Alvear PX 1927

Alvear PX 1927

• Valmistaja: Bodegas Alvear
• Tyyppi: Väkevöity viini, jälkiruokaviini, DO Montilla-Moriles
• Maa: Espanja
• Alue: Andalusia, Córdoba, Montilla
• Rypäleet: Pedro Ximénez
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 13,49e (Marraskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta 10,69e poistuessaan)

Aivan ensiksi, ennen kuin kukaan luulee muuta, on huomautettava viinin nimen "1927" olevan muuta kuin vuosikertamerkintä. Viini on tehty auringossa rusinoiksi kuivatetuista Pedro Ximénez -rypäleistä, joista saadaan uskomattoman makeata viiniä. Tämän jälkeen saatu makea viini kypsytetään solera-menetelmällä, jossa viinejä säilytetään tynnyreissä ja joka vuosi, uuden vuosikerran valmistuttua, vanhimmasta tynnyristä pullotetaan osa ja puuttuva osa täydennetään toisiksi vanhimmasta tynnyristä; sen puuttuva osa täytetään seuraavaksi vanhimmasta, ja niin edelleen, kunnes uusi vuosikerta täyttää uusimman tynnyrin puuttuvan osan ja jäädään odottamaan seuraavaa vuotta. Nimen 1927 viittaa vuoteen, jolloin tämän viinin tuottanut viinitalo Alvear, vuonna 1729 perustettu perheyritys, pisti pystyyn PX-viinien kypsytykseen tarkoitetun Solera-tynnyrijärjestelmänsä. Tätä viiniä on kypsytetty tämän solera-järjestelmän tammitynnyreissä 5 vuotta.

Käytännössä viini on Sherryä, sillä se on tehty täysin samalla tavalla (hiivakukan alla) ja samoista rypäleistä kuin Sherry, mutta koska viini ei tule Jerez de la Fronteran kylän välittömästä ympäristöstä, sitä ei saa virallisesti kutsua Sherryksi.

Väriltään viini on erittäin tummanruskeata, käytännössä tumman siirapin väristä, ja viskositeetiltaan paksuhkoa. Naurettava määrä (n. 400 g/l) jäännössokeria siis näkyy viinin ulkonäössä. Pieni osa viinin väristä ja makeudesta taitaa tulla myös poltetusta sokerista, sillä viinin ainesosaluettelossa seisoo ikävästi E-150, sokerikulööri. Sitä vain joutuu ihmettelemään, että miksi ihmeessä?

Tuoksultaan PX on hyvin voimakas, aromeiltaan lähinnä rusinainen, paksun viikunainen, taatelinen, hennon pähkinäinen ja tumman siirappinen. Seassa on pieni aavistus vaniljaista ja kaakaoista tammisuutta sekä kevyttä alkoholia.

Viinin makeudessa ei ole mitään järkeä. Tämä on todella makeata. Siis todella, todella, imelän makeata, paksua, ja makeudellaan kieltäsupistavaa, jopa polttavaa. Suutuntumaltaan viini on todella paksua, tahmeata ja raskasliikkeistä. Mutta sitten taas se aromimaailma, ai huhhuh. Jos järkyttävän jäännössokerin taakse pääsee, löytyy sieltä aivan uskomaton ja todella intensiivinen makujen sinfonia. Ensimmäisenä maistajaa tervehtii voimakas rusinaisuus, jonka vierelle astuu hento, hapettunut sherrymäisyys. Tämän jälkeen mukaan rupeaa tulemaan makeita, jouluisia mausteita, kanelia, vaniljaa, cappuccinoa, ylikypsiä luumuja, saksanpähkinää, tummaa rommia, karamellista tikkunekkua ja toffeista tammea. Nämä maut eivät tule kaikki yhtäaikaa, vaan tuntuu enemmän siltä, että joka siemaus maistuu erilaiselta kielen tottuessa makeuteen ja toisten aromien kadotessa kun toiset tulevat esiin. Happoja ei löydy juuri ollenkaan kantamaan näin paksua viiniä, mutta alkoholi (16%) tuo tulisuudellaan kevyen ilmavaa ilmaisua muuten todella paksuun kokonaisuuteen.

Jälkimaku on todella makea, mutta upean vivahteikas ja intensiivinen. Voimakas rusinaisuus jää hallitsemaan kielen keskiosaa, kielen reunojen kokiessa toinen toistaan mielenkiintoisempia aromiyhdistelmiä. Kielen kärjessä sokerisuus tuntuu siirapin ja poltetun sokerin aromeina, kun taas reunoilla maistuu bitterisempiä, tammisia, kevyen yrttisiä ja makean mausteisia sävyjä. Kielen takaosissa tuntuu voimakas kahvisuklaakonvehdin aromi, jota sävyttää kevyt, tumma rommisuus. Nielu tuntuu kaikesta jäännössokerista tahmealta. Viinin jälkimaku säilyy kielellä useiden minuuttien ajan.

Mutta mutta, onko siltikään tässä viinissä mitään järkeä? Viini itsessään on jo niin makeata, että se on varmasti liikaa valtaosalle ihmisistä (kun tavallinen Sauternes kin vaikuttaa olevan turhan makeata monen makuun) ja sille on melko vaikeata keksiä järkevää kumppania. Google kertoi, että jäätelö ja PX on perinteinen espanjalainen jälkiruoka, joten pitihän sitä kokeilla. Ja totta mooses, kyllähän se toimi vallan mainiosti! Useimmat jälkiruokaviinit ovat aivan liian kuivia melko makealle jäätelölle, mutta tämä PX toimi varsin mallikkaasti yhteen. Kokeilinpa myös viiniä ihan jäätelön kastikkeena, joka sekin toimi ihan kiitettävästi, mutta itse totesin makuelämyksen olevan paljon toimivampi kun komponentit pidettiin erillään toisista. Silloin ei myöskään tarvitse lusikoida ylimääräisiä viinejä jäätelökupin pohjalta.

Mutta silti, pullosta on vielä n. puolet jäljellä kahden hengen jätski-iltamme jälkeen. Viinin sellaisenaan juominen tuntuu yhtä järkevältä kuin siirapin siemailu suoraan purkista, joten viinille olisi jotain keksittävä. Solera-systeemin ansiosta viini pysynee korkkaamisen jälkeenkin melko hyväkuntoisena suht pitkään jääkaapissa, mutta ei sentään loputtomiin. Olisiko jollakulla lukijoista hyvää ideaa mitä tehdä parille desille järkyttävän makeata "Sherryä"?

Lyhyesti: Todella imelänmakea ja paksu Sherry-tyylinen jälkiruokaviini, jonka syvyys ja aromirikkaus on vailla vertaa. Uskomattoman vivahteikas ja maukas herkku, jonka ongelmana on sen hyvin rajallinen käytettävyys – näin makeata viiniä on vaikeata nauttia pientä lasillista enempää.

Arvio: Tyylikäs – selvästi kuivempana tämä viini olisi jossain "erinomaisen" ja "täydellisen" arvosanan välimaastossa, mutta viini on yksinkertaisesti liian makea, jotta pystyisin nauttimaan siitä täysin palkein. Joka tapauksessa, viinin laatua ja vivahteikkuutta ei käy kieltäminen. Jos tiedossa on n. 10 hengen tilaisuus, joka tarvitsee päätökseksi todella upean, mutta vain pienen herkun, on PX 1927 todella oivallinen valinta. Pienemmällä porukalla pullon tyhjentäminen käy sen sijaan jo työstä.

Hinnan (13,88e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.