Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


19.3.12

Barbaglio 2007

Barbaglio 2007
  • Valmistaja: Cooperativa Agricola Santa Barbara
  • Tyyppi: Punaviini, IGT Salento
  • Maa: Italia
  • Alue: Puglia, Salento
  • Rypäleet: Negroamaro (80%), Primitivo (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 13,99e (Maaliskuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 14,25e (Tammikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
Barbagliosta olin lukenut sieltä täältä pieniä kehuja ja jopa ylistyssanoja vuotavia arvioita, joten suhteutettuna viinin vielä varsin kohtuulliseen hintaan, oli minun napattava pullollinen mukaan sen tultua vastaan eräässä Alkossa – tämähän ei ole siis mikään itsestäänselvyys, että viiniä löytää joka Alkosta hyllyltä, sillä kyseessä on tilausvalikoiman laatikoittain tilattava tuote.

Viiniä on kehuttu pääasiassa sen rustiikkisen ja jopa animaalisen luonteen vuoksi; viinissä on arvioiden mukaan ollut vuosikerrasta toiseen runsaasti röyhkeitä, tallisia elementtejä – ei kuitenkaan niin paljon, että viini vaikuttaisi olevan täysin epäkelpo – ja kypsää etelän hedelmää. Tosin uusimmasta vuosikerrasta, 2007, on sanottu, että sen törkyisimpiä piirteitä on siivottu, eikä viini ole lähellekään yhtä voimallinen kuin aikaisemmin. Suhtaudun kuitenkin positiivisella uteliaisuudella viiniin, sillä jos siinä on edes osa siitä luonteesta, minkä mielikuvan arvostelut ovat luoneet, on se reippaasti mielenkiintoisempi kuin valtaosa Alkon Puglialaisista punaviineistä, jotka ovat monesti vain geneerisiä ja helppoja hillopommeja.

Viini tuli korkattua tässä männäpäivänä lautapeli-iltaa varten kun Cecilia Berettan Picàie paljastui korkkivikaiseksi ja viinien keskuudesta piti keksiä uusi punaviini, joka olisi nyt hyvässä iskussa.

Barbaglion melko tummanpunainen ja rusehtava väri lupailee jo jotain normaalista poikkeavaa – tässä iässä valtaosa viineistä on kuitenkin vielä enemmän tai vähemmän raikkaan punaisia. Barbaglion värin sävy tuo taas mieleen lähinnä kuivuneen veren. Tuoksu seuraa monien lukemieni arvostelujen viitoittamia suuntia: siinä on rusinaisuutta ja yleisiä maalaistalon pihan aromeita, jollaisiksi voisin kuvailla mm. vivahteiksi juureksellisuuteen, Bretagnen omenasiideriin, hevostalliin ja jopa kevyeen hikisyyteen – englanninkielisissä arvosteluissa tämäntyyppiset aromit niputetaankin usein termin "funky" alle. Silti tämä törkeä aromien kirjo on omalla laillaan perin kiehtova ja positiivinen, sillä hyökkäävistä vivahteistaan huolimatta siitä puuttuu kokonaan pilaantuneen viinin pistävät ja viallisen viinin ummehtuneet sävyt, jotka tekisivät siitä epämiellyttävän. Kun viini illan mittaan aukeni, alkoivat rustiikkiset aromit keventyä vähä vähältä, paljastaen altaan kypsää vadelmaa ja luumua.

Viinin täyteläinen maku on hillityn voimakas, eli siinä on rotevuutta ja särmää, mutta ei samalla lailla kuin "täysillä suoraan asiaan" -henkisissä uuden maailman väkivaltaviineissä. Barbaglion maussa on kuivaa, mausteista tammea, hillityn kypsää luumua, nahkaa ja suoranaista rehevää eläimellisyyttä. Avauduttuaan maku rupeaa tarjoilemaan myös kypsää ja ajoittain jopa makeahkoakin marjaisuutta, joka tasapainottaa aluksi hyvinkin kuivaa makua.

Tanniinit eivät tunnu oluksi olevan kovinkaan runsaat, tullen parhaiten esille vain jälkimaun parkkihappoisessa bitterisyydessä, mutta jo ensimmäisen lasin loppupuolella huomaa suun olevan täysin rutikuiva ja kiristävä. Viinin tanniinit eivät siis iske samalla tavalla suoraan kiinni kuin esim. ärhäkkä Nebbiolo, vaan hyvin salakavalasti ja päättäväisen voimallisesti. Vähätanniinisesta ensivaikutelmastaan huolimatta viini tuntuukin olevan ilman syötävää loppuviimein jopa hyvinkin tanniininen. Happoja ei ole runsaasti, mutta kuitenkin riittävästi pitääkseen viinin rungon hyvin kasassa tanniinien avustuksella. Toisin kuin monet edulliset puglialaiset viinit, Barbaglio pysyy ryhdikkäänä loppuun asti, eikä sen ajoittainen kypsä luumuisuus ja makea marjaisuus pääse lähentelemään höttöistä hilloisuutta.

Jälkimaussa tanniinien tuomaa kitkeryyttä tasapainottaa puinen tammen maku, mehevä viikunaisuus ja maatilan aromit. Moniulotteinen, rustiikkinen maku tuntuu kielellä pitkään samalla kun runsas tanniinisuus jättää suuhun hyvin karhean tunteen.

Rupeaa olemaan allekirjoittajalle melko selvää, miksi Barbaglio kerää runsaasti kehuja. Se on todella omaperäinen oman tiensä kulkija, joka rehellisesti tuo sellaisia aromeja, jotka moni viininvalmistaja olisi siivonnut viinistään pois ei-haluttuina. Aloitteleville ja helpon mehukkaista viineistä pitäville Barbaglio ei varmastikaan ole se oma juttu, mutta viineistä persoonallisuutta etsiville tämä viini on hintaansa nähden varsinainen Graalin malja. Vaikka viini ei päästä maistajaa helpolla, ei se ole myöskään mitenkään vaikea viini, vaan sen idea tulee maistajalle melko nopeasti selville. Viini täyttää tehtävänsä johdonmukaisesti kautta linjan, alkaen rustiikkisesta tuoksusta aina vivahteikkaaseen lopetukseensa. Ainoa asia, joka viinissä harmittaa on se, että monien arvosteluiden mukaan tämä vuosikerta olisi aiempia vuosikertoja hillitympi – olisi siis ollut vallan mielenkiintoista päästä maistamaan aiempiakin viinejä. Koko teksti pähkinänkuoressa: tämä viini on palauttanut uskoani Italian saappaan kantapäähän.

Lyhyesti: Persoonallinen, rehellisen rustiikkinen ja tanniininen etelä-italialainen todella kohtuulliseen hintaan. Viini kannattaa yhdistää esim. punaisen lihan tai kypsien juustojen pariksi, jotta sen tiukka tanniinisuus pääsee keventymään.

Arvio: Erinomainen – viinin funkit aromit ovat vailla vertaansa, mutta ne eivät ole viinin itseisarvo, sillä viini on kokonaisuudessaankin vallan kelpo tavaraa; erityisesti hintaluokka huomioon otettuna.

Hinnan (14,25e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

12 kommenttia:

  1. Hyvää tekstiä, kiitos! Join myös viikonloppuna 2007 tästä suosikistani. En kylläkään muista, että aiemmat vuodet olisivat olleet merkittävästi rustiikkisempia! Kuka sellaista on kirjoittanut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeppistä, vilpittömät kiitokset!

      Arvosteluita, joissa mainitaan tämän vuosikerran olleen aikaisempia siivompi, on löytynyt mm. Cellartrackerista ja ViiniWebistä. Tähän toki saattaa vaikuttaa aina ihmisten mielikuvien muuttuminen ja viinin nouseminen arvoon arvaamattomaan ajan kanssa, jolloin uusi maistaminen palauttaa viinin takaisin maan pinnalle. Lisäksi arvostelut ovat pääasiassa itseni kaltaisten arkiharrastelijoiden, eivät ammattilaisten kynäilemiä, joka tuo asian "faktaperäisyyteen" vielä oman muuttujansa.

      Itse on vaikea kommentoida viinin tyylin kehitystä suuntaan tai toiseen aikaisemman kokemuksen puutteessa. Asian voisi tarkistaa, jos saisi muutamasta vuosikerrasta järjestettyä vertikaalitastingin jotenkin!

      Poista
    2. Ja koska olen vastuussa myös CT:n nimimerkin avp arvioista, näyttää siltä, että mielipiteeni painoarvo on mediumien paljoudessa monistunut. Vaan ei minunkaan mielestäni tässä ole kyse mistään radikaalista erosta aikaisempiin vuosikertoihin nähden.

      Poista
  2. Meikäläisen mielestä oli vähemmän rustiikkinen tapaus tämä kuluva vuosikerta. Tosin maistoin viinin juuri vuosikerran vaihduttua, mutta tässä tyylilajissa sen ei kai pitäisi kauheasti vaikuttaa viinin eläimellisyyden kokemiseen. Mutta tämä siis mun oma harrastaja/ammattilais-mielipiteeni, joka perustuu yhteen pullolliseen. Mielestäni viini siis vaikutti hieman siistitymmältä edellisiin vuosikertoihin verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä arvioiden painottuminen yhteen suuhun selittää hieman tätä vuosikertaa koskevaa informaatiota. Sen sijaan olen kyllä ollut havaitsevani aikaisempien vuosikertojen arvioista että ihmiset monesti vaikuttavat vertailevan arvioitavaa viiniä aikaisempiin vuosikertoihin, jolloin usein päällimmäiseksi nousee viinin hieman aiempaa siistitymmät aromit.

      Mutta luotan kyllä siihen, ettei viini ole järjettömästi voinut keventyä aikaisempiin vuosikertoihin nähden, sen verran funkkista meininkiä on nykyisessäkin jäljellä!

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Omassa makumuistissani (ja muistiinpanoissani) maistamani vuosikerrat 2001, 2002 ja 2004 olivat villimpiä verrattuna uudempiin vuosiin 2006 ja 2007. Viinin luonne on edelleen sama ihastuttava itsensä.

      Ja propsit blogista! Mikään ei tunnu olevan niin häilyvää kuin blogaajan työmoraali, sulta sitä kuitenkin tuntuu löytyvän.

      Poista
    4. Höhö, tattis! Tunnustukset jaksavat aina lämmittää mieltä.

      Tämä homma jaksaa innostaa kun sitä on tullut kirjoiteltua muistiin jo jonnin verran viineistä tässä, aattelin että voin saman tien tehdä muistiinpanot julkisiksi. Eli eipä tämä muistiinpanojen kirjoittamista kummempaa työmoraalia ole vielä meikäläiseltä velvoittanut, on enemmänkin hauska harraste, jonka parissa mielellään viettää aikaa.

      Enpä ole varma jaksaisinko blogia pitää, jos se muuttuisi itsensä viihdyttämisestä työn teoksi.

      Poista
  3. Aave! Olenkin ihmetellyt jo pidemmän aikaa CT:n käyttäjää avp, sillä hän juo ihmeen hyvää viiniä! :D Mitä kautta hankit viinejä? Sinulla on tekstiä niin monesta tuottajasta, joita haluaisin maistaa, tai joista pidän jo hirvittävästi.

    Otto, Hyvää tekstiä aina viitsii lukea, erityisesti, kun sitä tulee usein! Toivottavasti jatkat pitkään; Suomessa ei ole kauheasti hyviä blogeja. Ja minä en auta asiaa yhtään, sillä en jaksa panostaa suomeksi kirjoittamiseen enkä siihen, että tekstistä tulisi jotain muuta kuin tylsää viinien kuvailua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tjaa, kyllä tuota viiniä tulee hankittua varsin perinteisesti. Beloved (aka the monopoly), reissupullot ja jossain määrin nettikaupat. CT:iin tulee kyllä sitten kirjattua erilaisten tastingien ym. osumia. Moni tuottaja, josta pidät, on muuten varmasti tullut alun perin maistettua oman suosituksesi perusteella. Propsit siitä!

      Ja propseja pitkän linjan blogaajalle muutenkin. Jatkakaa Otot valitsemaanne linjaa ja ehkä nähdään joskus lasi kourassa?

      Poista
    2. Heh, kaikki voi olla aina mahdollista, onhan noita monen viiniharrastajan suosimia tapahtumiakin useampia tässä maassa, joissa on mahdollista sattua samoihin piireihin.

      Ja vilpittömät kiitokset molemmille kehuistanne! Pyrinkin tänne kirjoittamaan viineistä asioita, jotka kiinnostavat itseäni ja joita löydän harvoin muiden arvosteluista. Onkin ärsyttävää, jos arvosteluista onnistuu saamaan täysin virheellisen kuvan viinistä (kuten toinen Otto totesikin tuosta Tabalí Pinot'sta), minkä takia itse täällä pyrin pilkkomaan arvioni hyvin selviin osatekijöihin ja kuvailemaan niitä niin tarkasti kuin omat aistit antavat periksi, jotta saisin välitettyä edes auttavan kuvan viinistä.

      Mutta ei tylsä viinien kuvailukaan pahe ole; veikkaan Repositoryn olevan monelle muullekin harrastelijalle jatkuvasti päivittyvä hyvien tärppien lista.

      Poista
  4. "[...]ja ehkä nähdään joskus lasi kourassa?"

    Voisi olla hyvä idea. UK Wine Forumissa järjestetään usein ns. off-line tilaisuuksia. Haluaisin jotain vähän samanlaista suomeenkin, jossa on-line viini-intoilijat tapaisivat viinin ja ruoan merkeissä. Missäköhän olisi paras paikka ilmoitella tällaisesta?

    VastaaPoista