetoisessa makumaailmassa sitruksisuutta, vihertäviä nokkosen ja hennon ruohoisuuden sävyjä, karviaista, kypsää pomeloa, kevyttä keltaista hedelmää ja hentoa, ujosti kirpakkaa passiohedelmää. Pitkässä ja raikkaan hapokkaassa jälkimaussa kypsää keltaista hedelmää, mehevää omenaa, kevyttä passiohedelmää ja hentoa nokkosvoittoista vegetaalisuutta. Kokonaisuutena viini on tasapainoinen ja miellyttävä, mutta varsin yllätyksetön ja geneerinen perus-Sauvignon Blanc. Melko lailla hintansa arvoinen (8,20€).
• Stallmann-Hiestand Weisser Burgunder Trocken 2015: Pinot Blanc (100%). Pelkästään terästankeissa luonnonhiivoilla käytetty viini; talon "käyntikortti". Alkoholia 12,4%.
  Vaaleanvihreä väri. Aromikkaassa tuoksussa keltaista kivellistä hedelmää, keltaista omenaa ja kevyttä keittobanaania. Suussa viini on runsas ja täyteläinen, mutta myös tasapainoisen hapokas ja eloisa. Makumaailmassa kypsää, pehmoista omenaa, keltaluumua, kevyttä mausteisuutta ja ujoa päärynää. Runsas jälkimaku on mehevä, mutta keskimaun tavoin myös sopivan hapokas ja freesi. Kielelle jää kypsää omenaa, mehukasta keltaluumua, kevyttä mausteisuutta, hentoa päärynää, ujoa cantaloupea ja aavistus mineraalisuutta. Kokonaisuus on lempeä, miellyttävän moniulotteinen ja helpostilähestyttävä. Viini on hyvä, tasokas perustason Pinot Blanc, joka suorastaan ylisuoriutuu hintaansa (5,80€) nähden.
• Stallmann-Hiestand Grauer Burgunder "S" Aulenberg 2015: Pinot Gris (100%). Matalasatoisten tarhojen valikoiduista rypäleistä valmistettu viini, kypsynyt pitkään sakkojen päällä. Jäännössokeria 3 g/l, happoja 6,7 g/l, alkoholia 13,5%.
  Kohtalaisen syvä, sitruunankuorenkeltainen väri. Tuoksu on hillitynpuoleinen, mutta silti huokuu runsautta ja konsentraatiota. Kypsässä aromimaailmassa keltaluumuisuutta, lähes ylikypsää omenaa, ujoa mausteisuutta ja hentoa hunajaa. Viinin konsentroitunut makumaailma tuntuu olevan yhtä aikaa sekä kuiva että kypsänmakea. Intensiivisessä makumaailmassa hyvin runsasta keltaista hedelmää, pääosassa persikkaa ja kevyempää keltaluumua, taustalla mausteisuutta ja hentoa mineraalisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja jopa öljyinen, mutta samalla varsin ryhdikäs ja rapsakan hapokas. Pitkässä ja mehevässä jälkimaussa mausteisuutta, kalkkista mineraalisuutta, kypsää omenaa ja mehukasta keltaluumuisuutta. Viini on kokonaisuutena erittäin hyvä, vakuuttava ja rakenteikas esitys, joka huokuu kellarointipotentiaalia. Upea ostos 10,50€ hinnalla.
• Stallmann-Hiestand Chardonnay Barrique 2015: Chardonnay (100%). Kypsytetty 5–6kk uusissa keskiasteisesti paahdetuissa barrique-tynnyreissä. Pullotettu noin 2 viikkoa ennen maistelua.
  Keskisyvä kellanvihreä väri. Melko runsas, makeahko, mausteinen ja jopa karamellinen tuoksu, jossa hyvin selvää, kuivakkaa tammeaa, kypsänmakeaa persikkaa, hentoa muskottipähkinää, ujoa pippurisuutta ja aavistus vaniljaa. Suussa viini on runsas, täyteläinen, öljyisen raskas ja pureskeltavan mehevä. Rehevässä makumaailmassa kypsää omenaisuutta ja makeaa keltaluumuisuutta, voimakasta mausteisuutta, vaniljaa, kevyttä muskottia ja ujoa paahdettua pähkinärouhetta. Viini on melko hapokas, mutta silti melko raskastekoinen ja hidasliikkeinen. Pitkässä ja vivahteikkaassa jälkimaussa karamellista ja vaniljaista tammea, kermaisuutta, kevyttä mantelia ja hillittyä, kypsänmakeaa omenaa. Hyvin geneerinen ja yllätyksetön, uuteen tammeen hukutettu Chardonnay. Christoph Hiestand tuntui olevan viinistä varsin innoissaan, mutta hänen tunteensa viiniä kohtaan eivät tuntuneet saavan vastakaikua maisteluporukastamme.
• Stallmann-Hiestand Grauburgunder Barrique 2015: Pinot Gris (100%). Kypsytetty 5–6 kk uusissa, "medium+" -paahtoasteen barrique-tynnyreissä. Alkoholia 15%. Viiniä on valmistettu 8 kpl 225 litran tynnyreitä ja se julkaistaan markkinoille lokakuussa 2016.
  Intensiivisen vihreä väri. Kompleksisessa tuoksussa runsasta, sekä mausteista että karamellisen makeaa tammea, kypsää keltaista hedelmää, muskottipähkinää, kevyttä aprikoosia ja hillittyä vaniljaa. Viini on suussa erittäin runsas, öljyisen täyteläinen, kohtalaisen lämmin ja raskasliikkeisen rauhallinen. Makumaailmasta löytyy bitteristä mausteisuutta, persikkaa, voimakasta pähkinäisyyttä, hillitysti pehmoisen ylikypsää aprikoosisuutta ja ujoa mineraalisuutta. Kokonaisuus on korkeintaan keskihapokas. Tuhti ja kompleksinen jälkimaku on mausteisen tamminen, kermainen, mineraalinen, karamellinen, hillityn persikkahilloinen ja kevyen toffeinen. Suuhun jää runsas, pitkäkestoinen, kevyesti lämmittävä ja ujosti makea jälkivaikutelma. Viini tuntuu tasokkaammalta ja vivahteikkaammalta kuin aiempi viini, Chardonnay Barrique, mutta tuoksu- ja makumaailmaltaan viini on lähes identtisen oloinen. Olisi kyllä mahdotonta mennä arvailemaan, mikä rypälelajike kaiken tämän tammen alta löytyisi. Hinta tulee olemaan todennäköisesti jossain 15€ tuntumassa, enkä ostaisi viiniä siihen hintaan. En kyllä ostaisi muutenkaan. Huhheijjaa.
• Stallmann-Hiestand Spätburgunder "Für Paula" 2013: Pinot Noir (100%). Talon "paras" punaviini, nimetty Christophin ja Noran tyttären mukaan. Noin 25 päivän maseraatio. Kypsytetty 100% uudessa tammessa. Happoja 5,9 g/l, alkoholia 13,5%.
  Hohtava, runsas, läpinäkyvä rubiininpunainen väri; reunoilta vaaleamman punainen. Aromaattisessa, runsaassa ja makeaan taittuvassa tuoksussa kirsikka- ja vadelmahilloa, kaakaoista tammea, kevyttä hapankirsikkaa ja ujoa maamaisuutta. Suussa viini on runsas ja mehevänmakea. Makumaailmassa hyvin kypsää tummaa kirsikkaa, makean mausteista tammea, tummaa suklaata, makeaa vadelmaa, kevyttä mansikkaa ja hentoa hapankirsikkaisuutta. Viini on keskitanniininen ja melko matalahappoisen tuntuinen Pinot Noiriksi. Suuhun jää tuhti, suklainen, makean mausteinen ja lähes vadelmahilloinen jälkimaku. Viini muistuttaa kokonaisuutena enemmän chileläistä kuin keskieurooppalaista viiniä. Hyvin yhdentekevän oloinen, uuden tammen alle runnottu esitys ja 17,5€ hinnalla ei mitenkään hintansa väärti.
• Stallmann-Hiestand Gewürztraminer Auslese 2015: Gewürztraminer (100%). Lokakuussa 2015 korjatuista rypäleistä valmistettu jälkiruokaviini. Viini on potentiaalialkoholiltaan oikeasti Beerenauslese-tasoinen (korkeampi), mutta koska sadonkorjuun aikaan tarhoilla ei ollut jalohometta, viini luokiteltiin "matalammalle" predikaatille, Ausleseksi. Happoja 6 g/l, alkoholia 10,5%.
  Hohtavan kellanvihreä väri. Varsin runsas, aromikas ja voimakkaan parfyyminen tuoksu, jossa tuntuu ruusuista kukkaisuutta, makeaa nallekarkkisuutta ja Fazerin vihreitä kuulia. Suussa viini on makea ja melko täyteläinen, mutta samalla runsaan hapokkuutensa ansiosta mukavan eloisa ja rapsakka. Mehevässä makumaailmassa kypsänmakeaa päärynää, ruusuvettä, hyvin voimakasta litsiluumua ja ujoa hunajaa. Vivahteikkaassa, pitkäkestoisessa ja yhtä lailla mehevän makeassa jälkimaussa tuntuu runsasta päärynähilloisuutta, litsuluumua ja hillittyä ruusuisuutta. Viinillä on hyvin intensiivinen ja makea, mutta myöskin miellyttävän freesi ja tasapainoinen habitus. Todella tyylikäs ja ihastuttava esitys, jossa yhdistyy hienosti Gewürztraminerille tyypilliset piirteet lajikkeelle hyvin epätyypilliseen raikkauteen ja ryhdikkyyteen.
• Stallmann-Hiestand Riesling Auslese 2015: Riesling (100%). Happoja 10,5 g/l, alkoholia 8,0%.
  Syvä ja hohtava, voimakkaan limetinvihreä väri. Intensiivisessä, makeassa ja vahamaisessa tuoksussa kypsänmakeaa omenaa, kevyttä hunajaa ja ujoa sitruunamarmeladia. Suussa viini on hyvin makea, mutta ennen kaikkea erittäin hapokas ja tuntuvan rapsakka, jopa poskipäitä viiltävä. Jäännössokeri tuo viinille hieman öljyisen suutuntuman, mutta matala alkoholi ja tuntuva hapokkuus pitävän viinin muuten hyvin kepeänä ja rakenteikkaana. Rehevässä makumaailmassa sitruunaista sitrushedelmää, viheromenaa, kivistä mineraalisuutta, hunajamelonia ja kevyttä karambolaa. Eloisassa jälkimaussa hapot kantavat erittäin pitkään kielellä sitruunamarmeladista, runsaan makean hedelmäistä, kevyen päärynäkarkkista ja ujon viheromenaista jälkivaikutelmaa, joka jättää ujosti tahmean tunteen suuhun. Äärimmäisen intensiivinen, vaikuttava ja rakenteikas jälkiruoka-Riesling, joka huokuu valtavaa potentiaalia. Aivan liian primäärinen vielä nyt, ehdottomasti kellariin!

Maistelun viinit.

Stallmann-Hiestandin viineistä jäi hieman kahtiajakoinen fiilis: jotkut talon viinit olivat varsin upeita, tasapainoisia ja vakuuttavia, ollen helposti koko reissulla maistettujen viinien parhaimmistossa; toiset taas olivat täysin yhdentekeviä, raskaita ja kömpelöitä mörssäriviinejä, joissa ei ollut eleganssista tai balanssista tietoakaan ja makumaailma oli kuin suoraan napattu joiltain kympin eteläamerikkalaisilta viineiltä. Ymmärrän toki, jos Christoph Hiestand pitää juuri tuollaisista monsteriviineistä ja haluaa tehdä sellaisia viinejä, mistä hän itse pitää, mutta kansainvälisten viinitrendien painottuessa enemmän kepeyteen, hienostuneisuuteen, persoonallisiin rypälelajikkeisiin ja paikallisiin sävyihin, voi olla vaikeaa myydä viinejä, jotka tuovat mieleen enemmän Chilen tai Kalifornian keskuslaaksot kuin Saksan.

Kuulostaakin melko ristiriitaiselta, että viinitalolla kyllä haluttaisiin, että viinejä menisi enemmän vientiin, mutta talolla ei kuitenkaan varsinaisesti haluta panostaa asiaan, vaan mieluummin viettää vain maanviljelijän elämää viinitalolla. Lisäksi kun vielä monet talon viineistä edustavat hyvin toisenlaista suuntaa, mitä nykyisin markkinat tuntuvat haluavan, en ihmettele, jos markkinoita ei ulkomailta tunnu löytyvän. Kyllähän varmasti myös raskastekoisille ja ylitammitetuille viineille löytyy markkinoita, mutta kyseessä on niin kansainvälinen tyyli, että on vaikeaa kuvitella esimerkiksi amerikkalaisten innostuvan suuresti näistä viineistä, kun vastaavaa kuitenkin saa heidän kotimaan markkinoilta paljon edullisempaan hintaan. Lisäksi pitkä, kaksiosainen saksalainen nimi ei varmasti ole mikään tunnettuutta helpottava tekijä ulkomaisilla markkinoilla...

Toivon kuitenkin, että ihmiset löytäisivät Stallmann-Hiestandin viinit. Vaikka talon keskimääräinen tyyli ei mennyt aivan yksiin oman makuni kanssa, oli talolla muutamia vallan fantastisia viinejä, joita hörppi enemmän kuin ilokseen. Stallmann-Hiestandin ihmisten on kuitenkin melko turha odottaa, että julkisuus ja kansainväliset markkinat löytäisivät viinitalon omin voimin ja tulisivat koputtamaan ovelle; kaikilla muilla taloilla, joilla vierailimme Rheinhessenissa ja joilla oli merkittävissä määrin vientiä ulkomaisille markkinoille myös kertoivat, että he myös tekevät aktiivisesti myynti- ja markkinointityötä ulkomailla. Vaikka sitä vain haluaisi viettää leppoista maajussin elämää, voisi loppupeleissä olla kannattavampi veto lähteä joskus kiertämään viinien kanssa ulkomaita!

Tuottajaesittely: Weingut Winter

The Other Grapes of germany -reissun kolmas ja viimeinen päivä keskittyi Rheinhesseniin, kun taas kaksi edellistä päivää oli pyöritty vain Württembergin alueella. Olimme aloittaneet päivän eteläisessä Rheinhessenissä, Wormsin kaupungin tienoilla sijaitsevalla Pfannebeckerin viinitilalla. Sieltä lähdimme jatkamaan matkaa kohti Dittelsheim-Heßlochin kylää, joka sijaitsi parisenkymmentä kilometriä Wormsista pohjoiseen. Aivan Dittelsheimin kylän reunalta löytyi lopulta Winterin viinisuvun uudenkarhea, moderni ja vaikuttava viinitalo, jossa meidät otti vastaan kolmekymppinen Stefan Winter – viinisuvun tuoreimman sukupolven edustaja ja talon nykyinen viinintekijä.

Stefan Winter, Grauburgunder-tarhat ja Rheinhessenin
loivasti kumpuilevaa maastoa.

Weingut Winter on yksi reissumme tunnetuimpia ja arvostetuimpia viinitaloja. Ennen Dittelsheim on ollut täysin tuntematon tuppukylä Saksan viinikartalla, mutta lähinnä Stefan Winterin tinkimättömän, terroir-orientoituneen ja ensisijaisesti korkeaan laatuun panostavan viinintuotannon myötä hänen perheensä viinitalo on saanut paljon tunnustusta ja julkisuutta – ei pelkästään kotimaassaan, vaan myös ulkomailla. Winterin suosion myötä myös Dittelsheim on noussut lähes yhtäkkiä varsin varteenotettavaksi viinikyläksi Rheinhessenissa. Viinitalo on Suomessakin joillekin viininystäville tuttu tapaus, sillä tämä Norexin edustuksessa oleva viinitalo vilahtelee silloin tällöin ravintoloiden viinilistoilla, minkä lisäksi talon viinejä on löytynyt varsin edullisesti Viking Linen viinitarjonnasta!

Aivan ensiksi meidät johdatettiin tutustumaan talon viineihin – havainnot maistelun viineistä löytyvät hieman alempaa – minkä jälkeen siirryimme syömään, sillä meille oli varattu lounas viinitalolla ja kellon nakuttaessa puoltapäivää ei pieni hiukopala kuulostanut idealta, josta kannattaisi kieltäytyä! Ruokailun jälkeen pääsimme myös hieman tutustumaan viinitalon pihamaille (ja täysin irrallinen erityisplussa Winterille siitä, että jossain välissä viinitalolla soi taustamusiikkina covertulkinta The Curen Lovesongista!) sekä aivan viinitalon takapihalta aukeaville viinitarhoille. Sekä maistelun ohessa että tiloja ja tarhoja esitellessään Stefan Winter avasi meille myös talon historiaa ja nykypäivää.

• Winterin viinisuvun juuret ulottuvat 1600-luvulle, jolloin Werner Winter istutti alueelle viiniköynnöksiä. Pitkään Winterin suvulla oli kuitenkin vain sekamaataloutta harrastava maatalo, jossa viiniköynnökset olivat vain yksi viljelty kasvi muiden joukossa. Vasta 1990-luvun alussa talo siirtyi sekamaataloudesta viljelemään yksinomaan viiniköynnöksiä; näin nykymuodossaan tuntemamme Weingut Winter oli syntynyt.
• Alun perin perheen viinitalo sijaitsi Dittelsheimin kylän keskellä, mutta toiminnan laajentuessa vanha talo rupesi käymään ahtaaksi. Uuden viinitalon tontti ostettiin vuonna 2012 ja uusi, moderni viinitalo valmistui vuonna 2013.
• Winterin omistuksessa on 20 ha viinitarhoja, joista Riesling kattaa 70%. Muita viljeltyjä rypälelajikkeita ovat mm. Grauburgunder (1½ ha), Spätburgunder (1 ha), Weissburgunder (1 ha), Silvaner ja Chardonnay. Talon tarhoista kolme (Geyersberg, Kloppberg ja Leckerberg) ovat Grosses Gewächs -tasoisia (vrt. Grand Cru).
• Viininvalmistus Winterillä pohjautuu vahvasti peukaloimattomuuteen: käsinpoimittujen rypäleiden mehu käytetään rypäleiden omilla villihiivoilla ja viiniä ei käsitellä mitenkään viiniyttämisen aikana. Viinit käyvät yleensä noin 10–30 päivää, mutta hiivasta riippuen käymisessä saattaa kulua jopa useampi kuukausi. Ainoa asia, mitä viineille tehdään on kevyt (30-40 mg/l) sulfiittilisäys ennen pullotusta.
• Talon viinit käytetään ja kypsytetään joko terästankeissa tai nykyisin yhä kasvavissa määrin tammitynnyreissä. Tällä hetkellä talon kellarista löytyy 42–43 tammitynnyriä ja uusia ostetaan muutamia vuosittain; vanhoja ei sen sijaan oteta pois käytöstä (ellei ole pakko, esim. jos tynnyriin tulee infektio tai se rupeaa vuotamaan), joten uusien tammitynnyreiden suhteellinen osuus pysyy jatkuvasti hyvin pienenä. Tynnyrit ovat paahtoasteeltaan hyvin kevyitä, sillä Stefan pyrkii pitämään viininsä hedelmä- ei tammivoittoisina.
• Weingut Winter tuottaa vuodessa n. 120,000 pulloa ja niistä menee vientiin ulkomaille n. 35%.
• Talo on aloittanut luonnonmukaisen viljelyn kaikilla tarhoillaan vuosina 2007–2008. Talolla ei käytetä lainkaan synteettisiä torjunta-aineita ja tarhojen hoito vaatii runsaasti käsityötä. Talo ei ole kuitenkaan halunnut sertifioida tuotantoaan, sillä omien sanojensa mukaan Stefan inhoaa sertifikaatin vaatimaa paperityötä, eikä hän koe, että talo saisi sillä minkäänlaista lisäarvoa.
• Stefan Winter on toiminut talon viinintekijänä vuodesta 1999. Hänen aloittaessaan talolla viljeltiin 17–18 eri rypälelajiketta ja moni viini oli puolikuiva tai puolimakea. Stefanin näkemyksen mukaan heidän tulisi fokusoida tuotantoaan ja keskittyä laatuun, minkä vuoksi viljeltyjen rypälieden lukumäärää karsittiin rankasti (vain kuuteen) ja alettiin keskittyä vain kuiviin viineihin.
• Weingut Winter kuuluu nuorten Rheinhessenin laatuorientoituneiden viinintekijöiden Message in a Bottle -yhteisöön, minkä lisäksi talo otettiin vuonna 2013 mukaan koko Saksan kattavaan VDP-laatuviinijärjestöön.

Winterin viinitalo takapihalta / viinitarhoilta kuvattuna.

Viinejä esitellessään Stefan Winter myös mainitsi, että hänen mielestään Riesling on Rheinhessenin keino avata ovet maailmalle; kun muu maailma on tällä hetkellä kiinnostunut ensisijaisesti Rieslingistä, on turha koettaa panostaa muihin lajikkeisiin, jotka eivät suurta yleisöä samalla tavalla kiinnosta. Riesling on kuitenkin hyvin perinteinen lajike alueella (ja mahdollisesti jopa alun perin kotoisin tältä alueelta), joten tuottajien kannattaa osoittaa, että myös Rheinhessenissä on mahdollista tuottaa korkealaatuista Rieslingiä. Tämän vuoksi laatu-Riesling on Weingut Winterin erityisfokuksessa.

Havainnot maistelun viineistä:

• Winter Riesling Sekt Brut 2010: Riesling (100%). Noin 4 vuoden sakkakypsytys; uudelleenkorkitettu 2015. Jäännössokeria n. 3 g/l, happoja n. 9 g/l. Vuosituotanto n. 3,000 pulloa.
  Hohtava vaaleanvihreä väri. Kuivahko, omenainen tuoksu, jossa myös mausteisuutta ja häivähdys silputtua valkosipulinkynttä muistuttavaa aromikkuutta. Raikas, eloisa ja puhdaspiirteinen maku, jossa kypsää omenaa ja sitruksisuutta, kevyttä persikkaa ja ujoa kukkaisuutta. Melko hapokas. Keskitäyteläinen suutuntuma ja pieni, keskipitkä mousse. Eloisassa ja melko pitkässä jälkimaussa kypsää omenaa, melko runsastakin kellervää hedelmäisuuttä, ujoa keltaluumua ja hentoa kivistä mineraalisuutta. Kiva ja miellyttävä, melko hedelmävetoinen Sekt. Laadukas ja maukas esitys, joka ei kuitenkaan onnistu herättämään suuria tunteita.
• Winter Pinot Noir Rosé 2015: Pinot Noir (100%). Valmistettu muita Pinot Noireja aiemmin (syyskuun loppupuolella) korjatuista rypäleistä, 6 tunnin kuorimaseraatio. Käynyt ja kypsynyt terästankeissa, pullotettu vain 2 viikkoa ennen maistamista. Jäännössokeria 5 g/l, happoja 8,5 g/l.
  Vaaleahkon persikkaisen roosa väri on sävyltään paistetun lohifileen värinen. Kuivakassa tuoksussa persikkaa, kevyttä mausteisuutta, hillittyä mansikkaisuutta ja ujoa vihertävyyttä. Suussa viini on kepeä, intensiivisen hapokas ja teräksinen. Kuivassa ja ryhdikkäässä makumaailmassa on kypsää omenaa, tuoretta valkoista persikkaa, kevyttä metsämansikkaa, hentoa veriappelsiinista karvautta, ujoa mineraalisuutta ja aavistus karambolaa. Vaikka suutuntuma on varsin rapsakka, on viinin habitus samalla sulavaliikkeinen ja hieman öljyinen. Eloisassa ja happovoittoisessa jälkimaussa tuntuu kypsää omenaa, karambolaa ja mehukasta punertavaa hedelmää. Suuhun jää melko pitkä ja ilahduttavan raikas jälkivaikutelma. Todella vakuuttava, hienostunut ja freesi ruokarosée ihastuttavan rapealla rakenteella. Mainio ostos 8,50€ hintaan.
• Winter Riesling Trocken 2015: Riesling (100%). Jäännössokeria 6 g/l, happoja 7 g/l, alkoholia 12,5%.
  Vaalean kellervä väri. Hieman hillitty mutta hyvin lajiketyypillinen, ujosti vahamainen tuoksu, jota hallitsee keltainen hedelmäisyys – pääosassa keltainen omenaisuus ja persikkaisuus. Suussa viini on eloisa, hapokas ja rungoltaan kevyen ja keskitäyteläisen välissä. Melko kypsä ja enemmän suoraviivainen kuin kompleksinen makumaailma pistää melko reilulla otteella kypsää omenaa ja sitruksisuutta, kevyttä kivistä mineraalisuutta, ujoa mehiläisvahaisuutta ja aavistuksen persikkaa. Kokonaisuus on mukavan rapea ja rakenteikas. Suuhun jää eloisa, viipyilevä ja melko tuntuvan hapokas jälkimaku, jossa häilyy sitruunaista sitrusta, kevyttä mehiläisvahaisuutta ja ujoa persikkaa. Kokonaisuutena viini ei ole mitenkään erityisen kompleksinen tapaus, mutta eleganssia, tasapainoa on sen verran runsaasti, että viini tuntuu hintaluokassaan (8,50€) lähes ylisuorittajalta!
• Winter Dittelsheim Riesling Kalkstein 2014: Riesling (100%). Talon kyläviini (Ortswein), joka on valmistettu vain kalkkikivimaaperässä kasvavien tarhojen rypäleistä.
  Intensiivisen kellanvihreä väri. Kypsä, mutta varsin viileä ja hienostunut tuoksu, jossa makeaa kellervää hedelmää, valkoista kukkeutta, märkää kiveä, kevyttä kypsää punaista omenaa ja aavistus petrolia. Ryhdikäs, intensiivinen ja kompleksinen yleisolemus – selkeästi syvempi ja vaikuttavampi kuin talon perustason Riesling. Kuivassa mutta varsin mehukkaassa makumaailmassa intensiivistä kypsää hedelmää, hunajaa, makeaa omenaa ja hentoa märkää kiveä. Keskitäyteläinen suutuntuma on hieman öljyinen ja kokonaisuus on runsas, ryhdikäs ja vaikuttava. Suuhun jää reippaan hapokas, eloisa ja konsentroitunut jälkimaku, jossa tuntuu runsaasti makeaa omenaa, hunajaa, kevyttä kukkaisuutta ja ujoa päärynää. Varsin erinomainen, rakenteikas ja vaikuttava Riesling, jossa tuntuu silti Rheinhessenille tyypillinen, kypsän hedelmäinen ylävire. Todella mainiota tavaraa!
• Winter Riesling Kloppberg Grosses Gewächs 2014: Riesling (100%). Talon tuoreimman Grosses Gewächs -tasoisen tarhaviinin ensimmäinen vuosikerta; tätä vuosikertaa aiemmin Kloppberg-tarha oli ilman tunnustusta ja viini kulki yksinkertaisesti nimellä Riesling -K- Trocken. Vähintään 40-vuotiaiden köynnösten rypäleistä valmistettu viini, jossa rypäleiden kuorten on annettu maseroitua 4–6 tunnin ajan. Jäännössokeria 5 g/l, happoja 9 g/l, alkoholia 12,5%.
  Melko voimakkaasti kellervään taittuva limetinvihreä väri. Viileää intensiivisyyttä ja voimaa huokuva tuoksu, jossa kypsää sitruksisuutta, kevyttä kivistä mineraalia, maltillista persikkaisuutta, hentoa mausteisuutta ja ujoa vahamaisuutta. Suussa viini on todella intensiivinen, mutta suorastaan yllättävän kepeä sekä erittäin tuntuvan, rapsakan hapokas. Makumaailmassa kuivakkaa ja voimakkaanakin tuntuvaa keltaista hedelmää, punaista omenaa, valkoisia kukkia, ujoa mehiläisvahaa ja aavistus karvasta greippisyyttä. Kokonaisuutena viini tuntuu olevan aiempia viinejä kepeämpi, mutta samalla voimakkaampi ja vivahteikkaampi. Yleisilme on todella ryhdikäs ja jopa purevan rakenteikas. Varsin intensiivisessä ja happovoittoisessa jälkimaussa kypsää sekahedelmää, makeaa punaista omenaa, märän kivistä mineraalisuutta, kevyen aprikoosinen, ujon valkoisen persikkainen ja aavistuksen hunajainen. Todella erinomainen, upean tasapainoinen ja hurmaavan vivahteikas esitys; helposti reissun valkoviinien parhaimmistoa. Hyvä ostos 24€ hinnalla.
• Winter Dittelseim Weißburgunder 2014: Pinot Blanc (100%). Käytetään ja kypsytetään vain 500-litraisissa tammitynnyreistä, joista 1/3 on uusia ja 2/3 on 2.-4. käyttökerran tynnyreitä. Jäännössokeria 1 g/l, happoja 7,2 g/l, alkoholia 13%. Viini ei käy malolaktista käymistä.
  Vaalean kellervä väri. Hieman hillitty, mutta pidättelevää runsautta ilmaiseva tuoksu, jossa kypsänmakeaa keltaista hedelmää, kuten persikkaa ja keltaluumua, kevyttä kermaisuutta, hentoa mausteisuutta ja ujoa vaniljaista aromaattisuutta. Suussa viini on rehevä, runsaan pään keskitäyteläinen ja jopa öljyinen, mutta samalla kohtalaisesti tuntuvan hapokas ja varsin rakenteikas. Melko kompleksisessa makumaailmassa persikkaa, kermaisuutta, makeankypsää omenaa, hentoa vaniljaa ja hädin tuskin erottuvaa, makean puisevaa mausteisuutta. Mehukkaassa jälkimaussa tuntuu keltaluumuisuutta, kermaisuutta, kevyttä makeaa puisevuutta, hentoa soraista mineraalisuutta, ujoa aprikoosia ja aavistus mangoa. Jälkivaikutelma on pitkähkö, moniulotteinen ja melko tuntuvan hapokas. Todella tyylikäs, ryhdikäs, eloisa ja vivahteikas esitys, joka mallikkaasti osoittaa Rheinhessinen olevan äärimmäisen suotuisa paikka Pinot Blancille – tuolle lajikkeelle, joka melkein kaikkialla muualla tuntuu tuottavan jotenkin mitäänsanomattoman keskinkertaista tavaraa.
• Winter Dittelseim Weißburgunder 2010: Pinot Blanc (100%). Edellisen viinin 4 vuotta vanhempi vuosikerta.
  Runsas ja hohtava, vaalean kullankeltainen väri. Hillityssä ja hieman kehittyneessä tuoksussa kevyesti nahistunutta keltaista hedelmää, hunajaa, mantelia, kermaisuutta, makeaa kukkaketoa ja aavistus kuivattuja aprikooseja. Tuoksu vihjaa läskiä ja makeaa viiniä, mutta kokonaisuus onkin kepeä, hapokas ja eloisa; viinissä on poweria ja konsentraatiota, mutta silti yleisilme on ihastuttavan herkkä. Runsaassa ja mehukkaassa makumaailmassa persikkaa, kermaisuutta, kevyttä pähkinäisyyttä, etäistä cantaloupea ja ujoa makeaa tammea. Runsaassa ja vivahteikkaassa jälkimaussa nahistunutta persikkaa, kevyttä mineraalia, hentoa kuivattua aprikoosia ja ujoa makean mausteista tammea. Jälkivaikutelma on todella pitkä, kompleksinen ja kielellä jatkuvasti kehittyvä. Upea, vivahteikas ja äärimmäisen tasapainoinen esitys, joka näyttää upeasti, miten laadukkaat Rheinhessenin Weissburgunderit kykenevät kellarissa kehittymään. Viinillä on vielä hyvin myös vuosia edessään.
• Winter Dittelsheim Silvaner 2011: Silvaner (100%). Stefan Winter tahtoi osoittaa, ettei Silvaner ole aina vain kepeää ja yksiulotteista, nuorena juotavaksi tarkoitettua viiniä, vaan siitä on mahdollista valmistaa myös runsasta, kellaroitavaa viiniä.
  Keskisyvä kellanvihreä väri. Hillitty ja hieman kehittyneitä piirteitä ilmaiseva tuoksu, jossa kypsää omenaa kevyttä vahamaisuutta, hennosti valkoisia kukkia ja aavistus teräksistä mineraalisuutta. Suussa keskitäyteläinen ja kypsähkö, mutta Silvaneriksi yllättävän konsentroitunut ja rehevä. Runsaan keltaisen hedelmävetoisessa makumaailmassa kypsänmakeaa omenaa, keltaluumuisuutta, hillittyä sitrusta, kevyttä persikkaa, hentoa mausteisuutta ja aavistus omenahilloa. Melko hapokas yleisilme. Mausteisessa ja runsaassa jälkimaussa mineraalia, kypsää hedelmää, mehukasta omenaa, etäistä persikkaa ja ujoa keltaluumua. Hämmentävän intensiivinen, vaikuttava ja korkealaatuinen Silvaner, joka osoittaa hienosti, että tämä lajike taipuu osaavissa käsissä vaikka mihin – myös Frankenin ulkopuolella. Todella mallikas esitys, joka pikku hiljaa rupeaa olemaan huipullaan, mutta kestää kyllä kellarissa vielä pitkään.
• Winter Dittelsheim Spätburgunder 2013: Pinot Noir (100%). Valmistetaan vain hyvinä vuosina lähinnä Grosses Gewächs -tarhojen rypäleistä, yhteensä n. 1,000–1,500 litraa. Viini käytetään käytetyissä tammitynnyreissä. Tätä vuosikertaa valmistettu kaksi 500 litran tynnyriä, joista toinen uusi ja toinen 5 vuotta vanha. 24 kk kypsytyksen jälkeen viinit on sekoitettu ja pullotettu suodattamattomana. Happoja 6,5 g/l, alkoholia 13%.
  Läpinäkyvä, tumman granaatinpunainen väri. Villi ja kompleksinen tuoksu tuntuu olevan varsin eloisa ja elävä; hurmaavassa aromimaailmassa hapanta punaista marjaisuutta, ruusunmarjaa, hapankirsikkaa, kypsää karpaloa, ujoa pippuria, hentoa metsämansikkaa ja aavistus Camparimaista aromikkuutta. Tuoksuun nähden viini on suussa yllättävänkin täyteläinen, samettisen pehmeä ja lempeä – vaikkakin kohtalaisen hapokkuuden ansiosta myös mukavan ryhdikäs. Makumaailma on kypsä, runsas ja mehukas, mutta samalla myös melko voimakkaan, kivisen mineraalisuuden dominoima. Mineraalisuuden ohella ujosti villistä ja ihastuttavan vivahteikkaasta makumaailmasta löytyy tummaa kirsikkaa, makeaa mausteisuutta, kypsää mansikkaisuutta, aavistus pippurista mausteisuutta sekä hillittyä tanniinista karheutta ja bitteriä. Eloisassa jälkimaussa jää kielelle tummaa kirsikkaa, kevyttä pippurista mausteisuutta ja ujoa, kivistä mineraalisuutta. Jälkivaikutelma on mehevä, kevyesti karhea ja pitkäkestoinen. Viini on yleisilmeeltään todella tyylikäs, tasapainoinen ja mukavalla tavalla persoonallinen esitys; se naittaa upealla tavalla runsautta ja ryhdikkyyttä äärimmäisen harmoniseksi kokonaisuudeksi. Hyvä ostos 18€ hintaan.

Joitain maistamiamme viinejä, sekalaisessa järjestyksessä.

Winterin viinit osoittivat kertaheitolla, miksi Winter on onnistunut lyömään läpi ja noussut verrattain lyhyessä ajassa tuntemattomuudesta Rheinhessenin huipputuottajien kastiin. Talon viineissä oli kautta linjan sellaista syvyyttä, balanssia ja mielenkiintoa, joiden rinnalle harva reissumme aikana esitelty tuottaja pystyi kiipeämään. Moni viini pystyi vaivattomasti yhdistämään sekä vaikuttavaa konsentraatiota ja Rheinhessenille tyypillistä kypsempää hedelmää yllättävän ryhdikkääseen ja runsauteen nähden yllättävänkin kepeään ilmaisuun. Näin kepeämpien ja hienostuneempien viinien ystävänä oli erityisen ilahduttavaa havaita, miten talon Grosses Gewächs (vrt. Grand Cru) -tasoinen Riesling Kloppberg oli maistamistamme talon Rieslingeistä kenties kepein ja elegantein, vaikka samalla se tarjosi niistä kaikkein voimakkainta ja kompleksisinta ilmaisua! Viini vakuutti meikäläisen sen verran hyvin, että piti napata talolta mukaan saman viinin aikaisempi vuosikerta (jolloin viinitarhalla ei ollut vielä Grosse Lage -predikaattia, minkä vuoksi viinin nimi oli yksinkertaisesti Riesling -K- Trocken) ja katsoa, miten viini kehittyy kellaripuolella.

Harmillisesti halpojen, makeampien viinien tuotanto on edelleen Rheinhessenissa voimissaan, vaikka moni tuottaja onkin jo 1980-luvulta alkaen siirtynyt tuottamaan ensisijaisesti kuivia laatuviinejä. Esimerkiksi vain fokusoimalla kuiviin viineihin ja karsimalla reilulla kädellä rypälelajikkeita, Weingut Winter ei ole tehnyt pelkästään itseään kuuluisaksi, vaan tuonut mukanaan myös huomiota koko Dittelsheimin viinikylälle! Toivottavasti Weingut Winterin ja muiden vastaavien, kovatasoisten viinitalojen menestys kannustaisi muita alueen tuottajia panostamaan yhä enemmän korkeaan laatuun. Makeisiin bulkkiviineihin keskittyneen viinialueen maine on tiukassa, mutta nämä laatutietoiset tuottajat ovat osoittaneet, että kovalla ja päämäärätietoisella työllä siitä on mahdollista hankkiutua eroon.