Chamlija Papaskarası 2013

Chamlija Papaskarası 2013

• Valmistaja: Chamlija
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Turkki
• Alue: Marmara, Traakia, Kırklareli
• Rypäleet: Papazkarası (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ~17,10e (Marraskuu 2014, Chamlija / ~6,00e ex-cellar)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: degustasyon

Vaikka Turkki on maailman 4. suurin rypäleidentuottajamaa peräti lähes 600,000 viljellyllä köynnöshehtaarillaan, ei se ole koskaan kerännyt mainetta viinimaana – eikä ihme, sillä maan rypäletuotannosta vain alle 3% päätyy viinintuotantoon! Loput rypäleet myydään lähinnä pöytärypäleina, minkä lisäksi noin neljännes tuotannosta päätyy rusinoiden ja rypälesiirapin valmistukseen. Myöskin islaminuskon kielteinen vaikutus alkoholijuomien valmistamiseen ja nauttimiseen on ollut omiaan heikentämään viinin asemaa Turkissa.

Turkilla on kuitenkin äärimmäisen pitkä historia viininvalmistuksessa: esimerkiksi Anatoliassa on arveltu valmistetun viiniä peräti 6,000 vuoden ajan, joten Turkki on yksi ensimmäisistä maista, jonne viininvalmistus on levinnyt sen syntysijoilta, Georgiasta ja Armeniasta. Vuosituhansien ajan viiniköynnökset ovat oehittyneet, mutatoituneet ja sopeutuneet Turkin erilaisiin ilmastoihin ja siellä arvellaan olevan 600–1,200 ainutlaatuista, vain Turkista löytyvää kotoperäistä lajiketta – joskin vain 60 niistä on kaupallisessa käytössä.

Turkin laatuviinituotanto sai alkunsa vuonna 1925, kun Turkin ensimmäinen presidentti, Mustafa Kemal Atatürk, perusti maan ensimmäisen kaupallisen viinitalon. Maan viinintuotanto on edelleen varsin pientä, sillä vuodessa koko Turkissa tuotetaan n. 30 miljoonaa litraa viiniä (mikä vastaa yhden suuren shamppanjatalon vuosituotantoa) ja maan vuosittainen kulutus on reilu 20 miljoonaa litraa. Lisäksi kun viiniin suhtaudutaan yleisesti melko kielteisesti ja tiukan verotuksen vuoksi viinien hinnat ovat korkeita, ei maassa juurikaan tuoteta laatuviinejä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö maassa olisi laatuviinien tuottajia – niitä kyllä on, mutta niitä pitää vain etsiä!

Chamlija on Mustafa Çamlican vuonna 2000 Büyükkarıştıranin kylään, aivan Bulgarian rajan tuntumaan perustama viinitalo, joka on keskittynyt tuottamaan terroir-vetoisia laatuviinejä niin kansainvälisistä kuin paikallisistakin lajikkeista; erikoisesti kansainvälisistä lajikkeista valmistetut viinit menevät ensisijaisesti kotimaisille markkinoille, kun taas paikallisista, tuntemattomista lajikkeista valmistetut viinit menevät ensisijaisesti vientiin! Ensimmäiset vuodet viinitalolla keskityttiin lähinnä istuttamaan köynnöksiä – tavoitteena saada ajan kanssa istutettua peräti 90 hehtaaria viiniköynnöksiä – ja ensimmäinen vuosikerta viiniä tuotettiin vasta vuonna 2011. Talon viljelmiä pyritään viljelemään mahdollisimman luonnonmukaisesti, hyvin vähän köynnösten kasvuun puuttuen, ja samalla tavoin myös viinit ovat varsin vapaan kasvatuksen tulosta: kaikki punaiset pullotetaan ilman suodatusta ja kirkastusta, kun taas valkoiset suodatetaan kevyesti. Viinien visuaaliset, jopa psykedeeliset etiketit on suunnitellut Irem Çamlica, Turkissa jonkin verran mainettakin saanut taiteilija ja viinitalon perustaja Mustafa Çamlican tytär.

Papazkarası (myös Papaskarası tai Papaskara; "papin musta [rypäle]") on Turkin omia alkuperäislajikkeita, jota viljellään maassa n. 200 ha alueella. Jancis Robinson sanoo viinin tuottavan konsentroituneita viinejä, joissa on normaalisti matalahko hapokkuus, kun taas monet turkkilaiset viinitalot sanovat rypäleen tuottavan muita kepeämpi viinejä ja antavan sekoiteviineissä runsasta hapokkuutta. Ota nyt näistäkin selvää.

Viinillä on tumma, kohtalaisen läpinäkymätön ja ujosti purppuraan taittuva kirsikanpunainen väri. Suodattamattomuus lienee yksi syy viinin läpinäkymättömyyteen, sillä viinin seassa on selkeästi hieman hienojakoista sakkaa.

Viinillä on hyvin runsas, villi ja persoonallinen tuoksu. Siitä voi erottaa lukemattoman määrän erilaisia jännittäviä ja houkuttelevia vivahteita: pinnassa on nahkaa, villejä metsämarjoja, tuoreita tummia viinirypäleitä, maamaisuutta ja kevyesti makean kukkaista volatiilisuutta. Taustalla häilyy hapankirsikkaa, mustetta, lantaa ja sontaa, kevyen juustokuminaista mausteisuutta, hillittyä pajuista ja hennon meiramisen yrttistä vihreyttä sekä aavistus luumumarmeladia.

Suussa viini on varsin freesi, eloisa ja edustaa suutuntumaltaan kepeää päätä. Aivan korkkaamisen yhteydessä viinistä voi erottaa ujoa hiilihapon nipistelyä kielellä, mutta tämä piirre haihtuu viinistä minuuteissa. Hieman bitterisestä ja ennen kaikkea kiehtovasta makumaailmasta löytyy hapankirsikkaa, niin tuoretta, karpalo- ja punaherukkavetoista punamarjaisuutta kuin tummempaa mutta kuivakkaa ja hapokasta metsämarjaa, kevyesti kypsänmakeaa luumua, kevyttä lihalientä, hillittyä brettaista lantaisuutta ja aavistus makeaa volatiilisuutta. Taustalla häivähtelee aavistus vihertäviä nyansseja. Kokonaisuus on kohtalaisen tuntuvan keskitanniininen, mutta viinin rakenne tuntuu olevan ensisijaisesti hyvin reippaan, jopa ujon kirpeänä tuntuvan hapokkuuden kanssa. Yleisilme on äärimmäisen mehukas, moniulotteinen ja todella intensiivinen. 12,5% alkoholia pysyy mainiosti pois tieltä.

Pitkään kantavassa ja vivahteikkaassa jälkimaussa toistuu paljon keskimaun elementtejä, joskin hedelmäpuoli jää enemmän punaisempien ja happovetoisempien marja-aromeiden varaan: kielellä pyörii hapanta puolukkaa, kypsää karpaloa, hentoa luumua, ujoa mineraalisuutta ja häivähdys camparimaista chinotto-sitrushedelmän vivahteikkuutta. Viini jättää suuhun kepeän, eloisan ja raikkaan, mutta myös hieman tanniineista karhean ja ujosti bitterisen jälkivaikutelman, minkä lisäksi viinin hennosti sakkainen olemus tuo sille hieman jauhoisen olemuksen.

Jos käsitys turkkilaisista viineistä on jäänyt kokonaan hämärän peittoon tai lähinnä halpojen, massatuotettujen viinien varaan, ovat Chamlijan viinit ehdottomasti mitä parhain keino vakuuttaa viininystävät Turkin potentiaalista laatuviinien valmistajana! Chamlijan Papaskarasi selkeästi edustaa villimpää, funkympaa ja naturaalimpaa viinintuotantoa, mutta sellaisena ehdottoman mielenkiintoista ja korkeatasoista päätä; ei ole siis mitään syytä epäillä, etteikö täällä voisi valmistaa myös yhtä tasokkaita "moderneja" viinejä niille, joiden mielestä bretta ja volatiilisuus viinissä on auttamaton virhe.

Yhteensä olen maistanut tämän viinin neljä kertaa viimeisen puolentoista vuoden aikana ja viini tuntuu sinä aikana kehittyneen hyvin hillitysti, minkä lisäksi viini tuntuu viimeisimmän maistokerran perusteella hukanneen sen vähäisimmänkin hiilidioksidisen nipistelynsä. Jos siis jossain tulee vastaasi tätä viiniä, suosittelen antamaan viinille vähintään 3 vuotta ikää siltä varalta, että tuoreemmissakin vuosikerroissa sattuu pientä poreilevuutta viinistä löytymään. Kauemminkin voi toki antaa viinille kellariaikaa, sillä vaikkei viini ole mitenkään iso ja tuhti viini, tuntuu bodya ja runkoa siitä löytyvän siihen silti helposti.

Lyhyesti: Erittäin persoonallinen, villi ja funky, mutta ennen kaikkea korkeatasoinen natural-viini Turkkilaisesta alkuperäislajikkeesta. Rapsakan hapokasta ja tasapainoista tavaraa.

Arvio: Erinomainen – todella tyylikäs, moniulotteinen ja vakuuttava esitys niin turkkilaiseksi punaviiniksi kuin terroir-vetoiseksi natural-viiniksi. Toivottavasti Chamlijan viinien taso antaa hyvää osviittaa Turkin vielä pienen, mutta tasaisesti kasvavan laatuviinien tasosta.

Hinnan (~17,10e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Hinnan (~6,00e) ja laadun suhde: Naurettavan halpa – OSTA. HETI.

Sade 2009

Sade 2009

• Valmistaja: Kavaklıdere
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Turkki
• Alue: Itäinen Anatolia
• Rypäleet: Öküzgözü (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 8,49e (Marraskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta 6,59e poistuessaan)

Tämä Turkin esitys viiniosaamisesta on tullut testattua aikaisemminkin, noin vuosi sitten – tosin silloin salamanuha onnistui torpedoimaan viinin arvioimisen korkkaamishetkellä ja sain viinistä järkevän kuvan vasta n. viikon kuluttua korkkaamisesta. Totuudenmukaisemman kuvan saamiseksi uhosin, että viini on reiluuden nimissä maistettava joskus uudelleen. Onneksi siihen tarjoutui loistava tilaisuum AMKAN pienet viinimaat -tilaisuudessa!

Väriltään viini on tasaisesti tumman karmiininpunainen ja melkoisen läpinäkyvä.

Tuoksultaan viini on tuoreen kirsikkainen, kypsän vadelmainen ja multainen. Seassa on myös granaattiomenaa ja hennon likaisen funkahtava vivahde – piirteitä, joita edellisestä, viikon vanhasta viinistä en löytänyt.

Maku on kuiva ja keskitäyteläinen. Kokonaisuus on hieman karhea ja erityisesti edellistä maistamaani Sadetta hapokkaampi. Punaisen marjainen makumaailma on eloisa, hennon kitkerä ja kohtuullisen tanniininen. Kokonaisuus ei ole helpon moderni, eikä siis mitenkään miellyttävä, ja tämä sitten toisaalta tuokin viiniin tietynlaista rujoa viehätystä. Yleisvaikutelma on freesi, rehellinen ja miellyttävän puhdaspiirteinen, siloittelematon.

Raikas ja katkeroinen jälkimaku jatkuu kohtuullisen pitkään happaman kirsikkaisena, karpaloisena ja tanniineiltaan kevyesti suutakuivattavan karheana.

Kokonaisuus on näin tuoreeltaan korkattuna ehdottomasti paljon positiivisempi esitys kuin viikon jääkaapissa avattuna makoillut pullote. Kokonaisuudessa on sekä enemmän suutuntumaa että hapokkuutta ja tanniinit tuovat kokonaisuuteen paljon enemmän luonnetta ja röyhkeyttä. Viini on edelleen varsin simppeli, mutta edelliskokemusta selvästi tasapainoisempana ja persoonallisempana. Öküzgözü ei vieläkään vaikuta erityisen omaperäiseltä ja uniikilta lajikkeelta, mutta kyllä siitä sittenkin näyttää tulevan ihan kelvollisia perusviinejä. Tätä viiniä on turha ostella hifistelyyn ja meditointiin, mutta simppelien ruokien palanpainikkeeksi viinissä on sopivasti potkua ja jäntevyyttä.

Lyhyesti: Melko suoraviivainen, raikas ja keveydestään huolimatta mukavan rehellisen karhea ja ronski peruspunaviini Turkista. Tuntuu kaipaavan ruokaa kylkeensä siloittelemaan terävimpiä särmiä.

Arvio: Miellyttävä – adjektiivi, joka tämmöisen särmikkään ja varsin karhean esityksen yhteydessä vaikuttaa hieman erikoiselta, mutta viinin rehellinen, hieman maalainen yleisvaikutelma tekee mielestäni kokonaisuudesta mukavan ryhdikkään ja aromikkaan esityksen. Nenäkäs pikku viini.

Hinnan (8,49e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Sade 2009

Sade 2009

• Valmistaja: Kavaklıdere
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Turkki
• Alue: Itäinen Anatolia
• Rypäleet: Öküzgözü (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 8,49e (Maaliskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 8,49e (Tammikuu 2013, Alko)

Jo useamman vuoden ajan kiinnostustani on kolkutellut Alkon hyllyillä notkuva, edullinen (tällä hetkellä 8,49e) Sade-viini. Ei niinkään sen takia, että se olisi ollut suuri arvostelumenestys tai muuten monen kehuma, pikemminkin päinvastoin: en ole itse asiassa lukenut viinistä yhtään mitään, lukuunottamatta Alkon hyllylapun kuvauksia. Halusin siis ottaa viinin testiin tutkivan journalismin tähden!

Toinen syy tietenkin on se, että viini on tehty Öküzgözü-lajikkeesta. Tottakai näinkin erottuva nimi iskee harrastelijan silmään kuin heiluva punainen vaate härälle. Mielenkiintoani ruokki edelleen Alkon kertoma nippelitieto viinistä: Sade tarkoittaa turkin kielellä "puhdasta", joka viittaa viinin puhtaisiin aromeihin – sitä ei ole käytetty tai kypsytetty ollenkaan tammessa; viini on siis lajikeviini puhtaimmilllaan ilman tammen hämääviä piirteitä.

Ikävä kyllä samana iltana jolloin ostin viinin, yltyi ystävällinen kevätflunssani siihen pisteeseen, että menetin haju- ja makuaistini täydellisesti. Aluksi ihmettelin miksei viini tuoksunut miltään, minkä jälkeen hämmästystäni kasvatti edelleen viinin täydellinen mauttomuus. Ennen kuin lähdin palauttamaan viiniä viallisena päätin nuuhkaista mm. valkosipulijauhetta ja konjakkia, jotka olivatkin yhtä tuoksuttomia kuin viinikin. Huokaisten kiersin viinipullon kierrekorkin tiukasti kiinni ja laitoin pullon makaamaan jääkaappiin toivoen, että viini pysyisi siedettävänä siihen asti kun aistini palaisivat sairaslomaltaan.

Eilen totesin haistavani etäisesti asioita ensimmäistä kertaa lähes viikkoon, joten tänään päätin koettaa oliko Sade päässyt pilaantumaan sairastaessani. Koska pullosta ei noussut minkäänlaisia ylikehittymisen merkkejä, päätin ottaa viinin vihdoin ja viimein arvioon. Arviota lukiessa on kuitenkin muistettava, että viini oli ehtinyt olla avattussa (vaikkakin käytännössä täydessä) pullossa vajaan viikon ennen arviointia, ja arviointi on suoritettu vielä hieman puolitehoilla toimivin aistein. Pyrin kuitenkin saamaan irti niin paljon Öküzgözüstä, "Häränsilmästä", kuin vain mahdollista.

Viinin väri on kaunis, tumma ja kirkas karmiininpunainen, joka muistuttaa lähinnä intensiivisempiä Pinot Noir -viinejä sävyltään. Reunoiltaan viinin väri taittuu aavistuksen verran violettiin. Tuoksussa on kevyitä yrttejä, kirsikkaisuutta, vadelmaa ja muita meheviä, punaisia marjoja sekä aavistus maamaisuutta.

Maku on kevyen marjainen, mutta melko kepeähkö ja neutraali. En tietenkään kykene sanomaan johtuuko tämä a) flunssastani, b) viinin saamasta happikontaktista, c) viinin ominaismausta. Joka tapauksessa viinin aromimaailma on tämänhetkisten havaintojeni mukaan vain melko marjainen ja helppo, ei juuri muuta. Mutta vaikka viinin maku on melko yksinkertaisen marjainen, ei se tunnu muistuttavan oikein mitään muuta maistamaani viiniä – erityisesti tuoksussa vastaan tullut kevyt maamaisuus tai savuisuus taittaa sitä hieman persoonallisempaan suuntaan.

Tanniineja viinissä tuntuu olevan hyvin kevyenpuoleisesti eikä hapotkaan ole kovin runsaita. Viinin maku ja suutuntuma on sen verran kevyt, että viini ei tunnu tarvitsevan hirveästi happoja pysyäkseen hyvin kasassa, mutta olisin kyllä näin kevyelle viinille kaivannut eloisampaakin hapokkuutta. Nyt viini on melko ok-tasoinen seurusteluviini, mutta rakenne pärjännee vain kevyille naposteltaville, ei juurikaan tuhdimmille tai mausteisemmille ruoille.

Jälkimaku ei ole onneksi aivan seinään loppuvan lyhyt, muttei järin pitkäkään. Pääasiassa kielelle jää kevyen hapokas karpaloisuus ja aavistus tanniinien karvautta samalla kun nielussa tuntuu lämmin alkoholin leyhähdys. Suun takaosassa ja nenässä tuntuu aavistus jonkinlaista kermaisuutta tai toffeisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu muistuttavan ollenkaan vastaavia tammen aromeita.

Viinissä on vaaksan verran mukavaa persoonallisuutta, mutta muuten viini tuntuu olevan, ikävä kyllä, juurikin hyvin tyypillinen hintaluokkansa edustaja: sen maku on melko yksiulotteinen ja rakenne vaatimaton. En uskalla tuomita viiniä aisteiltani puolikuntoisena, sillä tiedä häntä jos olisinkin menettänyt tässä kourallisen mitä hienoimpia aromeja, mutta rakenteeltaan viini ei kyllä onnistunut allekirjoittanutta juurikaan vakuuttamaan. Sade on Alkon hyllyillä hauska kuriositeetti, mutta mielestäni olisi paljon mielenkiintoisempaa saada alueelta mahdollisesti löytyviä kelvollisempia, aluetyypillisiä viinejä. Saatan itse vielä parata viinin pariin uudestaan parempikuntoisena saadakseni siitä paremman ja kattavamman kuvan, mutta näillä tiedoilla en kyllä uskaltaisi lähteä sitä suosittelemaan muille kuin edullista, helppoa ja marjaista arkipunaviiniä kaipaaville. Suurta elämystä tästä viinistä saanee tuskin kukaan.

edit: viinistä löytyy nyt uudempi, viinistä paremman kuvan antava arvio.

Lyhyesti: Kepeähkö, marjainen ja helppo turkkilaispunaviini paikallisesta lajikkeesta.

Arvio: Kehno – rypälelajikkeen tuoma persoonallisuus ei onnistu peittämään viinin heikkouksia sen kokonaisuudessa.

Hinnan (8,49e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.