Uuden vuoden juhlakuohuvat loppuvuodelle 2014

Uusi vuosi koittaa, joten kaipa tänne voi pari suositusta heittää hyviksi juhlakuohuviksi. Totesin kyllä tässä blogin vanhoja postauksia selaillessa, että suositukset vuodelta 2012 pätevät monin osin edelleen, joten copypastean ne tähän suoraan pienin muutoksin:

Näille löytyy kahta erilaista käyttötarkoitusta: jos kaivataan kuohuvaa ulos, kun porukalla jysäytetään pommeja ja pohjillakin on jo kenties jotain juotavaa, voi valinta olla simppelimpi ja edullisempi kupliva. Jos taas vuoden vaihtumista juhlistetaan hyvän aterian päätteeksi sisätiloissa pienellä porukalla, voi kuohuva olla hienompikin esitys, johon voi satsata vähän enemmänkin, jotta vuosi saa arvoisensa, juhlavan päätöksen. Tässä muutama hyväksi havaittu vaihtoehto.

• Bernard-Massard Millésime Brut (19,67e) – tämä tilausvalikoiman kuohuva tarjoaa upeata, shamppanjoiden veroista nautintoa, mutta niitä paljon edullisemmin. Ensisijaisesti juhlallisen illan päätteeksi nautiskeltavaksi.
• Bollinger Special Cuvée Brut (54,90e) – jos shamppanjaa haluaa, kannattaa siihen panostaa kunnolla ja ostaa laadukasta tavaraa; muussa tapauksessa hinnakkaammat (mutta silti shamppanjoita edullisemmat) ovat lähes poikkeuksetta järkevämpi valinta. 40-50 euron hintaluokassa Bollinger olisi oma valintani.
• Codorníu Clasico Sec (9,24e) – simppeli, mutta mainio peruskuohuva juuri suurella porukalla pullojen ja pommien poksautteluun. Tulee niin 0,75- kuin 0,375- ja 0,2-koossa, joka tilanteeseen sopivasti. Ei rutikuiva, jos makeammasta pitää, mutta riittävän kuiva kuivempien ystäville!
• Codorníu Selección Raventós (12,99e) – ehdottomasti yksi parhaista Alkon peruskuohuvista. Toimii niin pommiskumppana kuin nautiskelukuohuviininä, aina.
• Fleury Fleur de l'Europe (39,90e) – upea, hyvin vivahteikas ja kehittynyt luomushamppanja laatuunsa nähden varsin edulliseen hintaan. Pienen porukan kesken jaettava nautiskelukuohuva.
• Jacquesson Cuvée (44,90e) – jos Bollinger tuntuu liian hinnakkaalta ja Fleuryn kehittyneisyys epäilyttää, tarjoaa napakka Jacquesson poikkeuksetta rahalle hyvin vastinetta shamppanja-hyllyltä.
• Pongrácz (14,90e) – ehdottoman mainio eteläafrikkalainen kuohuviini joka hakkaa monen vastaavan hintaluokan edustajan niin maljojenkilisyttyly- kuin nautiskeluviininä.
• Vouvray Tête de Cuvée (15,50e) – todella elegantti ja vivahteikas maljakuohuva, joka toimii mainiona vaihtoehtona shamppanjalle verrattain edulliseen hintaan.
• Yellowglen Pink (9,98e) – mainio, sopivan mutkaton puolikuiva roséekuohuva, jota ei ole hinnalla pilattu!

Lisäksi voisin heitellä tänne perään muutaman muun tässä parin vuoden aikana hyväksi todetun kuohuvan:

• Araldica Brachetto d'Acqui Dolce (11,98e) – pidätkö makeammasta? Tämä on nimittäin melkeinpä ainoa huippulaadukas makea kupliva, joka tulee mieleen Alkon valikoimista. Just sayin'.
  
• Barth Riesling Brut (19,98e) – intensiivinen, vivahteikkaan hunajainen ja hurmaavan raikas Riesling-kuohuva, joka on kuin kuiva jälkiruokaviini kuplilla.


• Bellavista Cuvée Franciacorta Brut (28,70e) – hienosti jännittävämpiä, kehittyneempiä piirteitä tarjoileva Franciacortan alueen kuohuviini, joka ei yritä olla shamppanja, mutta haastaa kyllä helposti vastaavanhintaisten – ja kalliimpienkin – shamppisten paikan juhlavana kuohuvana.


• Charles Heidsieck Brut (49,90e) – Yksi Alkosta löytyvien suurten shamppistalojen luotettavimmista ja laadukkaimmista viineistä. Tarjoaa sellaista paahteisuutta ja pähkinää, jota laadukkaalta shamppanjalta on lupa odottaa, mutta johon surullisen harva perustason shamppis todella yltää.


• Drappier Carte d'Or 1992 (69,90e) – Alkon yksi iäkkäimmistä kuohuviineistä tilausvalikoimasta, ja sellaiseksi hämmentävän edullinen. Upea, pienellä porukalla jaettava hyvin iäkäs shamppanja sisätiloissa tapahtuvaan rauhalliseen fiilistelyyn.


• Drappier Quattuor Blanc de Quatre Blancs Brut (59,80e) – vivahteikas ja luonteikas neljän valkoisen rypälelajikkeen (ei siis pelkän Chardonnayn) Blanc de Blancs, joka on valmistettu luonnonmukaisesti, mahdollisimman vähän valmistusprosessiin puuttuen ja vain minimisulfiittilisäyksin. Löytyy tilausvalikoimasta.


• Desiderio Jeio Prosecco Brut (14,39e) – Jos jotain Proseccoa on pakko saada, on tämä melkein ainoa uskottava ostos Alkon suhteellisen laajassa, mutta laadullisesti kyseenalaisessa Proseccotarjonnassa. Raikas, rakenteikas ja ryhdikäs esitys.


• Raventós i Blanc Brut (18,99e) – Erinomainen, vivahteikas ja intensiivinen luomu-Cava tilausvalikoimasta.


• Raventós i Blanc de Nit Rosé (21,90e) – Ehdottomasti yksi hienostuneimpia ja eleganteimpia rosée-Cavoja mitä markkinoilla on. Myös tilausvalikoimassa.

Viinihullun päiväkirjan vinkit jouluviinien ostamiseen

Perinteisesti joulupöytä on ollut haastava paikka viineille ja yhtä perinteisesti suomalaiset ovat pyrkineet kiikuttamaan jos jonkinmoista viiniä joulupöytään.

Monella voi mennä sormi suuhun kun miettii, mikä viini sopisi parhaiten joulupöytään, ja usein lopuksi päädytään sellaiseen ratkaisuun, että koska joulupöytä on todella juhlava ja siihen on panostettu paljon, on siihen parasta hommata se kallein ja vaikuttavin mahdollinen viini, minkä tietää. Ei ole siis mitenkään tavatonta, että ainoan kerran kun suomalainen avaa pullon Amaronea tai Châteauneuf-du-Papea, tapahtuu se joulupöydässä.

Tässä vaiheessa mennään usein metsään ja metritolkulla. Perinteisestä joulupöydästä löytyy kyllä vaikka minkälaista purtavaa, joista valtaosa ei ole mitenkään erityisen viiniystävällisiä, mutta käytännössä kaikki tarjottavat ovat melko kevyitä mauiltaan – mikään ei kykene tarjoamaan järkevää vastusta Amaronelle, josta usein mietin, että mikä ihme maailmassa olisi riittävän voimakas vastinpari sille.

Listaan nyt tähän muutaman hyvän ohjenuoran, jotka kannattaa pitää mielessä kun metsästää viiniä joulupöytään. En itse jaksa kuitenkaan miettiä mitään tarkempia vaihtoehtoja, sillä mielestäni auktoriteettien mielipiteiden perässä juokseminen on pöljää. Jos kuitenkin tarkempia vinkkejä kaipaa, löytyy varmasti tähän vuodenaikaan tuhat ja yksi erilaista "parhaat joulupöydän viinit" -listaa niin kaikista mahdollisista lehdistä kuin viiniblogeista.

Punaviinit

Koska joulupöydän aromit ovat melko kevyitä, kannattaa myös punaviinivalinnan suhteen edetä yhtä lailla kevyellä tapauksella. Hyviä valintoja tällöin ovat Pinot Noirit, Gamay-viinit ja kepeämmän pään pohjois-italialaiset (ei siis ainakaan Barolot tai ne edellämainitut Amaronet). Suomalaisten suursuosikit, eli Ripassot ja Appassimentot muuten voisivat pelata pienellä jäännössokerillaan mainiosti makeampien laatikoiden kanssa, mutta usein nämä viinit tuppaavat olemaan turhan muhkeita ja tanniinisia noin muuten. Yhdistelmä ei siis ole mahdoton, mutta ei missään nimessä myöskään napakymppi.

Jos ei ole valmis rohkeisiin irtiottoihin, lienee turvallisimmat valinnat uuden maailman Pinot Noireissa, jotka ovat usein sopivan kepeitä, mutta joiden hedelmä ei taitu niinkään kuivakkaan karpalo-puolukka-meininkiin, vaan kypsempään vadelmaan ja makeampaan kirsikkaan, mikä usein sointuu paremmin imellettyjen laatikoiden kylkeen. Chileläiset Pinot Noirit kannattaa kuitenkin jättää sikseen, sillä useimmat viinit kärsivät aivan liian pehmeästä rakenteesta ja soveltuvat ennemmin seurusteluun kuin joulupöytään. Sen sijaan esimerkiksi erilaiset keskieurooppalaiset (Saksa, Sveitsi, Itävalta, jopa Unkari) ovat usein varsin luotettavia vaihtoehtoja.

Sen sijaan jos kellarista löytyy selkeästi vanhempia, iän myötä kevenneitä viinejä, voi ne kiikuttaa joulupöytään halutessaan – usein voimakkaammatkin viinit, kuten Barolo tai Bordeaux, menettävät ikääntyessään runsauttaan ja tiukkuuttaan siinä määrin, että 15-20-vuotias tai vanhempikin kyseisen viinityylin edustaja voi mainiosti kruunata hyvän jouluaterian. Tällaisia viinejä on kuitenkin turha lähteä metsästämään monopolin hyllyiltä.

Valkoviinit

Valkoviini on usein helpompi ja turvallisempi vaihtoehto joulupöydässä, sillä punaviini joko helposti jyrää jouluruokia alleen tai riitelee niiden kanssa. Valkoviini sen sijaan helposti raikastaa melko tukevaa ateriaa, eikä lähde hanakasti riitelemään makujen kanssa. On myös vaikeaa (ei kuitenkaan mahdotonta) löytää valkoviiniä, joka olisi riittävän massiivinen lähteäkseen jyräämään jouluruokia alleen.

Joulupöytään ei missään nimessä kannata valita helppoa ja pehmeää seurusteluviiniä, sillä tämä perinneruokien kirjo antaa viinille hyvin rankan haasteen, josta ei ujoimmat valkoviinit selviä. Avainsana valkoviinin valinnassa on hapokkuus, joka antaa viinille puruvoimaa ja tarvittavaa intensiteettiä. Hyvänä kakkosena tulee riittävän suuri hedelmä, sillä etenkin joulupöydstä mahdollisesti löytyvät etikkaiset aromit voivat helposti tehdä selvää jälkeä liian kepeistä ja neutraaleista viineistä.

Turvallisia valintoja ovat hapokkaina tunnetut intensiiviset lajikkeet, kuten Riesling, Albariño / Alvarinho, Sauvignon Blanc, Assyrtiko, Loiren Chenin Blanc tai Chablis'n Chardonnay. Jos kaikista hapokkaimmat valkoviinit eivät nappaa, voi miettiä hieman maltillisemman hapokkaita viinejä, joilla runsaampi hedelmä antaa riittävästi takapotkua (Grüner Veltliner, Pinot Blanc, uuden maailman tai Alsacen Pinot Gris, Frankenin Silvaner tai Soave Classico) tai joissa maltillisella tammen käytöllä tuodaan sopivaa runsautta riittävän hapokkaaseen viiniin (Burgundin Chardonnay, valkoinen kuiva Tokaj tai kuiva, valkoinen Bordeaux). Pieni jäännösmakeus viinissä ei missään nimessä haittaa ja esimerkiksi puolikuiva Riesling on ehkä maailman yleiskäyttöisin ruokaviini, mutta joulupöytään en itse kiikuttaisi puolimakeaa tai sitä makeampaa viiniä.

Kuohuviinit

Shamppanjan paras puoli on se, että sitä voi helposti juoda läpi aterian. Kuitenkaan mikä tahansa perusshamppis ei kestä jouluaterian tuomaa höykytystä, eli viiniltä kaivataan selkärankaa. Hyviä valintoja ovat mm. hyvien vuosien (esim. 1996, 2002, 2004, 2006) vuosikertakuplivat, robustimmat Blanc de Noirsit tai oksidaation tai tammen käytön myötä runsautta saaneet viinit. Kannattaa myös muistaa, että usein pikkuviljelijäshamppisten kanssa voi saada hyvin korkeaa laatua varsin matalaan hintaan!

Jos shamppanjaan satsaaminen ei kiinnosta, on turvallisia vaihtoehtoja parhaat Cava-tuottajat, laadukas Franciacorta, shamppismaiset brittikuohuvat ja tasokkaat laatukuohuvat Saksasta tai Itävallasta, joista kaikista usein löytyy varsin kiitettävästi ryhtiä ja rakennetta.

Makeat

Jouluaterialle on turha kiikuttaa makeita viinejä, sillä ne ovat usein äärimmäisen voimakkaan ja intensiivisen makuisia, kun taas monet jouluruoat ovat maultaan melko herkkiä ja kepeitä. Sen sijaan joulupöydän jälkeen voidaan turvallisesti siirtyä erilaisten jälkiruokien pariin, joiden kanssa laadukas makea viini on aina paikallaan!

Jos tiedossa on jotain, jossa pääosassa on hedelmät tai marjat, ovat hapokkaat ja elegantit vaaleat jälkiruokaviinit, kuten Sauternes, ((Trocken)beeren)auslese tai Tokaji mainio valinta. Pähkinöille tai kuivattuille hedelmille sopivin valinta on ruskea, hienostunut Tawny Port. Mausteisemmille tai rasvaisemmille leivoksille intensiivinen, mutta erittäin hapokas Madeira on loistovalinta – viinin makeus kannattaa valita jälkiruoan makeuden mukaan, sillä Madeiraa saa mitä tahansa rutikuivasta hyvin makeaan. Suklaan klassinen kumppani on punainen Portviini, joiden ehdoton ykkönen on hyvin ikääntynyt, vähintään 10-vuotias Vintage Port. Jos tiedossa on juustolautanen, mikä tahansa ylläluetelluista on takuuvarma valinta.

Makeiden viinien kanssa ei kannatta sniiduilla, vaan valita jotain oikeasti laadukasta! Jouluaatto jos joku on se päivä, jolloin makeaa viiniä kannattaa siemailla, ja jos makeaa viiniä ostaa vain kerran pari vuodessa, kannattaa silloin myös tarjoilla jotain oikeasti mieleenpainuvaa! Älä siis osta sitä tylsintä ja edullisinta, vaan panosta tällä kerralla kunnolla ja nappaa joku vähän arvokkaampi puteli. Pienenä vihjeenä: parhaat väkeöidyt ja makeat viinit löytyvät Alkosta lähes järjestään +20 euron hintaluokasta.

Oluet

Oluiden roolia joulupöydässä ei kannata unohtaa! Olut onkin monesti paljon monikäyttöisempi ja helpommin yhdisteltävä ruokajuoma kuin viini. Moni varmasti valitsee tavallisen, kepeän lagerin pöytäänsä, joka on kyllä varsin turvallinen ruokajuoma, mutta tylsempi valinta kuin nakit ja muusi ruoaksi ravintolassa. Turvallisilla vesillä pysyttelevän kannattaa valita tumma lager, sillä niiden astetta tanakampi ja makeampi makumaailma sointuu kuivaa ja kevyttä lageria paremmin joulupöytään. Sama pätee myös dunkel-vehnäoluisiin. Jos humalien katkerot eivät pelota, ovat monet alet mainio valinta - parhaimpina valintoina usein tummemmat, tanakammat ja makeaa maltaisuutta ilmaisevat tapaukset, kuten perusbrittialet, kevyemmin humaloidut IPA:t tai belgialaiset dubbelit. Erittäin voimakkaasti katkeroidut IPA:t ja DIPA:t kannattaa kuitenkin jättää joulupöydän ulkopuolelle, sillä hallitseva ja pitkään suussa viipyvä katkerohumalointi helposti rupeaa hallitsemaan makumaailmaa joulupöydän herkimpien makujen ylitse.

Mitä muuta?

Jos aiot ostaa Alkosta jouluviinisi, pidä kiirettä! Parhaat viedään aina päältä ja todennäköisesti ensi viikolla laadukkaiden viinien löytyminen voi olla jo melkoista tuuripeliä. Viinit eivät varmasti kärsi siitä, jos käyt ostamassa ne jo tänään ja annat niiden odotella viikon verran jouluaattoa.

Muista myös, että Alkon tilausvalikoimasta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista ja niitä saa tilattua omaan lähi-Alkoon ilman lisäkustannuksia. Useimmat Alkon mielenkiintoisimmista tuotteista löytyvätkin juuri tilausvalikoimasta, ei usein turhan turvallisesta ja tylsästä perusvalikoimasta.

Muista lopuksi jäähdyttää viinit. Sekä puna- että valkoviini hyötyy merkittävästi jäähdytyksestä. Viini kuitenkin tullee pitkän aterian aikana lämpenemään melkoisesti niin lasissa kuin pullossakin, joten on turvallisempaa nostaa viini pöytään liian viileänä kuin liian lämpimänä. Erityisesti punaviini kannattaa myös korkata hyvissä ajoin ja mahdollisuuksien salliessa myös käyttää karahvin kautta.

Mitä sitten itse blogistin pöytään on tulossa

Ajattelin iskeä pöytään pari Katalonialaista viiniä ihan siitä syystä, että siellä tuli juuri päättyneen syksyn aikana pyörähdettyä opiskelemassa sitä sun tätä viineistä. Onkin hauska kokeilla, miten tuo tanakampi eteläeurooppalainen tyyli sopii kylmän peräpohjolan perinteisen joulumurkinan kylkeen! Samalla on myös hyvä hypätä ulos omalta mukavuusalueeltaan, sillä tähän asti itse on tullut valittua jouluksi lähinnä napakkaa Rieslingiä ja herkkää Pinot Noiria. Joidenkin anekdoottien mukaan kehittyminen kuitenkin tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella. Plus tärkeintä on olla juurtumatta vanhoille urille! Eikös?

Vuosi 2012 ja mitä siitä jäi käteen?

No niin, vuosi 2012 on vihdoin saatu pakettiin. Tehdäänpä pientä yhteenvetoa, mitä blogissani ehti vuoden aikana tapahtua.

Onnistuin vuoden aikana kirjoittamaan 477 postausta, mikä tarkoittaisi n. 1,3 postausta vuoden jokaisena päivänä. Koska kuitenkin olen ollut reissussa vuoden aikana parin kolmen viikon ajan, jolloin blogia ei ole ollut mahdollista päästä päivittelemään, on todellinen päivätahtini ollut todellisuudessa vielä tiuhempi. Kuulostaa melko hurjalta jopa kirjoittajan itsensä korvaan!

Näistä 477 postauksesta valtaosa (463) on ollut arvosteluita, joista käytännössä kaikki ovat keskittyneet viineihin (mukana yksi kirja- ja yksi olutarvostelu.); loput (14) ovat olleet sitten yleistä lätinää jostain enemmän tai vähemmän ajankohtaisesta.

Mutta eihän yhteenveto vuodesta oli mistään kotoisin, ellei mukana olisi listausta vuoden viinikohokohdista! Koska vuoteen mahtuu (onneksi) aina paljon enemmän hyviä kuin huonoja mieleen jääviä viinejä, olen voinut koota vuoden parhaista viinikokemuksista eri viinityypeille omat top5-listansa, kun taas vuoden flopit olen pistänyt vain viinityylistä riippumattomaan kirjainjärjestykseen. Listalta tosin puuttuu muutamia sinne todellisuudessa kuuluvia viinejä, joista en ole vain ehtinyt vielä tehdä arvostelua – ajattelin listan olevan reilumpi, jos kokoan sen vain tämän vuoden postauksistani. Tämän vuoden viimeiset arvostelemattomat herkut tapelkoot sitten paikoista mahdollisella ensi vuoden listalla!

Top5

Punaiset

• Casanova di Neri Tenuta Nuova Brunello di Montalcino 2003 – ehdottomasti vuoden mieleenpainuvimmaksi punaviiniksi jäi Casanova di Nerin uskomattoman runsas ja tömäkkä Brunello, jota ostin Italian-reissullamme syntymäpäivänäni paikallisesta viinibaarista lasillisen naurettavaan 7 euron hintaan. Sen lisäksi, että viini on yksi vaikuttavimpia koskaan maistamiani punaviinejä, on sen hinta-laatu-suhde jotain aivan älytöntä – en voisi koskaan kuvitella saavani mitään samanlaista Suomessa tähän hintaan.

• Blecua 2001 – kakkospaikalle ylsi Mikä viini! -tapahtumassa vastaani tullut Blecua Pohjois-Espanjasta, joka onnistui – ihme kyllä – vakuuttamaan puhtaalla massalla ja konsentraatiollaan. Yleensä sellaiset viinit onnistuvat jättämään allekirjoittaneen melko kylmäksi, mutta tämä viini onnistui siinä missä aussit, chileläiset ja jenkit eivät! Kaikesta modernista monoliittisuudestaan huolimatta viinissä on niin valtava määrä syvyyttä ja niin upean harmoninen tasapaino, että oksat pois.

• Moris Morellino di Scansano Riserva 1999 – kolmossijalta löytyy yksi Italian-tuliaisiani: pienestä viiniliikkeestä löytämäni 13-vuotias Toscanan Sangiovese. Viiniliikkeessä, jossa viinien keskimääräinen hinta oli 40-120 euroa, onnistui poistomyyntihyllyn yksinäinen pullo 25 euron hintalapulla erottumaan kuin pieru kirkossa. Onneksi näin, sillä viini paljastui yhdeksi upeimmista koskaan maistamistani Sangioveseista! (Casanova di Neri toki poislukien) Uskomattoman viekoitteleva yhdistelmä nahkaa, kukkaisuutta, kirsikkaa ja terhakkuutta; tuoksu, jota voisi nuuskia loppumattomiin.

• Vietti Barbera d'Asti La Crena 2006 – nelossijalle yltääkseen ei tarvinnut olla erityisen hienostunut ja tyylikäs: Viettin huippu-Barbera vakuutti yksinkertaisesti todella ronskilla ja rehellisen maalaisella charmillaan. Kokonaisuus ei ole mitenkään elegantti ja harmoninen, vaan koruton, likainen ja rujo, minkä vuoksi viinissä tuntuukin olevan enemmän luonnetta kuin suurimmassa osassa huippuunsa hiottuja hifistelyviinejä.

• Assmannshäuser Höllenberg Spätburgunder "aus dem Cabinetkeller" 2009 – vaikka viime vuonna tuli vastaan monen monta maukasta punaista Burgunderia, top5-listalle onnistuikin yllättäen nousemaan saksalainen Kloster Eberbachin Pinot Noir! Vaikka yleensä suosinkin kevyempiä ja hienostuneempia Pinot Noireja, oli tämä melko raskastekoinen, kypsä ja suhteellisen runsaasti tammitettu Spätburgunder silti kokonaisuutena yksinkertaisesti vaikuttava esitys – erittäin nuoresta iästään huolimatta.

Valkoiset

• Van Volxem Scharzhofberger Pergentsknopp 2009 – näin jälkikäteen mietittynä lienee turvallisinta nostaa ykkössijalle Van Volxemin puolikuiva Pergentsknopp Riesling, joka on yksinkertaisesti parhaita koskaan maistamiani valkoviinejä. Yksinkertaisesti äärimmäisen upea, kompromissiton, loputtoman vivahteikas Moselin Riesling.

• St. Urbans-Hof Laurentiuslay Großes Gewächs 2009 – tämä viini oli toinen niistä kolmesta saksalaisvalkoviinistä, jotka onnistui tappelemaan tiensä listalle; Van Volxemin tapaan myös tämä on puolikuiva Moselin Riesling. Vain tuuman verran persoonallisempana ja luonteikkaampana Van Volxem onnistui nappaamaan ykköspaikkansa, mutta St. Urbans-Hofin vastaava esitys ei hirveästi kalpene voittajan rinnalla.

• Prinz von Hessen Winkeler Hasensprung 2008 – kolmannelta sijalta löytyvä valkoviini eroaa merkittävimmin kahdesta edellisestä vain sillä, että se tulee Rheingausta, ei Moselista. Muuten kyseessä on jälleen käsittämättömän upea, puolikuiva Riesling, jonka äärellä ylistyssanat rupeavat käymään vähiin. Tässä on myös ensimmäinen valkoviinilistan viini, jota löytyy myös Alkosta.

• Quinta dos Termos Fonte Cal Reserva 2007 – tämä Portugalin erikoisuus nousi listalle erityisesti sillä, että kyseessä on yksi maailman harvoja, ellei ainoa 100% Fonte Cal -viini; tämä rypäle onnistui tarjoamaan sellaisen makukokemuksen, jollaista en ollut aikaisemmin kokenut, enkä ole tainnut vataavaa kokea vieläkään uudestaan. Viini ei ole millään lailla erityinen, upean tyylikäs tai hienostunut, ainoastaan todella persoonallinen, miellyttävä ja upean tasapainoinen. Hatunnosto mainiolle Quinta dos Termosille!

• Suavia Soave Classico 2010 – listan todellinen yllättäjä on verrattain edullinen Alkon Soave. Ehdin nimittäin harmitella Pieropanin mainion Soaven poistumista valikoimista, mutta murheeni unohtuivat päästessäni maistamaan tuotteen korvannutta Suaviaa – kyseessä on malliesimerkki kuivasta, yrttisestä ja todella intensiivisestä Soavesta. Vaikka Alkon valikoimista löytyy paljon hienompiakin valkoviinejä, tämä jäi mieleen tältä vuodelta erityisen positiivisena kokemuksena.

Kuohuvat

• Bollinger La Grande Année Brut 2002 – ykkössijaa pitää itseansaitusti Bollingerin La Grande Année; shamppanja, joka tulee maistettua joka vuosi Mikä viini! -tapahtumassa, ja joka ei petä koskaan. Joka vuosi on hauska maistella ja pohtia, kumpi osuu paremmin maaliinsa, perus GA, vai GA Rosé. Tänä vuonna valkoinen GA keräsi potin.

• Fleury Fleur de l'Europe – todellinen vedenjakaja shamppanjoiden ystävien joukossa; toiset pitävät viiniä jo pilalle menneenä, toiset viinin runsaasti kehittynyt, jo kevyesti sherryinen aromimaailma onnistuu hurmaamaan. Itse kuulun jälkimmäiseen porukkaan – omasta mielestäni tämä Fleuryn luomukuohuva on Alko shamppishyllyn hinta-laatu-suhteen vielä melko löytämättä jäänyt kuningas.

• Bernard-Massard Millésime 2008 – jos Fleury on paras hinta-laatu-suhteessa Alkon shamppishyllyssä, on Bernard-Massardin vuosikertakuohuva sitä peruskuohuvien joukossa. Ei yhtä vanha ja kehittynyt kuin Fleury, mutta silti selvästi kehittyneempi ja vivahteikkaampi kuin yksikään muu perusskumppa. Ainoa miinus siitä, että viini on tilausvalikoiman, ei perusvalikoiman tuote.

• Ridgeview Cavendish 2009 – ensimmäinen kosketukseni brittilän viineihin, ja varsin onnistunut sellainen! Todella tyylikäs ja mainio, shamppanjatyylinen kuohuva, joka pistää helposti kampoihin vastaavan hintaluokan aidoille shamppiksille. Sääli, että pääsi jo loppumaan Alkon hyllyiltä.

• Solter Brut Riesling Réserve 2007 – Saksan viinit -messuilla maistamani Solterin kuohuviinit vakuuttivat erinomaisuudellaan ja niistä jäi erityisesti mieleen jo mainiosti kehittynyt Riesling Reserve -kuohuva, joka tyylikkyydessään ja rotevuudessaan pärjää mainiosti laadukkaille shamppanjoille, mutta on silti aromimaailmaltaan selvästi Saksasta kotoisin. Paras tähän asti maistamani Sekt.

Makeat

• Château Suduiraut 1999 – ensikosketukseni tähän arvostettuun Sauternes'n viinitaloon ja olen heti myytyä miestä. Onneksi on yksi pullo (tuoreempaa vuosikertaa) makoilemassa omassa kaapissa.

• Fonseca Alambre 20 Anos – Portugalin viinit -messuilla esitelty, mykistävän upea Moscatel. Aromipommi, joka pyyhki lattiaa tilaisuudessa esitellyillä Portviineillä. Nestemäistä kultaa.

• Schloss Saarsteiner Spätlese 2003 – Alkon valikoimista poistunut, upean tasapainoinen ja mahtavalla tavalla kehittynyt makea Spätlese, jota jotkut onnekkaimmat voivat vielä hyvällä tuurilla bongata satunnaisista Alkoista hävyttömän edulliseen 13 euron hintaan. Ehdottomasti parhaita mahdollisia valintoja juustotarjottimen kylkeen.

• Château Grillon 2009 – naapurimaassa käydessäni Systembolagetista mukaani tarttunut halpis-Sauternes. Uskomattoman maukas ja tasapainoinen, vaikkakin äärimmäisen primäärinen esitys. Piti käydä heti tilaisuuden tullessa käydä ostamassa vielä toinen talteen. Ehdottomasti enemmän kuin hintansa väärti.

• Krebs-Grode Eimsheimer Sonnenhang Eiswein 2010 – Saksan lentokentältä löytynyt Eiswein, joka on edelleen yksi hapokkaimpia koskaan maistamiani viinejä. Todella upea esitys, mutta käytännössä täysin raaka. Olisi pitänyt jaksaa odotella vuosia tämän korkkaamista, nyt viini vain väläytteli aavistuksia siitä potentiaalista, mitä sillä olisi ollut tarjota. Silti, todella upea elämys.

Flopit top10

• Campolargo Pinot Noir 2008 – surkea, pehmoisenmakea marjamehu. Laadukkailla kuohuviineillä edustanut talo ei oikein pystynyt vastaavaan tasoon punaviineillään.

• Georg Müller Edition PW Spätburgunder Trocken 2011 – Saksan viinit -messuilla esitelty, todella kevyt, vaatimaton ja mitäänsanomaton Pinot Noir. Viini, joka vastasi ennakkoluulojani saksalaisista punaviineistä.

• Hardys VR Chardonnay 2011 – ei liene yllätys, että ne ylivoimaisesti halvimmat viinit ovat melko lailla uskomattoman surkeita? No silti oli pakko mennä kerjäämään verta nenästä ja maistamaan sellaista. Ja olihan se surkea. Todella epämiellyttävän tunkkainen ja teollinen aussiviini, josta tekee työtä arvata, että kyseessä on Chardonnay.

• Laroche Chardonnay 'L' 2010 – oli lähes mahdotonta uskoa, että kyseisessä viinissä ei ole jäännössokeria – kokonaisuus kun oli niin uskomattoman makean päärynähilloinen. Todella löysä, vetelä ja inhan imelä hillo-Chardonnay.

• Montalto Pinot Grigio 2011 – kenties mauttomin koskaan maistamani viini, joka ei myöskään tuoksu miltään. Tulee vieläpä kätevässä litran muovipullossa. Tätä ei ole tarkoitettu nautiskeluun, vaan ainoastaan alkoholin kuljettamiseen pullosta elimistöön.

• Prinz von Hessen Johannisberger Klaus Auslese 2006 – tämä nyt todellisuudessa ei ole mikään huono tai tasoton viini, erityisesti kun katsoo minkälaisessa seurassa tämä viini muuten on. Tämä oli ainoastaan valtava pettymys korkeasta laadustaan tunnetun Prinz von Hessenin muiden viinien jälkeen – viini maistui vain-ja-ainoastaan hunajalta, ei käytännössä miltään muulta. Todella tylsä ja yksiulotteinen jälkiruokaviini.

• Santa Helena Vernus Malbec 2008 – jos edellinen viini maistui vain hunajalta, tämä maistui vain tammelta. Todellä löysän ja makean hilloinen viini, jonka täytyy olla kenties tammisin koskaan maistamani esitys. Uutta maailmaa pahimmillaan.

• Tarapacá Brut Sparkling – viini ehti tulla vastaani kaksi kertaa uskomattoman korkkivikaisena ennen kuin pääsin kunnolla tutustumaan siihen, minkä jälkeen totesin, että eipä siitä hullua hurskaammaksi tullut. Naurettavan heikkotasoinen, tylsä ja mauton kuohuviini. Ei ihme, etteivät chileläiset juurikaan juo skumppaa.

• Yarden Chardonnay 2007 – kai tämä olisi voinut olla ihan hyvä viini, mutta ei ainakaan tällaisena esityksenä, sillä viinissä ei maistunut mikään muu kuin tammi. Kenties tammisin koskaan maistamani valkoviini.

• Yarden Mount Hermon 2011 – todella falskin ja vastenmielisen oloinen tusinapunaviini. Kokonaisuus on kosiskelevan pehmoinen, mehumaisen makea ja aromeiltaan varsin teollinen.

Vuosi oli kokonaisuudessaan siis vallan maittava! Muutamia listan viinejä sai pohtia pitkäänkin, sillä todella mainioita tuttavuuksia tuli monissa kategorioissa vastaan paljon enemmänkin kuin nuo 5 ja siksi oli vaikeata päättää, mitkä haluaisin erityisesti nostaa esille. Siksi muutamat simppelimmät saattoivatkin kiilata kalkkiviivoilla muutamat paljon ns. "paremmat" ja vakuuttavammat viinit pois listoilta, ja jos tekisin tämän listan esimerkiksi huomenna tai viikon päästä, saattaisi moni arvostelemani viini vaihtaa listalla paikkaa. Mikä tietenkään ei osoita mitään muuta kuin sitä, että viineistä nauttiminen on vain aikaan ja fiiliksiin sidottu kokemus, eikä viinejä ole loppujen lopuksi mahdollista pistää mihinkään absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Tällainen lista kuitenkin pääsi syntymään vuoden ensimmäisen päivän fiiliksissä.

Viinihullun päiväkirja toivottaa kaikille lukijoilleen mainiota loppuvuotta!

Viinihullun päiväkirjan viinisuosituksia loppuvuodelle 2012

Terve!

No niin, nyt tässä itsenäisyyspäivän korvilla alkaa olla se aika kun kaikissa viinimedioissa suositellaan yhtä sun toista joulupöytään. Ongelmana niissä omasta mielestäni on vain se, että niiden ehdotukset ovat joko varsin suppeita (1-3 vaihtoehtoa) tai sitten hyvin turvallisia, varmoja ja yllätyksettömän tylsiä. Itse ajattelin vetää blogilleni tyypillisesti kaiken överiksi ja tehdä omasta listastani mahdollisimman kaikenkattavan. Tämä siltä varalta että haluttaisiin joko edullisempaa tai hinnakkaampaa; ruokasi onkin tarjolla jotain muuta kuin perinteisesti tarjotaan; lähialkosta ei löydykään niitä paria suositusta; tai ne perinteiset yksi tai kaksi viiniehdotusta ovat jo testattu, ja nyt kaivattaisiin jotain uutta. Tässä onkin siis Alkon valikoimista hyvin kattava lista niin joulupöydän tarjokkaiksi kuin uudenvuoden juhlistajiksi; niin edullisesta kuin sieltä hieman arvokkaammastakin päästä. Huomaathan, että osa tuotteista on tilausvalikoimasta, jolloin niitä kannattaa käydä kyselemässä lähialkosta a) löytyykö niitä sieltä, b) löytyykö niitä muista lähialkoista, c) voisiko yhden sellaisen vaikka tilata?

Sitten asiaan.

Perisuomalainen joulupöytä on melko haasteellinen pala viinille purtavaksi. Usein suomalainen pelaa turvallisesti ja ottaa omaa lempiviiniään pöytään, mikä ei tietenkään ole huono asia, sillä parastahan on juoda sitä viiniä mistä pitää. Viinin ja ruoan yhdistämisen kanssa tässä saattaa syntyä ongelma, sillä myyntivolyymin perusteella suomalainen pitää täyteläisestä, makeankypsästä ja varsin mutkattomasta chileläis- tai aussipunkusta, mikä runsaudellaan ja täyteläisyyydellään lähinnä tuhoaa kaiken maun jouluruoasta – suussa kun ei tuollaisen viinin jälkeen maistu mikään muu kuin ylikypsä, tumma hedelmäisyys.

Toinen ääripää ovat ne ihmiset, jotka järkeilevät asian niin, että koska joulupöytään panostetaan niin paljon, pitää jouluviiniinkin panostaa runsaasti. Sitten käydään ostamassa Alkon hyllyltä paras Amarone ja isketään se pöytään. Jos tuhdin chileläispunkun kanssa käy miten käy, ei tarvitse järkeillä kauaa että ymmärtää mitä monta kertaa tuhdimpi Amarone tekee jouluruoille!

Turvallisimpia valintoja punaviinien puolella ovatkin kevyemmät, marjaisemmat ja aromikkaammat viinit, jotka antavat tilaa ruoille, mutta tukevat sitä samalla riittävästi omalla rungollaan – todella monipuolisessa ja värikkäässä ruokapöydässä erityisesti viinin hyvä, hapokas selkäranka pitää huolen siitä, ettei viini pääse lässähtämään kovassakaan käsittelyssä.

Valkoviinipuolella hyvä hapokkuus on valttia, jotta viini ei liiskaantuisi lohien, laatikoiden ja rosollien alle. Puhtaan hedelmäiset ja raikkaat viinit toimivat parhaiten jos valkoviinillä on suunniteltu pärjättävän pöydän alkupuoli ja kinkkua / kalkkunaa / muuta varten kiikutetaan sitten punaviini pöytään. Sen sijaan jos on suunniteltu valkoviinillä pärjättävän alusta loppuun, on parempi jos valkoviinissä on selvästi enemmän runsautta ja myös jonkin verran tammisuutta.

Ne aiemminmainitut Amaronet kannattaakin säästellä siihen, jos vielä joulupöydän jälkeen on suunniteltu viinejä korkattavaksi – sellaisen autuuden juhlistajina ne ovat parhaimmillaan. Lisäksi ei haittaa, jos viini ei tule kokonaan juoduksi – usein avattu Amarone ainoastaan kehittyy paremmaksi viettäessään yön avattuna jääkaapissa. Sen sijaan jos suklaita on suunnitellut nauttivansa, tummat ja makeat jälkiruokaviinit sekä portviinit ovat ehdottomasti niiden kanssa parempi vaihtoehto – makea suklaa kun tekee kuivasta Amaronesta auttomattoman kitkerää.

Viinihullun päiväkirja suosittelee:

Punaviiniä joulupöytään

• Brancott Estate Pinot Noir (11,28e) – simppeli, kevyt ja hyvin hapokas Uuden-Seelannin Pinot Noir hintahaarukan alapäästä, jonka raikas, marjainen hapokkuus kestää helposti joulupöydän asettamat haasteet.
• Castello del Poggio Barbera d'Asti (12,98e, tilausvalikoima) – simppeli, aromikas ja kevyen maamainen pohjoisitalialainen on mitä oivallisin valinta erityisesti joulupöydän vaalealle lihalle ja laatikoille.
• Cave de Tain Crozes-Hermitage (14,49e) – jos Shiraz on sinun juttusi, kannattaa kokeilla rypäleen alkuperäistä muotoa, Syrahia, Pohjois-Ranskasta. Viinistä löytyy samat maut, mutta se on paljon kevyempi, särmikkäämpi ja ryhdikkäämpi, mikä on pelkästään hyvä asia joulupöytää ajatellen.
• Fog Head Pinot Noir (14,98e) – uuden maailman hilloisen mehevien viinien ystäville varma ratkaisu; viinistä löytyy kypsiä, pehmeitä ja pyöreitä aromeja paljon, mutta viini ei kuitenkaan jyrää alleen joulupöydän kevyempiä aromeja.
• Marqués de Arienzo (15,98e) – monille Pinot Noir on liian kevyt ja ohut lajike, sopi se joulupöytään eli ei; tällaisissa tapauksissa voi kääntyä Espanjan puoleen, jos muistaa pysyä maan hillitymmissä ja kypsyneemmissä vaihtoehdoissa. Tämä Riojan helmi tarjoilee klassista Espanjaa sortumatta liioitteluun ja massiivisuuteen, minkä takia sen uskaltaa juuri ja juuri sijoittaa ruokapöytään. Suosittelen korkkaamaan ennen ruokapöytään istumista, mutta kaatamaan lasilliset ruokailijoille vasta kun siirrytään kinkkuun / kalkkunaan / vastaavaan.
• Marsannay La Morisotte (24,90e) – Varsin tyylikkäästi tammitettu, runsaammanpuoleinen Bourgognen Pinot Noir, joka on ehdottomasti Alkon parhaimman hinta-laatu-suhteen burgundereita; viinissä on runkoa ja makua varsin miellyttävästi, mutta hinta ei ole karannut älyttömyyksiin. Tasainen ja hienostunut kokonaisuus erityisesti lihaisampaan joulupöytään.
• Mezzacorona Teroldego Rotaliano (11,80e) – hieman runsaampi ja tummempi punaviini, jossa on hieman kypsempää makeutta vastapainona laatikkoruokien imelletylle makeudelle; suutuntuma on kuitenkin riittävän kevyt ja hapot riittävän tuntuvat, että viinin uskaltaa hyvillä mielin kiikuttaa joulupöytään.
• Petit Clos Pinot Noir (15,10e, tilausvalikoima) – astetta parempi, elegantti Pinot Noir Uudesta-Seelannista; koska kyseessä tilausvalikoiman tuote, kannattaa tilata se jo nyt, että se ehtii joulupöytään.
• Vietti Barbera d'Asti La Crena (43,50e, tilausvalikoima) – panostajan valinta. Jos viinin laadun on oltava suoraan verrannollinen jouluruokiin panostukseen, on tämä se. Ehdottomasti yksi parhaista viineistä mitä olen tänä vuonna maistanut. Upea, persoonallinen ja rehellinen maalais-Barbera, jossa on valtavasti luonnetta olematta niin massiivinen, että se peittoaisi joulupöydän antimet alleen; kannattaa kaataa karahviin n. tuntia ennen ruokailua. Myöskin tilausvalikoiman tuote, eli kannattaa tilata viini mahdollisimman pian.

Valkoviiniä joulupöytään

• Anselmi San Vincenzo (9,99e) – varsin huokeaan hintaan ruokapöytien yleistyökalu, joka ei kavahda joulupöytääkään hyvän hapokkuutensa ja kypsänmehevän hedelmäisyytensä ansiosta.
• Bründlmayer Riesling Steinmassel (19,50e) – jos haluaa panostaa viiniin yhtä paljon kuin jouluruokiin, on laadukas Riesling takuuvarma valinta. Bründlmayer toimii erityisen hyvin erityisesti kalavoittoisessa alkupöydässä, mutta runsaalla hedelmällä kestää hyvin etikkaisemmatkin tavarat ja tuhdimmatkin kinkut.
• Cellier des Princes Châteauneuf-du-Pape Blanc (24,90e) – jos valkoviinillä suunnitellaan mentävän alusta loppuun saakka, valkoinen Rhônelainen kestää runsaudellaan hyvin tuhditkin vastakappaleet. Suosittelen karahvia tunniksi pariksi sekä viileätä tarjoilulämpötilaa.
• Henri Bourgeois Petit Bourgeois (10,98e) – erityisesti kasvi- ja/tai kalapainotteisessa joulupöydässä raikas Sauvignon Blanc pärjää hyvin. Tämä Loirelainen SB tarjoaa huokealla hinnalla varsin eleganttia, tasapainoista ja hyvin yrttistä pirteyttä kevyemmän pään aterialle.
• Hillinger Pinot Gris (13,48e, tilausvalikoima) – jos valkoviiniltä kaivataan runsautta ilman tammea, on Itävalta usein turvallinen ratkaisu. Hillingerin PG tarjoaa erittäin runsasta, täyteläistä ja ryhdikästä hedelmää unohtamatta tarvittavaa raikkautta. Viini on tilausvalikoiman tuote, joten kannattaa tilata viini ensi tingassa.
• Joseph Drouhin Rully (16,49e) – kinkulle tai kalkkunalle pärjää yleensä hieman mausteisempi, tammitettu valkoviini. Bourgognen suurimpiin tuottajiin kuuluvan Drouhinin Rullysta tuleva tammitettu Chardonnay on Alkon perusvalikoiman yksi parhaimpia tyylinsä edustajia ja ehdottomasti enemmän kuin hintansa arvoinen.
• La Chablisienne Le Finage (15,99e) – Chablis'n teräksinen raikkaus ja hapokkuus sopivat ehdottomasti kalavoittoiseen joulupöytään kuin nenä naamaan. Voi olla hieman hampaaton kinkkua tai kalkkunaa vastaan, joten tämä on pullo, jolla kannattaa aloittaa. Tarjoile viileänä, jos haluat korostaa hapokkuutta; hieman lämpimämpänä, jos hedelmää.
• Leyda Lot 4 Sauvignon Blanc (12,99e) – aiemmin mainitulle Petit Bourgeois'lle hieman hedelmäisempi ja runsaampi uuden maailman esitys, jossa kaikki on edelleen kohdallaan, paitsi hinta, joka on naurettavan alhainen laatuun nähden!
• Mayer Wiener Gemischter Satz (14,90e) – kesällä valikoimiin saapunut, upean ryhdikäs ja vivahteikas uutuusviini, josta löytyy runsautta ja puhdasta hedelmää, joka kestää erinomaisesti kautta aterian.
• Raimat Viña 27 Chardonnay (9,99e) – tämä puhdas ja tammettamaton Chardonnay on aiemminmainitulle La Chablisiennelle edullisempi vaihtoehto. Viinistä ei löydy yhtä upeata, viileän ilmanalan rypäleiden hapokkuutta, mutta vastapainona on selvästi mehevämpää ja runsaampaa hedelmää.
• Trimbach Pinot Gris Réserve (16,98e) – luotettava, erinomainen tuottaja, joka tekee luotettavan ja erinomaisen joulupöydän viinin vuodesta toiseen. Upea valkoviini ja ehdottomasti yksi Alkon perusvalikoiman parhaita viinejä alle kahdella kympillä.

Herkkuja jouluaterian jälkeen

• Alvear PX 1927 (13,49e) – jos tiedossa on jotain todella makeata (esimerkiksi maito- ja vaalea suklaa, konvehdit, yms.), vaatii se viiniltä runsaasti makeutta. Alvear PX kestää käytännössä kuinka tahansa makeata jälkiruokaa, mutta samalla se on niin makeata, ettei sitä voi nauttia kerralla pientä lasillista enempää. Tarjoa viilennettynä isommalle seurueelle.
• Gerard Bertrand Banyuls (16,98e, tilausvalikoima) – jos suklaata on tiedossa, kannattaa sille tarjota jotain riittävän makeata. Tämä esitys kestää ne tummemmat (vähemmän makeat) suklaat, mutta myös pähkinät, keksit, piparit ja muut pikkunaposteltavat.
• Kopke 20yo Tawny (19,98e) – Alkon yksi upeimpia portviinejä, järkevän hintaisessa pikkupullossa. Pienelle porukalle, tai vain yksinkin nautiskeltavaksi. Menee niin sellaisenaan kuin minkä tahansa herkkujen kanssakin.
• St. John Commandaria (14,93e) – hintatietoisen kuluttajan laadukas valinta jälkiruoaksi. Toimii vallan hyvin monien herkkujen kumppanina.
• Zenato Amarone della Valpolicella Classico (37,60e) – kaikin puolin upea punaviini sellaisenaan nautiskeltavaksi. Paino sanalla nautiskelu. Suosittelen korkkaamaan ja kaatamaan karahviin reilusti jo ennen joulupöytää, tosin.

Uudenvuoden juhlakuohuvat

Näille löytyy kahta erilaista käyttötarkoitusta: jos kaivataan kuohuvaa ulos, kun porukalla jysäytetään pommeja ja pohjillakin on jo kenties jotain juotavaa, voi valinta olla simppelimpi ja edullisempi. Jos taas vuoden vaihtumista juhlistetaan hyvän aterian päätteeksi pienellä porukalla, voi kuohuva olla hienompikin esitys, johon voi satsata vähän enemmänkin, jotta vuosi saa arvoisensa, juhlavan päätöksen. Tässä muutama hyväksi havaittu vaihtoehto.

• Bernard-Massard Millésime Brut (18,30e) – tämä kuohuva tarjoaa upeata, shamppanjoiden veroista nautintoa, mutta niitä paljon edullisemmin. Ensisijaisesti juhlallisen illan päätteeksi nautiskeltavaksi.
• Bollinger Special Cuvée Brut (49,90e) – jos shamppanjaa haluaa, kannattaa siihen panostaa kunnolla ja ostaa laadukasta tavaraa; muussa tapauksessa hinnakkaammat (mutta silti shamppanjoita edullisemmat) ovat lähes poikkeuksetta järkevämpi valinta. 40-50 euron hintaluokassa Bollinger olisi oma valintani.
• Ca' del Bosco Cuvée Prestige (29,90e) – "Italian shamppanja"; todella tyylikäs, raikas, kevyt ja uskomattoman elegantti nautiskelukuohuviini, joka hurmaa leivosmaisen hiivaisella vivahteikkuudellaan.
• Codorníu Clasico Seco (8,98e) – simppeli, mutta mainio peruskuohuva juuri suurella porukalla pullojen ja pommien poksautteluun. Tulee niin 0,75- kuin 0,375- ja 0,2-koossa, joka tilanteeseen sopivasti. Ei rutikuiva, jos makeammasta pitää, mutta riittävän kuiva kuivempien ystäville!
• Codorníu Selección Raventós (12,98e) – ehdottomasti yksi parhaista Alkon peruskuohuvista. Toimii niin pommiskumppana kuin nautiskelukuohuviininä, aina.
• Fleury Fleur de l'Europe (35,40e) – upea, hyvin vivahteikas ja kehittynyt luomushamppanja laatuunsa nähden varsin edulliseen hintaan. Pienen porukan kesken jaettava nautiskelukuohuva.
• Jacquesson Cuvée (43,90e) – jos Bollinger tuntuu liian hinnakkaalta ja Fleuryn kehittyneisyys epäilyttää, tarjoaa Jacquesson poikkeuksetta rahalle hyvin vastinetta shamppanja-hyllyltä.
• Pongrácz (13,69e) – ehdottoman mainio etelä-afrikkalainen kuohuviini joka hakkaa monen vastaavan hintaluokan edustajan niin maljojenkilisyttyly- kuin nautiskeluviininä.
• Prosecco Primo V (10,98e) – korostuneen päärynäinen Primo V on varsin kelpo valinta peruskuohuvaksi niille, joita ei rutikuiva ilmaisu miellytä.
• Vouvray Tête de Cuvée (13,99e) – todella elegantti ja vivahteikas maljakuohuva, joka toimii mainiona vaihtoehtona shamppanjalle verrattain edulliseen hintaan.
• Yellowglen Pink (9,99e) – mainio, sopivan mutkaton puolikuiva roséekuohuva, jota ei ole hinnalla pilattu!

Lisäksi suosittelen tutustumaan blogini Viinejä ruoan kanssa -osioon, jos on tässä pyhina suunnitelmia kokata jotain muutakin juhlavampaa ruokaa, joka tarvitsisi täsmäiskua viinipuolelta!

Entä mitä itse ajattelin ottaa joulupöytään ja uudeksi vuodeksi? No, moni eurooppalainen, kevyempi punaviini houkuttaa, katsoo nyt. Esimerkiksi uutuudet Henri Bourgeois Sancerre Les Baronnes ja Dôle Réserve houkuttelevat. Valkoviinipuolelta uusi "Von Unserm" Riesling vaikuttaa mainiolta tapaukselta, mutta tämäkään päätös ei ole loppuun löyty. Herkkujen kanssa esimerkiksi Sardanen Banyuls tai joku portviini lienee varma valinta. Uutena vuotena voi lasistani löytyä niin shamppanjaa kuin peruskuohuvaa; tilanne sen ratkaisee ja katson asiaa vasta sitten! Oli tilanne mikä tahansa, Raventós i Blancin Brut vaikuttaa varsin tutustumisen arvoiselta, uusi vuosi tai ei. Ainoastaan se on varmaa, että mitään tuttua, turvallista ja ennen maistettua en tule valitsemaan! Yllätysmomentti on oltava mukana!