Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste viinityyli: auslese. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viinityyli: auslese. Näytä kaikki tekstit

28.6.20

Baron Knyphausen Royal Blue Riesling Auslese 2010

Baron Knyphausen Edition Royal Blue Riesling Auslese 2010
  • Valmistaja: Weingut Baron Knyphausen
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Saksa
  • Alue: Rheingau
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 35,00€ (Joulukuu 2017)



Vuosikerta 2010 oli Saksassa äärimmäisen poikkeuksellinen: huonot säät tuhosivat satoa hyvin varhaisessa vaiheessa, viiniköynnösten ollessa vasta kukassa, minkä vuoksi satomäärät jäivät jo heti varhaisessa vaiheessa erittäin alhaisiksi, paikoitellen jopa puoleen normaalista. Lisäksi elokuu oli lähes koko Saksassa poikkeuksellisen viileä ja kostea, minkä vuoksi viinien hapokkuus jäi erittäin korkeaksi. Kiitos matalaksi jääneiden satomäärien ja lämpimämpien sadonkorjuusäiden rypäleet onnistuivat saavuttamaan varsin korkean kypsyyden suurelta osin, joskin kypsyminen oli monin paikoin epätasaista, minkä vuoksi monet tuottajat joutuivat tekemään raaka-aineen karsintaa, mikä vähensi jo lähtökohtaisesti matalia satomääriä entisestään.

Vuosikerran 2010 Rieslingien tyypillisin piirre on tuntuva kypsyys ja usein aivan käsittämättömän korkeat happopitoisuudet. Siinä missä tyypillisen valkoviinin kokonaishapot ovat viinihappoina ilmaistuna yleensä noin 5,5–6,5 g/l tuntumassa ja normaalin Rieslingin hapot 6,5–8 g/l paikkeilla, on monien 2010 Rieslingien hapot luonnostaan pyörineet 9–12 g/l tuntumassa, joskin on tullut vastaan hapoiltaan jopa lähes 15 g/l asti päässeitä viinejä. Koska tavalliselle kuluttajalle tällaiset happomäärät ovat käytännössä täysin liiallisia, monet tuottajat pyrkivät pudottamaan viinien happopitoisuuksia keinotekoisesti (ns. de-acidification). Tällä tavoin osa tuottajista onnistui tekemään varsin tasapainoisia ja harmonisia Rieslingejä, joissa tuntuu vuosikerran erittäin runsaat hapot ja reipas kypsyys, mutta kokonaisuus on tasapainossa. Toiset tuottajat taas eivät hallinneet täysin happojen kontrollointia, minkä vuoksi jotkut viinit saattavat olla hapokkaasta vuosikerrasta huolimatta yllättävän (ja jopa tasapainottoman) matalahappoisia.

Toiset tuottajat taas lähtivät siitä, että viiniä ei tulisi peukaloida; esimerkiksi Baron Knyphausenin Gerko Freiherr zu Knyphausenin mukaan viinit, joiden happopitoisuuksia on korjailtu, ovat luonteeltaan vähäisempiä ja vaatimattomampia kuin viinit, joiden on annettu tulla sellaisiksi kuin luonto ja poikkeuksellinen vuosikerta ovat ne muovanneet.

Rheingaussa, Eltville-Erbachin kylässä sijaitseva Baron Knyphausen on jo 200 vuotta Knyphausenin vapaaherrojen suvun hallussa ollut viinitalo. Taloa luotsasi pitkään vapaaherra Gerko zu Knyphausen, mutta vuodesta 2015 talon johdossa on toiminut Gerkon poika, Frederik zu Knyphausen. Talon tyyli on yhdistellä perinteitä ja uutta: valtaosa talon viineistä on klassisia kuivia ja puolimakeita Rheingaun viinejä (sekä toki pienessä määrin myös makeita jälkiruokaviinejä), mutta toisaalta Knyphausen viljelee innokkaasti myös lähes sukupuuttoon kuolleita paikallisia lajikkeita (mm. Roter Riesling ja Gelber Orleans), tuottaa field blend -henkeen seitsemän eri lajikkeen Rheingauer Gemischter Satzia ja kokeilee innokkaasti miten Rieslingin ja pienet, uudet tammitynnyrit olisi mahdollista saada toimimaan parhaiten yhdessä.

Tämä nyt arvioitava Edition Royal Blue Riesling on poikkeuksellinen viini, jonka Knyphausen on tuottanut vain kerran historiansa aikana – tänä poikkeuksellisena vuosikertana 2010. Knyphausenin lähtökohtana oli se, että viinin hävyttömän korkeista (yli 10 g/l) hapoista huolimatta viinin happoja ei lähdettäisi peukaloimaan, vaan se viiniytettäisiin sellaisenaan, ilman ylimääräisiä peukalointeja. Mikä viinin tekee erikoiseksi on se, että siinä missä hyvin monet muut happojen käsittelyä vastustaneet tuottajat valmistivat viininsä varsin makeiksi, jotta jäännössokeri toisi jotain tasapainoa naurettavan runsaille hapoille, oli Knyphausenin suunnitelmissa antaa viinin käydä ilman ylimääräisiä temppuja; viinin tulisi antaa käydä niin kuivaksi, kuin hiivat luonnostaan sen käyttäisivät. Vaikka rypäleet oli korjattu hyvin kypsinä, oli tuottajalle ihan ok, jos viinistä olisi tullut rutikuiva Auslese trocken.

Viini on Erbacher Michelmark -viinitarhan Auslese-kypsyystasoisista Riesling-rypäleistä valmistettu valkoviini, jota Knyphausen loppujen lopuksi valmisti vain yhden 300-litraisen tynnyrin. Viinin on annettu käydä siihen asti, että hiivat lopuksi kyykkäsivät ja lopettivat käymisen, mikä on tapahtunut aivan kuivuuden kynnyksellä: viinissä on jäännössokeria vain 11,8 g/l (mikä on ehkä valkoviinille paljon, mutta erittäin hapokkaalle Rieslingille todella vähän). Happoja pehmentävää malolaktista käymistä viini ei ole käynyt läpi – eikä se todennäköisesti olisi käynytkään, vaikka tuottaja olisi tätä yrittänytkin, sillä näin happamassa ympäristössä jopa maitohappobakteeritkin kyykkäisivät pahasti. Tämän vuoksi viini jätettiin käymisen jälkeen kypsymään tynnyriin siinä toivossa, että riittävän pitkä ikäännyttäminen pehmittäisi ajan kanssa viinin happoja. Alkoholia viinissä on 13% ja happoja hirviömäiset 10,9 g/l. Tämä nyt arvioitu pullo oli etiketin mukaan numero 125, yhteensä 339 koskaan tuotetusta pullosta.

Viinillä on lasissa hyvin konsentroitunut hunajankeltainen väri, joskin yleisilmettä sävyttävät edelleen vielä melko nuorekkaat limetinvihreät vivahteet.

Lasista kohoava tuoksu on äärimmäisen avoin, ilmaisuvoimainen ja selkeästi erittäin kypsä. Makeaan taittuvasta aromimaailmasta erottuu hunajaa, persikkaa, hyvin kypsää sitruunavetoista hedelmää ja jopa sitrusmarmeladia, hieman kivistä mineraalia, kukkaisia omenankukan vivahteita, hentoja persimonin vivahteita ja pienin aavistus ruutista savuisuutta.

Suussa viini on selkeästi hyvin kypsän ja fokusoituneen oloinen, mutta kiitos tuntuvan hapokkuuden, yleisilme on todella rapsakka ja poikkeuksellisen intensiivinen. Makumaailmasta löytyy hyvin kypsää sitruunaa, Rheingaun Rieslingeille tyypillistä teräksistä mineraalia, maltillista mausteisuutta, hieman särmikästä kivisyyttä ja makean mehukkaita hunajamelonin vivahteita. Vaikka viinin hapokkuus on erittäin tuntuvaa, ei yleisilme ole kuitenkaan missään nimessä läheskään niin kireä ja aggressiivinen, kuin lähes 11 g/l happoja sisältävän, käytännössä kuivan valkoviinin voisi kuvitella olevan. Tästä lienee kiittäminen sekä viinin erittäin runsasta ja kypsää hedelmää että maltillista jäännössokeria, jotka molemmat pyöristävät happojen särmikkäintä terää juuri sopivasti.

Viini jättää jälkeensä erittäin pitkän, rapsakan ja suutapuhdistavan jälkivaikutelman. Intensiivisessä jälkimaussa tuntuu hunajaista makeutta, happamankirpeitä sitruunaisia piirteitä, hieman rapeaa viheromenaisuutta, hillittyä teräksistä mineraalia, hentoa suolaista särmää ja hento aavistus greippistä hedelmälihan bitteriä.

Kokonaisuutena Royal Blue Auslese on äärimmäisen, intensiivinen ja rakennevetoinen Riesling, joka on toisaalta erittäin kypsä ja hedelmävetoinen, mutta toisaalta happojen ansiosta käytännössä täysin rutikuivan tuntuinen. Vaikka viinissä on happoja enemmän kuin hammaslääkäri määrää, se on silti hämmentävän lähestyttävä tyyliltään, eikä tunnu lainkaan niin aggressiiviselta kuin tällaisella happomäärältä voisi kuvitella. Tästä huolimatta viini on edelleen aivan valtavan nuorekas ja siinä on enemmän kyse sen vielä-realisoitumattomasta potentiaalista kuin juotavuudesta nyt. Todennäköisesti viini tulee kehittymään parempaan suuntaan vielä vuosien – jopa vuosikymmenien – ajan, eli todennäköisesti viini ei tule vielä lähiaikoina saavuttamaan huippuaan. Tosin aina on mahdollista, että tämäkin arvio osoittautuu vääräksi, sillä vastaani on tullut muutamia saksalaisia vuosikerran 2010 Rieslingejä, jotka ovat olleet alun perin todella nuorekkaita ja kireitä, mutta sitten hyvin lyhyessä ajassa väsähtäneet ja muuttuneet tyyliltään erittäin kehittyneiksi. Täytyy siis toivoa, ettei tälle viinille pääsisi käymään samoin!

Jos siis poikkeuksellisen vuosikerran poikkeukselliset Rieslingit kiinnostavat, muista pitää silmäsi auki tämän kyseisen viinin varalta! Vaikka viiniä on valmistettu vain muutamia satoja pulloja, on niitä jostain syystä näkynyt edelleen markkinoilla, ainakin silloin tällöin. Hinnat saattavat hieman vaihdella, mutta ainakin meikäläisen alkuperäisellä 35€ hinnalla viini on kyllä todellinen löytö.

Lyhyesti: Poikkeuksellisen vuosikerran äärimmäisen hapokas ja lähes täysin rutikuiva Auslese Riesling, jossa todella kypsä hedelmä, erittäin rakenteikkaat hapot ja konsentroitunut yleisilme asettuvat jonkinlaiseen kauhun tasapainoon, tehden viinistä kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten erittäin lähestyttävän ja kaikin puolin vaikuttavan super-Rieslingin.

Arvio: Erinomainen – viini on jo nyt todella vaikuttava, harmoninen ja tasapainoinen, mutta se on samalla vielä erittäin nuorekas ja vasta matkalla huipulleen. Aineksia täydelliseen viiniin tästä kyllä löytyy riittämiin.

Hinnan (35,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

21.4.14

Max Richter Himmelreich Riesling Auslese 2012

http://www.alko.fi/tuotteet/507044/
Max Ferd. Richter Graacher Himmelreich Riesling Auslese 2012

Alkuvuodesta 2014 Alko teki pitkästä aikaa hyvän hankinnan: vakiovalikoimiin saatiin nimittäin uusi Moselin Riesling. Kyseinen viini saapui puolikkaassa pullossa, mikä on ihan mukavaa, sillä itse usein maksan mielummin 15 euroa puolikkaasta kuin 30 euroa kokonaisesta viinipullosta. Lisäksi makeita viinejä ei usein tarvitse puolikasta pulloa enempää kerralla (joskin monet Moselin makeat Rieslingit kyllä kestävät jääkaapissa helposti useita päiviä korkattuina). Kuulin kuitenkin hiljattain Saksan viinimessuilla sellaisia word-to-mouth-huhuja, ettei tätä viiniä olisi enää tulossa seuraavaa vuosikertaa Alkoon, joten nyt myynnissä olevat viinit ovat ymmärtääkseni viimeisiä kappaleita mitä myynnissä on.

Richterin suku osti alun perin vuonna 1643 Moselista, Braunebergin kylästä viinitarhoja ja niin he aloittivat viljelemään rypäleitä. Weingut Max Ferd. Richter perustettiin 1680 jotta tämä viininviljelijäsuku voisi myydä viinejään tehokkaammin alueen ulkopuolelle.Tämä viinitalo on edelleen Richterin suvun omistuksessa: yritystä johtaa 9. sukupolven edustaja, Dirk Max Ferdinand Richter ja myös 10. sukupolven edustaja, Constantin Max Ferdinand Richter työskentelee yrityksessä. Talo pyrkii pitämään laatustandardinsa mahdollisimman korkealla monin keinoin: esimerkiksi rypäleitä viljellään todella alhaisilla satomäärillä; tarhoilla käytetään vain luonnonmukaisia lannoitteita; sadonkorjuu suoritetaan vain käsinpoimintana; viininvalmistuksessa suositaan aina mahdollisuuksien salliessa luonnonhiivoja, eikä teollisia kirkasteita käytetä. Tähän viiniin käytetyt rypäleet tulevat Graacherin kylän Himmelreich-tarhalta, joka ympäröi alueen arvostetuinta, pientä Dompropst-tarhaa. Richterit itse vertaavat Dompropst-tarhaa Burgundin Grand Cru -tasoisiin tarhoihin ja Himmelreich-tarhaa 1er Cru -tasoisiin tarhoihin.

Väriltään viini on nuorekkaan syvän vihertävä.

Lasista kohoaa hieman ujohko mutta ennen kaikkea ihastuttavan aromikas tuoksu, jossa ensiksi kohdataan makeankypsää sitruksisuutta ja hillittyä hunajaa, sitten Moselin viineille tyypillistä, ihastuttavaa kukkeutta ja kevyen mausteista mineraalisuutta. Tuoksu on yleisilmeeltään viileä ja hörppyynhoukuttelevan herkullinen.

Maun puolesta voi helposti todeta viinin olevan erittäin nuori, jopa lähes raaka: varsin kepeänpuoleinen makumaailma on nimittäin kirpeän hapokas, jopa kireähkö (happoja löytyy jo reilut 10 g/l, mikä selittänee asiaa). Makumaailma on kunnon auslesen tyyliin makea, mutta juuri sopivasti; tuntuva hapokkuus siistii 85 g/l jäännössokerin tuomaa makeutta upeasti syrjään makumaailman greippisten ja tuntuvan mineraalisten tuodessa loppumakuun ihastuttavaa särmää – makeus on niin upealla tavalla keskeinen osa kokonaisuutta, että tätä siemaillessa suorastaa unohtaa juovansa makeaa viiniä. Kielellä pyörii tuntuvaa mineraalisuutta, mehiläisvahaa, mandariiniin ja appelsiiniin taittuvaa, erittäin kypsää sitruksisuutta, hapokasta sitruunankuorisuutta ja kypsää greippiä.

Kielelle jäävä jälkimaku on raikas, kirpeä ja pitkä. Kielellä pyörii kirjava joukko hyvin kepeitä ja freesejä aromeja, kuten sitruunaisuutta, hennon makeaa hunajaa, kirpakkaa greippisyyttä ja varsin tuntuvaa, märän kivistä mineraalisuutta. Runsas hapokkuus tekee jälkivaikutelmasta runsaasti vettä kielelle nostattavan ja napakan.

Tämä Richterin Auslese on ylettömän hurmaava, herkullinen ja suorastaan hämmentävän vähän makealta tuntuva viini (siis suhteessa sen jäännössokeriin). Viini on jo nyt kyllä erinomainen ja hyvin lähestyttävissä, mutta se on rakenteeltaan pinkeä kuin mandoliininkieli ja aromeiltään vielä äärettömän primäärinen. Viini siis onnistuu jo nyt tarjoilemaan varsin ihastuttavaa ja ylettömän tasapainoista makeaa herkkua, mutta omasta mielestäni viini tuntuu silti kerjäävän kellaria – tämä viini nimittäin huokuu uskomatonta kypsytyspotentiaalia metrien päähän. Moselin Rieslingit ovat erityisen tunnettuja niiden vaikuttavasta kypsytyskestävyydestä, ja tämä viini jos joku on tehty kestämään ikää – siitä huolimatta, että viinit yleensä kypsyvät nopeammin näissä pienemmissä pulloissa.

On kyllä sääli, jos tämä viini poistuu näin lyhyen ajan jälkeen Alkon valikoimista – ainakin pikaisella vilkaisulla voi huomata viinin poistuneen lähes kaikkien lähi-Alkojeni hyllyistä, joten lisää ei taida olla tulossa. Tästä syystä kävinkin itse nappaamassa vielä yhden pullon keräämään lisää ikää – jos kehittyneemmistä Rieslingeistä pitää, on tämä viini mitä mainioin valinta kellariin. Vaikka viini on jo nyt äärimmäisen vastaansanomatonta herkkua, suosittelen pysymään kärsivällisenä ja korkkaamaan putelin aikaisintaan vasta seuraavalla vuosikymmenellä – viinitalo itsekin lupailee viinille kypsytyskestävyydeksi 25-30 vuotta vuosikerrasta.

Lyhyesti: Äärettömän tasapainoinen ja äärimmäisen nuorekas makea Riesling Auslese, joka kuitenkin erittäin tuntuvan hapokkuutensa ansiosta tuntuu enemmän kuivalta kuin makealta. Hurmaava, kepeä ja rakenteikas herkku, jonka paikan tulisi seuraavien vuosien ajan olla viinikellari.

Arvio: Täydellinen – ehdottomasti parhaita Rieslingejä Alkon hyllyillä, ellei jopa paras. Lisäksi voin kuvitella viinin vain parantuvan joka vuosi jonka viinin antaa makoilla kellarissa. Tällaisia uskomattoman tasapainoisia ja vastaansanomattoman herkullisia Moselin Rieslingejä pitäisi ehdottomasti olla tarjolla iso kasa, eikä vain tämä yksi putelinpuolikas.

Hinnan (15,43e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

14.11.13

Emrich-Schönleber Halenberg Riesling Auslese 2011

Emrich-Schönleber Monzinger Halenberg Riesling Auslese 2011
  • Valmistaja: Weingut Emrich-Schönleber
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein (QmP) Auslese
  • Maa: Saksa
  • Alue: Nahe, Monzingen
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 32,50e (Syyskuu 2013, Pinard de Picard)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Akateemisen Viiniseuran Riesling-ilta päättyi loogisesti illan makeimpaan viiniin, Nahen yläjuoksulta peräisin olevaan Ausleseen. Kyseinen viini oli – kuten kaikki muutkin illan viinit – plokattu Pinard de Picard -nettimyymälästä, mutta arvostelun kirjoitushetkellä viini on päässyt sieltä jo loppumaan.

Viinin on tuottanut pienen, vain nelihenkisen saksalaisperhe Schönleberin luotsaama Emrich-Schönleberin viinitalo, jolla on historiaa Emrich-nimen alla peräti 1700-luvun puolesta välistä. Emrichien johdolla tämä tila tuotti erilaisia maataloustuotteita, mutta Wilhelm Schönleberin siirryttyä tilan johtoon vuonna 1965 siirtyi tila tuottamaan yksinomaan viinejä.

Viinin tuottanut, yksinomaan Rieslingille omistettu Halenbergin tarha on Monzingenin alueen pienin ja valtaosa siitä on Emrich-Schönleberin omistuksessa. Sadevesi valuu hyvin nopeasti tarhan maaperästä pois, minkä ansiosta tarhan köynnökset tuottavat hyvin pienikokoisia ja aromeiltaan konsentroituneita rypäleitä.

Viinin väri on intensiivisen syvän vihreä. Lasissa makoillessaan lasin sisäpinnalle rupeaa muodostumaan kohtalaisen taajaan tahtiin pienenpieniä happokuplia.

Tuoksultaan Halenberg Auslese on intensiivinen, mehevän hedelmäinen ja ihastuttavan runsas. Makeassa tuoksussa tuntuu kypsää omenaa ja sitrusta, kukkeutta, kevyttä hunajaisuutta, hillittyä mineraalisuutta ja hentoa aprikoosia.

Makea mutta ihastuttavan raikas maku on tuoksun lailla runsas ja voimakas: hunajaisuutta, hedelmäsalaattia, ananasta, mineraalia, aprikoosimarmeladia ja taustalle jättäytyvää greippistä kirpeyttä. Kaikkea tätä makeiden hedelmien tykitystä tukee todella rapsakka hapokkuus, joka sekä tuo pientä nipistelevyyttä, särmää ja aromejakorostavaa intensiteettiä että upeata selkärankaa ja rakennetta. Runsaan (108 g/l) jäännössokerinsa vuoksi viini on selkeästi täyteläinen, mutta hapokkuutensa ja matalanpuoleisen (8%) alkoholinsa vuoksi aivan uskomattoman tasapainoinen ja todella kepeäliikkeinen.

Kielelle jäävä, runsas jälkimaku on kypsän persikkainen, mehevän ananaksinen, voimakkaan hunajainen, mausteisen kukkea, vivahteikas ja pitkään kielellä kehittyvä – ylläkuvaamiani aromeja tuntuu vain tulevan ja menevän toinen toisensa jälkeen.

Kyllä AVS:n Riesling-ilta sai arvoisensa päätöksen tämän viinin muodossa. Vaikka osa viinin vaikutuksesta toki perustui siihen, että se oli selvästi muita makeampi, oli se myös erittäin vaikuttava ja vakuuttava esitys myös jälkiruokaviininä noin yleisesti. Parasta viinissä kuitenkin oli se, että se ei vaikuta mitenkään turboahdetulta, superkonsentroituneelta Rieslingiltä, vaan varsin sopusuhtaiselta ja erittäin moniulotteiselta Rieslingiltä, jossa suurin runsaus ja voimakkuus tulee viinin todella tuntuvista, jopa kirpakoista hapoista ja niiden kanssa upeassa balanssissa olevasta jäännössokerista.

On sanomattakin selvää, että vaikka Halenberg Auslese oli jo nyt todella upea esitys, on se ennen kaikkea lupaava tapaus kypsytystä ajatellen. Viini ei missään nimessä vaadi väkisin lisää ikää – toisin kuin muutamat muut maistelussa testatut Rieslingit – mutta voin kuvitella viinin kehittyvän huomattavasti jos sen antaa odotella joitain vuosia. Potentiaalia kyllä löytyy helposti tätäkin pidempään ikäännyttämiseen; jos rahaa on, voi laatikollisen helposti unohtaa kellariin vaikka vuosikymmeniksi ilman sen suurempia tunnontuskia. Kannattaa kuitenkin toimia nopeasti, sillä niissä nettikaupoissa, joista viiniä vielä löytyy, tuntuu pullojen hinta nousseen jo jonkin verran parin kuun takaiseen.

Lyhyesti: Todella ihastuttava, moniulotteinen, särmikkään hapokas ja kaikin puolin harmoninen jälkiruoka-Riesling. Varsin verraton esitys tyylilajissaan.

Arvio: Täydellinen – nuoreksi Riesling Ausleseksi on enää vaikea odottaa parempaa esitystä. Parasta tässä viinissä on se, että voin kuvitella sen lähtevän tästä vain ylöspäin. Upea viini, piste. Vastaväitteitä ei suvaita.

Hinnan (32,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

13.8.12

Schaflerhof Auslese 2006

Schaflerhof Auslese 2006
  • Valmistaja: Schaflerhof
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein Auslese
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Niederösterreich, Thermenregion, Traiskirschen
  • Rypäleet: Zierfandler (70%), Rotgipfler (30%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta ostohetkellä: 12,89e (Elokuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta poistuessaan 9,09e)

Pläräillessäni Alkon tulevia tuotteita, osui yksi tuote silmiini ylitse muiden: Schaflerhofin Auslese. Vain paikallisista, ylikypsistä ja melko tuntemattoman oloisista rypäleistä valmistettu jälkiruokaviini, jota on kypsytetty pullossa vaikuttavat 66 kuukautta ja jolla on hintaa vajaat 13 euroa! Jälleen yksi viini joka kuuluu kategoriaan: "Saa-olla-melkoista-kuraa-tähän-hintaan-ettei-ole-rahan-väärti." Koska Alkoon oli saapunut vain vajaan 1000 pullon erä tätä viiniä, oli parempi tarttua tilaisuuteen mielummin mahdollisimman aikaisin kuin liian myöhään.

Viini päätyikin melko pikaisesti testattavaksi – arkisten, mutta aina yhtä maittavien vohveleiden kanssa.

Väriltään viini on melko keltainen ja keskisyvä, kuulas ja aavistuksen vihertävä – viini ei ole iästään huolimatta kuitenkaan läheskään yhtä keltainen kuin monet vastaavat jälkiruokaviinit.

Tuoksu on todella muhkea, siinä on kypsää ananaksisuutta, hentoa hunajaisuutta, ja makeata, kutsuvaa kukkaketoisuutta.

Maku on makean mehukas, kypsän sitruksinen, kevyen mandariininen, ananaksinen ja säilykepersikkainen. Kokonaisuutta sävyttää hento muskottinen mausteisuus ja vanilliinisuus. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen ja viskositeetiltaan hieman öljyinen, kuitenkin se on yleisvaikutelmaltaan melko raikas riittävän hapokkuutensa ansiosta. Ausleseksi viinissä on runsaammanpuoleisesti jäännössokeria (170 g/l) mutta hapokkuus tekee hyvää työtä pitääksen huolta siitä, ettei viinistä tule löysää tai imelää.

Jälkimaku on yhtä aikaa hyvin intensiivisen makea ja kirpeän hapokas – hapokkuus tuntuukin tulevan parhaiten esille vasta jälkimaussa, kun tuhti ja makea hedelmäisyys on väistynyt kieleltä. Seassa on kevyen bitteristä puisuutta tai pähkinäisyyttä. Yleisesti jälkimaku on lyhyehkö tai korkeintaan keskipitkä, lukuunottamatta tätä bitterisyyttä ja sopivan napakkaa hapokkuutta, joka jää kielelle miellyttävän pitkäksi aikaa.

Kermavaahdon kanssa tarjoiltujen vohveleiden kumppanina Schaflerhof Auslese toimi moitteettomasti: viinin hento vanilliinisuus tuki erinomaisesti vohveleiden omaa makua ja hapokkuus pärjäsi niin itse vohveleille kuin kermavaahdollekin.

Kokonaisuutena Schaflerhof Auslese on oikein maukas ja miellyttävä tapaus, erityisesti hintaisekseen. Kovin ihmeellinen se ei ole, vaan aivan tyypillinen makeanpuoleinen Keski-Euroopan Auslese, eikä pitkä ikäkään vielä juurikaan nouse esiin aromimaailmassa, mutta silti tämä on selvästi enemmän kuin edullisen hintansa väärti ja mielestäni hakkaa mennen tullen esimerkiksi vastaavanhintaisen Etelä-Afrikan Noble Late Harvestin. Varsin kelpo tapaus – suosittelen ostamaan yhden talteen vielä kun kertaostosta riittää pulloja!

Lyhyesti: Makean mehukas, runsaan kypsän hedelmäinen ja miellyttävän tasapainoinen jälkiruokaviini.

Arvio: Hyvä – varsin miellyttävä ja yleiskäyttöinen jälkiruokaviini. Vaikkakaan ei aivan yhtä hienostunut, on Schaflerhof muuten tyyliltään ja rakenteeltaan hyvin samantyyppinen kuin vähän aikaa sitten poistunut Kracher Beerenauslese, joten tämä toimittanee jotakuinkin samaa roolia Alkon valikoimissa niin kauan kuin ostettu pullomäärä riittää.

Hinnan (12,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

19.5.12

Domdechant Werner Kirchenstück Auslese 2006

Domdechant Werner Hochheimer Kirchenstück Auslese 2006
  • Valmistaja: Domdechant Werner
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein (QmP) Auslese
  • Maa: Saksa
  • Alue: Rheingau, Hochheim am Main
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 18,00 (Huhtikuu 2012, Domdechant Werner)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Vaikuttavan Domdechant Wernerin Erstes Gewächs -Rieslingin jälkeen siirryimme kollegani kanssa reilusti makeamman puolelle; vuorossa oli saman viinitalon makea Auslese.

Väriltään viini on melko olkisen kellertävä, sävyltään jossain sitruunan ja appelsiinin välimaastossa. Tuoksussa on selvästi kypsyneemmän Rieslingin aromeita: melko hunajaista ja kuivatun aprikoosista tuoksua sävyttävät kevyen kumimaiset ja valopetroliset vivahteet.

Viinin suutuntuma on pehmeä ja viileä, maussa on runsaasti makeata persikkaa, hunajaa, hedelmäsalaatin sokerilientä ja kerosiinia. Vivahteikasta ja suussa jatkuvasti kehittyvää makua tukee sopiva happoisuus, joka ei varsinaisesti tunnu tai tee viinistä kepeätä, mutta pitää kokonaisuuden riittävän ryhdikkäänä jotta viini jaksaa kantaa itsensä loppuun asti. Jäännössokeria (n. 70 g/l) on juuri kohtuudella – hapot tuskin jaksaisivat kantaa viiniä yhtä tyylikkäästi jos sokeria olisi yli 100 g/l.

Jälkimaku on ikävästi keskimakuun nähden hieman lyhyehkö ja vaatimaton. Se on kypsän omenainen ja aavistuksen tammisen mausteinen ja hapot tulevat siinä paremmin esille, tehden loppusilauksesta miellyttävän ryhdikkään. Ikävä kyllä tämä loppusilaus katoaa kieleltä melko ketterästi viinin kadottua suusta.

Kokonaisuus jättää kuitenkin erittäin positiivisen vaikutelman ja viinistä on vaikea olla pitämättä. Raskaiden ja voimakkaan intensiivisten Beeren- ja Trockenbeerenauslese-viinien rinnalla tämä vain hillityn makea Auslese on erittäin tervetullutta vaihtelua. Toisin kuin ikävän monet kevyemmällä sokerimäärällä varustetut jälkiruokaviinit, jotka jäävät melko vaatimattomiksi mutta joskus jopa liiankin kepeiksi esityksiksi, on Kirchenstück Auslese mukavan tukeva ja voimakas olematta liian tuhti, raskas ja intensiivinen. Lisäksi viinin selvästi kehittynyt, syvä aromikkuus nostaa viinin tyylikkyyden aivan omalle tasolleen. Oikein mahtava Auslese hyvin järkevään hintaan (viini on siis "iso" 0,75; Saksan hinnoilla normaalisti 0,375-kokoinen jälkiruokaviinipullo olisi n. 9-10e!)

Lyhyesti: Tasapainoinen, aromikas ja hillityn makea Auslese, jonka vahvuus on sen elegantissa ja ihastuttavalla tavalla kehittyneissä makean Rieslingin aromeissa.

Arvio: Erinomainen – tämä viini on loistava valinta makeudeltaan hieman kevyemmille jälkiruoille, mutta viini toimii aivan erinomaisesti sellaisenaan, jolloin voi kiinnittää kaiken huomionsa viinin ihastuttavan monimuotoiseen, petrolisen hunajaiseen aromikkuuteen.

Hinnan (18,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

4.5.12

Britzinger Sonnhole Gewürztraminer Auslese 2009

Britzinger Sonnhole Gewürztraminer Auslese 2009


Hetken kierreltyämme ständejä Saksan viineihin keskittyneillä messuilla, palasimme takaisin persoonallisella Gewürztraminer Spätlese Trockenilla vakuuttaneen Britzingenin pöydän ääreen. Tällä kertaa tähtäimessämme oli astetta makeampi, samasta rypäleestä tehty viini – Gewürztraminer Auslese. Erityisen makeasta viinistä ei kuitenkaan tässä tapauksessa ollut kyse, jäännössokeria oli esittelijän mukaan n. 40-50 g/l. Tämä onkin melko väliinputoajaviini – sen voi tulkita niin erittäin makeaksi valkoviiniksi kuin kuivanpuoleiseksi jälkiruokaviiniksi. Itse päädyin kuitenkin jälkimmäiseen katsellessani jälkiruokaviinistandardit täyttävää 0,375-kokoista pulloa.

Lasiini kaatuu hailakan vaaleankeltaista viiniä, joka on viskositeetiltaan selvästi keskivertoa valkoviiniä paksumpaa. Tuoksu on tyypillinen Gewürztraminerille: on runsasta kukkakedon aromaattisuutta. Seassa on myös klassista jälkiruokaviinin hunajaisuutta, mutta varsin hillitysti – kukkeus hallitsee erittäin voimakkaana tuoksua.

Maku on yllättävänkin kuiva ja valkoviinimäinen, erityisesti ensivaikutelmaltaan, mutta sitten viinin mehevä persikkahilloinen hedelmäisyys taittuu enemmän jälkiruokaviinien kuivattujen hedelmien suuntaan. Maku on kuitenkin hillityn elegantti ja aromaattisuudessaan jopa kevyesti katkeroinen. Omaperäistä, vivahteikasta aromikkuuta kannattelee hyvä happoisuus, joka pitää viinin eloisana ja raikkaana.

Jälkimaussa tuntuu pitkään erityisesti viinin persoonallinen mausteisuus ja rapsakka hapokkuus. Kokonaisuutena Britzingerin Auslese on elegantti ja hillitty paketti, joka saa runsaasti miellyttävää omaperäisyyttä makuunsa aromikkaasta Gewürztraminerista. Erittäin terhakka ja persoonallinen, makeanpuoleinen viini, joka toiminee parhaiten ruoan jälkeen jälkiruokana sellaisenaan tai jonkun ei-makean jälkiruoan kanssa, sillä viinin jälkiruokaviiniksi alhainen jäännössokeri ei jaksa pistää kovinkaan paljon kampoihin makeammille jälkiruoille. Lisäksi viinin persoonallinen mausteisuus toiminee parhaiten sellaisenaan nautittuna ja saattaa jopa riidellä herkästi liian erilaisten makujen kanssa.

Lyhyesti: Persoonallisen mausteinen ja aromikas jälkiruokaviini hyvin hillityllä jäännössokerilla.

Arvio: Tyylikäs – tämä viini on malliesimerkki siitä, kuinka tehdä hyvin persoonallinen ja omaperäisen mausteinen viini tuomatta sen selvän persoonallisia vivahteita liian framille. Rypäleen persoonalliset aromit ovat tässä erinomaisella tavalla tasapainossa makeuden ja happojen kanssa, tehden kokonaisuudesta oikein hillityn ja tyylikkään paketin.

Hinnan (6,60e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

20.4.12

Prinz von Hessen Johannisberger Klaus Auslese 2006

Prinz von Hessen Johannisberger Klaus Riesling Auslese 2006
  • Valmistaja: Prinz von Hessen
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein (QmP) Auslese
  • Maa: Saksa
  • Alue: Rheingau, Johannisberg
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta arviointihetkellä: 66,00 (Huhtikuu 2012, Ravintola Kämp)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Wennercon järjestämän upean Prinz von Hessen -tapahtuman päätteeksi maisteltiin viimeisenä Prinz von Hessenin makea jälkiruokaviini, Rein-joen varrella sijaitsevasta Johannisbergin kylästä (josta löytyvä Schloss Johannisberg on Unkarin Tokajin kanssa yksi maailman ensimmäisiä jälkiruokaviinejä tuottaneita paikkoja!) Tätä viiniä ei saa Alkon perus- tai tilausvalikoimasta, vaan se on ainoastaan ravintolamyynnissä oleva tuote. Ravintola Kämp mainittiin yhtenä paikkana, joka pitää viiniä valikoimissaan, joten pitihän se tarkastaa viinin hinta netistä: melko suolainen, muttei mitenkään mahdoton 66 euroa. Wine-searcher.com kuitenkin osasi kertoa, että viinillä on hyvin iso hintahaarukka nettimyymälöissä, antaen keskihinnaksi vajaa 40 euroa, mutta oikeasta paikasta ostamalla viinin saattaa saada jopa alle 25 eurolla.

Kuten odottaa saattaa, viini on väriltään kauniin kullankeltainen. Tuoksu vaikuttaa aluksi vaisun vaatimattomalta tai sulkeutuneelta, mutta sitten se yhtäkkiä aukeaa päivänselväksi juoksevaksi hunajaksi. Ellen paremmin tietäisi, luulisin lasistani vähintään puolet olevan hunajaa. Tämä siis ei ole sitä yleistä jälkiruokaviinien hunajaista jalohomeen aromia, vaan ihan aitoa hunajan tuoksua; kyllä seasta löytyy myös jalohomeisuutta, mutta vain hyvin kevyesti. Seassa on myös kukkeutta, mangoa ja hunajan peittämää kuivattua aprikoosia.

Ensimmäinen lasillinen on jo hyvän aikaa ehtinyt lämmetä pöydässä ennenkuin ehdimme sen pariin, jolloin viini on todella täyteläisen pehmeä, eikä tunnu kovinkaan hapokkaalta. Kokonaisuus tuntuukin melko löysältä. Viini on maultaan todella ylitsevuotavan hunajainen; makea tuoksu on paljon valloittavampi kuin maku, joka on kyllä ihailtavan tyylikäs, mutta melko yksipuolinen.

Jälkimaku on lyhyehkö, hieman hapokas ja hunajainen. Se on onneksi paljon vivahteikkaampi kuin suorasukaisen hunajainen keskimaku.

Myöhemmin sain vielä pienen tilkan viiniä hyvin jäähdytetystä pullosta, jossa hapot ja hedelmä olivat selvästi paljon paremmin esillä. Viileänä viini oli paljon ryhdikkäämpi esitys ja happoisuus tuntui nyt makean maun alta paljon selvemmin. Samoin keskimaku saa enemmän kuivattuja hedelmiä sekä aavistuksen mineraalia makuunsa hunajan kylkeen.

Hessenin Klaus Auslese on tyylikäs, hyvin perinteinen Auslese, jonka viehättävyyttä varjostaa kaksi pientä kauneusvirhettä: ensinnäkin viinin viskositeetti on hyvin tyypillisestä Auslese-tason jäännössokerimäärästä (n. 110 g/l) huolimatta hyvinkin paksu, ja viini tuntuu melko löysältä ja raskassoutuiselta. Viilentäminen korjaa tätä epäkohtaa hyvin, mutta viini vaikuttaa silti hieman epätasapainoiselta, sillä vastaani on tullut kevyemmin viilennettyjä mutta jäännössokeriltaan tuhdimpia jälkiruokaviinejä, jotka kuitenkin ovat tuntuneet hyvinkin kevyiltä ja eloisilta. Toinen kauneusvirhe on viinin ylitsevuotava hunajan aromi: se onnistuu peittämään hyvin tehokkaasti valtaosan viinin vivahteista ja kielelle jää lähinnä intensiivistä hunajaisuutta. Tätäkin saa viilentämällä korjattua, mutta kovinkaan monipuolisesta makujen kirjosta ei ole kyse.

Vielä 25 euron hinnalla viini on ihan passeli tapaus, mutta se ei ole kuitenkaan niin erityinen tapaus, että suurempia rahamääriä lähtisin siihen hassaamaan. Itävallasta ja Saksasta saa kuitenkin paljon edullisemmallakin hinnalla ihastuttavia Auslese-, Beerenauslese- ja Trockenbeerenauslese-viinejä pelkästään jo Alkon valikoimista.

Lyhyesti: Todella tyylikäs ja intensiivinen mutta myös hieman epätasapainoinen ja yksiulotteisen hunajainen jälkiruokaviini.

Arvio: Keskinkertainen – viini on kyllä oikein hyvä ja miellyttävä, mutta toisin kuin illan muut tuttavuudet; en todennäköisesti ostaisi tätä itselleni. Sen verran moniulotteisempiakin on tarjolla.

Hinnan ( – ) ja laadun suhde: Viini olisi mielestäni OK-ostos n. 25 euron hinnalla ja ryöstöhintainen yli 35 euron hinnalla.

18.3.12

Heymann-Löwenstein Röttgen Auslese 2004

Heymann-Löwenstein Röttgen Auslese 2004
Ravintola Juuressa illallistaessamme tuli tilattua kuivista valkoviineistään kehuja keränneen Heymann-Löwensteinin makea Auslese jälkiruoaksi tilatun juustolautasen kumppaniksi. Pieni yllätys tuli viinipullosta, joka oli tuttujen, perinteisen mauttomilla etiketeillä varustettujen vaaleanvihreiden Moselin pullojen sijaan tumma ja moderni. Tässä vaiheessa heräsi sekä suurempi mielenkiinto että epäilys: onko itse viini nyt perinteistä vai kokeellisempaa, modernia tavaraa?

Lasissa viini oli hyvin Auslesemainen, eli melko valkoviinimäinen. Se taittui hieman keskimääräistä valkoviiniä enemmän keltaiseen, mutta mistään kullankeltaisesta ei ollut kyse. Tuoksussa on kesäsitä hunajaisuutta, persikkaa, mineraalia, aavistus petrolia sekä sellaista omintakeista vahamaisuutta, joka tuntuu olevan se suurin tekijä Spätlesen- ja Auslesen-viinien välillä.

Maku on todella puhdas ja selväpiirteinen. Vaikka se on tuntuvan makea, on se sopivan raikas erottuvan mineraalisuutensa vuoksi. Keskimakua dominoi mehevä hunajameloni, mutta hapot jäävät melko heikoiksi, minkä seurauksena viini tuntuu hieman keskiraskaalta, muttei kuitenkaan niinkään paksun öljyiseltä. Hyvin viilennettynä viinin raikkaus kuitenkin säilyy kohtalaisena.

Jälkimaku on keskimakua paljon raikkaampi ja hapokas. Mineraalisuus tuntuu siinäkin hyvin, mutta pituudeltaan se jää keskipitkäksi. Tämä ei kuitenkaan suurena yllätyksenä tule, sillä makeissa viineissä hyvin pitkä ja runsas jälkimaku tuntuu olevan ennemmin poikkeus kuin sääntö.

Viini oli perusmiellyttävä ja sopivan raikas pärjäämään aromikkaiden, kovien juustojen kanssa. Muuten viini oli hyvin tyypillinen Auslese, mutta sen rikas ja raikastava mineraalisuus teki siitä sopivan persoonallisen. Kokonaisuutena Röttgen Auslese on hyvin tehty, tyylikäs ja miellyttävä makea viini. Uskon kuitenkin sen kehittyvän tulevaisuudessa vielä parempaan suuntaan, sillä se ei ole enää nuorekkaan raikas vaan sen ikä on jo ruvennut tuomaan pientä petrolia vähentänyt sen hapokkuutta. Viinin kehittyessä se tullee saamaan aromeihinsa selvempää petrolia ja kehittämään rikkaampia nyansseja kevenevän hapokkuuden vastapainoksi.

Lyhyesti: Mineraalinen ja hunajainen jälkiruokaviini juustoille ja kevyemmille jälkiruoille.

Arvio: Tyylikäs – viini on nyt oikein miellyttävä korkean perustason Auslese, mutta se tuntuu olevan hieman väliinputoajan asemassa; siitä on kadonnut nuoruuden terä, mutta kehittyneet aromit ovat vasta tuloillaan.

Hinnan (7,80e) ja laadun suhde: Ravintola Juuressa 8cl lasillinen oli järkevän hintainen.

15.12.11

Jurtschitsch Grüner Veltliner Auslese 2006

Jurtschitsch Sonnhof Schenkenbichl Grüner Veltliner Auslese 2006

Auslese on Saksassa ja Itävallassa valmistettu viinityyppi, josta ei aina ole selvää, onko viini valko- vai jälkiruokaviini. Kuivat Auslesen-viinit luokitellaan yleensä valkoviineiksi, kun taas makeat ovat selviä jälkiruokaviinejä, mutta joskus viinit putoavat sinne jonnekin välimaastoon. Katsastetaanpa minkälainen tapus Jurtschitschin viini on!

Noh, kokonaisuus on hyvinkin erikoinen.

Tuoksu yllättää – se ei ole erityisen voimakas, mutta hämmentävä: makeille viineille ominaisten tuoksujen, eli banaanin ja ananaksen, lisäksi viinissä on selvä, omalaatuinen tuoksu, joka muistuttaa etäisesti kurpitsaa, mutta hyvin makeana – eli kaiken käsitykseni ja hajuaistini mukaan tuoksusta löytyy kurpitsahilloa.

Maku on perinteisempi, itävaltalaiselle jälkiruokaviinille tyypillinen aromien ryöpsähdys, josta löytyy kuivattua aprikoosia, kevyttä sitruksisuutta, hunajaisuutta, pientä ryhtiä tuovaa viheraromista raakuutta, sekä jotain, joka voisi maistua siltä, miltä kukkaniitty tuoksuu. Lisäksi taustalla vaanii Grünerille ominainen, intensiivisen pippurinen mausteisuus, joka nousee erityisesti jälkimaussa mineraalisuuden ohella esille. Auslese-viinityylin mukaisesti jalohomeen aromia viinistä ei löydy.

Kokonaisuus on kohtuullisen hapokas, joka kantaa hyvin viinin loppuun saakka tasapainoisena kokonaisuutena, mutta itse soisin viinin olevan ehkä asteen verran hapokkaampi. Suutuntuma on kohtuullisen sokeripitoisuuden vuoksi viskositeetiltaan hieman öljyisen oloinen. Viinin makeus on yllättävän hillitty verrattuna keskimääräiseen jälkiruokaviiniin sekä sokeripitoisuuden (120g/l) luomiin odotuksiin, mikä toisaalta on myös viinin rakenteen huomioon ottaen erittäin hyvä asia, sillä runsaammalla makeudella viinin hapoista olisi saattanut ruveta loppumaan ponsi.

Viini on nyt viiden vuoden ikäisenä yhä hieman epätasapainoisen oloinen, mutta osoittaa selvää potentiaalia valloittavaan kokonaisuuteen. Onneksi toinen pullo makaa yhä kaapissa: pitänee kokeilla kuinka viini toimii joko kärsivällisesti kypsytettynä tai pitkään ilmattuna.*

Puutteistaan huolimatta alle yhdentoista euron hinnalla viini on naurettavan halpa loisto-ostos. Toimii upeasti yhteen miedompien makeiden jälkiruokien kanssa. Tuo myös mielenkiintoista vaihtelua Alkon perusvalikoiman jälkiruokaviineihin tottuneelle.

*Päivitys: Toinen viini tuli nautittua pari kuukautta myöhemmin vähemmän viileämpänä ja usean tunnin ilmauksen kanssa. Viini oli edelleen – myös tästä seuraavanakin päivänä – hieman epätasapainoisen oloinen. Viinin pippurisen hedelmäinen luonne tuntuu edelleen olevan liian voimakas suhteessa happoihin ja sokerin makeuteen ja viini kaivannee vielä muutamien vuosien odottelua kehittyäkseen oikeanlaiseen tasapainoon.

Lyhyesti: Omalaatuinen, hillityn makea, öljyinen ja valkopippurinen jälkiruokaviini.

Arvio: Tyylikäs – viini on kotonaan puolimakeiden jälkiruokien ja hillittyjen homejuustojen kumppanina.

Hinnan (10,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.