Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


18.3.12

Heymann-Löwenstein Röttgen Auslese 2004

Heymann-Löwenstein Röttgen Auslese 2004
Ravintola Juuressa illallistaessamme tuli tilattua kuivista valkoviineistään kehuja keränneen Heymann-Löwensteinin makea Auslese jälkiruoaksi tilatun juustolautasen kumppaniksi. Pieni yllätys tuli viinipullosta, joka oli tuttujen, perinteisen mauttomilla etiketeillä varustettujen vaaleanvihreiden Moselin pullojen sijaan tumma ja moderni. Tässä vaiheessa heräsi sekä suurempi mielenkiinto että epäilys: onko itse viini nyt perinteistä vai kokeellisempaa, modernia tavaraa?

Lasissa viini oli hyvin Auslesemainen, eli melko valkoviinimäinen. Se taittui hieman keskimääräistä valkoviiniä enemmän keltaiseen, mutta mistään kullankeltaisesta ei ollut kyse. Tuoksussa on kesäsitä hunajaisuutta, persikkaa, mineraalia, aavistus petrolia sekä sellaista omintakeista vahamaisuutta, joka tuntuu olevan se suurin tekijä Spätlesen- ja Auslesen-viinien välillä.

Maku on todella puhdas ja selväpiirteinen. Vaikka se on tuntuvan makea, on se sopivan raikas erottuvan mineraalisuutensa vuoksi. Keskimakua dominoi mehevä hunajameloni, mutta hapot jäävät melko heikoiksi, minkä seurauksena viini tuntuu hieman keskiraskaalta, muttei kuitenkaan niinkään paksun öljyiseltä. Hyvin viilennettynä viinin raikkaus kuitenkin säilyy kohtalaisena.

Jälkimaku on keskimakua paljon raikkaampi ja hapokas. Mineraalisuus tuntuu siinäkin hyvin, mutta pituudeltaan se jää keskipitkäksi. Tämä ei kuitenkaan suurena yllätyksenä tule, sillä makeissa viineissä hyvin pitkä ja runsas jälkimaku tuntuu olevan ennemmin poikkeus kuin sääntö.

Viini oli perusmiellyttävä ja sopivan raikas pärjäämään aromikkaiden, kovien juustojen kanssa. Muuten viini oli hyvin tyypillinen Auslese, mutta sen rikas ja raikastava mineraalisuus teki siitä sopivan persoonallisen. Kokonaisuutena Röttgen Auslese on hyvin tehty, tyylikäs ja miellyttävä makea viini. Uskon kuitenkin sen kehittyvän tulevaisuudessa vielä parempaan suuntaan, sillä se ei ole enää nuorekkaan raikas vaan sen ikä on jo ruvennut tuomaan pientä petrolia vähentänyt sen hapokkuutta. Viinin kehittyessä se tullee saamaan aromeihinsa selvempää petrolia ja kehittämään rikkaampia nyansseja kevenevän hapokkuuden vastapainoksi.

Lyhyesti: Mineraalinen ja hunajainen jälkiruokaviini juustoille ja kevyemmille jälkiruoille.

Arvio: Tyylikäs – viini on nyt oikein miellyttävä korkean perustason Auslese, mutta se tuntuu olevan hieman väliinputoajan asemassa; siitä on kadonnut nuoruuden terä, mutta kehittyneet aromit ovat vasta tuloillaan.

Hinnan (7,80e) ja laadun suhde: Ravintola Juuressa 8cl lasillinen oli järkevän hintainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti