Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


12.3.12

Schloss Saarsteiner Riesling Spätlese 2003

Schloss Saarsteiner Riesling Spätlese 2003
  • Valmistaja: Serriger Schloss Saarstein
  • Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Spätlese
  • Maa: Saksa
  • Alue: Mosel-Saar-Ruwer, Saar, Serrig
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 18,98e (Maaliskuu 2012, Alko)
  • Hinta poistuessaan: 13,xxe (Tammikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Makeat saksalaiset valkoviinit ovat herättäneet allekirjoittaneessa pitkään tervettä epäilystä – johtuen lähinnä huonoista kokemuksista edullisten makeiden viinien parissa. Mutta kun pääsin tutustumaan Schloss Saartseinin Spätleseen, paljastuivat ennakko-odotukseni makeista saksalaisista ei-jälkiruokaviineistä melkoisen vääriksi.

Tämä viini on väriltään aavistuksen vihreään taittunut kuulaan kellervä ja sen tuoksussa on runsaasti kypsästä iästä kielivää petrolisuutta, joka saa viinin tuoksumaan melko paljon vanhalta myrskylyhdyltä. Petrolisuus ei kuitenkaan onnistu peittämään kaikkia viinin omia vivahteita, vaan seassa on myös kypsää greippiä, pomeloa, hunajaa ja mineraalia.

Melko runsas petrolisuus ei jatku samanlaisella voimalla makuun, vaan tuntuu kevyen aromikkaana vivahteena makean hedelmäisyyden seassa, joka tarjoaa petrolin kumppaniksi kypsää omenaa, ananaksisuutta ja kuivattua persikkaa. Runsaammanpuoleinen jäännössokeri viinissä tekee siitä täyteläisen oloisen, mutta alkoholi ja melko runsas happorakenne keventävät viinin sokerista raskautta ja lopputulos on hyvin tasapainossa.

Jälkimaku on elegantti ja siinä on erinomaisessa tasapainossa viinin hapokkuus ja mehevä aprikoosihilloisuus.

Saarsteiner Spätlese oli kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys ja kokonaisvaikutelmaksi siitä ei jäänyt valko- ja jälkiruokaviinien väliin jäänyt väliinputoaja, vaan makea viini, joka kykenee täyttämään helposti kumman tahansa roolin. Viini on varma nappivalinta miedoille ja keskivahvoille juustoille, niin nuorille ja kermaisille kuin vanhoille ja kovillekin, minkä lisäksi se on hyvin viilennettynä oikein kelpo valinta nautiskeluun lämpöisenä kesäiltana. Uskon viinin runsaan makeuden ja hedelmäisyyden kestävän myös hyvin sekä makeita hedelmiä ja jälkiruokia että mausteisia ja tulisiakin aasialaisia ruokia, kuten curryja.

Pisteitä viinille ropisee myös sen petrolisuudesta joka kylläkin varmasti jakaa mielipiteitä – tämä aromi tekee viineistä runsaita ja täyteläisen oloisia, mikä voi aiheuttaa nikottelua raikkaisiin ja kepeisiin Rieslingeihin tottuneelle. Itselleni taas petrolisuus toimii aina, koska tämä erikoinen ja harvoin vastaan tuleva aromi kielii yleensä viinistä, joka on tehty laadukkaista rypäleistä ja joka on ehtinyt kerätä jo jonkin verran ikää – nuorista Rieslingeistä voi olla melko mahdotonta saada petrolia esiin. Tämä viini ei kuitenkaan ollut lähes yksinomaan petrolinen, toisin kuin esimerkiksi hiukan aiemmin maistamani Julicherin Riesling 2008.

Lyhyesti: Makea, mutta hyvin tasapainoinen, vivahteikas ja miellyttävästi kehittyneen petrolinen Riesling.

Arvio: Tyylikäs – viinin tasapaino ja runsaus ovat jo itsessään erinomaiset, mutta viinin suurin miellyttävyys tulee siitä, että vaikka tässä viinissä on sekä jälkiruokaviinien hunajaisuutta että täyteläisyyttä, on se kuitenkin loppujen lopuksi tyyliltään selvästi valkoviini eikä jälkiruokaviini.

Hinnan (18,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti