Sade 2009

Sade 2009

• Valmistaja: Kavaklıdere
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Turkki
• Alue: Itäinen Anatolia
• Rypäleet: Öküzgözü (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 8,49e (Maaliskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 8,49e (Tammikuu 2013, Alko)

Jo useamman vuoden ajan kiinnostustani on kolkutellut Alkon hyllyillä notkuva, edullinen (tällä hetkellä 8,49e) Sade-viini. Ei niinkään sen takia, että se olisi ollut suuri arvostelumenestys tai muuten monen kehuma, pikemminkin päinvastoin: en ole itse asiassa lukenut viinistä yhtään mitään, lukuunottamatta Alkon hyllylapun kuvauksia. Halusin siis ottaa viinin testiin tutkivan journalismin tähden!

Toinen syy tietenkin on se, että viini on tehty Öküzgözü-lajikkeesta. Tottakai näinkin erottuva nimi iskee harrastelijan silmään kuin heiluva punainen vaate härälle. Mielenkiintoani ruokki edelleen Alkon kertoma nippelitieto viinistä: Sade tarkoittaa turkin kielellä "puhdasta", joka viittaa viinin puhtaisiin aromeihin – sitä ei ole käytetty tai kypsytetty ollenkaan tammessa; viini on siis lajikeviini puhtaimmilllaan ilman tammen hämääviä piirteitä.

Ikävä kyllä samana iltana jolloin ostin viinin, yltyi ystävällinen kevätflunssani siihen pisteeseen, että menetin haju- ja makuaistini täydellisesti. Aluksi ihmettelin miksei viini tuoksunut miltään, minkä jälkeen hämmästystäni kasvatti edelleen viinin täydellinen mauttomuus. Ennen kuin lähdin palauttamaan viiniä viallisena päätin nuuhkaista mm. valkosipulijauhetta ja konjakkia, jotka olivatkin yhtä tuoksuttomia kuin viinikin. Huokaisten kiersin viinipullon kierrekorkin tiukasti kiinni ja laitoin pullon makaamaan jääkaappiin toivoen, että viini pysyisi siedettävänä siihen asti kun aistini palaisivat sairaslomaltaan.

Eilen totesin haistavani etäisesti asioita ensimmäistä kertaa lähes viikkoon, joten tänään päätin koettaa oliko Sade päässyt pilaantumaan sairastaessani. Koska pullosta ei noussut minkäänlaisia ylikehittymisen merkkejä, päätin ottaa viinin vihdoin ja viimein arvioon. Arviota lukiessa on kuitenkin muistettava, että viini oli ehtinyt olla avattussa (vaikkakin käytännössä täydessä) pullossa vajaan viikon ennen arviointia, ja arviointi on suoritettu vielä hieman puolitehoilla toimivin aistein. Pyrin kuitenkin saamaan irti niin paljon Öküzgözüstä, "Häränsilmästä", kuin vain mahdollista.

Viinin väri on kaunis, tumma ja kirkas karmiininpunainen, joka muistuttaa lähinnä intensiivisempiä Pinot Noir -viinejä sävyltään. Reunoiltaan viinin väri taittuu aavistuksen verran violettiin. Tuoksussa on kevyitä yrttejä, kirsikkaisuutta, vadelmaa ja muita meheviä, punaisia marjoja sekä aavistus maamaisuutta.

Maku on kevyen marjainen, mutta melko kepeähkö ja neutraali. En tietenkään kykene sanomaan johtuuko tämä a) flunssastani, b) viinin saamasta happikontaktista, c) viinin ominaismausta. Joka tapauksessa viinin aromimaailma on tämänhetkisten havaintojeni mukaan vain melko marjainen ja helppo, ei juuri muuta. Mutta vaikka viinin maku on melko yksinkertaisen marjainen, ei se tunnu muistuttavan oikein mitään muuta maistamaani viiniä – erityisesti tuoksussa vastaan tullut kevyt maamaisuus tai savuisuus taittaa sitä hieman persoonallisempaan suuntaan.

Tanniineja viinissä tuntuu olevan hyvin kevyenpuoleisesti eikä hapotkaan ole kovin runsaita. Viinin maku ja suutuntuma on sen verran kevyt, että viini ei tunnu tarvitsevan hirveästi happoja pysyäkseen hyvin kasassa, mutta olisin kyllä näin kevyelle viinille kaivannut eloisampaakin hapokkuutta. Nyt viini on melko ok-tasoinen seurusteluviini, mutta rakenne pärjännee vain kevyille naposteltaville, ei juurikaan tuhdimmille tai mausteisemmille ruoille.

Jälkimaku ei ole onneksi aivan seinään loppuvan lyhyt, muttei järin pitkäkään. Pääasiassa kielelle jää kevyen hapokas karpaloisuus ja aavistus tanniinien karvautta samalla kun nielussa tuntuu lämmin alkoholin leyhähdys. Suun takaosassa ja nenässä tuntuu aavistus jonkinlaista kermaisuutta tai toffeisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu muistuttavan ollenkaan vastaavia tammen aromeita.

Viinissä on vaaksan verran mukavaa persoonallisuutta, mutta muuten viini tuntuu olevan, ikävä kyllä, juurikin hyvin tyypillinen hintaluokkansa edustaja: sen maku on melko yksiulotteinen ja rakenne vaatimaton. En uskalla tuomita viiniä aisteiltani puolikuntoisena, sillä tiedä häntä jos olisinkin menettänyt tässä kourallisen mitä hienoimpia aromeja, mutta rakenteeltaan viini ei kyllä onnistunut allekirjoittanutta juurikaan vakuuttamaan. Sade on Alkon hyllyillä hauska kuriositeetti, mutta mielestäni olisi paljon mielenkiintoisempaa saada alueelta mahdollisesti löytyviä kelvollisempia, aluetyypillisiä viinejä. Saatan itse vielä parata viinin pariin uudestaan parempikuntoisena saadakseni siitä paremman ja kattavamman kuvan, mutta näillä tiedoilla en kyllä uskaltaisi lähteä sitä suosittelemaan muille kuin edullista, helppoa ja marjaista arkipunaviiniä kaipaaville. Suurta elämystä tästä viinistä saanee tuskin kukaan.

edit: viinistä löytyy nyt uudempi, viinistä paremman kuvan antava arvio.

Lyhyesti: Kepeähkö, marjainen ja helppo turkkilaispunaviini paikallisesta lajikkeesta.

Arvio: Kehno – rypälelajikkeen tuoma persoonallisuus ei onnistu peittämään viinin heikkouksia sen kokonaisuudessa.

Hinnan (8,49e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.