Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


11.3.12

Casa Silva Carmenère Reserva 2009

Casa Silva Carmenère Reserva 2009
  • Valmistaja: Viña Casa Silva
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central, Rapel
  • Rypäleet: Carménère (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Maaliskuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 9,97e (Tammikuu 2014, Alko)

Itselläni on pieni asenneongelma a) Chileläisiä punaviinejä, b) Carménèrea kohtaan, minkä vuoksi Casa Silva oli pienessä altavastaajan asemassa. Tästä huolimatta koetan kuitenkin suhtautua jokaiseen viiniin tasa-arvoisesti ja olla antamatta ennakko-odotusteni vaikuttaa arvioon; toivottavasti tälläkin kertaa siinä edes joten kuten onnistuen.

Asenneongelmani edellämainittuja kohtaan johtuvat pääasiassa siitä, että Chilessä punaviinit valmistetaan lähes poikkeuksetta helpoiksi, hilloisen makeiksi, kosiskeleviksi, suoraviivaisiksi ja toinen toisensa hiilikopioksi. Chileläiset punaviinit ovat lähes järjestään tylsiä, yksiulotteisia hillopommeja, jotka monesti voivat olla melkein identtisiä vaikka olisivatkin eri rypäleestä tehtyjä. Poikkeuksen tekee Chilen "kansallisrypäle", Carménère, joka tuottaa oikein hyviä ja tasapainoisia viinejä, mutta liian raakana poimitut rypäleet tuovat viiniin todella dominoivan, usein kovin häiritsevän paprikaisen aromin, kun taas liian kypsistä rypäleistä tehdyt viinit ovat hahmottomia, ylimakeita ja lihavia hillopommeja. Kuitenkin tutustun aina mielenkiinnolla uusiin viinehin siltä varalta, että ne olisivatkin tämän massan seassa piristäviä poikkeuksia.

Kaatuessaan lasiin Casa Silva paljastuu lähes mustemaisen sinipunaiseksi, paksun läpinäkymättömäksi viiniksi. Tämä yleensä ei ole luvannut hyvää Chilen viinien kanssa, mutta en lannistu vaan nuuhkaisen lasin sisältöä. Yllätys! Tuoksussa ei ole sitä rypäleelle ominaista, surullisenkuuluisaa paprikaa ollenkaan – ei, vaikka Alkonkin kuvaus viinistä väittää niin! Sen sijaan viinin tuoksu on viileän raikas, punamarjainen ja kevyehkö, lähes vaatimaton. Olen yllättynyt, tuoksu ei täsmää mielikuviini kympin chileläisistä.

Maku sen sijaan vastaa sitä hyvinkin pitkälti. Casa Silvan maku on todella voimakas ja melko täyteläinen, viini tarjoilee makuhermoille runsasta ja jonkin verran hilloista marjaisuutta, kahvia, savuisuutta, tulista mausteisuutta ja makeata, lähes uutteisen oloista vaniljaa. Aromit eivät yritäkään olla toisiinsa kietoutuneita, elegantteja aavistuksia, vaan kaikkea tätä tykitetään kunnolla. Viini ei tunnu kehittyvän niin suussa kuin lasissakaan. Tanniineja ei tunnu hirveästi olevan ja hapot ovat surullisen vähäisiä suhteessa kypsäntäyteläiseen rakenteeseen. Todennäköisesti rypäleet, joista viini on tehty, on jätetty odottelemaan poimintaa turhan pitkäksi aikaa melko kuumassa Rapelissa.

Jälkimaku on Carménèrelle tyypilliseen tapaan lyhyt, mutta tässä viinissä rypäle ei tunnu jättävän juri mitään aromeja kielelle, vaan viini on jälkimaultaan vetinen ja tylppä. Todella runsas alkoholisuus jää korventamaan nielua, kieltä ja kitalakea.

Juu, paljonpa tätä viiniä kehutaan, mutta itse en oikein ymmärrä chileläisten viinien suosiota. Casa Silvan aromimaailma oli kyllä positiivisen runsas ja ajottaisesta teennäisyydestään ja teollisuudestaan huolimatta ihan miellyttävä, mutta ruokaa ajatellen viinin rakenne oli todella paljon hukassa. Casa Silva tuntuukin olevan helppojen ja makeanhilloisten viinien faneille harmiton lipittelyviini, mutta silti viinin hinnoittelu on hieman kyseenalainen – samalla hinnalla saa paljon tasokkaampaakin tavaraa niin ruoalle kuin seurusteluun, kun taas makeankypsiä, helppoja ja lyhyitä viinejä löytyy helposti pari kolme euroa edullisemmalla hinnalla.

Lisäksi naurahdus viinin Reserva-merkinnälle, joka ei kyllä kerro allekirjoittaneelle yhtään mitään. Ilman viinilainsäädäntöä Chilessä viinintuottajat saavat pistää huoletta viiniin kuin viiniin mitä tahansa merkintöjä. Tuntuukin, että eniten 'Reserva' ja 'Gran Reserva' -viinejä löytyy n. 9-12 euron hintaluokasta, kun taas +15 euron viineissä maagisesti ei tunnu olevan ensimmäistäkään Reservaa tai Gran Reservaa. Hoho.

Lyhyesti: Mehukas, mausteinen ja helppo kympin chileläispunkku sellaisenaan lipittelyyn.

Arvio: Keskinkertainen – viini on aluksi ihan positiivinen esitys ollakseen kympin tusinapunkero, mutta mitä pidemmälle viinin kanssa ehtii, sitä enemmän sen pisteet romahtavat. Näin ollen viini ei ansaitse kuin korkeintaan keskinkertaisena arvosanan.

Hinnan (9,97e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

2 kommenttia:

  1. OLEN ERI MIELTÄ. KOKEILU-PULLON JÄLKEEN TULI VAIN LISÄ PULLOJA.DE GUSTIBUS...SANOTAN ITALIASSA.

    VastaaPoista
  2. Eri mieltä kuvailujen, arvion, hinta-laatusuhteen vai minkä kanssa? Ja tässä sitten vissiin huomaa makumieltymysten eron, mistä huomautan jo blogin esittelytekstissä. :)

    VastaaPoista