Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


5.12.12

Viinihullun päiväkirjan viinisuosituksia loppuvuodelle 2012

Terve!

No niin, nyt tässä itsenäisyyspäivän korvilla alkaa olla se aika kun kaikissa viinimedioissa suositellaan yhtä sun toista joulupöytään. Ongelmana niissä omasta mielestäni on vain se, että niiden ehdotukset ovat joko varsin suppeita (1-3 vaihtoehtoa) tai sitten hyvin turvallisia, varmoja ja yllätyksettömän tylsiä. Itse ajattelin vetää blogilleni tyypillisesti kaiken överiksi ja tehdä omasta listastani mahdollisimman kaikenkattavan. Tämä siltä varalta että haluttaisiin joko edullisempaa tai hinnakkaampaa; ruokasi onkin tarjolla jotain muuta kuin perinteisesti tarjotaan; lähialkosta ei löydykään niitä paria suositusta; tai ne perinteiset yksi tai kaksi viiniehdotusta ovat jo testattu, ja nyt kaivattaisiin jotain uutta. Tässä onkin siis Alkon valikoimista hyvin kattava lista niin joulupöydän tarjokkaiksi kuin uudenvuoden juhlistajiksi; niin edullisesta kuin sieltä hieman arvokkaammastakin päästä. Huomaathan, että osa tuotteista on tilausvalikoimasta, jolloin niitä kannattaa käydä kyselemässä lähialkosta a) löytyykö niitä sieltä, b) löytyykö niitä muista lähialkoista, c) voisiko yhden sellaisen vaikka tilata?

Sitten asiaan.

Perisuomalainen joulupöytä on melko haasteellinen pala viinille purtavaksi. Usein suomalainen pelaa turvallisesti ja ottaa omaa lempiviiniään pöytään, mikä ei tietenkään ole huono asia, sillä parastahan on juoda sitä viiniä mistä pitää. Viinin ja ruoan yhdistämisen kanssa tässä saattaa syntyä ongelma, sillä myyntivolyymin perusteella suomalainen pitää täyteläisestä, makeankypsästä ja varsin mutkattomasta chileläis- tai aussipunkusta, mikä runsaudellaan ja täyteläisyyydellään lähinnä tuhoaa kaiken maun jouluruoasta – suussa kun ei tuollaisen viinin jälkeen maistu mikään muu kuin ylikypsä, tumma hedelmäisyys.

Toinen ääripää ovat ne ihmiset, jotka järkeilevät asian niin, että koska joulupöytään panostetaan niin paljon, pitää jouluviiniinkin panostaa runsaasti. Sitten käydään ostamassa Alkon hyllyltä paras Amarone ja isketään se pöytään. Jos tuhdin chileläispunkun kanssa käy miten käy, ei tarvitse järkeillä kauaa että ymmärtää mitä monta kertaa tuhdimpi Amarone tekee jouluruoille!

Turvallisimpia valintoja punaviinien puolella ovatkin kevyemmät, marjaisemmat ja aromikkaammat viinit, jotka antavat tilaa ruoille, mutta tukevat sitä samalla riittävästi omalla rungollaan – todella monipuolisessa ja värikkäässä ruokapöydässä erityisesti viinin hyvä, hapokas selkäranka pitää huolen siitä, ettei viini pääse lässähtämään kovassakaan käsittelyssä.

Valkoviinipuolella hyvä hapokkuus on valttia, jotta viini ei liiskaantuisi lohien, laatikoiden ja rosollien alle. Puhtaan hedelmäiset ja raikkaat viinit toimivat parhaiten jos valkoviinillä on suunniteltu pärjättävän pöydän alkupuoli ja kinkkua / kalkkunaa / muuta varten kiikutetaan sitten punaviini pöytään. Sen sijaan jos on suunniteltu valkoviinillä pärjättävän alusta loppuun, on parempi jos valkoviinissä on selvästi enemmän runsautta ja myös jonkin verran tammisuutta.

Ne aiemminmainitut Amaronet kannattaakin säästellä siihen, jos vielä joulupöydän jälkeen on suunniteltu viinejä korkattavaksi – sellaisen autuuden juhlistajina ne ovat parhaimmillaan. Lisäksi ei haittaa, jos viini ei tule kokonaan juoduksi – usein avattu Amarone ainoastaan kehittyy paremmaksi viettäessään yön avattuna jääkaapissa. Sen sijaan jos suklaita on suunnitellut nauttivansa, tummat ja makeat jälkiruokaviinit sekä portviinit ovat ehdottomasti niiden kanssa parempi vaihtoehto – makea suklaa kun tekee kuivasta Amaronesta auttomattoman kitkerää.

Viinihullun päiväkirja suosittelee:

Punaviiniä joulupöytään
  • Brancott Estate Pinot Noir (11,28e) – simppeli, kevyt ja hyvin hapokas Uuden-Seelannin Pinot Noir hintahaarukan alapäästä, jonka raikas, marjainen hapokkuus kestää helposti joulupöydän asettamat haasteet.
  • Castello del Poggio Barbera d'Asti (12,98e, tilausvalikoima) – simppeli, aromikas ja kevyen maamainen pohjoisitalialainen on mitä oivallisin valinta erityisesti joulupöydän vaalealle lihalle ja laatikoille.
  • Cave de Tain Crozes-Hermitage (14,49e) – jos Shiraz on sinun juttusi, kannattaa kokeilla rypäleen alkuperäistä muotoa, Syrahia, Pohjois-Ranskasta. Viinistä löytyy samat maut, mutta se on paljon kevyempi, särmikkäämpi ja ryhdikkäämpi, mikä on pelkästään hyvä asia joulupöytää ajatellen.
  • Fog Head Pinot Noir (14,98e) – uuden maailman hilloisen mehevien viinien ystäville varma ratkaisu; viinistä löytyy kypsiä, pehmeitä ja pyöreitä aromeja paljon, mutta viini ei kuitenkaan jyrää alleen joulupöydän kevyempiä aromeja.
  • Marqués de Arienzo (15,98e) – monille Pinot Noir on liian kevyt ja ohut lajike, sopi se joulupöytään eli ei; tällaisissa tapauksissa voi kääntyä Espanjan puoleen, jos muistaa pysyä maan hillitymmissä ja kypsyneemmissä vaihtoehdoissa. Tämä Riojan helmi tarjoilee klassista Espanjaa sortumatta liioitteluun ja massiivisuuteen, minkä takia sen uskaltaa juuri ja juuri sijoittaa ruokapöytään. Suosittelen korkkaamaan ennen ruokapöytään istumista, mutta kaatamaan lasilliset ruokailijoille vasta kun siirrytään kinkkuun / kalkkunaan / vastaavaan.
  • Marsannay La Morisotte (24,90e) – Varsin tyylikkäästi tammitettu, runsaammanpuoleinen Bourgognen Pinot Noir, joka on ehdottomasti Alkon parhaimman hinta-laatu-suhteen burgundereita; viinissä on runkoa ja makua varsin miellyttävästi, mutta hinta ei ole karannut älyttömyyksiin. Tasainen ja hienostunut kokonaisuus erityisesti lihaisampaan joulupöytään.
  • Mezzacorona Teroldego Rotaliano (11,80e) – hieman runsaampi ja tummempi punaviini, jossa on hieman kypsempää makeutta vastapainona laatikkoruokien imelletylle makeudelle; suutuntuma on kuitenkin riittävän kevyt ja hapot riittävän tuntuvat, että viinin uskaltaa hyvillä mielin kiikuttaa joulupöytään.
  • Petit Clos Pinot Noir (15,10e, tilausvalikoima) – astetta parempi, elegantti Pinot Noir Uudesta-Seelannista; koska kyseessä tilausvalikoiman tuote, kannattaa tilata se jo nyt, että se ehtii joulupöytään.
  • Vietti Barbera d'Asti La Crena (43,50e, tilausvalikoima) – panostajan valinta. Jos viinin laadun on oltava suoraan verrannollinen jouluruokiin panostukseen, on tämä se. Ehdottomasti yksi parhaista viineistä mitä olen tänä vuonna maistanut. Upea, persoonallinen ja rehellinen maalais-Barbera, jossa on valtavasti luonnetta olematta niin massiivinen, että se peittoaisi joulupöydän antimet alleen; kannattaa kaataa karahviin n. tuntia ennen ruokailua. Myöskin tilausvalikoiman tuote, eli kannattaa tilata viini mahdollisimman pian.

Valkoviiniä joulupöytään
  • Anselmi San Vincenzo (9,99e) – varsin huokeaan hintaan ruokapöytien yleistyökalu, joka ei kavahda joulupöytääkään hyvän hapokkuutensa ja kypsänmehevän hedelmäisyytensä ansiosta.
  • Bründlmayer Riesling Steinmassel (19,50e) – jos haluaa panostaa viiniin yhtä paljon kuin jouluruokiin, on laadukas Riesling takuuvarma valinta. Bründlmayer toimii erityisen hyvin erityisesti kalavoittoisessa alkupöydässä, mutta runsaalla hedelmällä kestää hyvin etikkaisemmatkin tavarat ja tuhdimmatkin kinkut.
  • Cellier des Princes Châteauneuf-du-Pape Blanc (24,90e) – jos valkoviinillä suunnitellaan mentävän alusta loppuun saakka, valkoinen Rhônelainen kestää runsaudellaan hyvin tuhditkin vastakappaleet. Suosittelen karahvia tunniksi pariksi sekä viileätä tarjoilulämpötilaa.
  • Henri Bourgeois Petit Bourgeois (10,98e) – erityisesti kasvi- ja/tai kalapainotteisessa joulupöydässä raikas Sauvignon Blanc pärjää hyvin. Tämä Loirelainen SB tarjoaa huokealla hinnalla varsin eleganttia, tasapainoista ja hyvin yrttistä pirteyttä kevyemmän pään aterialle.
  • Hillinger Pinot Gris (13,48e, tilausvalikoima) – jos valkoviiniltä kaivataan runsautta ilman tammea, on Itävalta usein turvallinen ratkaisu. Hillingerin PG tarjoaa erittäin runsasta, täyteläistä ja ryhdikästä hedelmää unohtamatta tarvittavaa raikkautta. Viini on tilausvalikoiman tuote, joten kannattaa tilata viini ensi tingassa.
  • Joseph Drouhin Rully (16,49e) – kinkulle tai kalkkunalle pärjää yleensä hieman mausteisempi, tammitettu valkoviini. Bourgognen suurimpiin tuottajiin kuuluvan Drouhinin Rullysta tuleva tammitettu Chardonnay on Alkon perusvalikoiman yksi parhaimpia tyylinsä edustajia ja ehdottomasti enemmän kuin hintansa arvoinen.
  • La Chablisienne Le Finage (15,99e) – Chablis'n teräksinen raikkaus ja hapokkuus sopivat ehdottomasti kalavoittoiseen joulupöytään kuin nenä naamaan. Voi olla hieman hampaaton kinkkua tai kalkkunaa vastaan, joten tämä on pullo, jolla kannattaa aloittaa. Tarjoile viileänä, jos haluat korostaa hapokkuutta; hieman lämpimämpänä, jos hedelmää.
  • Leyda Lot 4 Sauvignon Blanc (12,99e) – aiemmin mainitulle Petit Bourgeois'lle hieman hedelmäisempi ja runsaampi uuden maailman esitys, jossa kaikki on edelleen kohdallaan, paitsi hinta, joka on naurettavan alhainen laatuun nähden!
  • Mayer Wiener Gemischter Satz (14,90e) – kesällä valikoimiin saapunut, upean ryhdikäs ja vivahteikas uutuusviini, josta löytyy runsautta ja puhdasta hedelmää, joka kestää erinomaisesti kautta aterian.
  • Raimat Viña 27 Chardonnay (9,99e) – tämä puhdas ja tammettamaton Chardonnay on aiemminmainitulle La Chablisiennelle edullisempi vaihtoehto. Viinistä ei löydy yhtä upeata, viileän ilmanalan rypäleiden hapokkuutta, mutta vastapainona on selvästi mehevämpää ja runsaampaa hedelmää.
  • Trimbach Pinot Gris Réserve (16,98e) – luotettava, erinomainen tuottaja, joka tekee luotettavan ja erinomaisen joulupöydän viinin vuodesta toiseen. Upea valkoviini ja ehdottomasti yksi Alkon perusvalikoiman parhaita viinejä alle kahdella kympillä.

Herkkuja jouluaterian jälkeen
  • Alvear PX 1927 (13,49e) – jos tiedossa on jotain todella makeata (esimerkiksi maito- ja vaalea suklaa, konvehdit, yms.), vaatii se viiniltä runsaasti makeutta. Alvear PX kestää käytännössä kuinka tahansa makeata jälkiruokaa, mutta samalla se on niin makeata, ettei sitä voi nauttia kerralla pientä lasillista enempää. Tarjoa viilennettynä isommalle seurueelle.
  • Gerard Bertrand Banyuls (16,98e, tilausvalikoima) – jos suklaata on tiedossa, kannattaa sille tarjota jotain riittävän makeata. Tämä esitys kestää ne tummemmat (vähemmän makeat) suklaat, mutta myös pähkinät, keksit, piparit ja muut pikkunaposteltavat.
  • Kopke 20yo Tawny (19,98e) – Alkon yksi upeimpia portviinejä, järkevän hintaisessa pikkupullossa. Pienelle porukalle, tai vain yksinkin nautiskeltavaksi. Menee niin sellaisenaan kuin minkä tahansa herkkujen kanssakin.
  • St. John Commandaria (14,93e) – hintatietoisen kuluttajan laadukas valinta jälkiruoaksi. Toimii vallan hyvin monien herkkujen kumppanina.
  • Zenato Amarone della Valpolicella Classico (37,60e) – kaikin puolin upea punaviini sellaisenaan nautiskeltavaksi. Paino sanalla nautiskelu. Suosittelen korkkaamaan ja kaatamaan karahviin reilusti jo ennen joulupöytää, tosin.

Uudenvuoden juhlakuohuvat

Näille löytyy kahta erilaista käyttötarkoitusta: jos kaivataan kuohuvaa ulos, kun porukalla jysäytetään pommeja ja pohjillakin on jo kenties jotain juotavaa, voi valinta olla simppelimpi ja edullisempi. Jos taas vuoden vaihtumista juhlistetaan hyvän aterian päätteeksi pienellä porukalla, voi kuohuva olla hienompikin esitys, johon voi satsata vähän enemmänkin, jotta vuosi saa arvoisensa, juhlavan päätöksen. Tässä muutama hyväksi havaittu vaihtoehto.
  • Bernard-Massard Millésime Brut (18,30e) – tämä kuohuva tarjoaa upeata, shamppanjoiden veroista nautintoa, mutta niitä paljon edullisemmin. Ensisijaisesti juhlallisen illan päätteeksi nautiskeltavaksi.
  • Bollinger Special Cuvée Brut (49,90e) – jos shamppanjaa haluaa, kannattaa siihen panostaa kunnolla ja ostaa laadukasta tavaraa; muussa tapauksessa hinnakkaammat (mutta silti shamppanjoita edullisemmat) ovat lähes poikkeuksetta järkevämpi valinta. 40-50 euron hintaluokassa Bollinger olisi oma valintani.
  • Ca' del Bosco Cuvée Prestige (29,90e) – "Italian shamppanja"; todella tyylikäs, raikas, kevyt ja uskomattoman elegantti nautiskelukuohuviini, joka hurmaa leivosmaisen hiivaisella vivahteikkuudellaan.
  • Codorníu Clasico Seco (8,98e) – simppeli, mutta mainio peruskuohuva juuri suurella porukalla pullojen ja pommien poksautteluun. Tulee niin 0,75- kuin 0,375- ja 0,2-koossa, joka tilanteeseen sopivasti. Ei rutikuiva, jos makeammasta pitää, mutta riittävän kuiva kuivempien ystäville!
  • Codorníu Selección Raventós (12,98e) – ehdottomasti yksi parhaista Alkon peruskuohuvista. Toimii niin pommiskumppana kuin nautiskelukuohuviininä, aina.
  • Fleury Fleur de l'Europe (35,40e) – upea, hyvin vivahteikas ja kehittynyt luomushamppanja laatuunsa nähden varsin edulliseen hintaan. Pienen porukan kesken jaettava nautiskelukuohuva.
  • Jacquesson Cuvée (43,90e) – jos Bollinger tuntuu liian hinnakkaalta ja Fleuryn kehittyneisyys epäilyttää, tarjoaa Jacquesson poikkeuksetta rahalle hyvin vastinetta shamppanja-hyllyltä.
  • Pongrácz (13,69e) – ehdottoman mainio etelä-afrikkalainen kuohuviini joka hakkaa monen vastaavan hintaluokan edustajan niin maljojenkilisyttyly- kuin nautiskeluviininä.
  • Prosecco Primo V (10,98e) – korostuneen päärynäinen Primo V on varsin kelpo valinta peruskuohuvaksi niille, joita ei rutikuiva ilmaisu miellytä.
  • Vouvray Tête de Cuvée (13,99e) – todella elegantti ja vivahteikas maljakuohuva, joka toimii mainiona vaihtoehtona shamppanjalle verrattain edulliseen hintaan.
  • Yellowglen Pink (9,99e) – mainio, sopivan mutkaton puolikuiva roséekuohuva, jota ei ole hinnalla pilattu!

Lisäksi suosittelen tutustumaan blogini Viinejä ruoan kanssa -osioon, jos on tässä pyhina suunnitelmia kokata jotain muutakin juhlavampaa ruokaa, joka tarvitsisi täsmäiskua viinipuolelta!

Entä mitä itse ajattelin ottaa joulupöytään ja uudeksi vuodeksi? No, moni eurooppalainen, kevyempi punaviini houkuttaa, katsoo nyt. Esimerkiksi uutuudet Henri Bourgeois Sancerre Les Baronnes ja Dôle Réserve houkuttelevat. Valkoviinipuolelta uusi "Von Unserm" Riesling vaikuttaa mainiolta tapaukselta, mutta tämäkään päätös ei ole loppuun löyty. Herkkujen kanssa esimerkiksi Sardanen Banyuls tai joku portviini lienee varma valinta. Uutena vuotena voi lasistani löytyä niin shamppanjaa kuin peruskuohuvaa; tilanne sen ratkaisee ja katson asiaa vasta sitten! Oli tilanne mikä tahansa, Raventós i Blancin Brut vaikuttaa varsin tutustumisen arvoiselta, uusi vuosi tai ei. Ainoastaan se on varmaa, että mitään tuttua, turvallista ja ennen maistettua en tule valitsemaan! Yllätysmomentti on oltava mukana!

4 kommenttia:

  1. Gambinamiäs17/12/12 22:45

    Mielenkiintoinen kirjoitus ja mukavan vaihtoehtoisia mielipiteitä.

    Omaan joulupöytää kuuluu kalaosastolle myös silliä jonka tymäkkä etikkaisuus ja mausteet (mm. piparjuuri) yhdessä rosollin sisältämän suolakurkun ja sipulin kanssa asettavat omat haasteensa valkoviineille. Hapokkuuden sijasta olenkin kaivannut pientä jäännössokeria, jotta väkevät maut eivät ala maistua turhan etikkaisilta hapokkaan viinin kanssa. Näin ollen Chablikset ja Rieslingit ovat jääneet omissa valinnoissa sivuun.

    Puolikuivat Pfaffenheimin pinot gris ja Wolfbergerin W3 ovat ainakin aikaisempina vuosina olleet onnistuneita valintoja sillin, graavin ja erilaisten savukalojen seuraan. Nyt alkossa myynnissä oleva W3 vuosikerta tosin on kuiva. Tänä vuonna otin osin vinkkisi innostamana Trimbachin pinotin, toivottavasti ei ole liian kuiva, vaan kestää graavien ja sillien voimakkaatkin maut. Ylipäätään omassa joulun kalapöydässä on toiminut samat valkoviinit kuin aasialaisenkin ruuan kanssa.

    Punaviineistä alkossa suositeltiin Cecilia Beretta Ripassoa mutta lähdin nyt suosituksesi mukaisesti hiukan kevyemmälle linjalle ja otin Mezzacoronan kinkun ja laatikoiden sekä kylmien lihojen ja leikkeleiden kanssa nautttavaksi. Varoiksi sitten joku täyteläisempi kaapista, jos joku sellaista kaipaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoh, kuulostaa aika rankalta suositukselta yhdistää Ripassoa ja joulupöytää! Voin kyllä ymmärtää sen viinin makeuden kautta - ei kavahda imellettyjä laatikoita - mutta on tuo kyllä omasta mielestäni turhankin tuhti esitys joulupöydässä. Noin runsas viini vie helposti kaiken huomion työllä tehdyistä jouluruoista! Luottaisinkin juuri tuon Mezzacoronan olevan sopiva vaihtoehto - tyyliltään varsin lähellä ei-niin-övereitä Ripassoja, mutta joulupöytään sopivasti hieman kepeämpi ja raikkaampi.

      Sipuli ja etikka ovat kyllä varsin haasteellisia joulupöydän vieraita, ja niiden kumppanina tuo Trimbachin PG on mielestäni erinomainen. Se on sopivan karu ja riittävän hapokas, mutta myöskin joulupöytään mahtavan hedelmäinen vastapainoksi voimakkaammille mauille ja juuri sopivan makea.

      Olen kyllä siinä samaa mieltä, että karu, kuiva ja hyvin hapokas Riesling voi riidellä helposti joulupöydän makujen kanssa, mutta sen sijaan riittävän runsas, hapokas ja tasapainoinen Riesling on mitä loistavin kilpakumppani raa'alle sipulille tai etikalle (esimerkiksi tullut todistettua niin blinien raa'an sipulin kuin sushin etikkaisen riisin parina)! Ja sellainen tuo listallani Bründlmayer on.

      Mutta siinä olen samaa mieltä, että valmiiksi jo melko teräksisen mineraalinen La Chablisienne voi melko helposti riitaantua etikkaisten ja mausteisten aromien kanssa. Jos niitä löytyy ruokapöydästä, mehevämmät ja kypsemmät viinit ovat paikallaan.

      Poista
  2. Gambinamiäs18/12/12 15:19

    Itseasiassa toinen Ruoholahden alkossa tarjottu punkkuehdotus oli Zenaton ripasso, muistaakseni melko tiukkaa ja jo amaronemaista kamaa. En tiedä sitten onko noi jotain a-marketin yleisiä vinkkejä vai myyjän omia ideoita. Ainakin molemmata ripassot olivat erikseen käytäville kasatuilla lavoilla tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh huh! Lienee ollut joku joulun punaviineihin vähemmän perehtynyt myyjä tai sitten paria lempiviiniään tyrkyttävä kausiapulainen kyseessä. Tai sitten vain myymälään oli ostettu joulun varoiksi liikaa viinejä ja myyjille painotettu että myykää niitä nyt että saadaan ne joskus pois. :D Vallan mainioita viinejä molemmat, mutta en kyllä kumpaakaan uskaltaisi joulupöytään pistää!

      Poista