Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


12.3.12

Don David Torrontés Late Harvest 2009

Don David Torrontés Late Harvest 2009
  • Valmistaja: Michel Torino
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini
  • Maa: Argentiina
  • Alue: Salta, Valle de Cafayate
  • Rypäleet: Torrontés (100%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta ostohetkellä: 11,98e (Maaliskuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 11,99e (Tammikuu 2013, Alko)

Edellinen Don Davidin Late Harvestin vuosikerta ei hirveästi allekirjoittanutta säväyttänyt – runsaan hapokkuutensa ja varsin hillityn, Late Harvest -luokassa jopa vaatimattoman, sokeripitoisuusensa vuoksi. Viini oli perusmiellyttävä jälkkäriviini, mutta hieman väliinputoajan oloinen ollessaan melko neutraali aromeiltaan mutta hinnaltaan melko lähellä jo mm. Itävallan kovia haastajia. Aikaisempien mielikuvien perusteella viini on taiten jälkiruoan kanssa valittava, sillä liian makean ruoan kanssa viinin hapokkuus jyrää helposti liian voimakkaana. Siksi olikin mielenkiintoista päästä toteamaan jatkaako uusi vuosikerta edellisten jäljissä, vai lähestyykö se enemmän omia mieltymyksiäni jälkiruokaviinien saralla.

Viini on väriltään vaalean keltainen, mutta toisin kuin useimmat Late Harvest -viinit, on tämän värissä aavistus vihertävää sävyä. Tuoksussa on niin tuoretta aprikoosia kuin kypsää ananastakin sekä jonkinlaista teräksisyyttä. Lämmetessään ja auetessaan tuoksun seasta erottaa hentoa jalohomeisuutta, minkä lisäksi Torrontésin voimakas, lähes röyhkeä aromikkuus rupeaa puhkeamaan kukkaan.

Maultaan viini maistuu jotakuinkin samalta miltä muistelin edellisen vuosikerran maistuneen. Kukkaisa keskitäyteläinen maku on hyvin hapokas muttei kovin runsas. Seassa on Torrontésin ja tammen kuivaa mausteisuutta sekä alkoholin lämpöä. Se pysyy melko kevyenä ja raikkaana, mutta omenatortun kanssa toivoisin viiniltä jo enemmän jälkiruokaviinimäisyyttä, sillä Don Davidin jalohomeisuus ja makeus ei riitä nostamaan sitä jälkiruokaviiniksi, vaan tässä seurassa se muistuttaa enemmän makeata valkoviiniä.

Jälkimaku on melko pitkä ja aprikoosinen, minkä lisäksi tammi vilahtaa vielä hetken kielellä ennen kuin hapot ottavat vallan kielestä.

Mielikuvani ei järkkynyt edelleenkään suuntaan tahi toiseen – Don Davidin Late Harvest on mielestäni asteen verran turhan kevyt toimiakseen yleiskäyttöisenä jälkiruokaviininä, minkä lisäksi viinin rakenne tuntuu olevan melko hento monelle jälkiruoalle. Viini on perusmiellyttävä makea jälkiruokaviini, mutta pääasiassa vain sellaisenaan jälkiruoaksi nautittuna aterian päätteeksi. Don Davidin kuriositeettiarvo makaa omaperäisen Torrontésin tuomassa aromikkuudessa ja mausteisuudessa, ei mitenkään erityisen runsaassa tai tasapainoisessa kokonaisuudessa.

Lyhyesti: Raikas, kevyt, hennon jalohomeinen ja hieman hillitymmän makea jälkiruokaviini.

Arvio: Miellyttävä – nappivalinta erityisesti niille, joiden mielestä perinteisen tuhdit ja paksut jälkiruokaviinit ovat liikaa.

Hinnan (11,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti