Perinteisesti joulupöytä on ollut haastava paikka viineille ja yhtä perinteisesti suomalaiset ovat pyrkineet kiikuttamaan jos jonkinmoista viiniä joulupöytään.
Monella voi mennä sormi suuhun kun miettii, mikä viini sopisi parhaiten joulupöytään, ja usein lopuksi päädytään sellaiseen ratkaisuun, että koska joulupöytä on todella juhlava ja siihen on panostettu paljon, on siihen parasta hommata se kallein ja vaikuttavin mahdollinen viini, minkä tietää. Ei ole siis mitenkään tavatonta, että ainoan kerran kun suomalainen avaa pullon Amaronea tai Châteauneuf-du-Papea, tapahtuu se joulupöydässä.
Tässä vaiheessa mennään usein metsään ja metritolkulla. Perinteisestä joulupöydästä löytyy kyllä vaikka minkälaista purtavaa, joista valtaosa ei ole mitenkään erityisen viiniystävällisiä, mutta käytännössä kaikki tarjottavat ovat melko kevyitä mauiltaan – mikään ei kykene tarjoamaan järkevää vastusta Amaronelle, josta usein mietin, että mikä ihme maailmassa olisi riittävän voimakas vastinpari sille.
Listaan nyt tähän muutaman hyvän ohjenuoran, jotka kannattaa pitää mielessä kun metsästää viiniä joulupöytään. En itse jaksa kuitenkaan miettiä mitään tarkempia vaihtoehtoja, sillä mielestäni auktoriteettien mielipiteiden perässä juokseminen on pöljää. Jos kuitenkin tarkempia vinkkejä kaipaa, löytyy varmasti tähän vuodenaikaan tuhat ja yksi erilaista "parhaat joulupöydän viinit" -listaa niin kaikista mahdollisista lehdistä kuin viiniblogeista.
Punaviinit
Koska joulupöydän aromit ovat melko kevyitä, kannattaa myös punaviinivalinnan suhteen edetä yhtä lailla kevyellä tapauksella. Hyviä valintoja tällöin ovat Pinot Noirit, Gamay-viinit ja kepeämmän pään pohjois-italialaiset (ei siis ainakaan Barolot tai ne edellämainitut Amaronet). Suomalaisten suursuosikit, eli Ripassot ja Appassimentot muuten voisivat pelata pienellä jäännössokerillaan mainiosti makeampien laatikoiden kanssa, mutta usein nämä viinit tuppaavat olemaan turhan muhkeita ja tanniinisia noin muuten. Yhdistelmä ei siis ole mahdoton, mutta ei missään nimessä myöskään napakymppi.
Jos ei ole valmis rohkeisiin irtiottoihin, lienee turvallisimmat valinnat uuden maailman Pinot Noireissa, jotka ovat usein sopivan kepeitä, mutta joiden hedelmä ei taitu niinkään kuivakkaan karpalo-puolukka-meininkiin, vaan kypsempään vadelmaan ja makeampaan kirsikkaan, mikä usein sointuu paremmin imellettyjen laatikoiden kylkeen. Chileläiset Pinot Noirit kannattaa kuitenkin jättää sikseen, sillä useimmat viinit kärsivät aivan liian pehmeästä rakenteesta ja soveltuvat ennemmin seurusteluun kuin joulupöytään. Sen sijaan esimerkiksi erilaiset keskieurooppalaiset (Saksa, Sveitsi, Itävalta, jopa Unkari) ovat usein varsin luotettavia vaihtoehtoja.
Sen sijaan jos kellarista löytyy selkeästi vanhempia, iän myötä kevenneitä viinejä, voi ne kiikuttaa joulupöytään halutessaan – usein voimakkaammatkin viinit, kuten Barolo tai Bordeaux, menettävät ikääntyessään runsauttaan ja tiukkuuttaan siinä määrin, että 15-20-vuotias tai vanhempikin kyseisen viinityylin edustaja voi mainiosti kruunata hyvän jouluaterian. Tällaisia viinejä on kuitenkin turha lähteä metsästämään monopolin hyllyiltä.
Valkoviinit
Valkoviini on usein helpompi ja turvallisempi vaihtoehto joulupöydässä, sillä punaviini joko helposti jyrää jouluruokia alleen tai riitelee niiden kanssa. Valkoviini sen sijaan helposti raikastaa melko tukevaa ateriaa, eikä lähde hanakasti riitelemään makujen kanssa. On myös vaikeaa (ei kuitenkaan mahdotonta) löytää valkoviiniä, joka olisi riittävän massiivinen lähteäkseen jyräämään jouluruokia alleen.
Joulupöytään ei missään nimessä kannata valita helppoa ja pehmeää seurusteluviiniä, sillä tämä perinneruokien kirjo antaa viinille hyvin rankan haasteen, josta ei ujoimmat valkoviinit selviä. Avainsana valkoviinin valinnassa on hapokkuus, joka antaa viinille puruvoimaa ja tarvittavaa intensiteettiä. Hyvänä kakkosena tulee riittävän suuri hedelmä, sillä etenkin joulupöydstä mahdollisesti löytyvät etikkaiset aromit voivat helposti tehdä selvää jälkeä liian kepeistä ja neutraaleista viineistä.
Turvallisia valintoja ovat hapokkaina tunnetut intensiiviset lajikkeet, kuten Riesling, Albariño / Alvarinho, Sauvignon Blanc, Assyrtiko, Loiren Chenin Blanc tai Chablis'n Chardonnay. Jos kaikista hapokkaimmat valkoviinit eivät nappaa, voi miettiä hieman maltillisemman hapokkaita viinejä, joilla runsaampi hedelmä antaa riittävästi takapotkua (Grüner Veltliner, Pinot Blanc, uuden maailman tai Alsacen Pinot Gris, Frankenin Silvaner tai Soave Classico) tai joissa maltillisella tammen käytöllä tuodaan sopivaa runsautta riittävän hapokkaaseen viiniin (Burgundin Chardonnay, valkoinen kuiva Tokaj tai kuiva, valkoinen Bordeaux). Pieni jäännösmakeus viinissä ei missään nimessä haittaa ja esimerkiksi puolikuiva Riesling on ehkä maailman yleiskäyttöisin ruokaviini, mutta joulupöytään en itse kiikuttaisi puolimakeaa tai sitä makeampaa viiniä.
Kuohuviinit
Shamppanjan paras puoli on se, että sitä voi helposti juoda läpi aterian. Kuitenkaan mikä tahansa perusshamppis ei kestä jouluaterian tuomaa höykytystä, eli viiniltä kaivataan selkärankaa. Hyviä valintoja ovat mm. hyvien vuosien (esim. 1996, 2002, 2004, 2006) vuosikertakuplivat, robustimmat Blanc de Noirsit tai oksidaation tai tammen käytön myötä runsautta saaneet viinit. Kannattaa myös muistaa, että usein pikkuviljelijäshamppisten kanssa voi saada hyvin korkeaa laatua varsin matalaan hintaan!
Jos shamppanjaan satsaaminen ei kiinnosta, on turvallisia vaihtoehtoja parhaat Cava-tuottajat, laadukas Franciacorta, shamppismaiset brittikuohuvat ja tasokkaat laatukuohuvat Saksasta tai Itävallasta, joista kaikista usein löytyy varsin kiitettävästi ryhtiä ja rakennetta.
Makeat
Jouluaterialle on turha kiikuttaa makeita viinejä, sillä ne ovat usein äärimmäisen voimakkaan ja intensiivisen makuisia, kun taas monet jouluruoat ovat maultaan melko herkkiä ja kepeitä. Sen sijaan joulupöydän jälkeen voidaan turvallisesti siirtyä erilaisten jälkiruokien pariin, joiden kanssa laadukas makea viini on aina paikallaan!
Jos tiedossa on jotain, jossa pääosassa on hedelmät tai marjat, ovat hapokkaat ja elegantit vaaleat jälkiruokaviinit, kuten Sauternes, ((Trocken)beeren)auslese tai Tokaji mainio valinta. Pähkinöille tai kuivattuille hedelmille sopivin valinta on ruskea, hienostunut Tawny Port. Mausteisemmille tai rasvaisemmille leivoksille intensiivinen, mutta erittäin hapokas Madeira on loistovalinta – viinin makeus kannattaa valita jälkiruoan makeuden mukaan, sillä Madeiraa saa mitä tahansa rutikuivasta hyvin makeaan. Suklaan klassinen kumppani on punainen Portviini, joiden ehdoton ykkönen on hyvin ikääntynyt, vähintään 10-vuotias Vintage Port. Jos tiedossa on juustolautanen, mikä tahansa ylläluetelluista on takuuvarma valinta.
Makeiden viinien kanssa ei kannatta sniiduilla, vaan valita jotain oikeasti laadukasta! Jouluaatto jos joku on se päivä, jolloin makeaa viiniä kannattaa siemailla, ja jos makeaa viiniä ostaa vain kerran pari vuodessa, kannattaa silloin myös tarjoilla jotain oikeasti mieleenpainuvaa! Älä siis osta sitä tylsintä ja edullisinta, vaan panosta tällä kerralla kunnolla ja nappaa joku vähän arvokkaampi puteli. Pienenä vihjeenä: parhaat väkeöidyt ja makeat viinit löytyvät Alkosta lähes järjestään +20 euron hintaluokasta.
Oluet
Oluiden roolia joulupöydässä ei kannata unohtaa! Olut onkin monesti paljon monikäyttöisempi ja helpommin yhdisteltävä ruokajuoma kuin viini. Moni varmasti valitsee tavallisen, kepeän lagerin pöytäänsä, joka on kyllä varsin turvallinen ruokajuoma, mutta tylsempi valinta kuin nakit ja muusi ruoaksi ravintolassa. Turvallisilla vesillä pysyttelevän kannattaa valita tumma lager, sillä niiden astetta tanakampi ja makeampi makumaailma sointuu kuivaa ja kevyttä lageria paremmin joulupöytään. Sama pätee myös dunkel-vehnäoluisiin. Jos humalien katkerot eivät pelota, ovat monet alet mainio valinta - parhaimpina valintoina usein tummemmat, tanakammat ja makeaa maltaisuutta ilmaisevat tapaukset, kuten perusbrittialet, kevyemmin humaloidut IPA:t tai belgialaiset dubbelit. Erittäin voimakkaasti katkeroidut IPA:t ja DIPA:t kannattaa kuitenkin jättää joulupöydän ulkopuolelle, sillä hallitseva ja pitkään suussa viipyvä katkerohumalointi helposti rupeaa hallitsemaan makumaailmaa joulupöydän herkimpien makujen ylitse.
Mitä muuta?
Jos aiot ostaa Alkosta jouluviinisi, pidä kiirettä! Parhaat viedään aina päältä ja todennäköisesti ensi viikolla laadukkaiden viinien löytyminen voi olla jo melkoista tuuripeliä. Viinit eivät varmasti kärsi siitä, jos käyt ostamassa ne jo tänään ja annat niiden odotella viikon verran jouluaattoa.
Muista myös, että Alkon tilausvalikoimasta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista ja niitä saa tilattua omaan lähi-Alkoon ilman lisäkustannuksia. Useimmat Alkon mielenkiintoisimmista tuotteista löytyvätkin juuri tilausvalikoimasta, ei usein turhan turvallisesta ja tylsästä perusvalikoimasta.
Muista lopuksi jäähdyttää viinit. Sekä puna- että valkoviini hyötyy merkittävästi jäähdytyksestä. Viini kuitenkin tullee pitkän aterian aikana lämpenemään melkoisesti niin lasissa kuin pullossakin, joten on turvallisempaa nostaa viini pöytään liian viileänä kuin liian lämpimänä. Erityisesti punaviini kannattaa myös korkata hyvissä ajoin ja mahdollisuuksien salliessa myös käyttää karahvin kautta.
Mitä sitten itse blogistin pöytään on tulossa
Ajattelin iskeä pöytään pari Katalonialaista viiniä ihan siitä syystä, että siellä tuli juuri päättyneen syksyn aikana pyörähdettyä opiskelemassa sitä sun tätä viineistä. Onkin hauska kokeilla, miten tuo tanakampi eteläeurooppalainen tyyli sopii kylmän peräpohjolan perinteisen joulumurkinan kylkeen! Samalla on myös hyvä hypätä ulos omalta mukavuusalueeltaan, sillä tähän asti itse on tullut valittua jouluksi lähinnä napakkaa Rieslingiä ja herkkää Pinot Noiria. Joidenkin anekdoottien mukaan kehittyminen kuitenkin tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella. Plus tärkeintä on olla juurtumatta vanhoille urille! Eikös?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti