Zenato Valpolicella Superiore 2010

Zenato Valpolicella Superiore 2010

• Valmistaja: Zenato
• Tyyppi: Punaviini, DOC Valpolicella Superiore
• Maa: Italia
• Alue: Vento, Valpolicella, Valpolicella Classico
• Rypäleet: Corvina (80%), Rondinella (10%), Croatina, Oseleta
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 11,99e (Lokakuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 12,97e (Tammikuu 2014, Alko)

Takaisin perusasioiden ääreen. Zenaton Valpolicella Superiore on monen (myös itseni) erinomaiseksi toteama ruokapöydän yleistyökalu. Katsotaan onko viini edelleenkin samassa tikissä; vanhan tutun uusin vuosikerta syyniin!

Väriltään viini on Valpolicellaksi hyvinkin tummanpuhuva; tumman viininpunainen väri on lähes läpinäkymätön ja reunoiltakin vain kevyesti vaaleneva.

Tuoksu on tumman kirsikkainen, kevyen lakritsinen ja aavistuksen tammisen mausteinen. Yleisesvaikutelma on varsin pirteän ja raikkaan oloinen.

Perus-Valpolicellaa kypsempi hedelmä, korkeampi alkoholi ja tammitynnyri jättävät jälkensä viinin ilmaisuun: Zenaton Valpolicella Superiore on selvästi täyteläisempi kuin tavallinen Valpolicella, suutuntumaltaan jossain keskitäyteläisen ja täyteläisen välimaastossa. Melko runsaalta maultaan viini on suht hapankirsikkainen, kuivan mausteinen, kevyesti happamankitkerä ja hennon makean tamminen. Kielen kärjessä häivähtelee aika ajoin myös hieman makeampaa cocktail-kirsikkaa. Rakenteeltaan viini on varsin hapokas, sopivan tanniininen ja mukavan napakka. Ryhdikäs rakenne on hyvin balanssissa hedelmän kanssa ja lopputulos on, jos kohta melko simppeli, myös varsin maukas ja klassisen pohjois-italialainen.

Napakka jälkimaku on hyvin hapankirsikkainen, jopa hapokkaan puolukkainen ja katkeroisella yrttisyydellään mukavasti suutapuhdistava. kohtuullinen alkoholi (13,5%) lämmittää kevyesti nielua ja kitalakea.

Viini tuntuu vaativan selvästi ilmaa; saavuin pullon ääreen varsin nopeasti sen jälkeen kun se oli korkattu, ja viini oli ensi alkuun melko lailla kireä. Erityisesti hedelmä oli taka-alalla, minkä takia hapokas rakenne ja kevyt kitkeryys olivat korostuneet turhankin paljon. Viini kuitenkin toimitti samalla ruokajuomani virkaa, joten se ehti huljua mukavan tovin lasissa tuhotessani lautasta. Viini ehti kehittyä lasissa hienosti ruokailun aikana, ja loppuvaiheessa viini olikin vallan tasapainoinen ja maukas italiano. Yleisesti on todettava, että pidän kyllä edelleen todella paljon Zenaton Valpolicella Superioresta – käytettävyydeltään kyseessä on suorastaan nerokas ruokaviini.

Enkä kyllä voi käsittää, miten Alko luonnehtii viiniä nykyisin termein "mehevä ja hilloinen" – vaikka viinissä on hiukan enemmän jäännössokeria (yht. 7 g/l) kuin edellisessä vuosikerrassa, on lopputulos siltikin kaikkea muuta kuin hilloinen. Eikä näin napakkaa ja hapokasta viiniä voi oikein meheväksikään kutsua. Viini on ennemminkin jäntevä voimistelija kuin löysä sohvaperuna – mikä on se mielikuva, jonka saan "mehevästä ja hilloisesta." Yleisesti viini on edelleen varsin pätevä ja luotettava talouden yleisviini.

Lyhyesti: Hapankirsikkainen, ryhdikäs ja mausteinen ruokapöydän luottoviini. Hieman yllätyksetön, mutta tasaisen laadukas pohjoisitalialainen.

Arvio: Erittäin hyvä – viini tarjoaa melko vähän yllätyksiä, mutta toisaalta varsin kiitettävän rungon ja tasapainoisen kokonaisuuden. Helppo ja maukas punaviini Italian kirsikkaisten ja hapokkaiden viinien ystäville.

Hinnan (12,97e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.