Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


31.3.12

Château Caillou 2007

Château Caillou 2007
  • Valmistaja: M. et Mme Pierre, Château Caillou
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes, Bordeaux 2e Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes, Barsac
  • Rypäleet: Sémillon (90%), Sauvignon Blanc (10%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta ostohetkellä: 16,69e (Helmikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Kuukausi pari takaperin kävin pyörähtämässä Erottajan ihastuttavassa viini-Alkossa, josta mukaani tarttui muutaman muun jälkiruokaviinin ohella valikoimasta poistuva Château Caillou, Ranskan maailmankuulun Sauternes'n alueen jälkiruokaviini. Caillou on ns. 2e Cru -viini, mikä tarkoittaa sitä, että Cailloun viinitila on saanut vuonna 1855 toiseksi korkeimman mahdollisen luokituksen Bordeaux'n alueen jälkiruokaviineistä. Useimmat Cru-statuksesta nauttivat viinit ovat erinomaisia, mutta niiden seassa voi olla heikkoja tapauksia, aivan kuten luokittelemattomien jälkiruokaviinien seasta voi löytyä todellisia helmiä.

Usein sanotaan, että Sauternes'n viinit ovat juomakelpoisia vasta n. kymmenen vuoden odottelun jälkeen ja viini rupeaa olemaan parhaimmillaan, kun sen väri on ruvennut taittumaan kuparinruskeaksi. Siksi lienee jonkin sortin kerettiläisyyttä korkata viini herkässä viiden vuoden iässä, mutta kun hätä käy ja jälkiruokaa tuodaan nenän eteen, ei auta itku markkinoilla.

Väriltään viini on kullankeltainen, mutta melko hailakka verrattuna moniin muihin jalohomeisiin viineihin. Sen sävystä tuntuu puuttuvan sitä syvyyttä, joka erottaa useimmat jälkiruokaviinit valkoviineistä.

Tuoksu sen sijaan erottaa viinin selvästi valkoviineistä – siinä on jalohomeen tuomaa ananasta, kuivattua persikkaa, hunajaa sekä tammitynnyrin aromeja; kaikki sekoittuneena upeasti toisiinsa saumattomaksi kokonaisuudeksi.

Suussa tuoksun aromit jatkuvat tarkasti maussa, alkaen makeista hedelmistä, siirtyen keskimaun hunajaisuuteen ja päättyen jälkimaun mausteiseen tammeen. Makupuolella ei juuri mitään valittamista – kirjo on hieman yksipuolinen, mutta se on täysin anteeksiannettavaa kun katsoo viinin hintalappua.

Sen sijaan viinin rakenteessa on jo enemmän huomauttamisen varaa: viinin hapokkuus on jäänyt hyvin lapsipuolen asemaan. Vähäiset hapot eivät kykene nostamaan viinin ryhtiä pystyyn, vaan se jää lattean mehumaiseksi ja tahmean oloiseksi. Herkulliset aromit tuntuvat vain lässähtävän kielelle, jälkimaussa ne taas solahtavat jättämättä sen kummempaa jälkimakua jäljelle.

Saattaa toki olla, että viini tuli korkattua himpun verran liian nuorena, mutta näppituntumalta arvioisin, että ainoastaan viinin aromit tulevat kehittymään monisyisemmiksi, kun taas rakenne tulee pysymään enemmän tai vähemmän samanlaisena. Siksi suosittelenkin korkkaamaan viinin mielummin ennemmin kuin myöhemmin, sillä vaikka kyseessä on ihan kelpo jälkiruokaviini, ei se tule todennäköisesti muuttumaan miksikään elämää suuremmaksi elämykseksi kärsivällisellä odottelulla.

Château Caillou on jotakuinkin sitä mitä osasin uumoilla: edullinen tusina-Sauternes. Alkossa jälkiruokaviinien tapauksessa hinta tuntuu antavan todellakin jotain lisää laadussa, mikä on myöskin pieni pettymys, sillä aika ajoin vastaani on tullut jopa oikein mukiinmeneviä Sauternes'n viinejä reilusti alle kahdella kympillä, parhaimmista esimerkkinä Systembolagetin Château Grillon.

Koska viinin rakenne ei ole kovinkaan kummoinen ruokien kanssa yhdistämistä ajatellen, suosittelen tarjoilemaan viinin sellaisenaan aterian päätteeksi aivan omana jälkiruokanaan.

Lyhyesti: Aromikas ja perusmiellyttävä Sauternes'n jälkiruokaviini, jonka heikkous on se vähäinen happorakenne.

Arvio: OK – viinillä on puolensa, mutta se jää kuitenkin parhaimmillaan vain perusmiellyttäväksi esitykseksi samalla kun sen vähäisten happojen luoma raskaus hiekentää viinin yleisvaikutelmaa.

Hinnan (16,69e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti