Château d'Yquem 1991

Château d'Yquem 1991

• Valmistaja: Château d'Yquem
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes, Bordeaux 1er Cru Supérieur
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes
• Rypäleet: Sémillon (80%), Sauvignon Blanc (20%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ~235,00e (Syyskuu 2014, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: 671,30e (Tammikuu 2015, Alko; vk. 2007)

kuva: cdiscount

Kun vuonna 1855 Bordeaux'n viinejä pistettiin (edelleen hyvin elinvoimaiseen) paremmuusjärjestykseen, kannatti olla Château d'Yquem (lausutaan ikem). Siinä missä 4 parasta punaviiniä todettiin kaikki yhtä hyviksi (Premier Cru), oli valkoisten puolella Château d'Yquem muita vielä niin merkittävästi parempi, että sille piti luoda täysin oma luokkansa (Premier Cru Supérieur)! Jopa 1700-luvun kenties kuuluisin oenofiili, Thomas Jefferson, oli maininnut Château d'Yquemin olevan Ranskan paras valkoviini ja tilasi niitä sekä itselleen että kuomalleen George Washingtonille.

Viinitalona toimivan Yquemin linnan alkuhämäristä ei ole tarkkaa tietoa, mutta vielä keskiajalla talon tilukset kuuluivat Englannin kuninkaalle. Talon kirjoitettu historia alkaa vuodelta 1477, kun Raymon Felipe Eyquem osti tilukset omistukseensa. Reilu sata vuotta myöhemmin talon omistajasuku vaihtui, kun Jacques de Sauvage osti "Yquemin kartanona" tunnetun rakennuksen. Kun myös taloa ympäröivät tilukset siirtyivät tämän suvun omistukseen vuonna 1711, muutti Léon de Sauvage d'Yquem rakennuksen viinitaloksi ja istutti talon ympärille viinitarhoja. Talon omistava suku muuttui vielä kolmannen kerran vuonna 1785, kun Françoise-Joséphine de Sauvage d'Yquem meni naimisiin Ludvig XV:n kummipojan, kreivi Louis-Amédée de Lur-Salucesin, kanssa.

Läpi 1800-luvun Château d'Yquem pysyi korkeatasoisia, jalohomeisia valkoviinejä tuottavana viinitalona; viinien poikkeuksellisen korkeasta laadusta on mm. osoituksena tuo yllämainittu, vuonna 1855 ansaittu Premier Cru Supérieur -luokitus. Viinitalo pysyi Lur-Salucesin suvun omistuksessa aina vuoteen 1996, jolloin Eugene de Lur-Saluces myi valtaosan viinitalon omistuksesta luksusbrändijätti Louis Vuitton Moët Hennessylle. Taloa vuodesta 1968 johtanut, viinintuotantoa modernisoinut ja laatua merkittävästi kasvattanut kreivi Alexandre de Lur-Saluces jäi kuitenkin talon johtoon aina eläköitymiseensä asti, vuoteen 2004. Nykyisin taloa johtaa Château Cheval Blancin nokkamies, Pierre Lurton.

Château d'Yquem on tullut jo 160 vuoden ajan tunnetuksi yhtenä maailman arvostetuimmista (ja siten myös hinnakkaimmista) jälkiruokaviineistä. Nykyisin talo omistaa reilu 120 hehtaaria viinitarhoja, mutta näistä vain 100 hehtaaria tuottaa viiniä. Joka vuosi 2-3 hehtaaria vanhimpia köynnöksiä revitään maasta ja tarha jätetään kesannolle vuodeksi. Tämän jälkeen istutetaan nuoria köynnöksiä, mutta niistä valmistetaan viiniä vasta, kun köynns on vähintään 5 vuoden ikäinen – tästä syystä Yquemilla on n. 20 hehtaaria tarhoja, joista viiniä ei tuoteta.

Jälkiruokaviinien tuottaminen Sauternes'ssa on riskialtista työtä: jotta laadukasta jälkeä saataisiin aikaan, on sääolosuhteiden oltava täysin optimaaliset: yöllä ja aamulla tarhoilla on oltava riittävästi sumun tuomaa kosteutta, jotta botrytis cinerea -homesieni pääsee leviämään rypäleisiin, mutta päivisin on oltava kuivaa ja riittävän lämmintä, jotta homesieni ei pääse valloilleen ja homesienen runtelemat (ns. jalohomeiset) rypäleet pääsevät kuivumaan, kun rypäleen sisältämä neste haihtuu homesienen rikkoman kuoren kautta. Liian kuivina vuosina homesieni ei pääse leviämään kunnolla rypäleisiin, kun taas liian kosteina ja viileinä vuosina homesieni leviää hallitsemattomana harmaahomeena rypäleisiin, tuhoten nopeasti koko sadon. Koska rypäleet menettävät merkittävän osan mehustaan, on tarhojen tuotto äärimmäisen pientä Sauternes'ssa: vain n. 12-20 hl/ha (muualla Bordeaux'ssa n. 30-50 hl/ha). Château d'Yquem menee laaduntavoittelussaan vielä pidemmälle: koska rypäleet kerätään hyvin monessa erässä (keskimäärin kuudessa), joista jokaisessa kerätään vain parhaat rypäleet ja loput rypäleet jätetään köynnökseen kuivumaan edelleen, on keskimääräinen satomäärä Yquemilla vain n. 9 hl/ha (yhdestä köynnöksestä saadaan siis n. lasillisen verran viiniä). Lisäksi Château d'Yquem on tullut tunnetuksi talona, joka ei heikkoina vuosina tee lainkaan viiniä, vaan viinit myydään joko geneerisenä Sauternes-viininä (ns. declassified Yquem) tai huonoimpina vuosina rypäleet tai mehu yksinkertaisesti myydään bulkkina pois.

Château d'Yquem on laatunsa lisäksi tullut tunnetuksi yhtenä maailman pitkäikäisimmistä viineistä: ei ole mitenkään poikkeuksellista, että parhaiden vuosikertojen viinit pysyvät juotavina toista vuosisataa ja voipa markkinoilta edelleen löytää Yquem-pulloja 1700-luvulta (toinen asia on toki se, kuinka aitoja nämä viinit ovat...)! Viinit valmistetaan kuivuneista ja äärimmäisen konsentroituneista Sémillon- ja Sauvignon Blanc -rypäleistä, joista puristettua viiniä kypsytetään uusissa barrique-tynnyreissä n. 26-28 kuukautta ennen pullotusta. Yleisesti Yquemilla tähdätään 13,5% vahvuiseen viiniin, jossa on jäännössokeria 120-150 g/l, mutta nämä piirteet voivat vaihdella merkittävästi vuodesta riippuen. Vuosikerta 1991 oli Bordeaux'ssa kolmen upean vuosikerran ('88, '89, '90) jälkeen surkea, ja Sauternes'ssa moni tuottaja jätti kokonaan pullottamatta kun sadot jäivät niin määriltään kuin laadultaan vaatimattomaksi.

Viini on väriltään jo hieman kehittyneen meripihkaisen keltainen.

Tuoksussa tuntuu paahdettuja pähkinöitä, makeaa hunajaa, aromaattista kukkaisuutta, maltillista tammitynnyreiden tuomaa vaniljakreemiä ja kevyesti kehittyneitä piirteitä piirteitä, jotka vihjaavat mm. tuoreeseen nahkaan.

Intensiiviseltä maultaan viini on ensisijaisesti makean sitrusmarmeladinen ja lemoncurdinen, joskin seasta löytyy myös mausteista, makeaa tammisuutta, poltettua sokeria, jalohomeen tuomaa mehiläisvahaista paahteisuutta, hentoa nahkaisuutta ja aavistus makeaa persikkajääteetä. Hapot ovat viinin makeanrunsaaseen suutuntumaan nähden hyvät ja kokonaisuudessa on raikkautta. Viinistä kuitenkin puuttuu hienojen Sauternes'n viinien runsautta ja puhtia ja vaikka kokonaisuudessa on syvyyttä ja kerroksellisuutta, ei viini vaikuta erityisen ihmeelliseltä – joskin erittäin maukkaalta ja tasapainoiselta.

Runsaassa jälkimaussa tuntuu hunajaista jalohomeisuutta, paahdettuja pähkinöitä, nahkaa, ruutisavua, hillittyä vaniljaisuutta, kevyttä lemon curdia, hentoa sitrusmaista hapokkuutta ja kovaa toffeekaramellia. Makea jälkivaikutelma on viipyilevä, kielellä kehittyvä ja suorastaan loputtoman pitkä – mikä on positiivista, sillä monissa makeissa viineissä jälkimaussa jäännössokeri helposti valtaa suun, minkä takia jälkimaku voi jäädä usein melko lyhyeksi.

Tämä Château d'Yquem on vaikuttavan moniulotteinen, herkullinen ja harmoninen jälkiruokaviini, mutta se selvästikin on huonon vuosikerran edustaja: vaikka viini on äärimmäisen nautinnollinen ja suorastaan hedonistinen esitys, ei se ole missään nimessä parhaiden joukossa ja se jää kauas parhaista maistamistani Sauternes'n viineistä. Esimerkiksi rinnalla nautittu nuorempi, paremman vuoden Château Suduiraut 2006 veti Yquemia kuin pässiä narussa.

Viini on siis kyllä herkullinen ja tasapainoinen esitys, mutta kaukana siitä, mitä Yquem voi parhaimmillaan olla – mikä on melko huono asia, kun ottaa huomioon viinin hinnan. Vaikka pientä kehittyneisyyttä viinistä rupeaa jo löytymään, on se vielä kaukana huipustaan ja sille on helppo povata pitkää ikää. Mutta vaikka viini varmasti paranee iän myötä, se ei kuuluisasta nimestään huolimatta tule koskaan nousemaan Sauternes'n viinien parhaimmistoon. On helppo löytää paljon tasokkaampia jälkiruokaviinejä pienemmällä hinnalla siirtämällä katseen alempiin Sauternes'n Cru-luokkiin.

Lyhyesti: Moniulotteinen, tasapainoinen ja uskomattoman herkullinen Sauternes, joka kuitenkin huonon vuosikerran vuoksi jää kauas alueen parhaimmista viineistä.

Arvio: Tyylikäs – hurmaava ja elegantti jälkiruokaviini, joka huokuu niin syvyyttä ja tasapainoa – ei kuitenkaan riittävästi ollakseen oikeasti hintansa väärti ostos.

Hinnan (~235,00e) ja laadun suhde: Surkea – edullisemmallakin voi saada yhtä korkeaa laatua ja samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Château de Castres 2008

Château de Castres 2008

• Valmistaja: Vignobles Rodrigues-Lalande, Château de Castres
• Tyyppi: Punaviini, AOC Graves
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Graves
• Rypäleet: Merlot (50%), Cabernet Sauvignon (45%), Cabernet Franc (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 25,90e (Marraskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 26,90e (Huhtikuu 2014, Alko)

Yleensä viinitalon taitoja ei määritä se, minkälaista tavaraa pystytään parhaina vuosikertoina puskemaan ulos. Viinitalon tasoa mittaa paremmin se, miten pärjätään niinä heikompina vuosikertoina. Bordeaux'ssa vuosi 2008 ei ollut yhtä kurja kuin sateinen ja muutenkin kaikin puolin hankala 2007, mutta tämä viileä vuosikerta silti tuotti omat hankaluutensa, mm. viivyttäen yleisesti alueella sadonkorjuuta riittävän kypsien rypäleiden toivossa. Yksi hieman pidempään Alkon hyllyillä viihtynyt Bdx vm. 2008 on Château de Castres, jonka hinta on pitkään pyörinyt siinä neljännessadan ympärillä per pullo – ei mitenkään edullinen tapaus näin laatuluokittelemattomaksi porvoolaiseksi, mutta silti verrattain edullinen esitys näinä pöhöttyneinä Bordeaux'n hintojen aikoina. Kaikki siis riippuu perspektiivistä.

Château de Castres on tyypillinen Merlot-CS-blend, jota on täydennetty hippusella yrttisempää Cabernet Francia ja kypsytelty 15 kuukautta barrique-tammitynnyreissä ennen pullotusta.

Viinin väri on tumma ja syvän karmiininpunainen, joskin reunoilta suht ohkainen ja melko läpinäkyväkin.

Muhkeasta tuoksusta erottuu luumuisia ja kypsän herukkaisia hedelmän aromeja (Merlot ja CS selvästi hommissa), hieman punertavaakin hapokasta marjaisuutta, kevyttä nahkaisuutta ja hentoa lihaisuutta. Taustalla häilyy viehkeitä, aromaattisia sävyjä, voille en keksi sen osuvampaa termiä kuin "violetti" tähän hätään. Melko matalista (12,5%) volteistaan huolimatta alkoholi tahtoo puskea myös mukaan kuvioihin.

Maultaan viini on klassisen Bordeaux'n henkeen kovahko, kuiva ja hapokkaan punamarjainen, mutta melko runsas, suklainen tammisuus hieman pehmentää ja pyöristää yleisilmettä. Kokonaisuus on melko runsaasta tammisuudestaan huolimatta mukavan freesi ja hapokas sekä otteeltaan hieman tiukanpuoleinen. Viinin makumaailmasta löytyy tammen ja punamarjaisten vivahteiden ohelta herukkaisuutta, kuivahkoa ja kohtalaisen pippurista mausteisuutta, hieman hapankirsikkaa ja hentoa lyijykynän kuivaa puumaisuutta. Melko nuoreksi Bordeaux'ksi Castres ei ole kuitenkaan alyttömän tiukka tai kova ja tanniinitkin ovat verrattain maltilliset, minkä vuoksi viini pelaa mallikkaasti jopa ihan sellaisenaan.

Suht pitkää jälkimakua hallitsevat suklaisen tammiset ja kypsän kirsikkaiset piirteet, jotka tekevät kielelle jäävästä jälkivaikutelmasta lähes liköörikonvehtisen. Muita kielelle jääviä makuja ovat raikas metsämarjaisuus, nahkaisuus ja makea mausteisuus, jotka viipyilevät kielellä miellyttävästi ja pitkään.

Château de Castres on kokonaisuutena varsin tasapainoinen ja mukavan runsas tapaus haasteellisemmaksi osoittautuneen vuosikerran edustajaksi. Parhaille Bdx-viineille soveliaaseen vuosikymmenten kypsytykseen viinistä ei varmasti ole, mutta sen voi kyllä hyvin kuvitella kestävän paremmaksi kehittyen vähintään kymmenen vuoden ikään vuosikerrasta; lisäksi viini on jo nyt varsin helpostilähestyttävissä, eli useiden vuosien valmistelukellarointia ei tämän tapauksen kanssa missään nimessä kaivata – sen kus korkki auki ja pullo pöytään! Karahvin kautta toki kannattaa pullo kierrättää.

Mutta pakko myöntää, että vaikka viinissä balanssi on hyvin kunnossa – hedelmää on juuri sopivasti ja rakenne on varsin tasapainoinen niin suutuntumaan kuin maun voimakkuuteen nähden – on itse makumaailma omaan makuuni aivan turhan tylsä, geneerinen ja runsaalla tammella tukittu. Tuo tammitus tekee kokonaisuudesta hyvin hallitsevan suklaisen ja makean mausteisen, minkä vuoksi hedelmä tahtoo hukkua tammen alle ja kokonaisuudesta tuntuu puuttuvan sellaista eleganssia, mitä odottaisin reilun parin kympin viiniltä – yleisilmeeltään viini tuo mieleeni lähinnä liberaalilla tammenkäytöllä tasapäistetyt uuden maailman perusviinit.

Château de Castres on siis varsin tasapainoinen ja helpostilähestyttävä Bordeaux, jonka voi huoletta pistää niin kellariin kuin juhlapöytään, mutta tammiallergikkojen kannattaa kiertää se kaukaa.

Lyhyesti: Tasapainoinen ja helpostilähestyttävä moderni Bordeaux, jonka suurimmaksi ongelmaksi muodostuu turhan hallitseva, suklainen tammisuus. Tyylikäs tapaus tammisten Bordeaux'n punaviinien ystäville, mutta hillitympien ja marjavetoisempien klassikoiden faneille viini tuskin tarjoaa kummoistakaan elämystä.

Arvio: Tylsä / tyylikäs – meikäläisen makuun viini oli kaikessa tammisuudessaan turhan geneerisen ja yllätyksettömän makuinen, mutta kiistämättä viini on muuten varsin laadukas ja tasapainoinen tapaus. Jos reipas tammitus ei sinua haittaa, on Castres varsin pätevä ja hintaisekseen oikein kelvollinen laatu-Bordeaux, mutta muuten viinin voi kuitata olankohautuksella.

Hinnan (26,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Château Bichon Cassignols Blanc 2011

Château Bichon Cassignols Graves Blanc 2011

• Valmistaja: Château Bichon Cassignols
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Graves
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Graves
• Rypäleet: Sémillon (65%), Sauvignon Blanc + Sauvignon Gris (35%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 119 SEK (~13,70e; Elokuu 2013, Systembolaget)
• Hinta nyt: 120 SEK (~13,37; Huhtikuu 2014, Systembolaget)

kuva: systembolaget

Tosiaan, tuolla Systembolagetin puolella tulee pyörähdettyä kerran pari vuodessa; yleensä niin, että soitan pari viikkoa etukäteen ja tilaan pienen laatikollisen mahdollisimman mielenkiintoisia viinejä perus- ja tilausvalikoimasta. Onhan Systemissä hinnat korkeammat kuin monissa nettikaupoissa, mutta silti Alkoon verrattuna melko edulliset, minkä lisäksi kun kuljetuskustannuksia ei tule, on tämä ihan näppärä keino metsästellä kourallinen mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia.

Sen sijaan tämä valkoinen Bordeaux tarttui viime System-reissulla kävellessäni kassalle maksupuuhiin kuitattuani myyjältä tilaamani laatikon. Totesin vain että kaipa sitä reilulla kympillä voi aina valkkarin mukaansa napata.

Viinin tuottanut Château Bichon Cassignols on Graves'n alueella, aivan Pessac-Léognanin eteläpuolella sijatsevassa La Brèden kylässä toimiva viinitila, joka on tuottanut viinejä jo vuodesta 1919; vuonna 2008 talo ryhtyi tuottamaan viinejä 13 tarhahehtaarillaan luonnonmukaisin menetelmin. Nyt testipenkkiin päätynyt Bichon Cassignols Blanc on talon kahdesta valkoviinistä se parempi: viini on valmistettu perinteisistä Bordeaux'n valkoisista lajikkeista (Sémillon, Sauvignon Blanc, Sauvignon Gris) ja se on alueelle tyypilliseen tyyliin käytetty ja kypsytetty tammessa ¬– talo siis mainitsee että osa viinistä on käynyt ja kypsytetty uudessa tammessa, mutta tämän osan suuruutta ei kerrota, eikä myös sitä, missä loppuosa on käytetty tai kypsytetty, tai sitä, kuinka kauan viini on mahtanut kypsyä tankeissa / tynnyreissä / pulloissa ennen myyntiinlaskua. Noh, siitä viis; viinin omat meriitit ratkaisevat! Elikkäs hommiin: korkki auki ja punajuuri-chévrepastaa lautaselle.

Viinillä on hyvin nuorekkaan neonvihreä väri.

Tuoksussa varsin mausteinen ja kevyesti paahteinen tammi hallitsee melko voimakkaalla otteella, mutta taustalla on melko makeankypsää Sémillonin hedelmää: ananaksisuutta, mehevää persikkaa, kevyttä kriikunaa. Sauvignonit tuovat hennosti vihertävän yrttisen yläsävelen varsin bassovoittoiseen kokonaisuuteen, mutta muuten pysyvät siististi sivussa – kokonaisuutta hallitsevat tammi ja Sémillon. Viini siis taitaa olla melko paljonkin nähnyt sitä uutta tammea herkässä kasvuiässään.

Kuivassa maussa sen sijaan Sauvignonien preesens tuntuu selkeämmin ryhdikkäänä hapokkuutena ja tuoksuun verrattuna sopivan kepeällä, eli melko lailla keskitäyteläisellä suutuntumalla. Tuoksun tavoin myös maussa tuntuu suht voimakkaan paahteinen, pähkinäinen ja maltillisen toffeinen tammisuus, jonka alta paljastuu trooppisia keltaisia hedelmiä, ylikypsää omenaisuutta ja kevyttä päärynäisyyttä. Yleisilmeeltään viinin makumaailma on varsin kypsä ja mehevä, mutta myös kiitettävän rakenteikas: hyvä combo Sauvignonien freesiyttä ja Sémillonin tanakkaa hedelmää.

Pitkähkössä jälkimaussa jo valmiiksi hallitseva tammisuus saa entistä enemmän preesensiä: suuhun jää pitkähkö, mausteinen, puiseva ja hennon karvas jälkimaku, jota pehmeäntää kypsänmakea ananaksisuus.

Bichon Cassignols Blanc on todella runsas ja voimakkaan tamminen valkoviini, mutta samalla yllättävänkin freesi sellaiseksi. Hallitseva uusi tammi syö erittäin paljon viinin mielenkiinnosta ja persoonasta – tämä voisi olla melkeinpä moderni Burgunderi tai Kali-Chard kaikessa tammisuudessaan – mutta samalla se tuo vastapainoksi runkoa ja moniulotteisuutta. Tammea kavahtavia viini ei varmasti vakuuta ollenkaan, mutta niille, joille tammi ei ole kirosana, on viini varmasti varsin toimiva ja suositeltava tuttavuus – itse kuitenkin luen itseni selvästi ensinmainittuihin, joten kovinkaan suurta vau-efektiä viini ei onnistunut luomaan. Tosin pakko myöntää, että ryhdikkään rakenteensa ansiosta viini pelasi upeasti punajuuri-chévrepastan parina: se ei dominoinut ruokaa, eikä jäänyt sen jalkoihin, minkä lisäksi ruoan persoonalliset aromit hillitsivät mallikkaasti tammen mausteisuutta antaen hedelmälle selkeästi enemmän tulla esiin.

Ellet siis kaipaa viiniltäsi aivan älytöntä tammikäsittelyä, naita se riittävän runsasaromisen ruoan kanssa. Tuottaja kertoo viinin olevan parhaimmillaan mahdollisimman nuorena, mutta kestävän hyvin 4-5 vuotta vuosikerrasta – luotan heihin tässä asiassa, luota sinäkin.

Lyhyesti: Melko voimakkaasti tuhdin uuden tammen hallitsema luomuvalkoviini eteläisessä Bordeaux'ssa sijaitsevalta Graves'n alueelta. Tanakasta tammisuudestaan huolimatta viinistä kuitenkin löytyy kiitettävästi niin ryhdikästä rakennetta kuin tammen kanssa varsin sopusuhtaista hedelmääkin.

Arvio: Tyylikäs – vaikkei tämä ollutkaan viini minun makuuni, on pakko myöntää että balanssi on hyvin kohdallaan ja viini oli aivan erinomainen ruoan kumppani. Ihan mallikas esitys meikäläisen mukavuusalueen ulkopuolelta; tammisten Bordeaux'n valkkareiden ystäville suosituksen arvoinen arkiviini.

Hinnan (~13,37e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Château de Chantegrive Cuvée Caroline 2011

Château de Chantegrive Cuvée Caroline 2011

• Valmistaja: Château de Chantegrive
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Graves
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Graves
• Rypäleet: Sauvignon Blanc (50%), Sémillon (50%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ~16e (Joulukuu 2013, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: a.g. vins

Il Templare -viinin arviossani mainistin ko. viinin jääneen viinibloggaajien pikkujoulujen viimeiseksi sokkomaistetuksi valkoviiniksi. Viimeiseksi valkoviiniksi se ei kuitenkaan jäänyt, sillä joukkoomme liittyi Women Men Winen Miikka seurassaan pullo valkoista Bordeaux'ta.

Viinin tuottanut Château de Chantegrive tulee Bordeaux'n eteläisimmistä osista, Graves'n alueelta, joka on tunnettu punaviiniensä lisäksi myös valkoviineistään ja Sauternes'n ala-alueella tuotetuista jälkiruokaviineistään. Lähemmäs sadalla viljellyllä hehtaarillaan Chantegrive on yksi Graves'n suurimmista toimijoistaan. Cuvée Caroline on kyseisen viinitalon premium-tason valkoviini, joka on valmistettu perinteisellä valkoisella Bordeaux-blendillä: puolet Sémillonia tuomaan kypsää hedelmää ja suutuntumaa, puolet Sauvignon Blancia tuomaan sitrusta ja ryhtiä happojen muodossa. Rypäleistä puristettu mehu on käytetty viiniksi tammessa, minkä jälkeen viiniä on kypsytetty 9 kuukautta tammitynnyreissä, joista puolet on uusia.

Väriltään viini on hillitysti kellertävään taittuva.

Tuoksussa hyökkää päällimmäiseksi aromiksi melko tuhti, uuttunut tammen aromi: voita, kuivahtanutta puunrunkoa, makeaa mausteisuutta ja aavistus kermatoffeeta. Tuoksun yleisilme on melko makea ja tammen takaa häivähtelee kevyesti vivahteita herukanlehdistä, mangosta ja hennosta hunajaisuudesta.

Hyvin rehevän ja makean, jopa paksun tuoksun jälkeen Cuvée Carolinen keveä ja hyvin vihertäväsävyinen maku tulee kohtalaisena yllätyksenä. Kokonaisuutta hallitsevat selkeästi Sauvignon Blancin yrttiset, nokkoselliset ja kirpakan sitruunamehuiset sävyt sekä melko ryhdikäs hapokkuus, vaikkakin seassa on myös Sémillonin tuomaa kypsempää ananasta ja hunajamelonia. Yleisilmettä kuitenkin edelleen sävyttävät voimakkaasti tammen puisevat ja makean mausteiset sävyt, mutta ei samanlaisella massalla kuin tuoksussa. Jotenkin kokonaisuus tuntuu maultaan siltä, että kokonaisuuden pitäisi olla varsin runsas ja tuhti, minkä vuoksi viinin hyvin kepeä ja vegetaaliset elementit etunenässä menevä ilmaisu ei tunnu sopivan yhtään kuvaan.

Kevyesti kirpeään taittuvassa jälkimaussa mittelevät lähinnä vehreän yrttiset, hapokkaan sitruksiset ja kuivan puisevat aromit. Erityisesti paahdettuun mausteisuuteen taittuva tammi jatkuu kielellä melko pitkään.

Yleensä Bordeaux'n uuteen tammeen hukutetut valkoiset eivät juuri puhuttele meikäläistä suuremmin, joskus kohtuullisesti tammitetut valkoiset voivat monesti toimia ihan kivasti silloin jos sattuu jotain tammisempaa viiniä kaipaamaan. Tämän viinin tapauksessa tammitus ei ollut enää kohtuullista, sillä puun aromit hallitsivat viiniä niin kokonaisvaltaisesti; erityisesti tuoksussa, mutta varsin suurella voimalla myös makupuolella. Lisäksi viinin balanssi tuntui olevan hieman hukassa: näin suuri tammitus suorastaan edellyttää riittävän runsasta ja muhkeata vastapainoa jotta kokonaisuus vaikuttaisi tasapainoiselta, mutta nyt makumaailmasta leikkasivat läpi lähinnä ne särmikkäimmät vihreät aromit ja sitrusmainen hapokkuus – varsinaista hedelmäpuoleta ei löytynyt ollenkaan ja balanssi tuntui olevan hukassa.

Kokonaisuus voi olla varsinainen täsmäohjus ruoalle, joka kaipaa hyvin kepeätä ja ryhdikästä, mutta yhtä lailla tanakan tammista valkoviiniä kumppanikseen. Itse en kuitenkaan ihan heti keksi mitään sellaista ruokaa, mihin ei joku muu viinityyli sopisi paremmin, minkä lisäksi näin voimakkaasti uuden tammen hallitsema makumaailma ei pelaa meikäläisen makuun myöskään sellaisenaan nautittuna. Ikävä sanoa, mutta ei jatkoon.

Tuottaja vakuuttaa viinin olevan parhaassa korkkaamisiässä n. 3-5 vuoden kypsyttelyn jälkeen. Kenties viini voi olla paremmassa balanssissa ja tammi pienemmässä roolissa jos jaksaa odotella, mutta en kyllä jaksa uskoa ajan tekevän näin kepeälle viinille ihmeitä.

Lyhyesti: Reilulla kädellä tammitettu Graves'n valkoviini, jossa hyvin kepeä ilmaisu sekä sitruksinen ja vegetaalinen makumaailma eivät tunnu löytävän yhteistä kieltä tanakan ja hallitsevan tammisuuden kanssa.

Arvio: Kehno – yleensä pidän keveämmistä ja ryhdikkäämmistä esityksistä, millainen Cuvée caroline toki on, mutta ronski tammitus onnistuu riisumaan siltä kaikki sen ansaitsemat meriitit. Viini yrittää selkeästi olla tyylikäs ja kompleksinen esitys, mutta balanssi on sen verran hukassa, että metsään mennään.

Hinnan (~16,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Château Haut-Bailly 2004

Château Haut-Bailly 2004

• Valmistaja: Château Haut-Bailly
• Tyyppi: Punaviini, AOC Pessac-Léognan, Graves Cru Classé
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Graves, Pessac-Léognan, Léognan
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (50%), Merlot (45%), Cabernet Franc (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ~40,00e (Lokakuu 2013)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta 67,90e poistuessaan)

Bordeaux'n vasemmasta rannasta puhuttaessa yleensä keskustelun keskipisteessä ovat Médocin punaviinit – sijaitseehan siellä kaikki Prémier Cru -tilat. Tai no, kaikki cru classé -luokitellut punaviinitilat noin ylipäänsä. Vasemmalta rannalta kuitenkin löytyy toinen merkittävä viinialue, kun lähdetään kulkemaan Gironden lahdesta Garonne-jokea pitkin sisämaahan – Graves. Tällä alueella tuotetaan punaviinien ohella myös paljon valkoviiniä, minkä lisäksi Graves'n alueella sijaitsevat maailmankuulut Sauternes'n ja Barsacin kylien jälkiruokaviinitilat. Bordeaux'n vuoden 1855 laatuluokittelu ei koskenut ollenkaan Graves'n kuivia viinejä tuottavia viinitaloja, minkä vuoksi alueelle järjestettiin oma laatuluokittelu vuonna 1953. Tälle listalle valittiin alueen arvostetuimmat viinitalot ja tällä hetkellä se käsittää 16 eri tuottajaa.

Akateemisen Viiniseuran Bordeaux-maistelun viimeisenä viininä oli tarjolla Château Haut-Bailly Graves'n pohjoisimmasta kärjestä, Pessac-Léognanin ala-alueelta – Haut-Bailly on yksi kuudestatoista Graves'n laatuluokitellusta viinitilasta. Tämä kyseinen viini on kypsynyt 16 kuukautta tammitynnyreissä, joista peräti 60% on ollut uusia.

Väriltään viini on tiivis, punertavan musta ja käytännössä täysin läpinäkymätön.

Viinin tuoksu on hieman vaisuhko, mutta varsin persoonallinen ja se tuntuu elävän koko ajan: ensivaikutelmasta nousee tuore herukka, kevyt savuisuus, hento, paahteinen tammisuus ja varovainen eläimellisyys. Näiden alta häivähtelee aavistus minttuista yrttisyyttä, maamaisuutta, hennosti makeahkoa alkoholisuutta, aavistus mentholia ja tryffeliä. Lisäksi seasta tuntuu silloin tällöin häivähtelevän aavistus maakellaria, joka säikäyttää mahdollisuudella korkkiviasta, mutta viini tuntuu muuten olevan varsin kunnossa, eikä tuo kyseinenkään aromi tahdo jatkuvasti edes erottua, joten viallisesta pullosta tuskin on kyse.

Vaikka viinin tuoksupuoli oli hieman ujon oloinen, ei syvä makumaailma ole sitä ollenkaan: Haut-Bailly iskee pöytään reilulla kädellä tuoreita mustia marjoja, kevyttä nahkaisuutta, varovaista tammisuutta, hentoa yrttiä ja pippurisuuteen taittuvaa, karheata mausteisuutta. Maku on varsin kuiva, mutta paikoin viinin selkeä kypsyys vihjailee aavistuksen verran makeampaan tummaan hedelmäisyyteen. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen, mutta varsin tiivisrakenteinen ja ryhdikkään rakenteikas, kiitos napakan hapokkuuden ja melko tuntuvan, kovahkon tanniinisuuden. Yleisilme on varsin kulmikas, eikä missään nimessä anna itsestään erityisen helpostilähestyttävää kuvaa, mutta aromeiltaan viini on varsin harmoninen ja sopusuhtainen.

Kuiva jälkimaku ei yllä aivan keskimaun tasolle vaan jää hieman vaatimattoman ja ohuen oloiseksi; kokonaisuutta hallitsee kohtalaisen tuntuva mausteisuus ja hennosti kaakaoinen tammi sekä tanniinien ja tammen tuoma karvaus. Suuhun jäävä mausteinen, karheahko jälkivaikutelma on keskipitkä.

Haut-Bailly 2004 tuntuu hakevan paikkaansa: hetkittäin viini tuntuu lähes vialliselta tai tasapainoiselta, välillä taas varsin ihastuttavalta ja tasapainoiselta. Selvää on kuitenkin se, että viini on lähes kymmenvuotisesta taipaleesta huolimatta vasta matkalla huipulle: kokonaisuus on hyvin kova ja tiukkarakenteinen, mitä lisäikä voisi hieman pehmentää. Viini ei ole mikään superkypsä konsentraatiopommi – kiitos viileän vuosikerran – mutta substanssia viinistä tuntuu löytyvän sen verran, että kypsyttelyä viini tullee hyvin kestämään. Itse suosittelisin korkkaamaan viinin selkeästi pidemmän ajan päästä tulevaisuudessa, esimerkiksi kymmenisen vuoden päästä viinin 20-vuotispäivillä.

Vaikkei viini ollut ihan täysin omaan makuuni, onnistui se olemaan kuitenkin varsin vakuuttava tapaus ja n. 40 euron hintaansa viini on ollut ihan kelpo ostos. Haut-Bailly käväisi vuosikerrallaan 2007 myös Alkon valikoimissa, joista se poistui pari kolme vuotta sitten, mutta selkeästi kovempaan, lähes 70 euron hintaan. Pelkästään tälle viinille tuo hinta tuntuu aivan liian kovalta, mutta kehnolle 2007-vuosikerralle tuo tuntuu jo ryöstöltä – tosin viiniä maistamatta on paha vannoa mitään.

Lyhyesti: Lähes kymmenen vuoden iästään huolimatta edelleen vielä tiukkarakenteinen, tanniininen ja paikoin raa'ahkon oloinen viini, joka on hetkittäin varsin ihastuttava ja harmoninen esitys, hetkittäin tasapainoton ja jopa viallinen. Erikoinen, mutta loppupeleissä ihan tyylikäs tapaus, joka varmasti tulee kehittymään vielä pitkään.

Arvio: Tyylikäs – kun parhaimmillaan. Välillä viini mietitytti, että liekö se edes kunnossa, välillä se vakuutti ja hurmasi. Kyllä tällä ehdottomasti hetkensä on.

Hinnan (~40,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Hinnan (67,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Château de Rayne-Vigneau 2009

Château de Rayne-Vigneau 2009

• Valmistaja: Château de Rayne-Vigneau
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes, Bordeaux 1er Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes
• Rypäleet: Sémillon (74%), Sauvignon Blanc (24%), Muscadelle (2%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 56,20e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 57,00e (Tammikuu 2014, Alko)

Varsin kuuma vuosikerta on 2009 universaalisti todettu varsin mainioksi Bordeaux'ssa – ei kuitenkaan ehkä yhtä upeaksi, mitä haltioituneet ensivaikutelmat ovat antaneet ymmärtää, erityisesti haastavamman, mutta upeaksi muuttuneen 2010:n rinnalla. Erityisesti alueen punaviinit voivat huonoina (liian viileinä) vuosina jäädä kaikista yrityksistä huolimatta raaoiksi ja kovien, viheraromisten aromien hallitsemaksi. Parhaimpina vuosina tällaisesta ei ole huolta; lämpimät säät antavat jopa myöhäänkypsyvien rypäleiden (esim. Cabernet Sauvignon) kypsyä helposti hyviin kypsyysasteisiin.

Sauternes'n makeiden viinien rypäleet kerätään usein niin myöhään syksyllä, että rypäleiden kypsyysasteesta ei tarvitse huolehtia niinkään – hyvän vuoden määrittää tällä alueella se, onnistuuko Garonnesta nouseva sumu luomaan juuri sopivat olosuhteet jalohomeelle. Mitä suurempi osa rypäleistä saa jalohometartunnan, sitä parempi – mutta jos kaikki tapahtuu liian nopeasti tai kosteus nousee suureksi, kasvaa sadon tuhoavan harmaahomeen riski huomattavasti. Kuitenkin poikkeuksellisen lämpimät vuosikerrat tuntuvat selvästi myös Sauternes'n viineissä tuntuvampana hedelmäisyytenä, alkoholipitoisuutena sekä, tuottajasta riippuen, myös jäännössokeripitoisuutena.

Château de Rayne-Vigneau on vuonna 1855 Bordeaux'n laatuluokittelussa korkeimman Prémier Crun luokituksen saavuttanut viinitalo – joskin viinitalo tunnettiin silloin yksinkertaisemmalla Château Vigneaun nimellä. Alkoon hiljattain saapui huippuvuosikertaa 2009 edustava pullote hieman harvinaisemmassa, täysikokoisessa pullokoossa (Alkossa kun tunnutaan Sauternes'n viinien tapauksessa suosittavan jälkiruokaviinien kanssa kätevämpiä 0,375-pullokokoja.) Tämä Sauternes'ksi poikkeuksellisen korkealla jäännössokeripitoisuudella (160 g/l) varustettu viini on valmistettu keskimäärin 32-vuotiaiden köynnösten hedelmistä ja kypsytetty 12-18 kuukauden ajan tammitynnyreissä, joista 40-50% oli uusia.

Väriltään viini on tiiviin kullankeltainen ja ulkonäöltään kevyen öljyinen.

Uskomattoman kypsä, vivahteikas ja jopa massiivinen tuoksu tarjoaa todella runsaalla kädellä nuorien Sauternesien parhaimmistoa – kypsää persikkaisuutta, kuivattua aprikoosia ja ananasta, kevyttä jalohomeista paahteisuutta ja mausteiseen taittuvaa hunajaisuutta, hentoa sienimäisyyttä, paahdettuja manteleita, hienostunut vivahde karamellista ja hillitysti vaniljaan taittuvaa tammea ja aavistus aromaattista yrttisyyttä. Tuoksu on jo jälkiruoka itsessään!

Kielellä viini on hyvin makea ja – todennäköisesti juuri makeudesta johtuen – todella voimakas ja intensiivinen. Viinin maku on erittäin runsas, voimakkaan hunajainen ja kevyen lämmin. Nuorekkaasta hedelmäisyydestä ei juurikaan erota jalohomeisuutta, vaan hedelmäiset vivahteet jylläävät – kuivattua aprikoosia, appelsiininkuorta ja -marmeladia ja ananaksisuutta. Tyylikkäästi integroitunut, kevyen karamellinen, kermatoffeinen ja vaniljaisuutta vihjailevaan mausteisuuteen kumartava tammisuus pysyttelee hienovaraisesti enemmän taustalla, nousten aina välillä enemmän etualalle.

Melkeinpä ainoan miinuksen Rayne-Vigneau saa hapokkuudestaan, joka on ilahduttavasti varsin runsasta Sauternes'ksi, mutta joka ei silti pysty pistämään kiitettävästi vastaan viinin korkealle jäännössokerille, kypsälle hedelmälle ja niiden tuomalle, erittäin runsaalle ja täyteläiselle suutuntumalle. Kokonaisuus on suutuntumaltaan pulleahko, jopa hieman fläsä, mutta hapokkuus pyrkii kaikin voimin pitämään taustalla viiniä kasassa. On vaikea sanoa riittääkö hapokkuus kantamaan viiniä oikeasti läpi vuosikymmenten kypsytyksen. Onneksi viinin runsas ja mehevä suutuntuma sointuu mainiosti viinin erittäin runsaan ja mehevän makumaailman kanssa yhteen.

Viini liukuu elegantisti keskimausta jälkimakuun ja jättää kielelle pitkäksi aikaa kirjon vivahteita – hunajaa, aasialaista mausteisuutta, sitrusmarmeladia ja hieman tuntuvampaa jalohomeisuutta. Jälkivaikutelma on muun viinin tavoin herkullinen ja suorastaan vaikuttava.

Kokonaisuus on kaikin puolin upea, vivahteikas, maistuva ja vaikuttava. Massiivisen suutuntuman jalkoihin jäävä hapokkuus hieman vähentää viinin vau-kerrointa, mutta ei mitenkään erityisesti, sillä viini tuntuu suussa juuri siltä, miltä se maistuukin – rehevältä, täyteläiseltä ja uskomattoman runsaalta (kuten myöhemminmaistamani mutta aiemminarvioimani, niin ikään lämpimän vuoden Doisy-Védrines 2005.) Yleisesti Rayne-Vigneau on vielä varsin nuori esitys, ja vaikken näin pyylevää Sauternes'ta kypsyttelisi vuosikymmeniä, suosittelen silti pistämään viinin kypsymään rauhassa muutamasta vuodesta vajaaseen kymmeneen. Tarjoa hyvinviilennettynä pienessä seurueessa makeiden ja hedelmäisten jälkiruokien kanssa tai ihan sellaisenaan.

Alkon Sauternes'ksi viini on verrattain edullinen – yleensä suuret Prémier Cru Sauternes't ovat lähempänä satasta hinnaltaan ja useammin hyllyiltä löytyvät pienet pullotteet lähempänä viittä kymppiä. Sen sijaan tämän viinin puolikkaan pullon hinta olisi kolmen kympin kieppeillä, mikä tekee viinistä jo suht kohtuullisen hintaisen. Nettikaupoissa wine-searcher väittää viinin löytyvän 0,75-kokoisena edullisimmillaan 30-40e välillä, mutta itse selailemalla en löytänyt esimerkkejä alta neljän kympin.

Lyhyesti: Nuorenalähestyttävä, vaikuttavan runsas, hedelmäinen, intensiivisen makea ja vivahteikas lämpimän huippuvuoden huippu-Sauternes.

Arvio: Erinomainen – uskomattoman rehevä, vaikuttava ja mehukas 1er Cru Sauternes. Aina silloin tällöin tulee mietittyä ovatkohan yli 150 vuotta vanha Bordeaux'n laatuluokittelu enää ihan ajankohtainen, mutta ainakin tämänkaltaiset elämykset puhuvat hyvin puolestaan.

Hinnan (57,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Château Doisy-Védrines 2005

Château Doisy-Védrines 2005

• Valmistaja: Château Doisy-Védrines
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes, Bordeaux 2e Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes, Barsac
• Rypäleet: Sémillon (80-85%), Sauvignon Blanc (15-20%)
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 19,90e (Toukokuu 2013, Finnair Taxfree Plus)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: totalwine

Ennen lähtöämme Portugaliin oli meidän kulutettava jollain tavalla aikaa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Vieraat viinimyymälät ovat itselleni mitä parasta ajanvietettä, joten ei kestänyt kovin montaa hetkeä että olin seikkaillut koko rakennuksen toisesta päästä löytyvään Finnair Taxfree Plus -myymälään, jonka valikoima on useampaan otteeseen ehditty todeta paikan parhaaksi. Ja koskaa aikaa oli tapettavaksi hieman enemmänkin, kaivoin kännykkäni esiin ja rupesin katselemaan cellartrackerista mitä ihmiset kirjoittelivat myymälän viineistä.

Ajattelin jälkiruokaviinien kiinnostavan eniten, pullojen ollessa kätevän pieniä ja kepeitä, joten päätin tarkastaa Sauternes-tilanteen. Hyllyiltä löytyi muutamakin tunnettu Prémier Cru -luokan Sauternes jotka kiinnostivat, mutta kiinnostus lopahti lyhyeen tarjolla olevien vuosikertojen saatua cellartrackerissa universaalisti melkoiset haukut. Päätin kuitenkin tarkistaa myös varmuuden vuoksi hyllyiltä löytyneen Deuxieme Cru -luokan Doisy-Védrinesin saamat arviot ja katso! – pelkkää ylistystä alusta loppuun. Viinistä varoiteltiin kuuman vuoden tuomasta vähäisestä hapokkuudesta, mutta muuten pahaa sanottavaa ei viinistä näyttänyt löytyvän! Positiiviset arviot saivat pienen hulluudenpuuskan nousemaan ja päätin sitten napata samoin tein kaksi – olihan hinta kuitenkin maailmanhintoihin nähden edullinen 26 euroa pullolta.

Ja sitten tiskillä kysyttiin että löytyykö Finnair-korttia, sillä kun saisi pullot kahdella kympillä kappale. Kun ei löytynyt, iskettiin käteen vain lomake, jolla sai väliaikaisen kortin veloituksetta ja pullot heti tarjoushintaan käteen. No, mikäs tässä! Kaksi pulloa poistui siis myymälästä reilut 12 euroa suunniteltua edullisempaan hintaan.

Toisen pullon ajattelin korkata vasta joskus reilusti myöhemmin viinin kerättyä reippaammin ikää, mutta toisen päätin korkata tässä melko pian, jotta pääsisi katsomaan olivatko ylsitävät arviot aivan tuulesta temmattuja. Viini päätyikin tässä yhtenä alkukesän kuumana iltana testiin brie-juuston ja portviinihillokkeen kumppaniksi.

Väriltään viini on paksun kullankeltainen, jossa on seassa aavistus nuorekasta vihreyttä. Lasia pyöritellessä paljastuu myös viinin öljyisen paksu rakenne.

Tuoksu on todella runsas, erittäin muhkea ja makea. Päällimmäisenä aromeina nousee voimakasta jalohomeisuutta, paahdetta, tuntuvan tammista vaniljaa ja mantelisuutta, mutta uskomattoman monisyisestä ja kompleksista aromimaailmasta tuntuu löytyvän vaikka mitä: kuivattua ananasta, hunajaa, mandariininkuorta, créme brûléetä, aprikoosihilloa, vanhentuneeksi käynyttä persikkaa, neilikkaa, karamellia... Tuoksu on vaikuttavan tuhti ja lähes loputtoman oloinen. Ainoana kauneusvirheenä Sauternes'n viiniksi jopa pelottavan runsas alkoholi (14%) tulee melko runsaastikin esiin makeana eetterisyytenä.

Doisy-Védrines'n maku on hyvin tuoksun kaltainen: uskomattoman runsas, loputtoman syvä ja voimakas. Suutuntuma on hyvin täyteläinen ja paksu, eli viinistä ei löydy parhaimpien Sauternes'n viinien eleganssia tai kepeyttä, mutta kokonaisuudesta löytyy silti hapokkuutta, joka saa sen pysymään kohtuullisen hyvin nipussa. Lämmin vuosi kuitenkin tuntuu selvästi suussa jopa pienenä raskautena.

Kompleksi ja jatkuvasti uusiin suuntiin seikkaileva maku tarjoaa hunajaisuutta, todella ylikypsää keltaista hedelmää, voimakkaan paahteista ja mausteista jalohomeisuutta, mantelia, joka paikoitellen taittuu jopa karvasmanteliseksi mausteisuudeksi, rusinaa ja ajoittain suht tuntuvaakin tammea, joka tarjoaa kermatoffeeta ja vanilliinisokeria. Yleisilmeeltään Doisy-Védrines on todella intensiivinen ja erittäin makea – mutta lämmenneenä jopa imelä; viinissä oli enemmän tasapainoa ja raikkautta pian jääkaapista ottamisen jälkeen, mutta tuntia myöhemmin kokonaisuutta hieman varjosti tahmainen ja öljyinen suutuntuma.

Viinin jälkimaku on uskomattoman pitkä, vivahteikas ja monikerroksinen – rusinaa, hunajaa, neilikkaa, makeaa ananasmehua, kanelia, vaniljaa, bitteristä mausteisuutta ja kevyesti jopa voimaisuutta. Jälkivaikutelma on upean harmoninen ja viipyilevä; tuhti alkoholi tosin tekee siitä hieman lämpimän. Yleisesti Doisy-Védrines 2005 on kauneisvirheistään huolimatta majesteetillinen tapaus – hieman pullea ja laiska, mutta silti todella majesteetillinen.

Juuh, kyllä niillä cellartrackerin arvioilla taisi jotain totuuspohjaa olla – Doisy-Védrines nimittäin hyppäsi melko heti maistamieni nuorien Sauternes'n viinien mitalisijoille! Kokonaisuus oli sen verran vaikuttava ja moniulotteinen, että viini jo melkein haastoi tämänhetkisen lempparini, Suduiraut 1999:n – Doisy-Védrinesin kypsänraskas ja hieman tahmeakin suutuntuma sekä ajoittain turhankin hallitsevaksi äityvä tammisuus olivat ainoat naputtamisen aiheet kokonaisuudessa. Koska Suduiraut'n todella freesiä ja ryhdikästä rakennetta ei tästä löytynyt, ei ykkössijaa napattu, mutta makupuolelta viini oli yksinkertaisesti uskomaton. Ehdottomasti yksi parhaita ostoksia koskaan alle kahdella kympillä; onneksi on vielä toinen lesti vartomassa senioripäiviään.

Lyhyesti: Makea jälkiruokaviini, jolla on yksinkertaisesti uskomattoman vakuuttava tuoksu, maku ja kielellä viipyilevä aromien kirjo. Kuuma vuosikerta 2005 näyttäytyy hieman keskimääräistä kevyempänä hapokkuutena ja raskaampana suutuntumana, mutta näin vakuuttavassa kokonaisuudessa semmoisetkaan kauneusvirheet eivät enää tunnu haittaavan. Uskomattoman hedonistinen nautinto, joka kannattaa avata hengittämään puolta tuntia - tuntia etukäteen, mutta tarjoilla hyvin viilennettynä.

Arvio: Täydellinen – aivan uskomaton makukokemus. Pikkiriikkinen miinus löysästä ja tahmeasta suutuntumasta, mutta edelleen ollaan valovuosia plussan puolella. Jos olet lentämässä ulkomaille lähiaikoina, mars Finskin Tax Freehen!

Hinnan (26,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Hinnan (19,90e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA. HETI.

Château Rieussec 1970

Château Rieussec 1970

• Valmistaja: Château Rieussec
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes, Bordeaux 1er Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes, Fargues
• Rypäleet: Sémillon (90%), Sauvignon Blanc (7%), Muscadelle (3%)
• Koko: 0.75
• Hinta arviointihetkellä: ~80e (Marraskuu 2012, millesimes.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Akateemisen viiniseuran Sauternes-tilaisuuden viimeinen viini ja illan odotettu kohokohta oli jo kiitettävään, reilun neljänkymmenen vuoden ikään yltänyt Rieussec 1970. Viini oli ostettu millesimes.comista, mutta enää kyseistä vuosikertaa ei em. kaupasta saa.

Viini on pitänyt värinsä ikäänsä nähden hyvin: verrattuna kevyesti kuparinruskeaan Suduiraut'hun vuodelta 1999, on tämä hieman vaaleampi ja kellertävämpi, sävyltään paksun ja syvän kullankeltainen.

Tuoksultaan viini on runsas, paksu ja sanalla sanoen törkeä. Viini on kevyesti, mutta selvästi ruvennut jo hapettumaan, minkä seurauksena viinin kehittynyt, vivahteikas tuoksu on muuttunut joksikin hyvin kummalliseksi, eikä välttämättä varsinaisen miellyttäväksi. Tuoksussa on maataloa, lahonnutta puuta, Brie-juustoa, hieman jopa virtsaista Gueuze-olutta, tuoretta persikkaa, omenamehua ja ranskanleipää.

Viinin makeus on keventynyt iän myötä, mikä yhdistettynä raikkaaseen hapokkuuteen tekee viinistä hyvin pirteän ja yllättävänkin kuivan oloisen, vaikka makeutta silti on vielä selvästi jäljellä. Lisäsäväyksen antaa suutuntuma, joka vaikuttaa olleen muinoin tuhti, mutta on nyt selvästi keventynyt ja myös ohentunut. Aromipuolella kohdataan Sherryistä mausteisuutta, vanhaa puuta, ruskeata omenaa ja etäistä ruisleipää. Kokonaisuuden taustalla leijuu hento kuivattujen hedelmien taustavire. Maussa on monisyisyyttä ja upeata syvyyttä, mutta kerroksittainen maku vaihtelee lähes skitsofreenisesti välillä lempeän hedelmäisessä ja upeasti kehittyneessä vivahteikkuudessa, välillä ronskissa ja hyökkäävässä, ontoksi hapettuneessa mausteisuudessa.

Jälkimaku on pitkähkö ja melko pitkälti tuoksun kaltainen. Kielellä häilyy omenaa, hentoa kuivaa Sherryä, sitruksista hapokkuutta ja homeista ruisleipää. Jälkivaikutelma on keskimakua kuivempi ja melko karhea, erityisesti homeisen ruisleivän maku jatkuu kielellä varsin pitkään.

Viini on selvästi ollut menneisyydessään upeasti kehittynyt, monikerroksisen vivahteikas esitys, mutta ainakaan tämä pullo ei ole kestänyt ajan hammasta, vaan hapettunut liian paljon. Viini ei ole missään nimessä juomakelvottomaksi hapettunut, mutta ylikehittyneet aromit estävät tehokkaasti nauttimasta viinistä. Valtaosan aromeista ne onnistuvat peittämään tai tärvelemään, mutta aina silloin tällöin on mahdollista havaita häivähdyksiä viinin upeudesta ja menneestä potentiaalista.

Cellartrackerin arvioiden perusteella tämä ei ole ainoa tämän vuosikerran Rieussec, joka on jo hapettunut, mutta sivustolta monet arvostelut silti puhuvat sen puolesta, että myös monet viinit ovat säilyneet erinomaisina tähän päivään saakka – ehkä joskus vielä tuleekin mahdollisuus päästä maistamaan tätä vuosikertaa uudelleen ilman hapettuneita piirteitä? Olisi nimittäin joskus hauska päästä maistamaan Château Rieussec, joka ei ole korkattu joko liian nuorena tai liian vanhana!

Lyhyesti: Todella monisyinen, kehittynyt ja ihastuttavasti keventynyt, mutta samalla häiritsevän paljon hapettunut Premier Cru -Sauternes.

Arvio: Erittäin hyvä – ilman hapettumisen tuomia epämiellyttäviä sävyjä, viini olisi ollut aivan ehdottomasti "täydellinen", mutta nyt viini oli turhan rankka esitys ollakseen sanalla sanoen upea. Silti tässäkin kunnossa viinissä riittää runsaasti fiilisteltävää ja ihmeteltävää.

Hinnan (n. 80,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Château Rieussec 2007

Château Rieussec 2007

• Valmistaja: Château Rieussec
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes, Bordeaux 1er Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes, Fargues
• Rypäleet: Sémillon (87%), Sauvignon Blanc (8%), Muscadelle (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 50,23e (Marraskuu 2012, millesimes.com)
• Hinta nyt: 46,70e / 0,375 (Tammikuu 2014, Alko)

Paluu Rieussecin ääreen. Viime keväänä tuli tutustuttua kyseisen viinin vuosikertaan 2005, joka vaikutti kyllä varsin vakuuttavalta ja lupaavalta esitykseltä, mutta kuitenkin aivan liian nuorelta korkattavaksi. Tämän kokemuksen perusteella vuosikerran 2007 pitäisi olla sitä vielä enemmän – vaikka hyvä vuosikerta Sauternes'ssa olikin.

Kyseessä on siis vuonna 1855 korkeimpaan Premier Cru -luokkaan luokiteltu makea jälkiruokaviini, joka nauttii edelleen nykypäivänäkin korkeata arvostusta. Viinissä on perinteisten Sémillonin ja Sauvignon Blancin lisäksi käytetty alueella tyypillistä, mutta hieman harvinaisempaa Muscadellea. Korjuun, varovaisen puristamisen ja käymisen jälkeen viiniä kypsytetään reilut kaksi vuotta tammitynnyreissä, joista 55% on uusia.

Väriltään viini on todella hailakka, jopa verrattuna muihin suurin piirtein saman ikäisiin jälkiruokaviineihin – sävy on syvän ja kuulaan neonvihertävä, kevyesti keltaiseen taittuen.

Tuoksu on kepeähkö ja hieman vaimea, viini tarjoilee hunajaisia ja makean omenankukkaisia vivahteita, kevyttä aprikoosin kiveä ja kermaisuutta.

Viini tarjoaa paljon enemmän ihasteltavaa kielelle kuin nenälle. Suussa viini on runsas, persikkahilloinen, mandariinimarmeladinen, vaalean siirappinen ja kypsän hunajameloninen. Vaniljainen ja bitterisen seetrinen tammisuus on hyvin esillä ja tuntuu tunkevän jopa häiritsevän paljon viinin hedelmän läpi. Runsaasta tammestaan ja nuorekkaasta hedelmäisyydestään huolimatta viini on hyvin maukas ja runsas paketti, joskin hieman simppeli, sekä runsaaseen suutuntumaan nähden korkeintaan kohtalaisista hapoistaan johtuen hieman raskaanpuoleinen.

Jälkimaku on hennon hunajameloninen, hieman alkoholisen lämmin, bitterisen puiseva ja hieman vaatimaton runsaan keskimaun rinnalla. Lisäksi jälkivaikutelma ei jatku kielellä kovinkaan pitkään.

Hyvä vuosikerta tai ei, Rieussec 2007 ei onnistunut tässä seurassa vakuuttamaan – erityisesti seuratessaan upeata, vivahteikasta ja tasapainoista vuosikerran 1999 Suduiraut'ta. Vaikka Rieussec on maukas ja vaikuttavan runsas, on se myös tylsä, hengetön, ja aiemminmaistamani 2005:n tavoin hieman epätasapainoisen oloinen. Viini on päivänselvästi lapsena korkattu ja kaipaa vielä useita vuosia lisää; nyt viini ei tarjoa juuri mitään sellaista, mitä puolet edullisemmalla hinnalla ei saisi – esimerkiksi samassa tilaisuudessa maistamamme Carmes de Rieussec on selvästi tällä hetkellä korkattavampi tapaus kuin talon ykkösviini.

Vielä on mahdotonta sanoa, tulevatko lisävuodet pelastamaan viinin sen pahimmilta sudenkuopilta – turhan runsaalta tammelta ja hieman vaatimattomaan hapokkuuteen nähden turhan runsaalta hedelmäisyydeltä – mutta ainakin viini tulee varmasti keräämään syvempää ja moniuloitteisempaa aromimaailmaa vielä kovin simppeliin ja nuorekkaaseen hedelmäänsä. Siksi viiniä kannattaa ehdottomasti kypsyttää vielä useita vuosia, mieluiten seuraavalle vuosikymmenelle asti – kokonaisuus ei onnistu tarjoamaan rahalle vastinetta.

Niin, rahalle. Viini siis löytyy millesimes.comista reilulla viidellä kympillä, mutta viinin saman vuosikerran voi käydä myös ostamassa ihan koti-Alkostakin – sillä erotuksella, että pullokoko kutistuu puoleen; eli litrahinta lähes kaksinkertaistuu. Toisaalta, pikkupullossa viini voi kehittyä isoa nopeammin. Choice is yours; viini kuitenkaan tuskin loppuu ihan heti Alkosta, sillä viiniä on ostettu +200 pullon erä.

Lyhyesti: Runsas ja maukas, mutta vielä todella nuori, simppeli ja hieman epätasapainoinen korkeinta Premier Cru -tasoa edustava makea Sauternes. Vielä todella infantiili ja kaipaa selvästi lisää ikää.

Arvio: Miellyttävä – mutta hintaansa nähden vielä varsin vaatimaton. Viini kaipaa selvästi lisää ikää, sillä tällä hetkellä kokonaisuudessa ei ole juuri mitään, mikä erottaisi viinin perus-Sauternes'sta (paitsi hinta.) Kärsivällisellä odotuksella sekä viinin arvio että hinta-laatusuhde tulevat todennäköisesti kohoamaan kohisten.

Hinnan (50,23e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Hinnan (46,70e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Château Suduiraut 1999

Château Suduiraut 1999

• Valmistaja: Château Suduiraut
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes, Bordeaux 1er Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes
• Rypäleet: Sémillon (n. 90%), Sauvignon Blanc
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ~45e (Marraskuu 2012, millesimes.com)
• Hinta nyt: 72,50e (Tammikuu 2013, Alko), 40,70e / 0,375 (Alko)

Sauternes'n sydämessä sijaitseva Château Suduiraut on ehdottomasti yksi arvostetuimpia alueen viinitaloja. Viini luokiteltiin jo vuonna 1855 korkeimpaan Premier Cru -luokkaan, tunnustuksena viinin korkeasta ja tinkimättömästä tasosta. Tämän viinitalon, jonka historiaa voidaan seurata aina 1500-luvun lopulle saakka, omaa nimeä kantava huippuviini on makea valkoviini, jota kypsytetään vuosikerrasta riippuen 18-24 kuukautta tammessa, puolet vanhoissa ja puolet uusissa tynnyreissä.

Väriltään viini on illan tarjokkaista tummin ja syvin – hennosti kuparinruskeaan taittuvan kullankeltainen.

Tuoksu on todella rikas ja vivahteikas, mehevä muttei suuri. Pitkin iltaa viiniä nuuskiessani olen kirjoittanut seuraavia ajdektiiveja muistiin: jalohomeen makeata hunajaa ja paahteisuutta, aprikoosihilloa, hentoa nahkaisuutta, etäinen vaniljan juonne, uunituoretta leipää, karamelliä ja hentoa pomeranssinkuorta (kuin tilkka Cointreauta.)

Suussa viini paljastaa valttikorttinsa: viini on todella intensiivinen ja varsin täyteläinen, mutta upean raikas ja hapokas – runsaudestaan huolimatta raskaudesta ei ole tietoakaan, vaan viini on ihastuttavan kepeän oloinen. Aromimaailma on miellyttävän kehittynyt, tarjoillen päällimmäisenä nahkaisuutta, ylikypsää omenaa ja makeata leivontamausteisuutta. Alta löytyy sitruunamarmeladia, kuivattua ananasta, vaniljaa ja jopa kevyen bitterista tammea, mutta nämä aromit tuntuvat jo hieman keventyneiltä. Primääriset aromit ovat siis selkeästi vielä paikalla, mutta ymmärtäneet siirtyä statistien asemaan, antaen kehittyneemmille piirteille tilaa esiintyä. Pääroolissa on ilahduttavasti fokus, eikä konsentraatio, huolimatta viinin tuntuvasta intensiivisyydestä. Makeutta löytyy, mutta silti kokonaisuus ei vaikuta järin makealta, vaan yksinkertaisesti upean harmoniselta.

Jälkimaku on miellyttävän pitkä ja vaikuttavan monisyinen. Kielelle jää pyörimään makeita, paahdettuja mausteita, kevyttä sienisyyttä, paahteisuutta, säilykepersikkaa, bitteristä ja seetristä tammea ja mineraalia.

Aivan jokaista osanottajaa Suduiraut ei onnistunut vakuuttamaan, mutta viini kuitenkin oli allekirjoittaneelle hands down illan paras viini ja keräsi myös eniten pisteitä osanottajilta. Kokonaisuus olisi ollut todella upea jo pelkästään sellaisenaan nautittuna, mutta viinin upea tasapaino, kehittyneisyys, aromien kirjo ja napakan hapokas selkäranka vain korostuivat kun verrokkeina oli muita vastaavia viinejä. Toisin kuin moni cellartrackerin arvioija, itse sanoisin viinillä olevan runkoa ja hedelmää vielä useiksi vuosiksi. Vaikka viini on nyt todella oivallisessa tikissä, voinee viinin antaa rauhassa kehittyä vielä ainakin kuluvan vuosikymmenen loppupuolelle.

Ikävä kyllä viinin tämä vuosikerta on päässyt millesimes.comista loppumaan, sillä vajaan viiden kympin hintaan täysikokoinen pullo viiniä on ehdottomasti reilusti enemmän kuin hintansa arvoinen. Muita ympäröiviä vuosikertoja kuitenkin vielä löytyy, tosin hieman kovemmilla hinnoilla. Alkon hintaan verrattuna nämäkin hinnat ovat varsin edullisia, sillä Alkosta löytyy tällä hetkellä isossa pullossa tuoretta vuosikertaa 2008, reilun seitsemän kympin hinnalla. Lisäksi Alkon valikoimassa on pienessä pullossa Suduiraut 2007 – kehno vuosikerta Bordeaux'ssa punaisille, upea jälkiruokaviineille – 41 euron hintaan. Luotan tuon viinin olevan tähänkin hintaan vielä varsin kelpo ostos (sillä yksi pullo tätä viiniä löytyy myös omasta kaapistani), mutta tarkan pennin henkilöille vihje: millesimes.comissa täysikokoinen pullo vastaavaa vuosikertaa löytyy 55 eurolla.

Lyhyesti: Uskomattoman tasapainoinen, valloittavan raikas ja hurmaavasti kehittynyt makea Sauternes, jossa iän tuoma syvyys ja aromirikkaus rupeaa näkymään hyvin, mutta viinin nuoremmat primääriaromit vielä paistavat läpi ja tuovat kokonaisuuteen oman säväyksensä. Arvostetun viinitalon todella valloittava esitys jo nyt, mutta tullee kehittymään vielä vuosia.

Arvio: Täydellinen – ikäisekseen todella mainiossa tikissä juuri nyt. Tasapainoisempaa esitystä en olisi voinut kaivata.

Hinnan (n. 45e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Château Raymond-Lafon 2002

Château Raymond-Lafon 2002

• Valmistaja: Château Raymond-Lafon
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes
• Rypäleet: Sémillon (80%), Sauvignon Blanc (20%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: ~40e (Marraskuu 2012, millesimes.com)
• Hinta nyt: 28,60e / 0,375 (Tammikuu 2014, Alko)

Kuuluisien Château d'Yquemin ja Château Suduiraut'n kyljessä sijaitseva Château Raymond-Lafon on erikoinen tapaus Sauternes'n mittapuulla: viinitalon viinit nauttivat sekä korkeata arvostusta että korkeita hintoja, vaikka viinitalolla ei ole minkäänlaista luokitusta – kun Bordeaux'n viinitalot luokiteltiin vuonna 1855, oli Château Raymond-Lafon vasta 5 vuotta vanha, eikä näin ollen nauttinut tarpeeksi korkeata arvostusta saadakseen omaa laatuluokitusta.

Viinitarha koki kuitenkin melkoisen profiilinnousun vuonna 1972 Château d'Yquemin toiminnajohtaja Pierre Meslierin ostettua viinitalon. 1980-luvulle tultaessa kysyntä oli jo ylittänyt tarjonnan ja viinien hinnat rupesivat nousemaan huomattavasti. Raymond-Lafon on tätä nykyä melkoinen vedenjakaja kriitikoiden keskuudessa; toiset pitävät talon tuotoksia erinomaisina ja monien Cru-talojen rinnalla kilpailukykyisinä, kun taas toisten mielestä talon viinit ovat sekä yliarvostettuja että -hinnoiteltuja.

Viinissä on hieman keskimääräistä Sauternesia enemmän – n. viidesosa – Sauvignon Blancia. Ennen myyntiinlaskua viiniä kypsytetään kolme vuotta tammessa.

Väriltään viini on syvän kullankeltainen ja selvästi kahta edellistä viiniä (Carmes de Rieussec, Doisy-Daëne) tummempi.

Tuoksu on vaimeanpuoleinen ja sulkeutuneen oloinen. Lasista kohoaa kevyesti kuivattuja hedelmiä, kukkaisuutta ja hunajaa.

Maku on tuoksua paljon runsaampi mutta silti aromien voimakkuudessa hieman hillityn oloinen. Harmoninen, vivahteikas ja tyylikkään makea makumaailma tarjoaa kuivattuja hedelmiä, kypsänmakeata ananasta, kurpitsahilloketta, tammista mausteisuutta ja kardemummaista pullataikinaa. Viini on melko hapokas, miellyttävän tasapainoinen ja kaikin puolin nautinnollinen, joskin hieman vaisu.

Pitkä mutta kevyehkö jälkimaku tuo keskimakuun nähden paljon enemmän mielenkiintoa: tammisen mausteisuuden alta paljastuu pikku hiljaa hentoa, tuoretta hunajamelonia, joka hunajaisen makeuden kanssa taittuu kielellä viipyileväksi hedelmäkarkkisuudeksi.

Liekö viini ruvennut jo hiipumaan (vasta kymmenen vuoden iässä? ei kai) vai ollut vain sulkeutuneessa vaiheessa? Viini nimittäin vaikutti tietyllä tapaa hieman vaisulta esitykseltä, aivan kuin se ei olisi millään lailla pistänyt parastaan. Kokonaisuus on hyvin balanssissa ja aromien monisyisyys on ihailtavaa, mutta yleisesti viini vaikuttaa voimansa menettäneeltä ja heikoksikäyneeltä nuorukaiselta. Vaikka viini oli avattu jo useita tunteja aikaisemmin ja sitä maisteltiin muutaman tunnin ajan, vaikutelma pysyi samanlaisena.

Jos kyseessä on vain viinin hillitty tyyli, joutui se kärsimään muiden Sauternesien välissä, sillä kokonaisuus oli tarjolla olleista kaikkein kevyin. Viini kuitenkin oli samalla myös todella maukas, tasapainoinen, jopa kompleksi ja makeuteensa nähden sopivan raikas. Tässä kunnossa viini olisi varmasti paljon parempi esitys sellaisenaan, ilman verrokkeja, jossa viinin keveys korostuu.

Toisaalta, jos viini on nyt vain ns. "tyhmässä vaiheessa" (dumb phase), tullee se kehittymään positiivisesti tulevaisuudessa. Monisyinen hedelmä oli selvästi ruvennut jo kehittymään kymmenen vuoden kypsytyksen seurauksena, mutta uskon viinin silti olevan vasta matkansa alkutaipaleella. Rungon puolesta ainakin luulisi kypsytystä hyvin kestävän.

Huomioitavaa on, että millesimes.comista ei enää tätä viiniä saa, mutta Alkosta löytyy rajattu kertaostos 0,375-kokoisia pulloja vuosikertaa 2008 – niille, joita viinin varastointi ja kypsytys kiinnostaa.

Lyhyesti: Hieman hillitty, mutta miellyttävän raikas, harmoninen ja moniulotteinen Sauternes'n jälkuruokaviini arvostetun Cru-luokituksen ulkopuolelta. 5-10 vuoden lisäodottelulla viini saattaa nykyisen vaisuhkosta ilmaisustaan "puhjeta kukkaan" runsaammaksi ja voimakkaammaksi esitykseksi.

Arvio: Tyylikäs – erinomaisesta ei olla kaukana, mutta hillityllä, vaisuhkolla ilmaisullaan viini vaikutti hieman turhan vaatimattomalta muiden samantyylisten viinien rinnalla. Silti viinin tyyli paistoi hienosti läpi tässäkin kunnossa, joten viinin nauttima arvostus on ihan ymmärrettävissä.

Hinnan (40,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Hinnan (28,60e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Château Doisy Daëne 2008

Château Doisy Daëne 2008

• Valmistaja: Pierre et Denis Dubordieu
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Barsac, Bordeaux 2e Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes, Barsac
• Rypäleet: Sémillon (89%), Sauvignon Blanc (11%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 48,90e (Marraskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 50,00e (Tammikuu 2014, Alko)

Akateemisen viiniseuran Sauternes-tilaisuuden toisena viininä oli ainoa Alkon valikoiman edustaja: 300 pullon rajoitettuna eränä Suomeen saapunut, Deuxiéme Cru -tasoinen Doisy Daëne. Ikävä kyllä viinissä täytyi olla jotain vikaa, sillä viinin tuoksu oli varsin tyrmäävä, eikä mitenkään positiivisessa mielessä. Kyseessä oli todennäköisesti korkkivika, sillä minkään lukemani Doisy Daënen arvostelu ei kuvaile viinin tuoksua samanlaisena – vaikka viinin tuoksu ei kyllä muistuttanut varsinaiseti mitään aikaisemmin haistamaani korkkivikaista viiniä. Lisäksi viinin maku tuntui olevan varsin hyvässä kunnossa, eli varsinaisesti pilalla viini ei ollut – ainoastaan tuoksu ei houkutellut pistämään nenää viiniinlasiin.

Väriltään viini on ohuehko, sitruunankeltaiseen taittuva hailakan viherkeltainen.

Tuoksu on melko hyökkäävä ja tunkkainen – heti ensinuuhkaisulla voi todeta jonkin olevan pahasti pielessä. Yleisvaikutelma on hieman homeinen ja kevyen rikkinen, seassa on märkää koiraa sekä taustalla pysyttelevää hunajaa ja persikkaa. Tuoksu on varsin tympeä, eikä tuuletu juuri mihinkään vajaan neljän tunnin aikana, vaan pysyttelee loppuun asti varsin samanlaisena.

Onneksi maku ei kuitenkaan seuraa tuoksua millään tavalla, vaan viini vaikuttaa olevan varsin kunnossa tällä osa-alueella. Keskimaku on makean marmeladinen ja hunajainen, jalohomeisen paahteinen, leveä ja tyylikäs. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja keskihapokas. Viini on mehevä, miellyttävän monisyinen ja rauhallinen, mutta myöskin hieman raskaanpuoleinen.

Jälkimaussa on kuivaa puuta, hunajaa, jalohometta, miellyttävää paahteisuutta ja kuivattua aprikoosia.

Kokonaisuudesta jää hieman epätasainen fiilis. Tuoksu vihjailee viinin olevan viallinen, mutta maku tuntuu olevan täysin kunnossa. Viini tarjoilee todella paljon perinteisiä Sauternes'n aromeja ja makujen keskinäinen harmonia on erinomaisessa tikissä. Sen sijaan rakenne on hieman heikonpuoleinen, eikä onnistu tuomaan kokonaisuuteen sen kaipaamaa raikkautta ja intensiivisyyttä.

Yleisesti viini on perusmiellyttävä ja maukas esitys, mutta ei varsinaisesti mitenkään sen verran ihmeellinen että viini onnistuisi nousemaan perus-Sauternes'n yläpuolelle. Kypsytyksellä voinee saada viiniin vielä lisää rikkautta ja vivahteikkuutta, mutta hieman väsynyttä ilmaisua sekään tuskin pystyy pelastamaan.

Tuoksusta en rokota, sillä viini todettiin melko yhdessä tuumin sen osalta vialliseksi. Arvio perustuu siis tällä kertaa pelkästään viinin makupuoleen.

Lyhyesti: Varsin aromikas ja miellyttävä, mutta myös hieman ponneton ja yllätyksetön Sauternes. Viinin kannattaa antaa kehittyä vielä joitain vuosia, mutta pitkään säilytykseen viinin nykykunto ei varsinaisesti houkuttele.

Arvio: Hyvä – viini on perus-Sauternes'ta hieman harmonisempi ja miellyttävämpi esitys, mutta kuitenkin yllätyksettömyytensä ja heikon rakenteensa (sekä viallisen tuoksunsa) vuoksi viini päätyi Sauternes-tilaisuudessamme jumbosijalle.

Hinnan (50,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Carmes de Rieussec 2009

Carmes de Rieussec 2009

• Valmistaja: Château Rieussec
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes, Fargues
• Rypäleet: Sémillon (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 20,33e (Marraskuu 2012, millesimes.com)
• Hinta nyt: 20,33e (Joulukuu 2012, millesimes.com)

kuva: lafite

Akateemisen viiniseuran Sauternes-illan aloitti Château Rieussecin – yhden Sauternesin suurimmista tiloista – kakkosviini, Carmes de Rieussec. Tämän viinin rypälekoostumus on yleensä 80-90% Sémillonia ja loput Sauvignon Blancia ja Muscadellea, mutta poikkeuksellisesti vuosikerta 2009 on valmistettu 100% Sémillonista.

Väriltään viini on keskisyvä, hohtavan kellertävä ja hieman nuorekkaan vihertävä.

Tuoksu on hyvin voimakas ja tyypillisen puhdaspiirteisen sauternes-mainen: runsasta hunajaa, kuivattuja ananaksia, sitruunamarmeladia ja pullataikinaa. Kaikin puolin herkullinen ja kutsuva yleisvaikutelma.

Maultaan viini on todella persoonallinen yleensä hunajan ja kuivattujen hedelmien hallitsemien Sauternes-viinien joukossa: kielellä pyörii leivoksisuutta, kardemummaisuutta, jopa piparitaikinaisuutta ja vaniljaisen mausteista tammisuutta. Seassa on myös sopivan runsaasti mehevää, persikkahilloista hedelmää, mutta omaperäinen ja vivahteikas aromimaailma vie tehokkaasti huomion pois melko geneerisestä hedelmäisyydestä. Viini on melko täyteläinen, jopa raskaanpuoleinen, eikä kovinkaan hapokas sekä melko nuorekkaan oloinen, mutta silti varsin mieleenjäävä esitys.

Jälkimaku on lämmin, runsaan ja monisyisen mausteinen, kypsän mandariinisen sitrushedelmäinen, puisen tamminen ja miellyttävän pitkä sekä tuhtia keskimakua särmikkäämpi. Erityisesti tamminen vaniljaisuus nousee sopivasti esiin suun takaosissa.

Iästään huolimatta Carmes de Rieussec on varsin vaikuttava ja mainio, mutta lähinnä makunsa puolesta; rakenteensa ja suutuntumansa puolesta viini onkin epätasapainoisen oloinen ja jopa läskihkö, mitä hyvin runsas ja leveä makumaailma vain korostaa.

Lihavan ilmaisunsa puolesta viiniä ei voi varsinaisesti suositella jälkiruoille, mutta riittävä viilennys korostanee happoja tarpeeksi jotta viinistä tulee riittävän raikas sellaisenaan nautittavaksi. Yleisesti Carmes de Rieussec on varsin mainio ja omaperäinen esitys kakkosviiniksi – erityisesti kun talon sekä aiemmin että myöhemmin maistamani ykkösviini ei onnistunut vakuuttamaan samalla tavalla. Tämä kyllä johtunee siitä, että kakkosviinin voi korkata huoletta aikaisemmin, kun taas ykkösviinin pitäisi antaa kerätä riittävästi ikää ennen korkkaamista.

Lyhyesti: Todella persoonallinen, omaperäisellä tavalla kiehtovan aromikas ja runsas Sauternes, jonka Akilleen kantapää löytyy melko vähäisistä ja ponnettomista hapoista.

Arvio: Erittäin hyvä – jos vain viinistä olisi löytynyt paremmat hapot, olisi Carmes ollut lähes täydellinen nuori Sauternes. Nyt viini jäi mieleen persoonallisena, mutta hieman epätasapainoisena esityksenä. Silti, kiitos omaperäisen ilmaisun, viini jäi reilusti plussan puolelle. Tähän hintaan kun saa täysikokoisen pullon, en voi muuta kuin suositella!

Hinnan (20,33e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Château d'Arche 2006

Château d'Arche 2006

• Valmistaja: Château d'Arche
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes, Bordeaux 2e Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes
• Rypäleet: Sémillon (80%), Sauvignon Blanc (20%)
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: 19,06e (Maaliskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 19,58e (Tammikuu 2014, Alko)

Työporukkamme illallis-illassa jälkiruokana tarjoillun viiden juuston lautasen kumppanina oli kolme viiniä, joista toisen paikkaa piti Sauternes'n alueen Château d'Arche, pitkään puulaakin valikoimissa ollut jokapaikan jälkiruokaviini. Archen ei kuitenkaan pitäisi olla ihan ilman meriittejä: se on Sauternes 2e Cru, eli se kantaa tilan vuonna 1855 saamaa titteliä, jonka mukaan viini edustaa toiseksi korkeinta jälkiruokaviinien luokkaa Bordeaux'ssa – eli sen ajan logiikan mukaan koko maailmassa. Onhan kuitenkin Bordeaux koko maailman viiniosaamisen kulminaatio ja singulariteetti ja vaikka mitä.

Runsaan kullankeltaisen viinin tuoksussa on selvästi ja hyvin yllätyksettömästi jalohomeen tuomaa mehevää hunajaisuutta, minkä lisäksi lasista nousee kuivattujen persikoiden, ylikypsien omenoiden, tammen ja hennon bergamotin aromeja.

Viinin maku on hyvin leveä, makean hedelmäinen ja kevyen tamminen. Hedelmäisyys esiintyy lähinnä hunajassa kastettujen kuivattujen persikoiden ja aprikoosien vivahteina sekä hentona rusinaisuutena. Kermainen tammisuus maistuu, mutta se pysyy hyvin aisoissa eikä pääse peittämään tai kiristämään makumaailmaa.

Hapokkuutta on kohtalaisen paljon, eli viini pysyy hyvin kasassa eikä pääse lässähtämään, mutta soisin makeuden puolesta happojen olevan runsaampiakin, jotta viini olisi hieman kevyempi ja raikkaampi. Näillä hapoilla viini on melko täyteläinen ja aavistuksen raskas, muttei mitenkään häiritsevän paljon. Kyse on enemmänkin vivahde-erosta.

Jälkimaku on lyhyehkö, korkeintaan keskipitkä ja siinä maistuu lähinnä aprikoosihillo ja mausteinen, aavistuksen puumainen tammi. Kokonaisuus kuitenkin jättää kovin positiivisen kuvan viinistä. Château d'Arche on melko takuuvarma perus-Sauternes. Se ei tarjoa suuria yllätyksiä, mutta se ei varmastikaan petä. Niin viinin tasapaino kuin aromimaailma on kunnossa ja edustaa hyvin Bordeaux'n jälkiruokaviinien yleistä tyyliä. Perusvarma valinta hedelmätortuille, niin sinihome- kuin muillekin juustoille, tai jopa suolaisille mereneläville.

Lyhyesti: Pomminvarma perus-Sauternes, jossa palaset ovat hyvin kohdallaan ja kokonaisuus toimii.

Arvio: Hyvä – viini on takuuvarma valinta jos Sauternes'ta etsii. Mitään erikoisia tai persoonallisia vivahteita ei viini tarjoile, vaan juurikin ne Sauternes'n tyypillisimmät ominaisuudet, joita voi olettaa löytävänsä, mukavan tasapainoisessa paketissa.

Hinnan (19,58e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Château Caillou 2007

Château Caillou 2007

• Valmistaja: M. et Mme Pierre, Château Caillou
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes, Bordeaux 2e Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes, Barsac
• Rypäleet: Sémillon (90%), Sauvignon Blanc (10%)
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 16,69e (Helmikuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Kuukausi pari takaperin kävin pyörähtämässä Erottajan ihastuttavassa viini-Alkossa, josta mukaani tarttui muutaman muun jälkiruokaviinin ohella valikoimasta poistuva Château Caillou, Ranskan maailmankuulun Sauternes'n alueen jälkiruokaviini. Caillou on ns. 2e Cru -viini, mikä tarkoittaa sitä, että Cailloun viinitila on saanut vuonna 1855 toiseksi korkeimman mahdollisen luokituksen Bordeaux'n alueen jälkiruokaviineistä. Useimmat Cru-statuksesta nauttivat viinit ovat erinomaisia, mutta niiden seassa voi olla heikkoja tapauksia, aivan kuten luokittelemattomien jälkiruokaviinien seasta voi löytyä todellisia helmiä.

Usein sanotaan, että Sauternes'n viinit ovat juomakelpoisia vasta n. kymmenen vuoden odottelun jälkeen ja viini rupeaa olemaan parhaimmillaan, kun sen väri on ruvennut taittumaan kuparinruskeaksi. Siksi lienee jonkin sortin kerettiläisyyttä korkata viini herkässä viiden vuoden iässä, mutta kun hätä käy ja jälkiruokaa tuodaan nenän eteen, ei auta itku markkinoilla.

Väriltään viini on kullankeltainen, mutta melko hailakka verrattuna moniin muihin jalohomeisiin viineihin. Sen sävystä tuntuu puuttuvan sitä syvyyttä, joka erottaa useimmat jälkiruokaviinit valkoviineistä.

Tuoksu sen sijaan erottaa viinin selvästi valkoviineistä – siinä on jalohomeen tuomaa ananasta, kuivattua persikkaa, hunajaa sekä tammitynnyrin aromeja; kaikki sekoittuneena upeasti toisiinsa saumattomaksi kokonaisuudeksi.

Suussa tuoksun aromit jatkuvat tarkasti maussa, alkaen makeista hedelmistä, siirtyen keskimaun hunajaisuuteen ja päättyen jälkimaun mausteiseen tammeen. Makupuolella ei juuri mitään valittamista – kirjo on hieman yksipuolinen, mutta se on täysin anteeksiannettavaa kun katsoo viinin hintalappua.

Sen sijaan viinin rakenteessa on jo enemmän huomauttamisen varaa: viinin hapokkuus on jäänyt hyvin lapsipuolen asemaan. Vähäiset hapot eivät kykene nostamaan viinin ryhtiä pystyyn, vaan se jää lattean mehumaiseksi ja tahmean oloiseksi. Herkulliset aromit tuntuvat vain lässähtävän kielelle, jälkimaussa ne taas solahtavat jättämättä sen kummempaa jälkimakua jäljelle.

Saattaa toki olla, että viini tuli korkattua himpun verran liian nuorena, mutta näppituntumalta arvioisin, että ainoastaan viinin aromit tulevat kehittymään monisyisemmiksi, kun taas rakenne tulee pysymään enemmän tai vähemmän samanlaisena. Siksi suosittelenkin korkkaamaan viinin mielummin ennemmin kuin myöhemmin, sillä vaikka kyseessä on ihan kelpo jälkiruokaviini, ei se tule todennäköisesti muuttumaan miksikään elämää suuremmaksi elämykseksi kärsivällisellä odottelulla.

Château Caillou on jotakuinkin sitä mitä osasin uumoilla: edullinen tusina-Sauternes. Alkossa jälkiruokaviinien tapauksessa hinta tuntuu antavan todellakin jotain lisää laadussa, mikä on myöskin pieni pettymys, sillä aika ajoin vastaani on tullut jopa oikein mukiinmeneviä Sauternes'n viinejä reilusti alle kahdella kympillä, parhaimmista esimerkkinä Systembolagetin Château Grillon.

Koska viinin rakenne ei ole kovinkaan kummoinen ruokien kanssa yhdistämistä ajatellen, suosittelen tarjoilemaan viinin sellaisenaan aterian päätteeksi aivan omana jälkiruokanaan.

Lyhyesti: Aromikas ja perusmiellyttävä Sauternes'n jälkiruokaviini, jonka heikkous on se vähäinen happorakenne.

Arvio: OK – viinillä on puolensa, mutta se jää kuitenkin parhaimmillaan vain perusmiellyttäväksi esitykseksi samalla kun sen vähäisten happojen luoma raskaus hiekentää viinin yleisvaikutelmaa.

Hinnan (16,69e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.