Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


11.12.11

Don David Torrontés Late Harvest 2008

Don David Torrontés Late Harvest 2008
  • Valmistaja: Michel Torino
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini
  • Maa: Argentiina
  • Alue: Salta, Valle de Cafayate
  • Rypäleet: Torrontés (100%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta ostohetkellä: 11,99e (Kevät 2011, Alko)
  • Hinta nyt: 11,98e (Kesäkuu 2012, Alko)

Viinin tuoksu oli kohtuullisen runsas, kukkea ja kypsän hedelmäinen. Jalohomeen erotti vienona mutta kuitenkin omaperäisyytensä vuoksi selkeänä tuoksuna muiden aromien seasta.

Maku kuitenkin pysyi hädin tuskin tuoksun perässä; se oli tasapainoinen mutta tuoksuun nähden yllättävän kevyt. Makukokonaisuudesta löytyi niin raikkaita sitrushedelmiä – erityisesti lähes suoraa appelsiini- ja sitruunamarmeladisuutta – kuin myös kypsän makeata hedelmäisyyttä. Heikohko jalohomeisuus nousi erityisesti jälkimaussa esille muiden aromien hälvetessä pikku hiljaa. Suutuntuma oli kuitenkin keskimääräistä vähäisemmän sokeripitoisuuden vuoksi kevyehkö, mikä toi viinin melko normaalimääräiset hapot selkeästi etualalle. Tämän vuoksi viinistä tuli hieman ristiriitainen olo – makean jälkiruoan kanssa se tuntui enemmän runsaan makealta valkoviiniltä kuin varsinaiselta jälkiruokaviiniltä. Viiniä ei siis voine yhdistää suoraan minkä tahansa runsaan makean ja paksun jälkiruoan seuraksi, vaan sen seuralainen tulee valita tarkkaan ja harkiten, erityisesti viinin happoja ajatellen.

Viini itsessään on oikein näppärä jälkiruokaviini ja on makeudestaan huolimatta kevyen raikkaana, viinimäisempänä mukavaa vaihtelua paksun hunajaisten ja intensiivisten jälkkäriviinien keskellä. Viinistä nauttii ihan mielellään ja sen 12 euron hinta on jotakuinkin juuri sopiva sille. Kuitenkin makeata viiniä katsellessa kyllä tulee itse (mm. Itävallan tuhtien beeren- ja trockenbeerenauslesen ystävänä) harkittua että kannattaakohan panostaa euro pari lisää ja ostaa mielummin esimerkiksi hunajainen Keski-Euroopan taidonnäyte.

Lyhyesti: Raikas, kevyt, hennon jalohomeinen ja hieman hillitymmän makea jälkiruokaviini.

Arvio: Miellyttävä – nappivalinta erityisesti niille, joiden mielestä perinteisen tuhdit ja paksut jälkiruokaviinit ovat liikaa.

Hinnan (11,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti