Johanneshof Reinisch Rotgipfler Auslese 2011

Johanneshof Reinisch Rotgipfler Auslese 2011

• Valmistaja: Johanneshof Reinisch
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Qualitätswein Thermenregion
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Thermenregion, Gumpoldskirchen
• Rypäleet: Rotgipfler (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 19,90e (Heinäkuu 2015, Tallink Baltic Queen)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: bauer vinothek

Vain parikymmentä kilometriä Wienin eteläpuolella sijaitsevasta Tattendorfin kylästä löytyvä Johanneshof Reinisch on vakuuttanut useammankin kerran mainioilla, paikallisista lajikkeista valmistetuilla viineillään (TJEU: Johanneshof Reinisch Zierfandler 2012). Vaikka viinitalolla on historiaa lähes 100 vuoden ajalta, ollaan talolla tehty laadukkaita viinejä vasta vuodesta 1995 – tätä aiemmin viinitalo tuotti lähinnä simppeleitä tusinaviinejä paikalliseen kulutukseen.

Tämä erittäin myöhään korjatuista Rotgipfler-rypäleistä valmistettu jälkiruokaviini löytyi Tallink Baltic Queenin myymälän viinipuolelta – viini tarttui mukaani lähinnä siksi, että harvemmin sitä pääsee maistelemaan 100% Rotgipfleristä tehtyjä lajikeviinejä. Rotgipfler, valkoisen Savagninin ja hailakanpunertavan Roter Veltlinerin luonnollinen risteymä, on Thermenregionin paikallinen erikoisuus, jota viljellään siellä vain reilulla 100 ha alueella, eikä muualla käytännössä lainkaan. Lajike tuottaa luonnostaan runsaan hedelmäisiä, raskastekoisia, korkea-alkoholisia ja melko matalahappoisia valkoviinejä. Meidän taloudessamme viini korkattiin tuomaan arki-iltana kokattujen lettujen seuraan pientä juhlavuutta.

Viinillä on syvä kultaisen keltainen väri, joka taittuu aavistuksen verran nuorekkaaseen vihertävään.

Tuoksu on varsin intensiivinen ja ilmaisuvoimainen. Pinnassa tuntuu lajikkeelle tyypillistä runsasta hedelmäisyyttä: kuivattua ananasta, papaijaa ja aprikoosihilloa; taustalla sen sijaan häilyy varsin persoonallisia ja jopa hieman eriskummallisia piirteitä, kuten kevyttä parsaisuutta ja muuta, hieman juureksellista tai hernemäistä vegetaalisuutta sekä hentoa malolaktisen käymisen tuottamaa maitoisuutta.

Suussa viini on makea, intensiivinen ja täyteläinen, mitä jälkkäri-Rotgipflerilta voi hyvin perustein odottaakin. Viini on kuitenkin melko tuntuva ja jopa hennosti kieltä pistelevän hapokas, mikä yllättää positiivisesti. Makupuolelle viini pistää menemään aprikoosia ja aprikoosimarmeladia, ananasta, ylikypsää rypälemehua ja hedelmäsalaatin sokerilientä, sitruunamarmeladia, kukkaisuutta, tuoksusta tuttua hentoa, viheraromista vegetaalisuutta ja jopa aavistuksen verran suolaisuutta. Makumaailma tuo vahvoja mielikuvia köynnöksistä juuri poimittuihin, hyvin kypsiin valkoisiin viinirypäleisiin. Viinin yleisilme on suuntäyttävä ja supermehukas, mutta samalla ilahduttavan freesi ja ryhdikäs.

Hapot kantavat vahvoina sokeroitua sitruunaa ja hapokasta kirpeyttä piirtelevään jälkimakuun, jossa tuntuu myös makeaa sitruunamarmeladia, rypälemehua, kevyttä mausteisuutta, hentoa inkivääriä ja aavistuksen verran vetisen vegetaalista kurkkuisuutta.

Johanneshof Reinisch ei myöskään jälkiruokaviineillään petä: tämä puhtaasti myöhään korjatuista Rotgipfler-rypäleistä valmistettu jälkiruokaviini on vivahteikkaan moniulotteinen ja kaikin puolin herkullinen. Lisäksi viini ei kärsinyt lainkaan Rotgipflerin tyypillisistä piirteistä – raskastekoisuudesta ja matalista hapoista. Viini oli suorastaan erittäin hapokas ja jopa niinkin intensiivinen tapaus, että ihan perus arkiset letut jäivät paikoitellen viinin jalkoihin – periaatteessa viinille olisi voinut pistää pariksi paljon voimakkaammankin makean jälkiruoan tai sitten esimerkiksi jonkun voimakasaromisen juuston.

Viinissä on sen verran runsautta ja rakennetta, että sen voi varmasti kuvitella kehittyvän edelleen kellarissa parempaan suuntaan vuosien, jopa vuosikymmenen ajan – makumaailma on vielä neljän vuoden iästään huolimatta erittäin primäärinen, mutta potentiaalia kehittymiselle selkeästi tuntuu löytyvän. Kierrekorkki varmistaa sen, että viini pitää pitkään kutinsa, ettei korkkivikaa löydy eikä korkki pääse kuivumaan kasaan ennen aikojaan.

Lyhyesti: Melko tuntemattomasta ja harvoin lajikeviiniksi tehdystä rypäleestä valmistettu makea, tuntuvan hapokas ja jännittävän vegetaalinen jälkiruokaviini.

Arvio: Tyylikäs – näköjään osaavissa käsissä Rotgipfler taittuu varsin ryhdikkääksi, eloisaksi ja maukkaaksi jälkiruokaviiniksi, josta löytyy hyvin potentiaalia myös kellarointia ajatellen.

Hinnan (19,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Johanneshof Reinisch Zierfandler 2012

Johanneshof Reinisch Zierfandler 2012

• Valmistaja: Johanneshof Reinisch
• Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein Thermenregion
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Thermenregion
• Rypäleet: Zierfandler (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 19,89e (Joulukuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 20,10e (Kesäkuu 2014, Alko)

No niin, nyt kun kesäaurinko rupeaa porottamaan täydeltä teholta, on mitä sopivin sauma käydä läpi meikäläisen jouluviinejä!

Valkkarin paikkaa viime vuoden joulupöydässä toimitti tämä persoonallinen itävaltalaistuttavuus kotoisan monopolimme hyllyiltä. Zierfandler-rypäle, josta tämä viini on valmistettu, on lajike, joka saa kypsyessään punertavan värin, mutta josta kuitenkin valmistetaan lähinnä valkoviinejä. Tästä värinmuutoksesta johtuen lajike tunnetaan myös nimellä Spätrot, "myöhäinen punainen".

Itävaltalaiset valkoviinit ovat Suomessa opittu yhdistämään lähinnä Grüner Veltlineriin, tuohon Itävallan kansallisrypäleeseen, sekä vähemmässä määrin Rieslingiin, joka sekin menestyy mainiosti kyseisessä maassa. Sen sijaan muut valkoiset rypäleet ovat täällä päin melko tuntemattomia, joten olin varsin ilahtunut kun tämä hieman harvinaisemman lajikkeen edustaja saapui Alkon valikoimiin rajattuna kertaostona viime vuoden puolella – en vähiten siitä syystä, että viinin on tuottanut timantinkovalla laadullaan vakuuttanut Johanneshof Reinisch (TJEU: arvioni JR:n tarha-St. Laurent Ried Holzspurista)!

Tämä viini on valmistettu käyttämällä se terästankeissa ja vanhoissa tammisammioissa. Viiniä on kypsytetty 8 kuukautta terästankeissa sakkojen kanssa ja vielä 2 kuukautta lisää pullottamisen jälkeen.

Väriltään viini on keskisyvän sitruunankeltainen.

Viinillä on melko ilmaisuvoimainen ja runsas tuoksu, joka asettuu jonnekin Chardonnayn ja itävaltalais-Grünereiden välimaastoon, mutta seasta erottuu myös rypäleen omaa luonteikkuutta. Kokonaisuudesta erottuu mm. kypsää ananasta, mehevää omenaa, aprikoosia, hillittyä päärynäisyyttä, kevyttä mausteisuutta, aavistus eksoottista kukkaisuutta ja hentoa mantelimaisuutta.

Suussa viinillä on suht täyteläinen ja suutuntumaltaan jopa hieman öljyinen olemus, mutta samalla viini on suorastaan kirpeän hapokas; seassa tuntuu myös hentoa nipistelyä, mutta en ole varma onko viinissä aavistus hiilihappoa, vai onko hapokkuus vain niin tuntuvaa – veikkaan jälkimmäistä, sillä tuo nipistelevyys ei tunnu haihtuvan viinistä useamman päivän odottelun aikana! Kuiva maku on varsin roteva ja yleisilmeeltään sekä intensiivisen mausteinen että voimakkaan hedelmäinen. Kypsänpuoleiselta hedelmäosastolta löytyy kuivaa ananaksisuutta, mantelimaista hedelmänkivisyyttä, hentoa mangoisuutta, ja aavistuksen savuisuutta. Kokonaisuutta sävyttää hillitty, mutta miellyttävän freesi mineraalisuus. Kokonaisuutena viini on runsas ja tanakkarakenteinen, mutta selkeästi taidolla tehty ja tasapainoinen.

Kuiva jälkimaku on tuntuvan mausteinen ja kielellä häilyvää keltaista hedelmäisyyttä hallitsee kypsä ananaksisuus. Kielelle jäävä, melko pitkä jälkivaikutelma on mehevän hedelmäinen, hennon mineraalinen ja aavistuksen karvas.

Pähkinänkuoressa tämä itävaltalainen kuriositeetti on miellyttävän moniulotteinen, tuhti ja kypsä mutta samalla kuiva ja rakenteikas tapaus. Tietyllä tapaa viini onkin kuin kypsä, lämpimän ilmanalan Chardonnay persoonallisella itävaltalaistwistillä ja tuntuvalla hapokkuudella.

Jos käsityksesi itävaltalaisvalkkareista on tähän asti pohjautunut vain Rieslingeihin ja Grüner Veltlinereihin, suosittelen ottamaan tämän Zierfandlerin testiin! Ainakin melko perinteisiä makuja yhteen koonneessa joulupöydässämme (eli siis todellisessa kaikenlaisten makujen sekamelskassa) viini pelasi varsin ongelmitta melkeinpä minkä kanssa tahansa, joskin herkimmät ja kevyimmät maut meinasivat kyllä jäädä viinin jyräämiksi. Internetin viinifolklore osaa myös kertoa Zierfandlerin kypsyvän hyvin iän myötä. Itse en osaa sanoa asiaan juuta tai jaata tämän kyseisen viinin tiimoilta, mutta kyllähän asiasta kiinnostunut voi aina kokeilla!

Lyhyesti: Intensiivinen, roteva, täyteläinen, runsasarominen ja rakenteikas itävaltalaisvalkoviini verrattain harvinaisesta täkäläislajikkeesta. Viini muistuttaa etäisesti lämpimän alueen Chardonnayta persoonallisemmalla makumaailmalla ja poikkeuksellisen ryhdikkäällä rakenteella.

Arvio: Erittäin hyvä – varsin vaikuttava ja mielenkiintoinen esitys, joka vakuuttaa jälleen kerran meikäläistä Johanneshof Reinischin tyylistä ja taidosta. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus!

Hinnan (20,10e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Johanneshof Reinisch St. Laurent Ried Holzspur 2007

Johanneshof Reinisch St. Laurent Grande Reserve Ried Holzspur 2007

• Valmistaja: Johanneshof Reinisch
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein Thermenregion
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Thermenregion, Tattendorf
• Rypäleet: St. Laurent (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 35,60e (Lokakuu 2013, Johanneshof Reinisch)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: johanneshof reinisch

Juuh elikkäs, nyt en ole 100% varma onko nyt otsikossa juuri se viini, jonka olen maistanut, sillä unohdin Itävallan viinimessuilla maistiaista poistaessani kirjoittaa viinin vuosikerran talteen ja myöhemmin sitä plokatessani nappasinkin näköjään myös tarjolla olleesta (myöskin varsin verrattomasta) St. Laurent vom Steinfeld -viinistä 2011-vuosikerran. Tässä arviota tallettaessani totesin kuitenkin tämän olevan mahdotonta, sillä Holzspurista on julkaistu vastikään vuosikerta 2009. Viinitilaisuuden brosyyri sanoo tarjolla olleen Holzspur 2007, joten sillä tiedolla mennään.

Kyseessä on siis Itävallan Thermenregionissa sijaitsevan Johanneshof Reinisch -viinitalon lippulaivaviini, talon vanhimman Holzspur-tarhan 50-vuotiaista köynnöksistä valmistettu Grande Reserve, jota valmistetaan vain riittävän hyvinä vuosikertoina. Rypäleiden kuoria maseroidaan 3 viikon ajan viinien kanssa ja viini käytetään suurissa tammisammioissa luonnonhiivoilla. Tämän jälkeen viini siirretään kypsymään pieniin, 225-litraisiin tammitynnyreihin 22 kuukauden ajaksi.

Väriltään viini on lähes kauttaaltaan hennosti purppuran mustanpunainen, joskin reunoilla väri karkaa lähes kokonaan värittömäksi.

Viinin tuoksu on kaikkea muuta kuin helppo ja miellyttämisenhaluinen – se on röyhkeä: kypsän, hieman pinotnoirmaisesti puolukkavetoisen marjaisuuden ohelta löytyy yrttiä, savua, vastaleivottua limppua, paahtimessa karrelle palanutta ranskanleipää, multaa, hieman mokkaisena tuntuvaa tammea ja melko reipaalla otteella rehellistä paskaisuutta. Tuoksu on varsin armoton, mutta ihastuttavan luonteikas ja rehti. Jos tällaisesta tyylistä tykkää, tähän rakastuu.

Maku toistaa suorastaan yllättävän hyvin tuoksun vivahteet. Suutuntumaltaan mukavan hillitysti keskitäyteläinen yleisilme on kuiva, kohtalaisen hapokas ja sopivalla tavalla särmikäs. Tuoksusta tuttu aromimaailma on rehevä ja kielellä varsin intensiivinen, tuoden erityisesti savuisuutta, konsentroitunutta punamarjaisuutta, maltillista mineraalia ja keveää tammen mausteisuutta, josta erottautuu niin hentoa kaakaoisuutta kuin vaniljaisuuttakin marjaisuuden lomaan. Kohtalainen tanniinisuus tuo yleisilmeeseen sekä purevuutta että pureskeltavuutta, kuin myös hillittyä karvautta. Yllättäen tämä suhteellisen kulmikas ja persoonallinen tapaus on yllättävänkin sulavalinjainen ja sopivalla tavalla hiotun oloinen.

Jälkimaku ei jää persoonallisuudessa yhtään tuoksulle tai keskimaulle jälkeen, vaan jättää varsin pitkän jälkivaikutelman, jossa tuntuu savuisuutta, metsäistä maamaisuutta, tuoretta punamarjaa ja kevyttä mineraalisuutta sekä paahdettua tammea, joka tuo kokonaisuuteen hieman palanutta, tummapaahtoisen kahvin vivahdetta.

Jos jotakin pitää viinistä nipottaa, niin sillä saisi olla enemmän ryhtiä ja raikkautta – näin ronski aromimaailma kaipaisi freesiyttä vastapainoksi, ja sitä yleensä parhaiten tarjoaa hyvät hedelmähapot. Kokonaisuus on kyllä sopivan hapokas ja varsin rakenteikas, mutta valtaosa siitä on viinin mukavan napakoiden tanniinien harteilla. Mutta todellisuudessa en kyllä kehtaa nipottaa, sillä tämä Holzspur-tarhan reserve-Laurent on todella hurmaava, moniulotteinen ja kiehtova tapaus, jonka kohdalla avainsanana on persoonallisuus. Jos tykkäät vain pehmeistä ja hedelmävetoisista viineistä, et varmasti ymmärrä mikä tämmöisessä viinissä on hienoa. Sen sijaan jos kulmikas ilmaisu ei ole sinulle kirosana, etkä pelästy pientä paskaisuutta, on tämä viini ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen. Jos vertaisin tätä viiniä Alkon valikoimista löytyvään vom Steinfeld -viiniin sanomalla että tämä on vom Steinfeld toiseen potenssiin, olisi se aliarvioimista.

Lyhyesti: Todella upea ja enemmän kuin erinomainen superviini, joka osaa olla kiehtova niin ensimmäisestä nuuskaisusta jälkimaun viimeisiin, viipyileviin nyansseihin. Tätä on karaktääri.

Arvio: Täydellinen – juu, voisihan viinissä olla vähemmän tammea ja enemmän happoja ja sitä ja tätä. Mutta silti, jos tämä ei ole täydellinen viini makuuni, niin mikä sitten? En kyllä suostu olemaan niin armoton, etten pieniä kauneusvirheitä suvaitsisi.

Hinnan (35,60e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Stadlmann Rosé St. Laurent 2012

Stadlmann Rosé St. Laurent 2012

• Valmistaja: Stadlmann
• Tyyppi: Roséeviini, Qualitätswein Thermenregion
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Thermenregion
• Rypäleet: St. Laurent (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 12,90e (Syyskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 12,88e (Tammikuu 2014, Alko)

Seuraavaksi siirryimme Arvid Nordquistin viinitilaisuudessa testaamaan itävaltalaisen, 7. sukupolvessa toimivan Stadlmannin luomu-roséeta viinitalon oman perheenjäsenen esittelemänä. Saimme kuulla, että viini käytetään ja kypsytetään sakkojensa kanssa 3 kuukauden ajan tammessa, mutta todennäköisesti hämmentyneiden ilmeittemme perusteella saimme tarkennuksen, että talo ei käytä pieniä tammitynnyreitä, vaan yksinomaan vanhoja, 1000-2000-litraisia tammisammioita, joista vanhimmat ovat yli 40-vuotta vanhoja. Kun uusia tammiastioita joudutaan tilaamaan, pidetään siitä erityinen huoli, että tammi on mahdollisimman neutraalia, eikä tuo minkäänlaista makua viiniin – ainoastaan toivottua rakennetta ja suutuntumaa.

Väriltään viini on varsin hailakka, persikkaisen kellervänoranssi. Viini vaikuttaa olevan roséeta vain nimeksi.

Hillitty tuoksu on marjainen ja hienostunut: vadelmaa, viinimarjaa, metsämansikkaa, persikkaa ja kevyttä kukkaisuutta. Marjavetoisuudestaan huolimatta tuoksu on hyvin viileä ja raikas – mehevät ja makeat marjat eivät ole viiniin eksyneet.

Hillitty marjaisuus jatkuu mallikkaasti hyvin kuivassa, raikkaassa ja mukavan hapokkaassa maussa. Vadelmaisen ja kevyen viinimarjaisen makumaailman seasta erottuu myös hillittyä omenaisuutta, raakaa karviaista, aavistus persikkaa ja hennon suolaista mineraalisuutta. Ryhdikkäästä ja melko napakasta ilmaisustaan huolimatta suutuntuma on yllättävänkin täyteläinen, mikä tuo mukavasti tasapainoa kuivanpuoleiselle, melko valkoviinimäiselle ja paikoin jopa kirpakalle makumaailmalle.

Keskipitkässä ja mukavan tasapainoisessa jälkimaussa tuntuu kuivia, hapokkaita metsämarjoja, kevyttä yrttisyyttä, kirpakkaa sitrusta ja hillittyä mineraalisuutta.

Yleisesti Stadlmannin rosée on todella mainiota kamaa: viinillä on mukavan fokusoitunut, mainiosti erilaisten ruokien kanssa pärjäävä rakenne, minkä lisäksi se on ilmeeltään miellyttävän kuiva, raikas ja puhdaspiirteinen. Kun tarkastelee Alkon melko vaatimatonta roséetarjontaa, on oma mielipiteeni melko selvä: Stadlmann on ehdottomasti vakiovalikoiman parhaimpia roséeviinejä, ellei jopa paras. Suurta aromipommitusta tai kypsänmehevää meininkiä viiniltä on turha odottaa; siihen kannattaakin suhtautua kuin itävaltalaiseen valkoviiniin, josta vain sattuu löytymään punamarjaisia piirteitä – siis kevyenä, rapsakkana ja sopivan särmikkäänä ruokaviininä!

Älä siis odota helppoa, mehukkaan marjaisaa piknik-roséeta kesäpäivälle – valitse sen sijaan viini raikkaiden ja runsasmakuisten ruokien kylkeen. Tällainen hapokas, kepeä ja mineraalinen rosée, josta varsinaista roséemaisuutta löytyy paikoin vain nimeksi, on kotonaan ruokaisten salaattien, linturuokien tai rasvaisten piiraiden kanssa.

Lyhyesti: Todella raikas, ryhdikäs, valkoviinimäinen ja tyyliltään positiivisella tavalla pelkistetty kuiva luomu-rosée.

Arvio: Tyylikäs – viini on tietyllä tapaa varsin arkinen rosée, eli siitä ei löydy suurta persoonaa tai kiehtovaa aromien syvyyttä, mutta silti siinä on kaikki tarvittavat osaset juuri kohdallaan ja kokonaisuus on vastaansanomattoman sopusuhtainen. Hurmaava pikku ruokarosée.

Hinnan (12,88e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Johanneshof Reinisch St. Laurent Vom Steinfeld 2009

Johanneshof Reinisch St. Laurent Vom Steinfeld 2009

• Valmistaja: Johanneshof Reinisch
• Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein Thermenregion
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Thermenregion, Tattendorf
• Rypäleet: St. Laurent (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 17,99e (Kesäkuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 18,50e (Helmikuu 2014, Alko)

Tuossa juhannuksen jälkeen saimme kutsun tupaantuliaisiin. Ongelmaksi muodostui vain se, että punaviiniä olisi tehnyt mieli, mutta mitään sopivaa pulloa jonka kehtaisi ottaa kaapista mukaan ei löytynyt – etenkin kun toinen meistä olisi kaivannut kesäisempää ja kepeämpää viiniä ja toinen jotain tuhdimpaa. Päätin ratkaista asian hakemalla naapuri-Alkosta jonkun mielenkiintoisen ja ennaltatuntemattoman tapauksen. Kun itävaltalaisen Johanneshof Reinischin St. Laurent osui silmiini, oli päätös käytännössä jo tehty.

Kyseisellä viinitalolla on 90-vuotias historia, mutta valtaosan siitä talo on viljellyt vain tavanomaista perusviiniä paikallisille markkinoille. Vasta vuonna 1995 viinitalo modernisoitiin tarkoituksena saada aikaan uskottavia, maailmanmarkkinoille sopivia laatuviinejä.

Viinitalon Vom Steinfeld -sarja edustaa talon peruslinjastoa: rypäleet eivät tule tietyiltä yksittäisiltä huipputarhoilta, vaan kerätään useilta talon omilta tarhoilta. Koska sarjan viineissä pääosassa ovat nuorekkuus ja hedelmäiset aromit, eikä kypsytyksen tuomat aromit ja tammi, kypsytetään linjaston valkoviinit terästankeissa ja punaviinit valtavissa 3000-litraisissa tammisammioissa. Tämä kyseinen viini on kypsynyt aluksi vuoden ajan tammisammiossa ja sitten 8 kuukauden ajan pullossa ennen myyntiinlaskua.

St. Laurent taas on hieman erikoinen rypäle – sen historia on hieman hämärän peitossa, mutta sitä pidetään yleisesti Pinot Noirin ja jonkun toisen, todennäköisesti villiintyneen rypälelajikkeen risteytymänä. Rypälettä kasvatetaan lähinnä Tšekissä; Itävallassa rypäle edustaa n. 1,5% viljellystä alueesta ja Saksassa 0,7%.

Väriltään viini on melko tiivis ja vain kevyesti läpinäkyvä mustanpunainen; reunoilta viini taittuu kirkkaamman verenpunaiseksi.

Tuoksu on melko kypsä ja tummanpuhuva, mutta samalla yleisilmeeltään hämmentävän Pinotmainen: makeiden tummien marjojen ja kevyen luumuisuuden seasta löytyy myös hillittyä vadelmaa, kirsikkaa ja aavistus burgunderien rustiikkisuutta. Lisäksi moniulotteisesta tuoksusta erottuu myös hillittyä lihaisuutta ja maustepippuria, sekä aluksi melko voimakkaan suklaisen tamminen puiseva aromi, mikä kuitenkin haihtui tuoksusta tyystin n. vartissa.

Maku on kypsä ja sitä hallitsee kuningatarhilloisuus ilman hilloista makeutta, eli tuoreiden, murskattujen vadelmien ja mustikoiden aromi. Lisäksi hedelmästä erottuu kevyttä luumuisuutta ja karhunvatukkaa. Kokonaisuutta tukevat melko voimakkaanakin tuntuva, pippuriseen taittuva mausteisuus ja hennon multainen maamainen aromikkuus. Suutuntumaltaan viini on kypsästä ja kohtalaisen runsaasta ilmaisustaan huolimatta suht hapokas ja miellyttävän ryhdikäs sekä hieman pölyinen – liekö viini suodattamaton tai vain kevyesti suodatettu? Lempeä ja kohtalaisen hillitty tanniinisuus tuo ilmaisuun sopivaa, karvasta grippiä.

Makean keskimaun jälkeen viini siirtyy tanniinisen ja kevyen puisen karvaaseen jälkimakuun, joka ei kuitenkaan ole erityisen suutakuivaava. Kielellä pyörii kohtalaisen kauan kirsikkaisia, vastajauhetun mustapippurisia, kevyen luumuisia, hennon savuisia ja maanläheisen multaisia aromeja. Viinistä jää aavistuksen karhea, lämmin ja kaikin puolin vakuuttava jälkivaikutelma, joka kehottaa palaamaan viinin pariin yhä uudelleen.

Kokonaisuutena St. Laurent Vom Steinfeld on pehmeä ja helppo mutta samalla varsin luonteikas ja tyylikäs punaviini, joka tuo mieleen vahvasti tuhdin pään Pinot Noirit olematta kuitenkaan sellanen – vaikka viini on kypsä ja mehukas, ei se ole lähelläkään uuden maailman ylikypsiä ja mehumaisia Pinot Noireja. Tästä viinistä kuitenkin löytyy tuoreen Pinot Noirin ryhtiä ja hapokkuutta, mutta samalla semmoisia tumman hedelmäisiä ja maamaisia piirteitä, joita ei Pinot Noireista löydy.

Kokonaisuus on varsin maukas ja vakuuttava esitys vailla vertaa; St. Laurent Vom Steinfeld toimi todella mainiosti tupaantuliaisissa ihan sellaisenaan, ollen juuri sellainen kuin haluttiin – yhtä aikaa sekä kevyehkö että tuhti – mutta ryhtiä, runkoa ja makua löytyy viinistä sen verran, että se on huoletta myös ruokapöydän täysiverinen vieras. Vaikka viini ei vähäisenpuoleisista tanniineistaan johtuen tarvitse lihan valkuaisaineita pehmentämään suutuntumaa, eli sen voi laittaa tukevanpuoleisten kasvisruokienkin kumppaniksi, suosittelen pitämään viinin nimen korvan takana myös tässä riistakauden lähestyessä. Anna hengitellä karahvissa puolen tunnin - tunnin ajan ja tarjoa kevyesti viilennettynä. Viini tuskin kehittyy hirveästi ikääntyessään, joten suosittelen nauttimaan sen seuraavan 2-3 vuoden sisällä.

Lyhyesti: Mehukkaan maukas ja kaikin puolin tasapainoinen punaviini Itävallasta; kuin kypsä ja tuhti Bourgognen Pinot Noir tumman hedelmäisellä ja maamaisella makuprofiililla ja ryhdikkäällä selkärangalla.

Arvio: Erinomainen – vaikka viinistä löytyy paljon Itävallan punaviineille tyypillistä, kypsää, mustikkaista marjaisuutta, on se samalla niin maukas, tasapainoinen ja moniulotteinen, että valtaosa muista itävaltalaisista punaviineistä jää kauas taakse. Yksi mielenkiintoisimmista alle kahden kympin viineistä Alkossa.

Hinnan (18,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Schaflerhof Auslese 2006

Schaflerhof Auslese 2006

• Valmistaja: Schaflerhof
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein Auslese
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Thermenregion, Traiskirschen
• Rypäleet: Zierfandler (70%), Rotgipfler (30%)
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 12,89e (Elokuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta poistuessaan 9,09e)

Pläräillessäni Alkon tulevia tuotteita, osui yksi tuote silmiini ylitse muiden: Schaflerhofin Auslese. Vain paikallisista, ylikypsistä ja melko tuntemattoman oloisista rypäleistä valmistettu jälkiruokaviini, jota on kypsytetty pullossa vaikuttavat 66 kuukautta ja jolla on hintaa vajaat 13 euroa! Jälleen yksi viini joka kuuluu kategoriaan: "Saa-olla-melkoista-kuraa-tähän-hintaan-ettei-ole-rahan-väärti." Koska Alkoon oli saapunut vain vajaan 1000 pullon erä tätä viiniä, oli parempi tarttua tilaisuuteen mielummin mahdollisimman aikaisin kuin liian myöhään.

Viini päätyikin melko pikaisesti testattavaksi – arkisten, mutta aina yhtä maittavien vohveleiden kanssa.

Väriltään viini on melko keltainen ja keskisyvä, kuulas ja aavistuksen vihertävä – viini ei ole iästään huolimatta kuitenkaan läheskään yhtä keltainen kuin monet vastaavat jälkiruokaviinit.

Tuoksu on todella muhkea, siinä on kypsää ananaksisuutta, hentoa hunajaisuutta, ja makeata, kutsuvaa kukkaketoisuutta.

Maku on makean mehukas, kypsän sitruksinen, kevyen mandariininen, ananaksinen ja säilykepersikkainen. Kokonaisuutta sävyttää hento muskottinen mausteisuus ja vanilliinisuus. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen ja viskositeetiltaan hieman öljyinen, kuitenkin se on yleisvaikutelmaltaan melko raikas riittävän hapokkuutensa ansiosta. Ausleseksi viinissä on runsaammanpuoleisesti jäännössokeria (170 g/l) mutta hapokkuus tekee hyvää työtä pitääksen huolta siitä, ettei viinistä tule löysää tai imelää.

Jälkimaku on yhtä aikaa hyvin intensiivisen makea ja kirpeän hapokas – hapokkuus tuntuukin tulevan parhaiten esille vasta jälkimaussa, kun tuhti ja makea hedelmäisyys on väistynyt kieleltä. Seassa on kevyen bitteristä puisuutta tai pähkinäisyyttä. Yleisesti jälkimaku on lyhyehkö tai korkeintaan keskipitkä, lukuunottamatta tätä bitterisyyttä ja sopivan napakkaa hapokkuutta, joka jää kielelle miellyttävän pitkäksi aikaa.

Kermavaahdon kanssa tarjoiltujen vohveleiden kumppanina Schaflerhof Auslese toimi moitteettomasti: viinin hento vanilliinisuus tuki erinomaisesti vohveleiden omaa makua ja hapokkuus pärjäsi niin itse vohveleille kuin kermavaahdollekin.

Kokonaisuutena Schaflerhof Auslese on oikein maukas ja miellyttävä tapaus, erityisesti hintaisekseen. Kovin ihmeellinen se ei ole, vaan aivan tyypillinen makeanpuoleinen Keski-Euroopan Auslese, eikä pitkä ikäkään vielä juurikaan nouse esiin aromimaailmassa, mutta silti tämä on selvästi enemmän kuin edullisen hintansa väärti ja mielestäni hakkaa mennen tullen esimerkiksi vastaavanhintaisen Etelä-Afrikan Noble Late Harvestin. Varsin kelpo tapaus – suosittelen ostamaan yhden talteen vielä kun kertaostosta riittää pulloja!

Lyhyesti: Makean mehukas, runsaan kypsän hedelmäinen ja miellyttävän tasapainoinen jälkiruokaviini.

Arvio: Hyvä – varsin miellyttävä ja yleiskäyttöinen jälkiruokaviini. Vaikkakaan ei aivan yhtä hienostunut, on Schaflerhof muuten tyyliltään ja rakenteeltaan hyvin samantyyppinen kuin vähän aikaa sitten poistunut Kracher Beerenauslese, joten tämä toimittanee jotakuinkin samaa roolia Alkon valikoimissa niin kauan kuin ostettu pullomäärä riittää.

Hinnan (12,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.