Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


17.12.12

Château Rieussec 1970

Château Rieussec 1970
  • Valmistaja: Château Rieussec
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes, Bordeaux 1er Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes, Fargues
  • Rypäleet: Sémillon (90%), Sauvignon Blanc (7%), Muscadelle (3%)
  • Koko: 0.75
  • Hinta arviointihetkellä: ~80e (Marraskuu 2012, millesimes.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Akateemisen viiniseuran Sauternes-tilaisuuden viimeinen viini ja illan odotettu kohokohta oli jo kiitettävään, reilun neljänkymmenen vuoden ikään yltänyt Rieussec 1970. Viini oli ostettu millesimes.comista, mutta enää kyseistä vuosikertaa ei em. kaupasta saa.

Viini on pitänyt värinsä ikäänsä nähden hyvin: verrattuna kevyesti kuparinruskeaan Suduiraut'hun vuodelta 1999, on tämä hieman vaaleampi ja kellertävämpi, sävyltään paksun ja syvän kullankeltainen.

Tuoksultaan viini on runsas, paksu ja sanalla sanoen törkeä. Viini on kevyesti, mutta selvästi ruvennut jo hapettumaan, minkä seurauksena viinin kehittynyt, vivahteikas tuoksu on muuttunut joksikin hyvin kummalliseksi, eikä välttämättä varsinaisen miellyttäväksi. Tuoksussa on maataloa, lahonnutta puuta, Brie-juustoa, hieman jopa virtsaista Gueuze-olutta, tuoretta persikkaa, omenamehua ja ranskanleipää.

Viinin makeus on keventynyt iän myötä, mikä yhdistettynä raikkaaseen hapokkuuteen tekee viinistä hyvin pirteän ja yllättävänkin kuivan oloisen, vaikka makeutta silti on vielä selvästi jäljellä. Lisäsäväyksen antaa suutuntuma, joka vaikuttaa olleen muinoin tuhti, mutta on nyt selvästi keventynyt ja myös ohentunut. Aromipuolella kohdataan Sherryistä mausteisuutta, vanhaa puuta, ruskeata omenaa ja etäistä ruisleipää. Kokonaisuuden taustalla leijuu hento kuivattujen hedelmien taustavire. Maussa on monisyisyyttä ja upeata syvyyttä, mutta kerroksittainen maku vaihtelee lähes skitsofreenisesti välillä lempeän hedelmäisessä ja upeasti kehittyneessä vivahteikkuudessa, välillä ronskissa ja hyökkäävässä, ontoksi hapettuneessa mausteisuudessa.

Jälkimaku on pitkähkö ja melko pitkälti tuoksun kaltainen. Kielellä häilyy omenaa, hentoa kuivaa Sherryä, sitruksista hapokkuutta ja homeista ruisleipää. Jälkivaikutelma on keskimakua kuivempi ja melko karhea, erityisesti homeisen ruisleivän maku jatkuu kielellä varsin pitkään.

Viini on selvästi ollut menneisyydessään upeasti kehittynyt, monikerroksisen vivahteikas esitys, mutta ainakaan tämä pullo ei ole kestänyt ajan hammasta, vaan hapettunut liian paljon. Viini ei ole missään nimessä juomakelvottomaksi hapettunut, mutta ylikehittyneet aromit estävät tehokkaasti nauttimasta viinistä. Valtaosan aromeista ne onnistuvat peittämään tai tärvelemään, mutta aina silloin tällöin on mahdollista havaita häivähdyksiä viinin upeudesta ja menneestä potentiaalista.

Cellartrackerin arvioiden perusteella tämä ei ole ainoa tämän vuosikerran Rieussec, joka on jo hapettunut, mutta sivustolta monet arvostelut silti puhuvat sen puolesta, että myös monet viinit ovat säilyneet erinomaisina tähän päivään saakka – ehkä joskus vielä tuleekin mahdollisuus päästä maistamaan tätä vuosikertaa uudelleen ilman hapettuneita piirteitä? Olisi nimittäin joskus hauska päästä maistamaan Château Rieussec, joka ei ole korkattu joko liian nuorena tai liian vanhana!

Lyhyesti: Todella monisyinen, kehittynyt ja ihastuttavasti keventynyt, mutta samalla häiritsevän paljon hapettunut Premier Cru -Sauternes.

Arvio: Erittäin hyvä – ilman hapettumisen tuomia epämiellyttäviä sävyjä, viini olisi ollut aivan ehdottomasti "täydellinen", mutta nyt viini oli turhan rankka esitys ollakseen sanalla sanoen upea. Silti tässäkin kunnossa viinissä riittää runsaasti fiilisteltävää ja ihmeteltävää.

Hinnan (n. 80,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti