Errázuriz Kai Carmenère 2008

Errazuriz Kai Carmenère 2008

• Valmistaja: Viña Errázuriz
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Aconcagua
• Rypäleet: Carménère (92%), Syrah (5%), Petit Verdot (3%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 95,70e (Syyskuu 2013, Alko, erikoisvalikoima)
• Hinta nyt: 96,30e (Helmikuu 2014, Alko, erikoisvalikoima)

kuva: errázuriz

No niin, näyttää pahasti siltä, että vuoden 2013 viimeiseksi julkaistuksi arvioksi meikäläisen osalta jää chileläisen Errázuriz-talon "ikoni"-Carménère, Kai. Lupaan heti aluksi juhlallisesti, etten arvostelussa kirjoita ensimmäistäkään huonoa "ei Kai" -läppää tai muuta vastaavaa.

Syyskuisessa Mikä viini -tapahtumassa tuli testattua kolme Errázurizin ikoniviiniä – tarjolla niitä oli peräti neljä erilaista. Yksi niistä – Don Maximiano Founder's Reserve – jäi testaamati, koska olin maistanut kyseisen viinin jo aikaisemmin ja todennut, ettei se kykene ylläpitämään mielenkiintoani uutta lasillista varten. Samassa arvostelussa myös tilitin turhautumistani uuden maailman (lähinnä chileläisten) ikoniviinien naurettavuutta: tehdään superkonsentroituneita jättiläisviinejä, lillutellaan niitä vuosi pari uudessa tammessa ja lätkäistään päälle hintalappu akselilta viisi kymppiä viiva satanen. Tasapainosta ei ole tietoakaan ja vaikka viinit saattavat kestää vuosikymmenenkin varastoimista, ne harvoin kehittyvät yhtään mihinkään. Odotukseni eivät ole korkealla näiden Errázurizin superviinien suhteen, mikä lienee vain hyvä, sillä pessimisti ei pety!

Kai on valmistettu Aconcaguan laaksossa sijaitsevan, vuosien 1992 ja 1993 välillä istutetun Max-viinitarhan köynnöksien käsinpoimituista rypäleistä. Viiniä maseroitiin n. kuukauden ajan kuorien kanssa, minkä jälkeen viini siirrettiin ranskalaisiin tammitynnyreihin (joista 98% uusia) kypsymään 20 kuukaudeksi.

Väriltään viini on verisen mustanpuhuva ja läpinäkymätön. Runsas konsentraatio paistaa metrien päähän.

Tuhdinpuoleinen tuoksu on todella paahtuneen tamminen ja makean mausteinen – siis sellaista huhhuh-kaliiperia. Seassa on myös paahdettua paprikajauhetta, hillottua tummaa hedelmää (viikuna-luumu-taateli-yms.), kuivan puisevaa tammea ja omintakeista karvautta sekä alkoholia.

Ei-niin-yllättäen myös maultaan viini on paksu, intensiivinen ja suuntäyttävän täyteläinen. Makea tumma hedelmäisyys on varsin raskastekoista ja hapokkuus massiiviseen ilmaisuun nähden aivan turhan vaatimatonta, mikä vain korostaa viinin hilloista yleisilmettä (no kappas, Alkon analyysit antavat hapoille määräksi naurettavan piskuiset 3,4 g/l, mikä selittää melko paljon viinin ponnettomasta ryhdistä). Tumman hedelmän ohella kielellä tuntuu paahdettuja, makeita mausteita, vaniljaan ja kaakaoon taittuvaa, reilusti uuttunutta tammea, kevyttä paprikaisuutta ja hentoa eukalyptusta. Pieni tanniinien karheus tuo suutuntumaan pientä tiiviyden tuntua, mutta muuten viini tuntuu turhan löysältä pysyäkseen rakenteensa kannattelemana. Alkoholin aromi pysyy tuhdin maun peittämänä, mutta tuntuu kuitenkin suun limakalvoilla tulisena tunteena.

Jälkimaku on yhtä lailla tulinen sekä nielua voimakkaasti lämmittävä, jopa poltteleva. Muuten kielelle jää melko pitkä, mehukas ja makeahko jälkivaikutelma, jossa tuntuu ylikypsää mustikkaisuutta ja hyvin runsasta, moniulotteista ja kompleksia tammisuutta – kaakaomassaa, vaniljaa, savua, setriä ja maitosuklaata.

Muistiinpanovihkossani seisoo havaintojeni jälkeen loppukaneettina: "mitä tästä pitää saada irti?" Vaikka viinistä löytyy paljon kaikkea, ei viini kyllä millään lailla onnistu säväyttämään – Kai tuntuu siltä, että se on viini, jonka tekijät ovat yrittäneet tehdä maailman parhaan viinin änkemällä siihen mahdollisimman paljon kaikkia keksimiään hyviä aromeja ilman minkäänlaista hajua tasapainosta tai aromien harmoniasta. Paras analogia lienee se, että musiikista mitään ymmärtämätön haluaisi tehdä maailman parhaan hittisinglen ja hoitaa asian miksaamalla kolmen minuutin biisiin kaikkien suurimpien hittien kertosäkeet. Päällekkäin. Runsaalla kaiulla ja mahdollisimman korkealla volyymilla.

Eli eihän tässä viinissä ole mitään järkeä.

Lyhyesti: Järjettömän superkonsentroitunut ja uudella tammella tukkoon tilkitty giga-Carménère, jossa ei ole pienintäkään yritystä saavuttaa rakennetta tai tasapainoa. Pitkään kypsyttelemällä viinin hedelmä saattaa hieman keventyä ja runsain makeus kuivahtaa kasaan, mutta tuskin sekään pelastaa viinin höttöistä ja ponnetonta rakennetta.

Arvio: Tylsä – nyt rupeaa vaikuttamaan pahasti siltä, että "chileläinen ikoniviini" ja "laatu" tai "tasapaino" eivät ole sanoja, joita ainakaan itse kykenisin käyttämään samassa lauseessa. Satasella pullollinen marjahilloa, luumumehua ja alkoholia? Ei kiitos.

Hinnan (96,30e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Rothschild Carmenère Reserva 2011

Rothschild Carmenère Reserva 2011

• Valmistaja: Baron Philippe de Rothschild
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central, Rapel
• Rypäleet: Carménère
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 9,90e (Helmikuu 2014, Alko)

Winestaten Chilen viinit -tilaisuudessa vasta punaviinipuolella tuli vastaan ensimmäinen Rothschildin viini – blogin alkuaikoinakin arvosteltu Carmenère Reserva. Kyseinen viini on peräisin Rapelin laaksosta ja sitä on kypsytetty 12 kuukauden ajan vuoden vanhoissa tammitynnyreissä.

Väriltään viini on erittäin tummanpunainen; reunoilta väri taittuu vaaleampaan oranssinpunaiseen.

Nenän änkeydyttyä lasiin ei jää epäselväksi viiniin käytetty lajike – tuoksusta löytyy nimittäin sen verran tuoretta paprikaa, että muita vivahteita saa jo vähän etsiskellä. Seasta kuitenkin löytyy paprikan ohelta myös melko kypsää, tummaa marjaisuutta, kevyesti yleisvaikutelmaa raikastavaa yrttisyyttä ja hentoa savuisuutta. Tammisuus on jättäytynyt mukavasti taka-alalle, eikä tuo kokonaisuuteen juuri muuta kuin aavistuksen verran tummaa suklaata ja vaniljaa.

Kosiskeleva maku on yleisilmeeltään hyvin kypsä, pehmeä ja aromikas. Viinin mukana kulkeutuu kielelle mielikuvia tummista hedelmistä, miedoista yrteistä ja aavistuksesta tuoretta vihreätä paprikaa. Kokonaisuus ei ole kuitenkaan erityisen suuntäyttävän täyteläinen, vaikkakin on paksummanpuoleinen – viinin hillitty hapokkuus saa kokonaisuuteen sentään hieman kepeyttä. Makujen keskeltä erottuu myös hillityn pippurista ja aavistuksen makeaan taittuvaa mausteista tammisuutta sekä paprikan aromeihin sekoittuvaa nuorekasta, jopa kevyesti raa'an oloista vegetaalisuutta. Tanniineja viinissä on erittäin vähän tuhtiin ja mausteiseen makuun nähden.

Jälkimakuun viini jättää ne kypsimmät ja makeimmat marjahillot, joita jää sävyttämään yrttiset, kevyen tammisen mausteiset ja savuiset sekä hillityn paprikaiset aromit. Jälkivaikutelma on hieman lyhyehkö ja aavistuksen ohuenpuoleinen paksuun keskimakuun nähden.

Viinistä jäi hivenen parempi yleisvaikutelma kuin vuosia sitten testatusta 2009-vuosikerrasta, mutta viini ei tälläkään kertaa onnistunut voittamaan sydäntäni puolelleen. Kokonaisuutena viini on ihan jees Chilen Carménère, mikä kyllä ei ole kovinkaan paljoa sanottu, sillä valtaosa ko. tyylin edustajista edustaa lähinnä makumieltymysteni negaatiota. Viini ei paprikaisuudestaan huolimatta ole monien Carménère-viinien tapaan täysin liioitellun ja juomakelvottoman paprikainen, mutta ei kaukanakaan olla. Kokonaisuutena viini kuitenkin vaikuttaa hieman tasapainottomalta – pehmeydestään ja suhteellisesta täyteläisyydestään huolimatta viini on hieman turhan ohuen ja karhean oloinen esitys.

Siedettävä tapaus, jos tykkää Carménèresta, mutta muuten en kyllä erityisesti lähtisi suosittelemaan. Pitäytyköön ranskalaiset ranskalaisissa lajikkeissa (no, olihan Carménère silloin joskus Bordeaux'n oma lajike) ja jättäkööt ne ulkomaiset lajikkeet ulkomaisille. Suutari, lesti, jne.

Lyhyesti: Keskinkertainen perus-Carménère.

Arvio: Keskinkertainen – perus-Carménère.

Hinnan (9,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Casa Silva Carmenère Reserva 2009

Casa Silva Carmenère Reserva 2009

• Valmistaja: Viña Casa Silva
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central, Rapel
• Rypäleet: Carménère (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Maaliskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 9,97e (Tammikuu 2014, Alko)

Itselläni on pieni asenneongelma a) Chileläisiä punaviinejä, b) Carménèrea kohtaan, minkä vuoksi Casa Silva oli pienessä altavastaajan asemassa. Tästä huolimatta koetan kuitenkin suhtautua jokaiseen viiniin tasa-arvoisesti ja olla antamatta ennakko-odotusteni vaikuttaa arvioon; toivottavasti tälläkin kertaa siinä edes joten kuten onnistuen.

Asenneongelmani edellämainittuja kohtaan johtuvat pääasiassa siitä, että Chilessä punaviinit valmistetaan lähes poikkeuksetta helpoiksi, hilloisen makeiksi, kosiskeleviksi, suoraviivaisiksi ja toinen toisensa hiilikopioksi. Chileläiset punaviinit ovat lähes järjestään tylsiä, yksiulotteisia hillopommeja, jotka monesti voivat olla melkein identtisiä vaikka olisivatkin eri rypäleestä tehtyjä. Poikkeuksen tekee Chilen "kansallisrypäle", Carménère, joka tuottaa oikein hyviä ja tasapainoisia viinejä, mutta liian raakana poimitut rypäleet tuovat viiniin todella dominoivan, usein kovin häiritsevän paprikaisen aromin, kun taas liian kypsistä rypäleistä tehdyt viinit ovat hahmottomia, ylimakeita ja lihavia hillopommeja. Kuitenkin tutustun aina mielenkiinnolla uusiin viinehin siltä varalta, että ne olisivatkin tämän massan seassa piristäviä poikkeuksia.

Kaatuessaan lasiin Casa Silva paljastuu lähes mustemaisen sinipunaiseksi, paksun läpinäkymättömäksi viiniksi. Tämä yleensä ei ole luvannut hyvää Chilen viinien kanssa, mutta en lannistu vaan nuuhkaisen lasin sisältöä. Yllätys! Tuoksussa ei ole sitä rypäleelle ominaista, surullisenkuuluisaa paprikaa ollenkaan – ei, vaikka Alkonkin kuvaus viinistä väittää niin! Sen sijaan viinin tuoksu on viileän raikas, punamarjainen ja kevyehkö, lähes vaatimaton. Olen yllättynyt, tuoksu ei täsmää mielikuviini kympin chileläisistä.

Maku sen sijaan vastaa sitä hyvinkin pitkälti. Casa Silvan maku on todella voimakas ja melko täyteläinen, viini tarjoilee makuhermoille runsasta ja jonkin verran hilloista marjaisuutta, kahvia, savuisuutta, tulista mausteisuutta ja makeata, lähes uutteisen oloista vaniljaa. Aromit eivät yritäkään olla toisiinsa kietoutuneita, elegantteja aavistuksia, vaan kaikkea tätä tykitetään kunnolla. Viini ei tunnu kehittyvän niin suussa kuin lasissakaan. Tanniineja ei tunnu hirveästi olevan ja hapot ovat surullisen vähäisiä suhteessa kypsäntäyteläiseen rakenteeseen. Todennäköisesti rypäleet, joista viini on tehty, on jätetty odottelemaan poimintaa turhan pitkäksi aikaa melko kuumassa Rapelissa.

Jälkimaku on Carménèrelle tyypilliseen tapaan lyhyt, mutta tässä viinissä rypäle ei tunnu jättävän juri mitään aromeja kielelle, vaan viini on jälkimaultaan vetinen ja tylppä. Todella runsas alkoholisuus jää korventamaan nielua, kieltä ja kitalakea.

Juu, paljonpa tätä viiniä kehutaan, mutta itse en oikein ymmärrä chileläisten viinien suosiota. Casa Silvan aromimaailma oli kyllä positiivisen runsas ja ajottaisesta teennäisyydestään ja teollisuudestaan huolimatta ihan miellyttävä, mutta ruokaa ajatellen viinin rakenne oli todella paljon hukassa. Casa Silva tuntuukin olevan helppojen ja makeanhilloisten viinien faneille harmiton lipittelyviini, mutta silti viinin hinnoittelu on hieman kyseenalainen – samalla hinnalla saa paljon tasokkaampaakin tavaraa niin ruoalle kuin seurusteluun, kun taas makeankypsiä, helppoja ja lyhyitä viinejä löytyy helposti pari kolme euroa edullisemmalla hinnalla.

Lisäksi naurahdus viinin Reserva-merkinnälle, joka ei kyllä kerro allekirjoittaneelle yhtään mitään. Ilman viinilainsäädäntöä Chilessä viinintuottajat saavat pistää huoletta viiniin kuin viiniin mitä tahansa merkintöjä. Tuntuukin, että eniten 'Reserva' ja 'Gran Reserva' -viinejä löytyy n. 9-12 euron hintaluokasta, kun taas +15 euron viineissä maagisesti ei tunnu olevan ensimmäistäkään Reservaa tai Gran Reservaa. Hoho.

Lyhyesti: Mehukas, mausteinen ja helppo kympin chileläispunkku sellaisenaan lipittelyyn.

Arvio: Keskinkertainen – viini on aluksi ihan positiivinen esitys ollakseen kympin tusinapunkero, mutta mitä pidemmälle viinin kanssa ehtii, sitä enemmän sen pisteet romahtavat. Näin ollen viini ei ansaitse kuin korkeintaan keskinkertaisena arvosanan.

Hinnan (9,97e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Rothschild Carmenère Reserva 2009

Rothschild Carmenère Reserva 2009

• Valmistaja: Baron Philippe de Rothschild
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central, Rapel
• Rypäleet: Carménère (100%)
  
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 9,99e (Syksy 2010, Alko)
  
• Hinta nyt: 9,99e (Tammikuu 2013, Alko)
  

Tuoksussa on yrttejä, kypsää marjaa, sekä häivähdys hieman raa'aksi jätetylle Carménèrelle ominaista, selvää paprikan aromia.

Maku on tuhdin voimakas ja kirpeän mausteinen, tanniinitkin tuntuvat jonkin verran, mutta kuitenkaan Rothschild Carmenère ei silti ole kuitenkaan aivan sitä mitä reservaksi nimetyltä viiniltä voisi odottaa – tämä osoittaakin hyvin miten chileläisviineihin voi viininvalmistaja huoletta lätkiä "Reserva"-tekstin halutessaan. Viini on hyvin tavallinen kympin chileläispunkku.

Selvästi nuoren oloisen viinin maku jäi jonkin verran ohueksi, vaikka siitä voimaa löytyikin. Maku parani ja suutuntuma hieman pehmeni pidempiaikaisen happikosketuksen kanssa, mutta jätti silti hieman toivomisen varaa. Jälkimaku oli Carménèrelle tyypillisesti lyhyt ja kolkko kuin Suomen kesä. Yleisesti Rothschild Carmenère toimii paremmin ruokaviininä kuin sellaisenaan: pelkkänä seurusteluviininä se on melko terävä, kolkohko ja melkeinpä huutaa ruokaa vierellensä.

Tästä huolimatta viini on kuitenkin hintaluokassaan ihan varteenotettava valinta mausteiseksi ruokaviiniksi.

Lyhyesti: Nuori ja mausteinen chileläispunkku grillaukseen.

Arvio: Keskinkertainen – viinillä on puolensa, mutta kokonaisuus jättää toivomisen varaa.

Hinnan (9,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.